Read HEPSY%200209%20WWW.pdf text version

- teemanumero

Helsingin psykologiyhdistys ry:n jäsenlehti 2/2009

LAPSI

SISÄLLYSLUETTELO

HEPSY 2/2009 Sisällysluettelo

PÄÄKIRJOITUS Mitä voisin psykologina kertoa lapsista? - pj Riitta Kiviluoto EDUNVALVONTA Ajankohtaista kuntasektorin edunvalvonnassa - Riitta Kiviluoto PÄÄTOIMITTAJALTA Tiimiteema jatkuu - Risto Selin TIEDOTUSASIOITA Toimintakertomus 2008 ARTIKKELIT Teema: VARHIS - Avaimia autistisen lapsen... - Anita Salakari Teema: Yhdessä eheämpään elämään? - Anne Posa Hyvinvointia luonnosta - Riitta Wahlström TIEDOTUSASIOITA Osallistu kansikuvakilpailuun !! Seuraava HEPSY-lehti ilmestyy syyskuussa !! Toimitusteksti 20 20 21 10 14 18 3 4 5 6

2

PÄÄKIRJOITUS

Riitta Kiviluoto

Mitä voisin psykologina kertoa lapsista?

ämän lehden lapsi-teemaan liittyen pyydettiin artikkeleita siitä, mitä psykologina voisi kertoa esimerkiksi raskaudesta, syntymästä, vauvoista, nuoruudesta, lasten ja nuorten terapiasta, lapsista ja työstä, lapsien lähdöstä kotoa ja lapsettomuudesta. Tämä herätti minut pohtimaan kysymystä, josta olin ensin kuullut ja johon myöhemmin itsekin törmäsin, eli täytyykö psykologilla olla itsellään lapsia, jotta hän voisi olla pätevä asiantuntija kehitysja kasvatuspsykologian alueella? Aloitin opiskelu-urani opettajankoulutuslaitoksella aikomuksenani valmistua luokanopettajaksi. Hyvin pian ­ heti ensimmäisen opetusharjoittelun jälkeen ­ tulin siihen tulokseen, että lapset eivät ole se asiakasryhmä, jonka kanssa minun on luontevinta työskennellä. Muutenkaan opettajuus ei tuntunut siltä omalta jutultani, ja pienen pohdinnan jälkeen keksin psykologian. Alaa vaihtaessani vannoin, että lasten kanssa en sitten koskaan tule tekemään töitä. Kai sitä olisi jo siinä vaiheessa pitänyt tietää, että sanonta "never say never" pitää usein paikkansa... Valmistumiseni jälkeen löysin itseni työskentelemästä perhesopeutumisvalmennuksessa, jossa ensisijaisina asiakkainani olivat nimenomaan lapset. Tässä tehtävässä törmäsin itse em. kysymykseen psykologin pätevyydestä. Useat meistä varmasti tunnistavat sen ilmiön, että toimiessa psykologina uran alkuvaiheessa yksi jos toinenkin asiakas saattaa epäillä asiantuntijuuttasi vedoten ikävuosiesi vähyyteen. Ja saattaa samalla tietämättään osua suoraan monelle vastavalmistuneelle tuttuun tunteeseen ammatillisesta epävarmuudesta ­ kun tietää miten vähän vielä tietää ja miten merkittävien asioiden kanssa työssään on tekemisissä. Muilla sovellusalueilla ikävuosien karttuessa tämä nuoruuden vahingoittava vaikutus ammatilliseen pätevyyteen asiakkaiden silmissä näyttäisi heikentyvän, vaikka ikähän ei suinkaan ole suoraan verrannollinen kokemuksen pituuteen. Lasten parissa työskennellessä näin ei kuitenkaan välttämättä käy, vaan asiakkaista osan mielestä keskeisempi asiantuntijuutta määrittävä tekijä on edelleen se, onko psykologilla itsellään lapsia. Tämä on näkemys, jonka myös osa psykologeista allekirjoittaa. Mitä mieltä sinä olet? Mikä tekee psykologista ammatillisesti pätevän kehityksen ja kasvatuksen sovellusalueella? Mitä siis psykologina voi kertoa lapsista?

T

Riitta Kiviluoto puheenjohtaja PS. Aurinkoista, lämmintä ja rentouttavaa kesää!

HEPSYLEHTI 2/2009

3

EDUNVALVONTA

Riitta Kiviluoto

Psykologiliitossa ja paikallisyhdistyksissä on jatkettu kuntasektorin järjestövalmiuden

Ajankohtaista kuntasektorin edunvalvonnassa

kohottamista tulevia kunnan virka- ja työehtosopimusneuvotteluja varten. Hepsyn palkkatyöryhmän muodostavat kunnan järjestövalmiusvastaavien Riitta Kiviluodon ja Sirpa Sammalon lisäksi johtokunnan jäsenet Mika Backlund ja Marjo Tuukkanen sekä varajäsen Maaria Kurki. Kevään aikana palkkatyöryhmä kokosi yhteen Hepsyn toimintaalueen suurimpien työpaikkojen yhteyshenkilöt ja kartoitti psykologitoimien ja -virkojen määrät. Tämä Hepsyn järjestövalmiuskartta kattaa Helsingin kaupungin opetus-, sosiaalija terveysvirastot sekä HUS:sta HYKS Helsingin. Syksyllä järjestövalmiuden kohottamista jatketaan neuvottelutilanteen vaatimalla tavalla. Sopimusneuvotteluista on tulossa vaikeat kaikilla sektoreilla. Julkisuudessa on jo useampaan kertaan ollut esillä vaatimus maltillisista palkkaratkaisuista. Alkukeväästä käynnistyneissä yksityisen sektorin neuvotteluissa luodaan suuntaa syksyllä alkaviin kuntapuolen neuvotteluihin. Mahdollista on, että kuntatyönantajan taholta tullaan neuvottelupöydässä tarjoamaan tulevaan sopimukseen ns. nollaratkaisun ohella myös huononnuksia työehtoihin, esimerkiksi työajan pidennystä tai lomarahojen poistamista. Toinen tällä hetkellä ajankohtainen asia kuntasektorin edunvalvonnassa on kiristyvästä taloudellisesta tilanteesta johtuvat työnantajatahon pyrkimykset säästötoimiin. Esillä olleita säästökeinoja ovat mm. lomarahojen leikkaukset, virkojen ja toimien perustamisen jäädyttäminen, henkilöstölle suositellut palkattomat vapaat sekä pakkolomautukset. Psykologiliitto on tiedottanut aiheesta kaikkia kuntasektorilla työskenteleviä jäseniä. Keskeinen viesti on, että psykologitoiminnasta on tähän mennessä säästetty jo riittävästi, eikä psykologipalveluiden heikentäminen ole perusteltua taloudellisen kriisin oloissa. Päinvastoin palveluita tulisi lisätä, koska niiden kysyntä ja merkitys kasvavat näinä aikoina entisestään. JUKO eli Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö on lisäksi ohjeistanut jäsenistöään, ettei lomarahaa tule antaa tai vaihtaa pois. Kyse olisi käytännössä viiden prosentin alennuksesta vuosipalkassa. Lomarahan vaihtaminen vapaaksi antaisi yleisenä toimintana myös täysin vääränlaisen viestin psykologityön tarpeellisuudesta. Vaikka sopimusneuvottelukierros lähestyy ja talouden näkymät ovat haasteelliset, ei tule unohtaa jokaisen jäsenen omaa palkkatilannetta. On tärkeä jatkaa psykologien palkkatason kohottamista paikallisilla räätälöidyillä ratkaisuilla sekä henkilökohtaisilla neuvotteluilla. Psykologiliiton palkkatutkimuksen mukaan kuntasektorin psykologien keskipalkka kaikkine lisineen oli 3125 euroa syyskuussa 2008. Vastaava tehtäväkohtainen palkka oli 2823 euroa. Liitto on asettanut tavoitteekseen nostaa kuluvan vuoden aikana kaikkien psykologien tehtäväkohtainen palkka vähintään 2730 euroon. Monilla paikkakunnilla tässä on jo edistytty merkittävästi alkuvuoden aikana. Tämän lehden painoon mennessä ei ollut vielä tiedossa, miten 1.5.2009 samapalkka- ja tasa-arvojärjestelyerien yhteydessä onnistuttiin vaikuttamaan psykologien palkkoihin. Lisää mielenkiintoista, ajantasaista ja ehdottoman tärkeää tietoa psykologien palkoista sekä kuntasektorin neuvottelutilanteesta löytyy liiton nettisivuilta. Hepsyn kunnan järjestövalmiusvastaavien puolesta Riitta Kiviluoto

4

PÄÄTOIMITTAJALTA

Risto Selin

Tiimiteema jatkuu

Edellisessä HEPSY-lehdessä käsittelimme ryhmään liittyviä asioita ja myös muuten

HEPSY-lehti on ryhmäytynyt: lehdelle on rakentunut uusi toimitustiimi! Tiimiin kuuluvat Anne Posa, Anita Salakari sekä Riitta Wahlström. Annen aktiiviset opiskeluvuodet sijoittuvat vuosille 1986-1991, jolloin opinnot keskeytyivät ja hän jäi kotiin hoitamaan lapsiaan. Hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1998. Anne on työskennellyt vuoden verran koulupsykologina ja perheneuvolassa, ja sitten pidemmän rupeaman neuvolapsykologina. Nykyisin hän työskentelee lasten sijaishuollon pitkäaikaislaitoksessa Toivolan oppilaskodissa. Annen harrastuksiin kuuluvat kävely ja uiminen. Lasten varttuminen on tuonut mukanaan sen, että hänelle jää enemmän aikaa itselleen. Tästä syystä hän päätti herätellä vanhaa harrastustaan kirjoittamista ja Anne liittyi Hepsy-lehden toimitustiimiin. Anita valmistui psykologiksi Helsingin yliopiston psykologian laitokselta 2002. Hän opiskelee tällä hetkellä neuropsykologian erikoistumiskoulutuksessa ja työskentelee Psykologipalvelu Psyykessä Helsingissä. Hänen työhönsä kuuluvat neuropsykologiset tutkimukset ja kuntoutus erilaisten aikuisasiakkaiden parissa. Vapaa-ajallaan Anita rentoutuu lukemalla lastenkirjoja ja katsomalla televisiosta 80-luvun sarjoja uusintana. Riitta on erikoistunut ekopsykologiaan ja hän on eko- ja ympäristöpsykologian toimikunnan jäsen. Hän harrastaa avantouimista, saunomista, chi kungia, taijia, pyöräilyä ja "kaikkien erilaisten voimavarakeinojen tutkimista ja harjoittamista". Hän on myös kansalaisjärjestötöaktivisti (Ekometsätalouden liiton puheenjohtaja; Maailman luonnonsuojeluliiton (IUCN) kasvatus- ja koulutuskommission jäsen). Hän kouluttaa oman yrityksensä Taiga-instituutin puitteissa. Riitta toimi aiemmin Metropolian psykologian opettajana, mutta siirtyy nyt tutkijaksi ja kouluttajaksi. Anne, Anita ja Riitta ovat kaikki kirjoittaneet tähän lehteen, jonka teemana on LAPSI. Nauttikaa kiinnostavasta kesälukemisesta, mutta erityisesti muistakaa viettää aikaa lastenne kanssa. Kivaa kesää!! Risto Selin HEPSY-lehden päätoimittaja

HEPSYLEHTI 2/2009

5

TIEDOTUSASIOITA

Toimintakertomus vuodelta 2008

uosi 2008 oli Helsingin Psykologiyhdistyksen (Hepsy) 27. toimintakausi. Toimintavuoden teemana oli "Oivaltava oleellisuus ­ matkalla luovaan uudistumiseen". Tavoitteena kauden aikana oli kollegiaalisten tilaisuuksien avulla lisätä jäsenten mahdollisuuksia kiireettömään ajatustenvaihtoon epävirallisessa kontekstissa. Näillä vapaa-muotoisilla tapaamisilla sekä niissä mahdollistuvalla ajatusten ja kokemusten vaihtamisella pyrittiin edesauttamaan työkuormituksen purkamista ja tukemaan hyvinvoinnin kokemisen lisääntymistä. Järjestötoiminta Johtokunta kokoontui 11 kertaa toimintavuoden aikana. Johtokunnan perinteinen kehittämis- ja suunnittelupäivä pidettiin kesäkuussa. Sääntömääräiset kevät- ja syyskokoukset pidettiin maaliskuussa ja lokakuussa. Ennen Psykologiliiton liittovaltuuston kevät- ja syyskokouksia johtokunnan kokouksen yhteydessä järjestettiin johtokunnan ja Hepsyn liittovaltuutettujen tapaaminen. Näissä tapaamisissa käsiteltiin liittovaltuuston esityslistaa ja koottiin yhteiset evästykset valtuuston kokouksiin. Yhdistyksen suora kontakti Psykologiliiton hallitukseen oli hyvä. Hepsyllä oli liiton hallituksessa puheenjohtaja Tuomo Tikkasen ja vastaavan psykologin (ammattiasiat) Vesa Nevalaisen lisäksi kaksi varsinaista jäsentä Eija Kallunki ja Marja-Liisa Veltheim. Johtokunnasta liiton hallituksen varajäsenenä toimi sihteeri Jari Lipsanen. Hepsyn edustajat pitivät johtokunnan jatkuvasti ajan tasalla liiton hallituksen asioista. Toimikauden aikana aktivoitiin yhteistyötä muiden Psykologiliiton jäsenyhdistysten kanssa. Hepsyn edustajat mm. osallistuivat liiton 15.3.2008 järjestämään psykologiyhdistysten neuvottelupäivään. Tilaisuudessa vaihdettiin näkemyksiä yhdistystoiminnasta ja jaettiin kokemuksia hyviksi todetuista käytännöistä. Edunvalvonta Toimikauden aikana edunvalvonnan painopisteenä oli kuntasektorin palkkakehitys. Kunnan järjestövalmiutta ylläpidettiin kunnan työ- ja virkaehtosopimuksen ollessa voimassa. Johtokunta nimesi keskuudestaan kunnan järjestövalmiusvastaavan ja edunvalvontaan liittyviä asioita käsiteltiin jokaisessa kokouksessa. Jäsenistöä tiedotettiin koko toimintakauden ajan järjestövalmiuteen ja palkkauksen kehittämiseen liittyen HEPSY-lehdessä sekä sähköpostitse ja yhdistyksen www-sivuilla. Psykologiliiton toimesta järjestettiin Palkkauksen kehittäminen kuntasektorilla ­tilaisuus 12.1.2008. Paikalla oli 60 paikallisyhdistysten palkkatyöryhmiin kuuluvaa psykologia eri puolilta Suomea. Tilaisuudessa käsiteltiin ajankohtaisia asioita kuntasektorin uudesta työehtosopimuksesta ja palkkatilanteesta. Hepsy ja Uudenmaan psykologiyhdistys Upsy järjestivät yhdessä kuntasektorilla työskenteleville jäsenilleen 26.2.2008 tietoiskun em. ajankohtaisista asioista ja tuoreesta Kuntasektorin psykologien palkkaoppaasta. Kouluttajina tilaisuudessa olivat mm. järjestöpäällikkö Max Ervast ja puheenjohtaja Tuomo Tikkanen Psykologiliitosta.

V

6

TIEDOTUSASIOITA

Jäsenistö Hepsyn jäseniä vuoden 2008 lopussa oli yhteensä 1497, joista varsinaisia jäseniä 1107, kaksoisjärjestäytyneitä 49, eläkeläisiä 112 ja opiskelijoita 229. Opiskelijajäsenistä 56 kuului työttömyyskassaan. Työttömiä jäseniä oli 18. Toimintavuoden aikana yhdistyksen jäsenmäärä lisääntyi 1,9 %:lla. Psykologiliitossa jäseniä oli yhteensä 5769, joten hepsyläiset muodostivat 26,0 % liiton kokonaisjäsenmäärästä (tilanne 9.1.2009).

Johtokunta Puheenjohtaja Riitta Kiviluoto, varapuheenjohtaja Sirpa Sammalo, sihteeri Jari Lipsanen, talousvastaava ja opiskelijajäsen Mika Backlund, tiedotusvastaava Risto Selin, WWW-vastaava Satu Kyröläinen, järjestövastaava Helena Clayhills, kulttuurivastaava Marjo Tuukkanen ja jäsen Leena Manelius. Varajäsenet: Helen Fagerholm, Teija Honkonen, Lasse Hyytiäinen, Eija Kallunki, Maaria Kurki, Olli Orenius (opiskelijajäsen), Sanna Selinheimo (jäsensihteeri) ja Hanna Suominen. Yhdistyksen edustajat Psykologiliiton hallituksessa Tuomo Tikkanen (puheenjohtaja), Eija Kallunki (jäsen), Marja-Liisa Veltheim (jäsen) ja Jari Lipsanen (varajäsen). Yhdistyksen edustajat Psykologiliiton liittovaltuustossa Liittovaltuutetut kaudella 2008-2009 Varsinaiset jäsenet: Heini Ahlberg, Mika Backlund, Helena Clayhills (2. varapuheenjohtaja), Helen Fagerholm, Lasse Hyytiäinen, Kaisa Kanerva, Riitta Kiviluoto, Maaria Kurki, Jessica Lindman, Leena Manelius, Juhani Ollila, Pirkko Räisänen, Sirpa Sammalo, Sanna Selinheimo ja Hanna Suominen. Varajäsenet: Kristiina Laitinen, Santtu Merjanaho, Jenni Christiansen, Riikka Virvanne, Tom Andersson, Hanna Happo, Susanna Mäkinen, Satu Kaski, Erkki Heinonen, Marius Lahti, Teija Honkonen, Lauri Yli-Pohja, Thea Strandholm, Olli Orenius, Marjo Tuukkanen, Virve Virkki, Riitta Päätalo, Ferdinand Garoff, Maaret Punto, Anna-Kristiina Korpihete, Elina Lahtinen ja Tiina Ekman Yhdistyksen edustajat Psykologiliiton toimikunnissa Aikuisten mielenterveystyön psykologien toimikunta: Sari Nevalainen Ammattivalintapsykologien toimikunta: Anna Häggqvist (17.3.2008 alkaen) Eko- ja ympäristöpsykologian toimikunta: Riitta Wahlström Geropsykologian toimikunta: Lasse Hyytiäinen Koulupsykologien toimikunta: Tuija Harakka ja Eeva Uusivirta (31.5.2008 asti) Heini Ahlberg (asiantuntijajäsen) Kriisi- ja traumapsykologien toimikunta: Hanna Happo Kuntoutuspsykologien toimikunta: Leena Manelius (21.1.2008 alkaen) Lapsi- ja nuorisopsykologien toimikunta: Niina Rita Monikulttuuripsykologian toimikunta: Carla Schubert Neuropsykologian toimikunta: Taina Nybo Oikeuspsykologian toimikunta: Taija Stoat Perusterveydenhuollon toimikunta: Anna-Mari Laitinen Psyykkisen valmennuksen toimikunta: Satu Kaski ja Leena Matikka Hepsyn edustaja ammattieettisessä lautakunnassa Hanne Toivonen (puheenjohtaja)

HEPSYLEHTI 2/2009

7

TIEDOTUSASIOITA

Tiedotustoiminta Yhdistyksen tiedotuslehti HEPSY ilmestyi vuoden 2008 aikana neljä kertaa. Lehti toimi yhdistyksen keskeisenä tiedotusvälineenä, ja siinä julkaistiin sääntömääräiset kevät- ja syyskokouskutsut sekä koulutustapahtumatiedot. HEPSY-lehdessä tiedotettiin myös virkistys- ja kulttuuritoiminnasta. Lehdessä julkaistiin jäsenten kirjoittamia artikkeleita, joista maksettiin artikkelipalkkiot. Vuoden 2007 toimitustiimi jatkoi edelleen toimintaansa. Toimintavuoden aikana lehteä kehitettiin edelleen aktiivisesti. Lehden kuvitus saatiin jäsenistön omista valokuvista. Vuoden parhaasta kansikuvasta järjestettiin äänestys, jonka voittaja julkistetaan vuonna 2009. Hepsyn kotisivut jatkoivat edelleen toimimistaan toisena keskeisenä tiedotuskanavana lehden rinnalla. Yhdistys käytti järjestämistään tapahtumista ilmoittamiseen myös Psykologiliiton ylläpitämää jäsenrekisteritietoihin perustuvaa joukkosähköpostitusta. Koulutus- ja virkistystoiminta Toimintavuoden aikana järjestettiin yhteensä kolme jäsenistölle suunnattua tapahtumaa. 14.6.2008 järjestettiin yhteistyössä Uudenmaan Psykologiyhdistyksen Upsyn sekä Psykologiliiton Eko- ja ympäristöpsykologian toimikunnan kanssa virkistäytymispäivä Nuuksion kansallispuistossa. Tapahtumaan osallistui 25 hepsyläistä ja 18 upsyläistä. Päivän ohjelmassa oli luonnossa liikkumisen ohella ekopsykologitoimikunnan järjestämiä workshoppeja, joihin tutustuttiin pienryhmissä. Riitta Wahlströmin vetämän workshopin aiheena oli Luonto kumppanina, Irma Heiskasen Elämän ympyrä ­ ilmansuunnat elämään osallisuuden karttoina ja Kirsi Salosen Mielen luonto ja luonnon mieli ­ ekoja ympäristöpsykologian yhteydet. Kaikki workshopit sisälsivät lyhyen johdannon aiheeseen sekä omakohtaisia harjoitteita. Osallistujilta saatu palaute oli positiivista, ja vastaavanlaisia liikunnallisia tapahtumia toivottiin järjestettävän jatkossakin. Vuoden aikana jäsenistölle järjestettiin myös perinteinen ja suosittu teatteriretki. 50 hepsyläistä oli 24.10.2008 katsomassa Kansallisteatterin Willensaunassa Vihan jumala ­näytelmää. Hepsyn pikkujoulut järjestettiin 4.12.2008 Psykologiliiton tiloissa ja niissä n. 40 hepsyläistä tapasi kollegoita jouluisissa tunnelmissa. Ohjelmassa oli mm. yhteislaulua ja joululahjojen jakamista joulupukin ja tontun avustamana. Molempien tapahtumien vastaanotto oli hyvää ja niin teatteriretkiä kuin muunlaisia tilaisuuksia tavata kollegoita toivottiin järjestettävän säännöllisesti myös tulevina vuosina. Opiskelijatoiminta Toimintavuonna 2008 opiskelijatoiminnan suunnittelussa ja järjestämisessä jatkettiin yhteistyötä Uudenmaan psykologiyhdistyksen Upsyn ja Psykologiliiton kanssa. Sisällöllisesti opiskelijatoiminnassa painotettiin sellaisten valmiuksien kehittämistä, jotka auttavat opiskelijoita vastaamaan tämän hetken ammattikentän vaatimuksiin ja haasteisiin. Uusien opiskelijoiden keskuudessa jatkettiin tehostettua jäsenhankintaa ja opiskelijoita informoitiin sekä Hepsyn että Psykologiliiton toiminnasta. Tämä näkyi mm. johtokunnan varaopiskelijajäsenen vetämässä uusien opiskelijoiden tutortoiminnassa sekä kaikille Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoille 25.9.2008 järjestetyssä tilaisuudessa, jossa esiteltiin Psykologiliiton, Upsyn ja Hepsyn toimintaa. Tilaisuuden

8

TIEDOTUSASIOITA

puhujina olivat Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen, Upsyn puheenjohtaja Pirjo Lehtoranta, Hepsyn puheenjohtaja Riitta Kiviluoto sekä Psykologiliiton opiskelijasihteeri Teemu Savolainen. Tilaisuudessa oli mahdollista liittyä Psykologiliittoon ja myös keskustella vapaamuotoisemmin illan puhujien kanssa. Hepsyn johtukunta oli yhtenä allekirjoittaja Psykologiliiton, Helsingin yliopiston psykologian laitoksen, Kompleksi ry:n ja Uudenmaan psykologiyhdistyksen kirjeessä Harjoittelupalkkauksen puolesta. Lisäksi Hepsyn opiskelijajäsenillä oli mahdollisuus osallistua Uudenmaan psykologi yhdistyksen järjestämään työelämäiltaan. Johtokunnan opiskelijajäsenet, jotka ovat Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Kompleksi ry:n valitsemia, osallistuivat opiskelijatilaisuuksien järjestämisen lisäksi myös Hepsyn muuhun toimintaan ja välittivät johtokunnalle kuulumisia opiskelijamaailmasta. Opiskelijoille tiedotettiin Hepsyn toiminnasta ja tärkeistä ajankohtaisista järjestöasioista Kompleksin kokouksissa sekä sähköpostilistojen välityksellä. Psykologian laitoksella olevassa kahvihuoneessa oli aikaisempien vuosien tapaan mahdollisuus täyttää Psykologiliiton jäsenhakemus ja jättää se johtokunnan opiskelijajäsenten eteenpäin toimitettaviksi. Hepsy palkitsi toimintakaudella kolme ansiokasta vuonna 2007 valmistunutta gradua, jotka olivat innovatiivisia ja mielenkiintoisia ammattikäytännön kannalta. Palkitut olivat Jeppe Komulainen, Sirke Nieminen ja Kari Valtiala. Kaikki palkitut kirjoittivat HEPSYlehteen artikkelin pro gradu -tutkielmastaan. Yhteistyö ja avustustoiminta Toimintavuotensa aikana yhdistys teki edellisvuosien tapaan yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa. Yhteistyökumppaneita olivat mm. Suomen Psykologiliitto, Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestö Kompleksi ry., Uudenmaan psykologiyhdistys ja Psykologien sosiaalinen vastuu. Yhdistys tuki jäsenistöään rahallisesti artikkelipalkkioiden, matka-apurahojen sekä gradupalkintojen muodossa. Yhteistyökumppaneista avustuksilla tuettiin Kompleksi ry:n toimintaa. Lisäksi muistettiin muiden psykologiyhdistysten merkkipäiviä. Myös johtokuntatyöskentelyn jättäviä varsinaisia jäseniä muistettiin perinteiden mukaisesti pienin läksiäislahjoin. Talous Yhdistyksen taloudellinen tilanne on vakaa. Aiempien vuosien tapaan taloudenhoitaja informoi johtokuntaa jo tilikauden aikana yhdistyksen taloudellisesta tilanteesta, mikä mahdollisti johtokunnalle reaaliaikaiseen tietoon perustuvan päätöksenteon talousasioissa. Toimintavuoden 2008 tilinpäätös oli selkeästi ylijäämäinen. Suurin yksittäinen menoerä tilikaudella 2008 olivat HEPSY-lehden kustannukset, jotka muodostivat noin kolmanneksen tilikauden kaikista menoista.

HEPSYLEHTI 2/2009

9

TEEMA: Lapsi

Anita Salakari

on laaja-alainen neurologinen kehityshäiriö, joka vaikuttaa lapsen kaikkeen kehitykseen. Yleensä lapset tulevat tutkimuksiin 2­3 vuoden iässä, jolloin huolta aiheuttaa puheen niukkuus tai puuttuminen", kertoo neuropsykologi Tuulia Lepistö. Hän tuntee autistiset lapset hyvin, sillä takana on jo kahdeksan antoisaa vuotta Lastenlinnan sairaalan autismiin erikoistuneella osastolla. Kliinisen työn ohessa valmistui viime vuonna väitöskirjatutkimus puheäänten havaitsemisesta autismikirjon häiriöissä. Lepistö on myös ollut mukana koostamassa uunituoretta pienten autististen lasten VARHIS-kuntoutusopasta yhdessä neuropsykologian erikoispsykologi Anne Avellanin kanssa. Monimuotoinen autismi "Kun pieni lapsi tulee ensimmäisen kerran meille osastolle, on tyypillistä, että hän ei ole kiinnostunut muista lapsista eikä hänellä ole leikkitaitoja. Hän saattaa esimerkiksi vain laitella riveihin pieniä autoja tai katsella niiden osia. Tai hän katselee heijastuksia ikkunoiden pinnoilta tai esineitä silmäkulmasta", Lepistö kuvaa. Vuorovaikutuksessa on paljon vaikeuksia. Lapsi ei juurikaan katso silmiin eikä hän osaa kommunikoida ympäristönsä kanssa. Jos lapsi puhuu, puhe on Lepistön mukaan usein fraasimaista ­ vuorovaikutuksellisuus puuttuu. Lapsi ei myöskään yritä paikata puheen puutteita muilla kommunikaatiokeinoilla kuten sanattomalla viestinnällä. "Sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia on kaikilla lapsilla, mutta niiden ilmiasu saattaa olla erilainen. Ajatellaan, että olisi kolmenlaisia autistisia lapsia. Osa vetäytyy vuorovaikutuksesta ja saattaa vastustaa aikuisen mukaantuloa. Osa on passiivisia mutta kuitenkin vedettävissä mukaan. Kolmas ryhmä ovat Asperger-tyyppiset lapset, jotka hakevat

"Autismi

VARHIS avaimia autistisen lapsen varhaiskuntoutukseen

kontaktia, mutta kontaktinottokeinot ovat puutteellisia tai erikoisia", Lepistö toteaa. Lapsilla on suuria vaikeuksia oppia monia tärkeitä omatoimisuustaitoja kuten syömistä, pukemista, riisumista ja vessa-asioiden hoitamista. Osalla lapsista on myös hankalia univaikeuksia, yöllistä heräilyä ja valvomista. Laaja-alaisten ongelmien vuoksi autistinen lapsi tarvitseekin myös hyvin laaja-alaista kuntoutusta. "Lähes kaikki täytyy opettaa kädestä pitäen ja toistoja nämä lapset tarvitsevat paljon", Lepistö sanoo. Mikä ihmeen VARHIS? Lepistön osastolla Lastenlinnan sairaalassa on tehty uraauurtavaa työtä autististen lasten parissa jo 90-luvun alusta lähtien. Osastolla käy arviointijaksoilla ja seurannassa lapsia 2­3 vuoden ikäisistä aina 16-vuotiaisiin saakka. Arviointien pohjalta suunnitellaan ja käynnistetään lasten kuntoutusta. Lapsen asioihin perehtyy moniammatillinen tiimi, johon kuuluvat lastenneurologi, neuropsykologi, lapsen omahoitaja, puheterapeutti, toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä sekä tarvittaessa myös fysioterapeutti. Vuosien kehitystyön tuloksena osastolla on syntynyt oma VARHIS-toimintamalli pienten autististen lasten varhaiskuntoutukseen. Juuri ilmestynyt VARHIS-kuntoutusopas liittyy tähän malliin. "Osastolla on alusta saakka pidetty tärkeänä vanhempien ja päiväkotien ohjausta. Kävi ilmi, että ohjausta tarvitaan varsinkin kuntoutuksen alkuvaiheessa. Ensin alettiin laatia yleisiä ohjemonisteita autististen lasten kuntoutuksesta sekä tehdä lapsille VARHISkuntoutussuunnitelmia. Kuntoutussuunnitelmiin kirjattiin lapsen tavoitteet eri osa-alueilla ja keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Sitten alettiin tehdä VARHIS-kansioita, joihin koottiin lapsen VARHIS-kuntoutussuunnitelma, kuntoutusohjeita, esimerkkejä sopivista harjoituksista ja tehtävistä sekä lomakkeita,

10

TEEMA: Lapsi

Anita Salakari

joihin voi kirjata, miten tehtävät ovat onnistuneet ja miten lapsi edistyy. Kun saimme Lastenklinikan kummeilta lahjoitusvaroja 2007, pystyimme Anne Avellanin kanssa ottamaan pariin otteeseen virkavapaata ja työstämään olemassa olevien ohjeiden ja uuden tiedon pohjalta VARHIS-kuntoutusoppaan", Lepistö kertoo. Opas on ainoa laatuaan Suomessa. "Kirjoja autismista ja autismikuntoutuksen yleisistä periaatteista on kyllä tarjolla suomenkielellä. Aiemmin ei ole kuitenkaan ollut helppolukuista, vanhemmille ja päiväkodeille tarkoitettua opasta, jossa kerrottaisiin, mitä autistisen lapsen varhaiskuntoutus on ja mitä lapsen kanssa voi lähteä itse tekemään." Oppaan on tarkoitus madaltaa kynnystä varhaiskuntoutuksen aloittamiseen ja toteuttamiseen. "Oppaaseen on koottu hyvin käytännönläheisiä harjoituksia, joiden avulla kuntoutus voidaan aloittaa lapsen kanssa heti, kun lapsen kehityksestä huolestuu. Opas sopii sekä autistisille lapsille että niille lapsille, joiden käytöksessä on todettu autistisia piirteitä", Lepistö korostaa. Harjoituksia havainnollistavat oppaassa lämminhenkiset Liisa Kallion kuvitukset. Opasta voi ostaa Autismi- ja Aspergerliitosta ja sen myynnistä saatava tuotto ohjautuu Lastenlinnan lastenneurologian osastojen kehittämistyöhön. Osastolle tulevat pienten autististen lasten perheet saavat sen käyttöönsä ilmaiseksi. Näillä lapsilla opas liitetään mukaan lapsen VARHIS-kansioon yhdessä VARHIS-kuntoutussuunnitelman kanssa. Suunnitelmaan on määritelty lapsen tavoitteet vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, toiminnanohjauksessa, jäljittelyssä, havaitsemisessa ja aistitiedon käsittelyssä, omatoimisuustaidoissa, leikki- ja vapaaajan taidoissa, hieno- ja karkeamotoriikassa sekä haastavan käyttäytymisen ennaltaehkäisemisessä ja vähentämisessä. Samoja osa-alueita käsitellään myös oppaassa. Ideana on, että kansio kulkee lapsen päiväkodin

ja kodin väliä. Kansioon kirjataan päivittäin ylös, miten VARHIS-kuntoutukseen kuuluvat harjoitukset ovat sujuneet ja miten lapsi on edistynyt VARHIS-kuntoutuksen tavoitteissa. Kirjaaminen helpottaa muun muassa tiedonkulkua ja harjoitusten vaikeuttamista oikeaan aikaan. Saippuakuplia ja kutitusleikkejä "VARHIS ei ole sinänsä mikään uusi menetelmä. Siinä hyödynnetään jo aiemmin tutkimuksissa tehokkaiksi todettuja autismikuntoutuksen keinoja, jotka myös käytännön kokemus on osoittanut toimiviksi. Näitä ovat erityisesti TEACCH-menetelmä, strukturoidun opetuksen keinot ja erilaiset käyttäytymisterapeuttiset keinot", Lepistö linjaa. VARHIS-toimintamallissa pyritään siihen, että lasta ohjattaisiin paljon. Tehtävätuokioita olisi hyvä olla useita joka päivä. Lapsen motivoinnissa auttavat lapselle mieluisat palkkiot. "Palkinto voi olla syömistä kuten keksinpala, rusina, sipsi. Tai jokin äänilelu, hyrrä, saippuakuplat, jokin mukava toiminto tai leikki. Koko ajan pyritään kuitenkin siihen, että konkreettisia palkintoja häivytetään. Yleensä käykin niin, että sitä mukaa, kun lapsi oppii uusia asioita ja tottuu tehtävien tekemiseen, tekeminen alkaa olla jo itsessään palkitsevaa ja lapselle riittää pelkkä kehuminen. Moni lapsi alkaa itse pyytämäänkin tehtävien tekemistä", Lepistö kertoo. Vuorovaikutustaitojen harjoittelussa käytetään usein lapselle mieluisia leikkejä, joihin aletaan yhdistää vuorovaikutuksellisia elementtejä. "Jos esimerkiksi lapsi tykkää kutittelusta, voidaan tehdä niin, että kutitellaan ensin lasta ja keskeytetään sitten kutittelu. Sen jälkeen jäädään odottamaan lapselta jonkinlaista merkkiä tai aloitetta, vaikka katsekontaktia tai ääntelyä. Kun aloite tulee, jatketaan leikkiä", Lepistö kuvailee. Myös laululeikit ovat monille lapsille mieluisia, sillä musiikki usein kiinnostaa lapsia ja houkuttelee kontaktiin. Lisäksi voidaan harjoitella esimerkiksi reagoimista omaan nimeen.

HEPSYLEHTI 2/2009

11

TEEMA: Lapsi

Anita Salakari

Puheen kehityksen tueksi lapset tarvitsevat yleensä kuvakommunikaatiota. Tätä harjoitellaan puheterapeutin ohjeiden mukaan. Lapsi opettelee esimerkiksi pyytämään kuvalla jotakin haluamaansa asiaa. "Autistisen lapsen kohdalla ei riitä, että lapsi saa keinoja ilmaista itseään, vaan lapsen kanssa pitää todella paljon harjoitella kommunikaation merkitystä. Kuvilla pyytämisen harjoittelu on hyvää, koska se opettaa lapselle, että viesti täytyy suunnata toiselle ihmiselle. Lisäksi lapsi motivoituu kommunikoimaan, kun huomaa siten saavansa jotakin mitä haluaa", Lepistö toteaa. Toiminnanohjauksen harjoittelu ympäristöä strukturoimalla ja jäsentämällä on myös tärkeää. Lapselle havainnollistetaan päiväjärjestystä esinein tai kuvin. "Usein lapsen kanssa tehdään myös 'ensin-sitten'-sopimuksia, jotka esitetään kuvina. Esimerkiksi ensimmäisenä kuvana on tehtävän tekeminen ja sitten pallomeri", Lepistö havainnollistaa. Ja kyllä, osastolla tosiaankin on oma pallomeri. Matkimista ja maistelua Jäljittely tarjoaa tavalliselle lapselle paljon mahdollisuuksia erilaisten asioiden oppimiseen, mutta autistiselle lapselle jäljittely on usein hyvin vaikeaa. "Autistisen lapsen on vaikea ottaa mallia toisten ihmisten toiminnasta ja se vaikeuttaa oppimista. Kun lapsi oppii jäljittelemään, hän alkaa oppia arjessaan. Sitä ennen tarvitaan todella paljon 'kädestä pitäen'-ohjausta. Tästä syystä olemme halunneet oppaassakin painottaa jäljittelyn tärkeyttä", Lepistö kertoo. Hänen mukaansa ei ole oikeastaan mitään väliä sillä, miten jäljittelyä lapsen kanssa harjoitellaan, kunhan harjoitellaan. Harjoituksissa voidaan esimerkiksi jäljitellä yksittäisiä liikkeitä, äänteitä tai esineiden liikuttamista. Ideana on, että aikuinen näyttää asian ja lapsi tekee saman perässä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta autistiselle lapselle se voi olla hyvin vaikeaa. "Voi vaatia monta kuukauttakin ennen kuin ensimmäinen jäljittelyliike onnistuu", Lepistö sanoo.

Havaitsemista voidaan autistisen lapsen kanssa harjoitella esimerkiksi kokoamalla palapelejä, lajittelemalla asioita värien mukaan tai tekemällä erilaisia kuvien yhdistämistehtäviä. Näin lapsi oppii myös yläkäsitteitä. Aistitiedon käsittelyä harjoitellaan yleensä toimintaterapeutin ohjeiden mukaan. Koska monet lapset hakevat syvätuntokokemuksia, hieronta ja erilaiset painelut voivat auttaa lasta oman kehon hahmottamisessa. Keinoja voidaan miettiä myös erilaisia aistiyliherkkyyksiä helpottamaan. Omatoimisuustaitoja harjoitellaan asteittain. "Pukeutumisesta ja riisumisesta mietitään seuraavia tavoitteita, joita lapsi voi oppia." Monilla lapsilla menee paljon aikaa vaipoista poisoppimiseen ja syöminen on valikoivaa. Syömistä pyritään helpottamaan maistattamalla lapsella ensin pieniä määriä uutta ruokaa ja antamalla hänelle sitten jotakin, josta hän pitää. Leikkitaitoja opetetaan lapselle mallittamalla. Hieno- ja karkeamotoriikkaa puolestaan harjoitellaan toimintaterapeutin ohjeiden mukaan. Jos lapsella on haastavaa käyttäytymistä, sitä seurataan ja kirjataan ylös. Tarkoituksena on löytää selvyyttä siihen, mitkä tilanteet saavat käyttäytymisen aikaan. "Yleisimmin taustalla ovat kommunikaatiovaikeudet. Haastava käyttäytyminen helpottaa, kun lapselle tulee muitakin keinoja ilmaista itseään kuin huutaminen tai raivoaminen", Lepistö kertoo. Ongelmia voivat aiheuttaa myös lasten kehittelemät hankalat rutiinit. Tällöin joudutaan miettimään, miten lapsen joustavuutta saataisiin lisättyä. Tärkeää on, että ongelmiin puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tulevia suuntia VARHIS-toimintamallin kehitystyö on vielä kesken. "Opas on nyt valmistunut. Seuraavaksi alamme kehitellä kansiota eteenpäin. Tulevaisuuden haaveena on myös opetusvideon tekeminen muun materiaalin rinnalle. Se olisi todella tarpeellinen, koska harjoitukset

12

TEEMA: Lapsi

Anita Salakari

avautuvat paremmin, jos niitä voi nähdä käytännössä. Tämä olisi kuitenkin ihan oma, aikaavievä projektinsa, ja sen toteutumiseen voi mennä vielä vuosia", Lepistö pohtii. VARHIS-mallin vaikuttavuutta ei ole vielä tutkittu, mutta tekeillä on pro gradu -tutkimus, joissa vanhempien, päiväkotien ja puheterapeuttien tyytyväisyyttä menetelmään selvitetään. Osastolta katsottuna kokemukset ovat olleet hyviä. "Päiväkotien resurssit ja sitoutuminen menetelmään tietysti vaihtelevat. Vaikutelmana kuitenkin on, että ne lapset, joiden VARHISkansio näyttää seuraavalle osastojaksolle tullessa kuluneelta, ovat niitä, jotka tuntuvat myös edistyneen", Lepistö iloitsee. Hän toivookin, että autististen lasten kuntoutukseen panostettaisiin. "Toivoisin, että tapahtuisi sellainen muutos, että ymmärrettäisiin, miten

laaja-alainen näiden lasten kuntoutustarve on. Ja että kuntoutukseen resurssoitaisiin riittävästi jo ennen kouluikää. On nähty, että kuntoutus kannattaa." Anita Salakari Kirjoittaja on HEPSY-lehden toimitustiimin jäsen Lähde: Avellan, A. & Lepistö, T. (2008). VARHIS ­ opas pienten autististen lasten varhaiskuntoutukseen. Helsinki: Lastenlinnan sairaala.

VARHIS-kuntoutusopasta pitelevät käsissään kirjoittajat Tuulia Lepistö (vasemmalla) ja Anne Avellan (oikealla). Kuva: Niina Kauppinen.

HEPSYLEHTI 2/2009

13

TEEMA: Lapsi

Anne Posa

Olen työskennellyt pian kahden vuoden

Yhdessä eheämpään elämään? Psykologin työn haasteet lastensuojelulaitoksessa

ajan ns. laitospsykologina Toivolan oppilaskodissa, yhdessä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sijaishuollon pitkäaikaishoidon laitoksista. Toivolassa on 10 osastoa, pääosin 6 lasta/osasto. Henkilökuntaa on reilut 60. Kyseessä onkin Pohjoismaiden suurin lastenkoti. Lastensuojelun pitkäaikaishoitoon tulevat lapset ovat monin tavoin vaativahoitoisia. Usein lapset ovat jääneet vaille riittävää huolenpitoa ja emotionaalista kannattelua sekä ovat kohdanneet monimuotoista ja jatkuvaa kaltoinkohtelua. Joskus vaillejääminen on ollut hyvin varhaista, jolloin lapsi on jäänyt ns. integroitumattomaksi. Monilla lasten vanhemmista on samankaltainen tausta, joten usein on kyse yli sukupolven siirtyvästä problematiikasta. Lasten ja perheiden problematiikka asettaa suuret haasteet hoidolle, jonka viraston johdon linjauksen mukaisesti tulisi olla "määräaikaista kuntouttavaa hoitoa". Laitospsykologin tehtävänä on hyödyntää oman alansa tietoa sekä asiantuntemustaan lasten hoidossa. Työ on välillistä ja toteutuu omahoitajan, osastotiimin vastaavan ja johdon kanssa tapahtuvassa yhteistyössä hoitoprosessin rakenteissa. Psykologi tapaa talon johtoa, vastaavia hoitajia ja hoitajia säännöllisesti. Osastokokouksia on kerran kahdessa viikossa ja tällöin on paikalla osaston vastaava koko tiiminsä kanssa. Kahdesti vuodessa pidetään kunkin lapsen hoito- ja kasvatusneuvottelu, jossa on paikalla osaston vastaavan, hoitajan ja lapsen lisäksi lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja vanhemmat sekä toisinaan lasta hoitavan tahon edustus ja/tai opettaja.

Psykologi tutustuu lapsiin ja vanhempiin heidän tultuaan laitokseen. Vanhempien tapaamisessa tavoitteena on yhteistyön rakentamisen lisäksi saada tietoa mm. lapsen elämän varhaisvaiheista ja kiintymyssuhteen laadusta. Kokenut psykologi saakin keskustelussa melko hyvän kuvan vanhemman kyvyistä vastata lapsen tarpeisiin ja sitä kautta osin myös lapsen tilanteesta. Alkuhaastattelujen jälkeen psykologi tapaa vanhempia kahdesti vuodessa hoito- ja kasvatusneuvotteluissa, mutta tarpeen mukaan useamminkin. Esim. olemme erään hoitajan kanssa suunnittelemassa kotikäyntiä sellaisen vanhemman luokse, jolla on aiempia huonoja kokemuksia yhteistyöstä, nimenomaan yhteistyön uudelleen käynnistämiseksi. Koska asiakas on vahvasti psyykkisesti oireileva, psykologi on hyvä työpari tehtävään. Toivolan oppilaskoti on siitä onnellisessa asemassa, ettei vanhempien kanssa tehtävä työ jää osaston tai psykologin harteille, vaan Toivolassa työskentelee kokopäiväinen perheterapeutti, joka toisinaan työskentelee vanhempien kanssa jopa vuosia. Työskentely omahoitajan kanssa Omahoitajan tärkeänä tehtävänä on rakentaa lapseen luottamuksellinen tunnesuhde, jossa lapsen on mahdollista saada korjaavia kokemuksia. Koska lapsilla on lähtökohtaisesti heikko luottamus aikuisiin sekä toisinaan erittäin huonoja kokemuksia, on suhteen muodostaminen haasteellinen tehtävä. Tapaamisissa omahoitajan kanssa psykologin työn keskiössä tulisi olla lapsen hoitajassa herättämät sietämättömät vastatunteet, jotta ne tulisivat ymmärretyiksi eivätkä muodostuisi esteeksi omahoitajan ja lapsen suhteelle. Toisinaan tällainen työskentely omahoitajan kanssa ei onnistu sen vuoksi, ettei lapsi elä hoita-

14

TEEMA: Lapsi

Anne Posa

jan mielessä eikä hoitaja kykene kuvittelemaan mitä lapsi tuntee tai kokee. Tällöin keskustelu psykologin kanssa on enempi lapsen toiminnan kuvailua ja toimenpiteistä sopimista. Toisinaan hoitaja on itse niin tarvitseva, että suhtautuu lähes mustasukkaisesti, jos psykologi pyrkii nostamaan lasta ja lapsen tarpeita keskusteluun (sama ilmiö näkyy joskus myös osastotiimin kanssa työskennellessä). Tarvitseva hoitaja hyötyy terapeuttisesta työotteesta ja parhaassa tapauksessa hoitajan tarvitsevuus ajan saatossa hiukan vähenee, jolloin on mahdollista pohtia lapsen asioita. Toisinaan hoitajan oma persoona ja hoidettava eli lapsi kulkevat keskustelussa rinnan, jolloin lapsi ikään kuin "kurkistelee reunamilla" ja käväisee välillä näyttäytymässä. Parhaimmillaan työskentely omahoitajan kanssa on intensiivinen, tunnepitoinen prosessi, jossa elävä, "nähty" lapsi on automaattisesti keskiössä ja jossa syntyy huomioita ja oivalluksia. Ellei työskentely omahoitajan kanssa onnistu riittävän hyvin, jäävät psykologin mahdollisuudet vaikuttaa lapsen hoitoon melko minimaalisiksi. Työskentely osastotiimin kanssa Osastotiimin kanssa työskentely on yksi psykologin työn vaativimpia osa-alueita. Osastolla joudutaan toimimaan pysyvästi liian pienellä resurssilla, mikä tarkoittaa mm. yksinäisiä työvuoroja kuuden erityislapsen ja ­nuoren kanssa. Resurssin vähyys ja asiakasaineksen mukanaan tuomat tunnetaakat kuormittavat työntekijöitä, jolloin usein mennään ikään kuin survivaltasolla eikä lapsen hoidon syvempään pohdiskeluun riitä voimavaroja. Tässä asetelmassa lapsen tarpeita esiin nostavaa psykologia ei koeta hyvänä, vaan työntekijöissä heräävät voimakkaat riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet heijastetaan psykologiin, joka koetaan vaativana ja "pahana". Psykologina olenkin usein kokenut, ettei tiimi tällä hetkellä kykene hyötymään mistään muusta kuin kannattelusta. Ikävää

on se, että tällaisessa tilanteessa lapsen hoitoa ei päästä tarkastelemaan ja kehittämään. Toisaalta olemme kollegani kanssa tehneet sellaisen havainnon, että tiimissä, jossa ammatillinen itsereflektio toimii parhaiten, ei työntekijöiden syyllisyys ja riittämättömyyden tunne näytä nousevan työskentelyn esteeksi. Ryhmädynamiikasta: vahvojen voimien temmellyskenttä Osastotiimien kanssa työskentelevä psykologi pääsee näköalapaikalle erilaisten ryhmädynaamisten ilmiöiden suhteen. Osastotiimit altistuvat perheiden ja lasten pahoinvoinnille ja ryhtyvät tiedostamattaan kantamaan erilaisia tunnetaakkoja. Toisinaan tämä altistuminen saa muotonsa eräänlaisena acting outina esim. siten, että osastotiimi ajautuu suhtautumaan negatiivisesti lapseen/lapsiin. Toisinaan näyttää siltä kuin lapsen perheen dynamiikka alkaisi toistamaan itseään laitoksessa, jolloin tilanne on vaarassa muodostua lapsen kannalta yhtä vahingoittavaksi kuin se perheessä ennen lapsen huostaanottoa oli. Tyypillisiä ryhmien dynamiikkaan liittyviä ilmiöitä ovat syntipukin etsintä ja splittaaminen, ja myös psykologi sopii ryhmän syntipukiksi. Ryhmäilmiöt ovat vahvoja voimia ja saattavat ohjata ryhmän toimintaa samaan aikaan, kun ryhmä kuvittelee toimivansa rationaalisesti. Seuraukset ovat myös toisinaan tuntuvat, esim. ryhmä saattaa "perustelluista syistä" päätyä siirtämään lapsen toiseen laitokseen. Kuten jo mainittu, ilmiöt ovat tiedostamattomia ja välttyminen niiden valtaan joutumiselta edellyttää tiivistä, luottamuksellista (tunne)työskentelyä psykologin kanssa. Tässä kohden psykologin työ on korvaamattomassa arvossa eli kukaan muu laitoksessa työskentelevä ei samalla tavalla pysty näkemään missä mennään. Toisaalta työskentely ryhmän kanssa on psykologin kannalta erittäin vaativaa ja se onkin

HEPSYLEHTI 2/2009

15

TEEMA: Lapsi

Anne Posa

mielestäni laitospsykologin tehtävän suurin kuormitustekijä. Kuormitusta lisää se, että usein psykologi jää asiansa kanssa yksin, esim. jos johto ei "tunnusta" tällaisten voimien olemassaoloa tai yhtyy tiimin splittaukseen ("ongelmamme johtuvat psykologista"). Laitospsykologin asemasta Laitospsykologit toimivat useimmiten yksin laitoksissaan laitoksen johtajan alaisuudessa (vain Toivolassa ja Naulakalliossa on laitosten koon vuoksi kaksi psykologia). Tämä asetelma on pulmallinen mm. siksi, ettei sosiaalialan koulutuksen saanut esimies kykene tukemaan psykologia ammatillisesti vaan saattaa ymmärtämättömyyttään jopa sabotoida psykologin työskentelymahdollisuuksia. Myös psykologin yksinäisyys äärimmäisen vaativassa työssä muodostaa ison pulman, sillä kukaan meistä ei pystyne rakentamaan tai säilyttämään psykologin ammatillista identiteettiä ilman riittävää mahdollisuutta kollegiaaliseen keskusteluun, jossa hoitoajattelun on mahdollista rakentua. Kuukausittaiset laitospsykologien kokoukset ovat tätä tarkoitusta ajatellen riittämättömiä, tosin äskettäin perustettu oppimispiiri saattaa osin vastata psykologien tarpeisiin. Laitospsykologin työ on tällä hetkellä murroksessa. Suurin osa pitkäaikaisista työntekijöistä on poissa mm. eläköitymisen ja vauvalomien myötä ja nuorten tulokkaiden vaihtuvuus on ollut suurta. Suureen vaihtuvuuteen lienee omat syynsä ja vanhojen konkareitten tarinat kertovat samaa: psykologien osaamista ei ole osattu tehokkaasti hyödyntää, ja kentällä on melkoista vastarintaa psykologeja kohtaan. Onneksi laitospsykologien pitkäaikainen toive on tämän vuoden alussa täyttynyt eli nyt meillä on osa-aikainen johtava psykologi, joka toimii meidän ammatillisena esimiehenämme. Hänellä tuleekin olemaan vaativa tehtävä: psykologityön organisoiminen siten,

että psykologi voisi parhaiten hyödyntää ammattitaitoaan lapsen hyväksi. Välillisen työn haasteista Olen jo kerrontani lomassa kuvannut lyhyesti työn kuormittavuutta. Tällä hetkellä en kykene kuvittelemaan vaativampaa psykologin tehtävää, ja minulla on kokemusta monesta lapsi- ja perhetyön osa-alueesta. Oma, erityinen turhautumisen kohtansa piilee työn välillisyydessä; samassa kohdassa, jossa piilee työn vaikuttavuus. Itse näin välillisen työn mielekkyyden jo tullessani, koska olin perheterapeuttisessa työssä pystynyt vaikuttamaan lapsen hyvinvointiin. Edellytyksenä kuitenkin oli ja on se, että vanhemmat kykenevät ja ovat motivoituneita yhteistyöhön oman lapsensa hyväksi. Monien heikkokuntoisten perheiden kanssa osakseni jäi vanhempien kannattelu enkä lapsen tilanteeseen juurikaan pystynyt vaikuttamaan. Varsin puhuttelevaa on se, että työssäni laitospsykologina tilanne vaikuttaa pitkälle samalta: riittävän hyvin työskentelyyn pystyvien hoitajien/tiimien kanssa olen pystynyt hoitoon vaikuttamaan, mutta yllättävän usein olen huomannut, ettei lapsen hoidosta keskusteleminen ole mahdollista esim. ryhmän uupumuksen tai oman tarvitsevuuden vuoksi. Tilannetta mutkistaa se, että hoitaja/tiimi on psykologin kannalta samaan aikaan asiakas ja yhteistyökumppani. Asiakkuutta hoitajassa/tiimissä edustaa oma tarvitsevuus, vastarinta, syyttelyksi kääntyvä syyllisyys jne., jotka psykologin tulisi kyetä kohtaamaan terapeuttisella työotteella. Toisaalta hoidon kehittäminen edellyttäisi sitä, että psykologi ja hoitaja/tiimi pääsisivät ammatilliseen keskusteluun hoidosta, siitä miten me voisimme yhteistyössä tätä lasta hoitaa. Keskusteluun, jossa ei ole syytettyjä ja syyllisiä vaan mahdollisuus jakaa keinottomuuden ja syyllisyyden tunteita, ja päästä sitä kautta löytämään myös omia vahvuuksia. Tämä ei ole onnistunut niin usein kuin

16

Anne Posa

olisin toivonut ja siinä näen syytä myös itsessäni, sillä olin melko valmistautumaton ryhmäilmiöiden voimakkuuteen. Ja näin jälkiviisaana voin todeta, että toisinaan olen kiiruhtanut, kun olisi pitänyt malttaa. Yhteinen täydennyskoulutus hoidon kehittämisessä avuksi

Olen laittanut otsikkoon tekstin Yhdessä eheämpään elämään ja kysymysmerkin perään. "Yhdessä eheämpään elämään ­ hoidon sisällön koulutus Toivolassa" on minun ja kollegani hoitohenkilöstölle ja johdolle lanseeraaman koulutuksen otsikko. Koulutus on viisipäiväinen ja kukin koulutuspäivä vedetään henkilöstön suuren määrän vuoksi kahdelle ryhmälle. Koulutuksen punaisena lankana kulkevat lapsi, tärkeä toinen ja vuorovaikutus, ja olemmekin pyrkineet koulutuksesta rakentamaan mahdollisimman vuorovaikutteisen. Koulutuksessa annetaan tietoa liittyen lapsen ja nuoren normaaliin ja häiriintyneeseen kehitykseen, käydään läpi hoidollisen yhteisön piirteitä ja sudenkuoppia, vanhempien kanssa tehtävää työtä, omahoitajuutta, omaa persoonaa työvälineenä, jaksamista työssä jne. Koulutuksen kuluessa työntekijät tutkivat myös omaa sisäistä lastaan ja elämäntarinaansa sekä tekijöitä, jotka ovat johdattaneet lastensuojelutyöhön. Koulutuksen tärkeänä tavoitteena on yhteisen hoitoajattelun rakentuminen. Koulutus on nyt siinä vaiheessa, että parin viikon kuluttua kokoontuu neljännen koulutuspäivän ensimmäinen koulutusryhmä. Olemme kollegani kanssa käyneet jatkuvaa, intensiivistä keskustelua liittyen laitoksen tarjoamaan hoitoon, psykologin rooliin ja tehtävän vaativuuteen jne. Usein olemme joutuneet pettyneinä kokemaan vaikutusmahdollisuuksiemme vähyyden. Sisäisestä koulutuksesta olemme olleet samaa mieltä: se on tuonut enempi vaikuttavuutta kuin mikään muu yrittämämme. Olemme ilahtuneina seuranneet, miten

jotkut vastaavat ja hoitajat ovat ottaneet enempi/rohkeammin puheeksi hoitoon liittyviä asioita, tehneet aloitteita joita ei ennen koulutusta ole ollut esillä ja olleet kaiken kaikkiaan enempi lapsen tarpeiden äärellä. Osa työntekijöistä vastustaa tiukasti hoidollisempaan suuntaan siirtymistä ja mäellä on käynnissä keskustelu hoito vs. ohjaus/kasvatus. Tämä kaikki on minun ja kollegani mielestä osoitus siitä, että asia eli hoito lastenkodissa on elävässä käsittelyssä. Näyttäisi siis siltä, että henkilöstön täydennyskoulutus olisi yksi väylä hoidon kehittämiseen. Tulevaisuudesta Työnäkyni on jo pitkään pysynyt samana ja se on toimia lapsen hyväksi. Omat kasvuolosuhteeni ovat antaneet minulle erityisen lahjan: herkkyyden lapsen tarpeille, ikään kuin kyvyn nähdä lapsi (tai lapsi aikuisessa). Työssäni olen pystynyt hyödyntämään lahjaani, joka toisinaan vapaa-ajalla muuttuu riesaksi, kun esim. bussissa näen jotain mistä en haluaisi olla tietoinen. Tämänhetkisessä työssäni lahjani on enempi riesani. Sanotaan, että kevät on toivoa täynnä. Toivoa näyttää olevan, mutta henkilökohtaisesti en ole varma, voinko kovin pitkään odottaa, sillä ­ kuten me tiedämme - lapsi ei voi odottaa. Pidän hoidon epäkohtien keinottomana todistajana toimimista jopa ammattieettisesti kyseenalaisena. Varmaa on, että myös jatkossa hoidon kehittäminen edellyttää vankkaa johtamistaitoa, jatkuvaa yhteistyötä erityistyöntekijöiden ja muun henkilöstön välillä sekä aiempaa vahvempaa ammatillista tukea kentällä toimiville psykologeille, mikä uuden johtavan psykologin muodossa onkin toteutumassa. Anne Posa Kirjoittaja on HEPSY-lehden toimituskunnan jäsen.

HEPSYLEHTI 2/2009

17

Riitta Wahlström

Hyvinvointia luonnosta

jälkeen olla aika uupunut. Voimavarakeinoja on kuitenkin useita, joilla voi hoitaa itseänsä ja pitää työkykyä yllä. Eräs halpa, sivuvaikutuksiltaan pelkästään myönteinen ja lähes kaikille mahdollinen on luonto voimavarana. Kesä kutsuukin nauttimaan luonnon ehtymättömistä voimavaroista.

Hepsyläisistä moni saattaa pitkän talven

la ei enää terveyskeinona kovin suositella, nivelkulumavaaran takia. Sen sijaan metsäpolku liikuttaa sopivasti eri lihasryhmiä ja kehoa sopivalla ja elvyttävällä tavalla. Rauhalllinen kävely metsässä on niin vahvistava, että jotkut japanilaiset lääkärit kutsuvat sitä metsäkylvyksi ja määräävät sellaisia potilailleen. Levottomuus ja tarkkaamattomuus kohenevat ja aikamme tauti masennuskin saa helpotusta luontoyhteyden avulla. Jos tarvitsee keskittyä hyvin suurta tarkkaavaisuutta vaativaan tehtävään on hyvä voimavarakeino ennen suoritusta olla noin kymmenisen minuuttia rauhallisessa luontoympäristössä. Suuret keksinnöt ja ideat ovatkin usein syntyneet kävelyn yhteyssä luonnossa. Mitä enemmän viheralueita asuinympäristössä on, sitä terveemmäksi ihmiset kokevat itsensä. Onko joku Hepsyläisistä vienyt terapia tai konsutlaatioistunnon luontoon. Siinä voimaantuisi asiakas ja psykologi, molemmat. Tutkimusten mukaan jo muutama minuuttikin auttaa kulkea luonnonmukaisesssa puistossa, metsässä, rannalla. Mutta vahva vaikutus on parinkymmenenminuutin verran päivittäin nautittuna. Jos mahdollista olla kolme vuorokautta luonnossa, niin silloin pääsee luonnon viritykseen. Eli on virittäytynyt ikäänkuin samaan säveleen, millä luontokin soi. Silloin osaa leppoistua, rauhoitttua, flow alkaa virrata. Olla luonnon rytmissä. Luonto lääkitsee paitsi meille sopivilla äänillä, väreillä ja hyvällä hapella. Kaikki elementit kohtaavat solujemme soinnut, ikimuinaiste värähtelyt ja siksi luonnossa oleminen tuntuu hyvältä. Monet selvitykset osoittavat, että lähes kaikki kaupunkin-

Luontoyhteys on uskomattoman voimakas hyvinvointia lisäävä tekijä. Olemmehan alunperin luotu luonnon osaksi ja olemme edelleen fysiologisesti lähes samanlainen kuin muinoin. Monet tutkimukset osoittavat miten luonto vaikuttaa stressistä elpymiseen. Erinomainen suomenkielinen kooste maailmanlaajuisista tutkimuksista on Kalevi Korpelan artikkeli Luontoympäristöt ja hyvinvointi vuoden 2007 Psykologia-lehdessä numerossa 5. Maailmalla onkin tehty jo suhteellisen runsaasti tutkimuksia siitä, miten luon-tovalokuvat, luontomaisemat, luonnossa oleminen ja luontoelementit sisustuksessa lisäävät voimavaroja ja hyvinvointia. Jopa sairaalassaolo aika lyhenee, kun potilaat saavat katsoa ikkunasta luontomaisemaa. Joissakin sairaaloissa onkin jo osattu käyttää tätä keinoa. Vaikeasti sairaan potilaan sänkyä ympäröivään verhoon on ripustettu luontovalokuvia ja potilas on lisäksi saanut kuunnella luonnonäänimusiikkia. Luon-tovalokuvista tehtyjä julisteita on laitettu joidenkin sairaaloiden seinille ja niitä näkyy jo useiden hammaslääkäreiden hoitohuoneiden katossa. Luontovalokuvan elvytys ja stressiä poistava vaikutus onkin selvitetty monin tutkimuksin. Luontoympäristö lisää hyvinvointia kolmella tavalla: tuottamalla myänteisiä vaikutuksia riippumatta mielentilasta, elvyttämällä stressitilasta ja houkuttamalla liikuntaan.Liikuntamuodoista parhainta on metsäpoluilla käveleminen. Juoksemista pitkään asfaltil-

18

Riitta Wahlström

uoresta maalaisvaariin ilmoittavat mielipaikakseen luontomaiseman. Metsä ja vedenranta ovat suosikkeja. Vesi vanhin voitehista - miten vesielementti elvyttää Vesi vanhin voitehista. Me olemme noin 70 % vettä, aivan kuten yhteinen kotimme maapallo. Vesi puhdistaa kehoamme erilaisista ruansulatukselle haitallisista aineista ja vaikuttaa myös aivotoimintaamme. Aivot ovat noin 75 % vettä, ja ne tarvitsevat päivittäisen annoksen pysyäksee virkeänä. Jos vettä ei juoda tarpeeksi, on usein seurauksena, väsymystä, negatiivisuutta, särkyä, kipuja. Jopa alkavaan päänsärkyyn saattaa auttaa veden juonti. Ahdistus ja jännityskin lievenee kun välillä saa juoda aitoa luonnon vettä(meillä siis ihan hanasta). Uiminen, saunominen, suomalaisten vanhat terapiakonstit on todettu niin monta kertaa voimia antavaksi keinoksi, että lähes jokainen suomalainen on mökkikansaa. Eniten miellyttääkin jokin vedenranta, jollei oma ainakin kohtuullisen matkan päässä tavoitettavissa oleva ranta Tutkimus on osoittanut, että pelkästään sellaisen kuvan katseleminen, jossa on vettä elvyttää ja lisää luovuutta, ajatuksen avaruutta. Työhuoneessa olisikin hyvä olla joku luontovalokuva tai luontojuliste, jossa on vesielementti. Vesiastia, jossa on esimerkiksi luonnonkiviä koristeena, herättää myös hyvää oloa. Pieni merisuolahiukkanen estää veden liian nopean likaantumiseen.Vielä vahvempi hyvän olon tuoja on toki virtaava vesi tai suihkulähde. Näitä onkin joidenkin työpaikkojen odotustiloissa. Virtaavan veden tai suihkulähteen ääni ja veden näkeminen helpottaa oloa ja virkistää.

Suomi onkin maailman järvisin maa, meillä on täällä melkein kaksisataa tuhatta järveä, jos pienet lammet lasketaan niin ollaan jo huikeissa lukemissa. Vesiyhteys on siis osa suomalaista luontoa ihmisen mielessä, ajatuksissa ja tunteissa. On osoitettu, että jos ihminen ei juo riittävästi vettä, solut ikäänkuin kuivuvat ja vanheneminenkin nopeutuu. Aamuisin vesilasi tai pari, onkin suositeltava terveyskeino aivojen ja kehon nesteytyksen kannalta. Erityisesti vanhenevan ihmisen tulisi tietää tämä, koska janontunne usein häiriintyy. Sähkölaitteet kuivattavat ilmaa, ilmankosteus on tärkeä hyvinvointitekijä. Jos ilmankosteus on hyvin alhainen jaksaminen on vaarassa. Eräs voimavarakurssillani ollut osallistuja oli työhuoneessa jossa ei otettu vakavasti tätä asiaa. Hänen silmänsä kutisivat, suuta kuivasi työpäivän jälkeen. Hänen täytyi levätä koko illan ja aamulla selvitä hädintuskin taas töihin. Asia selvitettiin; ilmankosteus oli alle kaikkien normien. Iho ja suu olivat liian kuivat. Tietokoneiden paikkaa ja määrää työhuoneessa ja valaistusta muutettiin ja hän parani näistä oireista. Kannattaa tutkia uupumisen tai muiden oireiden osalta myös oma työympäristö, veden juominen ja ilmankosteus. Pienillä huomaamattomilla asioilla voi olla suuri vaikutus jaksamiseen ja hyvään oloon. Saunominen on kaikille tuttua. Saunan vaikutusta voi lisätä laittamalla vesiastiaan ylälauteille tuoksuvia kasveja, kuusen, männyn, koivun, pihlajan, haavan tai ruusun oksia. Tuoksun kautta erittyy monenlaisia hoitavia virkistäviä aineksia ja sen jälkeen olo on taivaallinen, kunhan muistaa saunomisen aikanakin juoda vettä. Tästä yrttisaunomisesta enemmän kirjassani Eheyttävä luonto, jossa on monia vinkkejä miten luontoyhteys meitä kuntouttaa. Riitta Wahlström Psykologi, Kasvatutieden lisensiaatti

HEPSYLEHTI 2/2009

19

TIEDOTUSASIOITA

Osallistu HEPSY-lehden kansikuvakilpailuun 2009 !!

Hepsy-lehden kansikuvakilpailu on käynnissä. Voittaja äänestetään vuoden lopussa nettiäänestyksellä kansikuvien joukosta, ja hänet palkitaan kevätkokouksessa 2010. Kansikuvakilpailu on vain Hepsyn jäsenille, ja muutenkin lehdessä julkaistaan vain hepsyläisten kuvia. Ennen osallistumista lue tarkemmat ohjeet netistä osoitteesta www.hepsy.psyli.fi/hepsylehti5.html Kesäkuun lehden teemana on Lapsi. Kansikuvakilpailuun osallistui neljä hepsyläistä yhteensä yhdellätoista kuvalla. Kiitoksia kaikille osallistuneille erinomaisista kuvista!! Vuoden toiseksi kansikuvaksi valittiin Katri Lehtosen Kesämökkiruokailua-kuva. Syyskuun lehden teemana on TERAPIA. Kansikuvaehdotuksia voi lähettää päätoimittajalle osoitteeseen [email protected] aina 1. elokuuta 2009 asti. Kerro sähköpostissa nimesi ja yhteystietosi. Muista nimetä kuvatiedostot omalla ja kuvien nimellä (esim. Hepsyläinen Minun kansikuvaehdotukseni.jpg).

Seuraava HEPSY-lehti ilmestyy syyskuussa !!

HEPSY 3 / 2009 ilmestyy syyskuun alussa. Lehden teemana on

TERAPIA

Mitä mielenkiintoista ja uutta terapian saralla tapahtuu? Kirjoita uusista terapiamuodoista, omista kokemuksista terapeuttina, terapiatyöstä, koulutuksesta, tutkimuksista... HEPSY-lehteen voi tietysti kirjoittaa muistakin mielenkiintoisista aiheista. Mitä olet nähnyt, kuullut, kokenut tai tutkinut? Jos idea pilkahti päähäsi, ehdota kirjoitusta päätoimittajalle: [email protected] Syyskuun numeron deadline on 1. elokuuta. Voit myös ehdottaa aihetta, tilaisuutta tai tapahtumaa, josta olisi hyvä kirjoittaa lehteen. Myös ehdotuksia teemoiksi otetaan vastaan. Ennen kuin alat kirjoittaa, katso kirjoittajan ohjeet nettisivuilta: www.hepsy.psyli. fi/hepsylehti2.html

20

HEPSY on Helsingin psykologiyhdistys ry:n jäsenlehti

Julkaisija: Helsinginpsykologiyhdistys Risto Selin www.hepsy.psyli.fi

Päätoimittaja: Toimitus:

[email protected]

Anna Posa Anita Salakari Riitta Wahlström 4 kertaa vuodessa (maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa) 1500kpl. Painettu Painoyhtymä OY Laakapainossa, Porvoo 2009 MultiArtGloss, G-Print Katri Lehtonen Kesämökkiruokailua

Ilmestyy: Painos: Paperi: Kansikuva:

Jos lehdessä olevissa tiedoissasi on virhe, ota tällöin yhteys päätoimittajaan sähköpostitse osoitteeseen [email protected] Kaikki muut osoitteenmuutokset Suomen Psykologiliiton jäsensihteeri Tarja Koivuniemelle sähköpostitse osoitteeseen [email protected] Helsingin Psykologiyhdistys on yksi Suomen Psykologiliiton 18:sta alueyhdistyksestä. Psykologit tai psykologian opiskelijat ovat Psykologiliiton jäseniä paikallisyhdistyksensä kautta. Hepsy perustettiin 8.4.1981 osana Psykologiliiton laajempaa organisaatiouudistusta. Näiden vuosien aikana Hepsy on kasvanut jäsenmäärältään suurimmaksi alueyhdistykseksi. Jäseniä Hepsyssä on tällä hetkellä noin 1500 eli noin joka neljäs Psykologiliiton jäsen on hepsyläinen. Hepsyyn voivat liittyä kaikki Helsingissä asuvat, työskentelevät tai opiskelevat psykologit ja psykologian opiskelijat. Hepsy tarjoaa jäsenilleen muun muassa neljä kertaa vuodessa ilmestyvän jäsenlehden sekä virkistysja koulutustapahtumia.

Seuraava HEPSY-lehti teemalla TERAPIA ilmestyy syyskuussa 2009. Siihen tarkoitetun aineiston tulee olla päätoimittajalla 1.8.2009 mennessä. HEPSY-LEHTI TOIVOTTAA KAIKILLE HEPSYLÄISILLE KAUNISTA KESÄÄ !!

HEPSYLEHTI 2/2009 21

Information

21 pages

Report File (DMCA)

Our content is added by our users. We aim to remove reported files within 1 working day. Please use this link to notify us:

Report this file as copyright or inappropriate

520532