Read Keskiaikaa j lleenluomassa 2 text version

Hei, sinä keskiajasta kiinnostunut! Tiesitkö, että voit harrastaa keskiaikaa kaikilla mantereilla (kyllä, ajoittain jopa Etelämantereella), Färsaarilta Kap Kaupunkiin, Japanista Venäjälle? Kuinka tämä on mahdollista? Society for Creative Anachronism (SCA) on voittoa tuottamaton yhdistys, joka tutkii keskiaikaa ja elävöittää romantisoitua kuvaa tästa aikakaudesta. SCA on levinnyt ympäri maailman, jokapaikkaan missä on keskiajasta kiinnostuneita. Pidät juuri kädessäsi Suomen Keskiaikaseura ry:n (SCA:n Suomen haarautuma) uuden jäsenen opasta Johdatus luovaan keskiaikaan. Oppaassa on yli 30 sivua tietoa niin uudelle kuin myös vähän kokeneemmallekin jäsenelle. Mikäli olet ensimmäistä kertaa kosketuksessa seuraamme, lue opas rauhassa läpi, keneltäkään ei voi olettaa, että he ensimmäisellä läpilukukerralla oppisivat kaiken ulkoa. Tärkeintä on muistaa, että aina voi, ja pitää kysyä mikäli jotain jää epäselväksi. Vanhoijen jäsenten on puolestaan aina hyvä hieman kohentaa muistiaan, ja tietenkin neuvoa uusia tulokkaita parhaan kykynsä mukaan.

Johdatus luovaan keskiaikaan

eli Aarnimetsän paronikunnan uuden jäsenen opas

Johdatus luovaan keskiaikaan

Muuta hyödyllistä tietoa

Music: Volume II, The Early Middle Ages to 1300. Oxford University Press 1990. (Perusteellinen, massiivinen, satunnaisesti nuottinäytteitä ja laulujen sanoja) HUGHES, Dom Anselm & ABRAHAM, Gerald (eds.). The New Oxford history of Music: Volume III, Ars Nova and the Reneissance 1300-1450. Oxford University Press 1986. (Perusteellinen, massiivinen, satunnaisesti nuottinäytteitä ja laulujen sanoja) JEANSON, Gunnar & RABE, Julius. Musiikki kautta aikojen 1. Kreikan antiikista rokokoohon. Otava 1966. MÄKINEN, Timo. Piae Cantiones -sävelmien lähdetutkimuksia. Suomen musiikkihistoriallinen seura 1968. PAGE, Christopher. Voices & Instruments of the Middle Ages. Instrumental practice and songs in France 1100-1300. London: J.M. Dent & Sons, Ltd. 1987. PALISCA, Claudia V. (ed.). Norton Anthology of Western Music (Third Edition), Volume 1. Ancient to Baroque. New York: W.W. Norton & Company, Inc. 1980. (Nuotteja ja laulujen sanoja) PARRISH, Carl & OHL, John F. (eds.). Masterpieces of Music Before 1750. An Anthology of Musical Examples from Gregorian Chant to J.S. Bach. London: Faber and Faber, Ltd. 1975. (Nuotteja ja laulujen sanoja) RANTA, Sulho. Musiikin historia. Säveltaiteen vaiheiden pääpiirteet, I osa. Gummerus 1950. ROCHE, Jerome & Elisabeth. A Dictionary of Early Music from the Troubadours to Monteverdi. London: Faber Music Ltd. 1981. (Enimmäkseen säveltäjien ja muusikoiden nimiä, myös vanhan musiikin termejä ja soittimia) STEVENS, John. Words and Music in the Middle Ages. Song, Narrative, Dance and Drama, 1050-1350. Cambridge University Press 1986. (Sisältää näytteitä nuoteista ja laulujen sanoista.)

Tekijät:

Lady Isabella dHiver, Aarnimetsän kastellaani Frú Gudrun Hildardóttir, Kaarnemaan kastellaani Seigneur Gaucelm Chambonnières Tekijät kiittävät kaikesta tuesta, kritiikistä ja artikkeleista: Paronitar Helena Maisteri Pietari Pentinpoika Uv Paronitar Uta Herra Juhana Maununpoika Kivisuo Lord Dubhghall mac Ébhearáird Lady Aurora of Winter Lord Godwin Olafson Lady Aude de Foix Lord Adrian of Northshire Seigneur Thome le Lent Synnove Mikaelintytär Myfanwy of Unikankare Pia Lindholm ... sekä kaikki muut, jotka olemme epäilemättä unohtaneet. Kuvat sivuilla 4 ja 53 ovat kirjasta Herbert Norris: Costume and Fashion, vol. 2, Senlac to Bosworth: 1066 - 1485, London: J.M. Dent and Sons Ltd., 1938 Kansikuva: Usva (Päivi Remes)

This pamphlet is not a publication of the Society for Creative Anachronism, Inc. and does not delineate SCA policies. Tämä lehtinen ei ole keskusjärjestö Society for Creative Anachronism Inc.:n julkaisema, eikä sen artikkeleissa välttämättä ilmaista keskusjärjestön virallista kantaa. Tätä julkaisua ja sen sisältämiä artikkeleita saa vapaasti kopioida niin kauan kuin artikkelit kopioidaan lyhentämättöminä, tekstin sisältöa ei muuteta ja tekstejä ei irroiteta asiayhteydestään. Mikäli osia kopioidaan tästä julksaisusta irrallaan, on kopioon liitettävä tekijän nimi tai, näiden tietojen puuttuessa, tämän julkaisun tiedot. Copyright © SCA Inc. - Aarnimetsä Tammikuussa A.S. XXXIV (2000)

Latinisteille

HARRINGTON, K.P. Medieval Latin. University of Chicago Press 1967. LÖFSTEDT, E. Late Latin. Oslo: Aschehoug 1959. RABY, F. J. E. The Oxford Book of Mediaeval Latin Verse. Oxford: Clarendon Press 1959. WADDELL, Helen. Medieval Latin Lyrics. New York: W. W. Norton & Company, Inc. 1977. (Keskiajan latinankielistä runoutta englanninkielisine käännöksineen)

-2-

- 63 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

THOMSON, George L. The Art of Calligraphy. London: Treasure Press 1986.

Sisällysluettelo

Keskiaikaa jälleenluomassa ........................................................................... 5 Keskiaikaseura pähkinänkuoressa ................................................... 5 SCA:n historia .................................................................................... 6 SCA:n kehitys Suomessa................................................................... 6 SCA:n organisaatio ............................................................................ 7 SCA:n läänitykset ............................................................................... 8 SCA Suomessa Suomen keskiaikaseura ry ............................... 10 Aarnimetsän paronikunta ............................................................... 10 Virkailijakunta ................................................................................... 11 Paikallinen toiminta ......................................................................... 12 Paikalliset virkailijat.......................................................................... 13 Killat ja huonekunnat ...................................................................... 13 Kunnianosoitukset........................................................................... 14 SCA:n laajuisia kunnianosoituksia ................................................. 14 Drachenwaldin kuningaskunnan kunnianosoituksia .................. 16 Aarnimetsän paronikunnan kunnianosoitukset .......................... 17 Aarnimetsän virvaliekit ................................................................... 17 SCA:n ja live-roolipelin suhde ....................................................... 18 Julkaisutoiminta ................................................................................ 19 Kun tulet mukaan ........................................................................................ 21 Kuka olet? ......................................................................................... 21 Nimen valinta ................................................................................... 21 Puku ................................................................................................... 22 Päähineet ........................................................................................... 23 Jalkineet ............................................................................................. 24 Korut ................................................................................................. 24 Käyttäytyminen ................................................................................ 24 Puhuttelu ........................................................................................... 26 Hovitavat ........................................................................................... 27 Juhlaillallinen eli pidot ..................................................................... 28 Käytännön tietoa keskiaikaseuran tapahtumista ..................................... 29 Keskiaikaseuran tapahtumat .......................................................... 29 Tapahtumiin ilmoittautuminen ...................................................... 29 Tarpeellinen varustus ...................................................................... 30 SCA harrastaa ............................................................................................... 32 -3-

Pukeutuminen

BOUCHER, Francois. A History of Costume in the West. Thames and Hudson Ltd. 1996. CONTINI, Mila. Muoti kautta aikojen. Sanoma Osakeyhtiö 1967. GUTARP, Else Marie. Hurusom man sig klädde. En bok om medeltida dräkt. Gotlands fornsal 1995. HOUSTON, Mary G. Medieval Costume in England and France, The 13th, 14th and 15th Centuries. London: Adam & Charles Black 1939. KOSKIMIES, Lilli. Pukeutumisen historiaa kietaisuasusta empiretyyleihin. WSOY 1984. LEHTOSALO-HILANDER, Pirkko-Liisa & SARKKI, Seija & TOMANTERÄ, Leena. Euran puku ja sen edeltäjät. Euran muinaispukutoimikunta 1982. PEACOCK, John. Länsimainen puku antiikista nykyaikaan. Otava 1990. PIPONNIER, Francoise & MANE, Perrine. Dress in the Middle Ages. Yale University Press 1997. KÖHLER, Carl. A History of Costume. Dover publications, inc. 1963.

Ruoka

BLACK, Maddie. The Medieval Cookbook. British Museum Press 1996. PARKKONEN, Anne. Eurooppalainen aterioi: ruoka myöhäiskeskiaikaisen kulttuurin osana. Kirjassa: HALMESVIRTA, Anssi (toim.). Eurooppalainen ihminen. Todellisuutta, ihanteita, pelkoja. Gummerus 1994. REDON, Odile & SABBAN, Francoise & SERVENTI, Silvano. The Medieval Kitchen. Recipes from France and Italy. TANNAHILL, R. Food in History. London: Penguin 1988. (Muutama kymmenen sivua keskiajan ruuasta) TALVI, Jussi. Gastronomian historia. Otava 1989.

Musiikki

ARONHEIMO-MARVIA, Liisa ym. (toim.). Suomen musiikin historia 1. Ruotsin vallan ajasta romantiikkaan. Keskiaika--1899. WSOY 1995. (N. 70 sivua keskiajan musiikista) CROCKER, Richard & HILEY, David (eds.). The New Oxford history of

- 62 -

Johdatus luovaan keskiaikaan Tieteistä ja taiteista ........................................................................... 32 Tanssi ................................................................................................. 32 Rottinkitaistelu ................................................................................. 34 Käsityöt ............................................................................................. 36 Heraldiikka ........................................................................................ 39 Airut ja aika ....................................................................................... 40 Ruoka keskiajalla .............................................................................. 44 Kirjamaalaus ja kalligrafia ............................................................... 45 Musiikkia keskiajalta renessanssiin ................................................ 47 Muuta hyödyllistä tietoa .............................................................................. 49 Sanasto ............................................................................................... 49 Kirjalista ............................................................................................ 54

Muuta hyödyllistä tietoa

muotoilun perusteisiin. Suomen Heraldinen Seura 1982. KARA, Kimmo (toim.). Heraldiikan opas. Suomen Heraldinen Seura 1988, 1998. (Luultavasti paras suomenkielinen heraldiikan perusteos) KARA, Kimmo. Vaakunaselitys. Suomen Heraldinen Seura 1989. (Edistyneemmille heraldiikan harrastajille) NEUBECKER, Ottfried. Heraldry: Symbols, Sources and Meaning. Boston: Little, Brown and Company 1988.

Kuvataide & kalligrafia

BOLOGNA, Giulia. Illuminated manuscripts. The Book Before Gutenberg. New York: Crescent Books 1988. CAZELLES, Raymond & RATHOFER, Johannes. Illuminations of Heaven and Earth. The Glories of the Très Riches Heures du Duc de Berry. New York: Harry N. Abrams, Inc. 1988. (Todella upeita isoja värikuvia 1400luvun alun kalenterista ja rukouskirjasta) CHERRY, John. Medieval Decorative Art. British Museum Press 1991. (Paljon kuvia keskiaikaisista kuvista ja esineistä) DROGIN, Marc. Medieval Calligraphy. Its History and Technique. New York: Dover Publications, Inc. 1980. KLEIN, Dan & LLOYD, Ward (eds.). The History of Glass. London: Orbis Publishing Ltd. 1984. (Viitisenkymmentä sivua keskiajan lasista) LAURINA, V.K. & PUSKAREV, V.A. (toim.). Novgorodilaiset ikonit, 1100-1600-luku. Leningrad: Kustantamo Aurora 1981. (Alussa n. 30 s. johdantoa, sitten sivukaupalla kokosivun värikuvia ikoneista varsin moninaisista aiheista) MARKS, Richard & MORGAN, Nigel. The Golden Age of English Manuscript Painting 1200-1500. London: Chatto & Windus Ltd. 1981. (Hienoja värikuvia engl. käsikirjoituksista) MEEHAN, Aidan. Celtic Design: Animal Patterns. Thames and Hudson 1992. (Kelttiläisiä kuvioita, kuvia, ornamenttejä) MEEHAN, Aidan. Celtic Design: Illuminated Letters. Thames and Hudson 1992. MEEHAN, Aidan. Celtic Design: The Tree of Life. Thames and Hudson 1995. Taiteen maailmanhistoria, osat 5-8 ja 32. Editions Rencontre 1971. (5: Bysanttilainen ja venäläinen maalaustaide, 6: Romaaninen maalaustaide, 78: Goottilainen maalaustaide, 32: Romaaninen ja goottilainen veistotaide) RÁCZ, István. Norjan keskiajan taideaarteita. Otava. RÁCZ, István. Suomen keskiajan taideaarteita. Otava. THOMAS, Marcel. The Golden Age. Manuscript Painting at the Time of Jean, Duke of Berry. New York: George Braziller, Inc. 1979.

-4-

- 61 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

D'ARCY, M. C. (ed.). Thomas Aquinas. Selected Writings. London: J. M. Dent & Sons Ltd. 1950. (Skolastikoista suurimman, Tuomas Akvinolaisen (1224-1274) kirjoituksia) ECO, Umberto.Art and Beauty in the Middle Ages. Yale University Press 1986. (Asiantunteva ja syvällinen esitys keskiajan estetiikasta). HOLOPAINEN, Taina M. & HOLOPAINEN, Toivo J. (toim.). Sielun liikkeitä. Filosofianhistoriallisia kirjoitelmia. Gaudeamus Kirja 1996. (Keskiajan filosofiaa käsitteleviä artikkeleita kirjasta yli kolmannes). KAVARNOS, Konstantin. Bysanttilainen taide. Esseitä ja tutkielmia. Heinävesi: Valamon luostari 1987. (Niukasti kuvia. Estetiikkaa, ikonografiaa) MARENBON, John. Early Medieval Philosophy (480-1150). An Introduction. London: Routledge & Kegan Paul. O'CONNOR, D. J. Tuomas Akvinolainen ja luonnollinen moraalilaki. Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy 1969. PLATON. Otavan sarja Platon: Teokset. (Antiikin klassikoista Aristoteleen ohella Platonkin oli auktoriteetti keskiajan filosofiassa.) RUSSELL, Bertrand. Länsimaisen filosofian historia I. Vanhan ajan filosofia. Katolinen filosofia. WSOY 1967. SMALLEY, Beryl. Studies in Medieval Thought and Learning: from Abelard to Wycliff. London: The Hambledon Press 1981.

Keskiaikaa jälleenluomassa

Keskiaikaa jälleenluomassa

Keskiaikaseura pähkinänkuoressa

S

uomen keskiaikaseura ry on Suomessa toimiva kansainvälisen keski aikaseuran, the Society for Creative Anachronism Incorporatedin (SCA), eli luovan epäaikaisuuden seuran, Suomessa toimiva haarautuma. Käytännössä tämä tarkoittaa, että harrastamme keskiaikaa SCA:n periaatteiden mukaan Suomessa, omassa seurassamme. SCA:ssa me harrastamme keskiaikaa tutkimalla ja elävöittämällä eurooppalaisia kulttuureita aikaväliltä noin 600-1600 jKr. Tutkiminen tapahtuu kunkin jäsenen omilla ehdoilla. Jotkut viettävät tuntikausia kirjastoissa tehden tutkimusta jostain keskiajan osa-alueesta, kun taas jotkut saavat tarvitsemansa tiedon omista keskiaikaseuran paikallisosaston tapaamisista. Suomen keskiaikaseuran toiminta keskittyy eri paikallisosastojen ympärille. Näissä keskiaikaseuralaisten keskittymissä tavataan säännöllisesti eri keskiaikaharrastusten merkeissä. Toiminta huipentuu paikallisjärjestöjen järjestämiin keskiaikajuhliin eli tapahtumiin. Tapahtumissa pyrimme soveltamaan tietojamme ja taitojamme käytännössä ja luomaan mahdollisimman keskiaikaisen ilmapiirin ja tunnelman. Tunnelman luominen tapahtuu mm. keskiaikaisten nimien, pukujen, ruokien, puheen ja harrastusten kautta. Myös arkimaailman unohtaminen tapahtumien ajaksi on tärkeää. SCA:ssa emme elä keskiaikaa niin kuin se todellisuudessa oli. Toki tiedämme millaista elämä silloin oli iloineen ja suruineen, mutta haluamme unohtaa ikävät puolet, ainakin tapahtumien ajaksi. Keskiaika, jota me elävöitämme, on romantisoitua keskiaikaa. Myös keskiajalla ihmiset pyrkivät eroon arjen tylsyydestä trubaduurilyriikan, saagojen, ritari- ja hovikulttuurin avulla. Mekin pyrimme tähän, elävöittämään nk. Unelmaa keskiajasta. Tapahtumissa olemme kaikki kuin nuo keskiajalla eläneet, jotka hetkellisesti pyrkivät näkemään elämänsä kauniina ja keveänä. -5-

Arkkitehtuuri

CARDBERG, C.J. & WELIN, P.O. Suomen keskiaikaiset linnat. Otava 1993. HIEKKANEN, Markus. The Stone Churches of the Medieval Dioclese of Turku. A Systematic Classification and Chronology. Suomen muinaismuistoyhdistys 1994. HYVÄRINEN, Jari. Hirsilinnojen aika. Otava 1998. (Suomen ja sen lähialueiden muinaislinnoista). SANTAKARI, Esa & SAVOLAINEN, Irma. Keskiajan kivikirkot. Otava 1979. (Runsaasti mustavalkovalokuvia kirkoista ulkoa ja sisältä) SWAAN, Wim. The Gothic Cathedral (with an introduction The Cathedral in Medieval Society by Christopher Brooke). London: Elek Books Ltd. 1969 Lohjan kirkko. Rakennushistoria, maalaukset ja sisustus. Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät 1990.

Heraldiikka

ERIKSSON, Olof. Heraldiikka ja symbolit. Opas heraldisten tunnusten

- 60 -

Johdatus luovaan keskiaikaan Se, mitä harrastamme, on leikkiä, ja näin ollen sen tulisi olla hauskaa kaikkien osanottajien, niin vakavamielisten kuin vapaamielistenkin harrastajien, mielestä. Itseltään voi aina vaatia täydellisyyttä, vaikka seura ei sitä vaadikaan, mutta muilta harrastajilta ei pidä odottaa yhtä suurta paneutumista, sillä kaikille se ei ole mieleen. Tärkeintä on, että kaikki ylläpitävät omaa Unelmaansa (pilaamatta muiden Unelmaa) ja pitävät hauskaa keskiaikaisen tunnelman merkeissä.

Muuta hyödyllistä tietoa

(1200-1300-luvun mongolivaltakunnasta, yksi luku Euroopan-suhteista). RÁCZ, István. Viikinkien perintö. Otava 1984. (Kokosivun mv-valokuvia viikinkiesineistä) RICE, Tamara Talbot. The Seljuks in Asia Minor. London: Thames and Hudson 1961. (Seldzukit ovat turkkilainen kansa, jonka valtakunta oli voimissaan 1071-1300). ROESDAHL, Else. Viikingit. Otava 1993. (Laaja yleisesitys viikingeistä)

Nimikirjat

SCA:n historia

lkunsa SCA sai Yhdysvalloissa vuonna 1966. Tuolloin joukko Berkeleyn yliopiston opiskelijoita järjesti juhlat, joissa oli teemana keskiaika. Juhlat onnistuivat hyvin ja joukko järjesti vastaavia tapahtumia myöhemminkin. SCA sai näin alkunsa ja sen organisaatio lähti muotoutumaan. Jäsenmäärä kasvoi ja harrastus levisi ympäri maailmaa. SCA:n oma ajanlasku aloitetaan noista ensimmäisistä keskiaikajuhlista, 1. toukokuuta 1966. Kirjaimet A.S. tulevat sanoista Anno Societatis eli seuran vuonna.

A

SCA:n kehitys Suomessa

S

uomeen SCA:n toiminta saapui vuonna 1988 (A.S. XXIII), jolloin arglwydd (herra) Llwyd ap Capwaladr tutustui siihen Ruotsissa. Hänen palattuaan Suomeen toiminta lähti täälläkin hiljalleen liikkeelle. Oulussa asuvan Llwydin lisäksi kiinnostuneita oli Helsingissä. Vuoden 1989 alkupuolella (A.S. XXIII) pidettiin virallinen Aarnimetsän perustamiskokous. Aarnimetsän alueeksi otettiin kerralla koko Suomi, vaikka jäseniä oli vielä vähän ja vain muutamalla paikkakunnalla. Hiljalleeen toiminta laajeni, ja kyliä alkoi ilmaantua, joista Hucca (pääkaupunkiseutu) oli aluksi järjestäytynein. Vuonna 1990 (A.S. XXV) Aarnimetsästä tuli koeajalla oleva lääni. Koeaika kesti parisen vuotta ennen kuin Aarnimetsästä tehtiin varsinainen lääni. Vuonna 1994 (A.S. XXIX) Aarnimetsästä tuli paronikunta, ensimmäisenä paronittarenaan lady Anna von Urwald.

(Nimikirjat on yleensä kirjoitettu sillä kielellä, jonka nimiä ne käsittelevät.) BAHLOW, Hans. Deutsches Namenlexicon. Familien- und Vornamen nach Ursprung und Sinn erklärt. München: Keyersche Verlagsbuchhandlung GmbH 1967. BLACK, George F. The Surnames of Scotland. New York Public Library 1946. (Kirja on airutkollegion listalla kirjoista, joista ei tarvitse lähettää valokopiota nimihakemuksen yhteydessä.) COTTLE, Basil. The Penguin Dictionary of Surnames. Aylesbury, Great Britain: Hazell Watson & Viney, Ltd. 1967. (Englanninkielisten sukunimien lisäksi jonkin verran tietoa etunimistä ja niiden etymologiasta) DAUZAT, Albert. Dictionnaire étymologique des noms de famille et prénoms de France. Larousse 1987. (Kirja on airutkollegion listalla kirjoista, joista ei tarvitse lähettää valokopiota nimihakemuksen yhteydessä.) OTTERBJÖRK, Roland. Våra namnsdagar. Historisk översikt av almanackas namnlängd. Förslag till nya namnsdagar. Praktiska råd vid val av förnamn. Uppsala: Almquist & Wiksells Boktryckeri AB 1966. NISSILÄ, Viljo. Suomen Karjalan nimistö. Joensuu: Karjalan kulttuurin edistämissäätiön julkaisuja 1975. (Kertoo kustakin nimestä mm. vuoden, jolloin siltä on ensimmäinen tunnettu maininta) MADON, Suzanne (réd.). Le Guide des Prenoms de France. Genève: Éditions Liber 1997. (Ranskalaisten etunimien lisäksi jonkin verran muidenkin kielten nimiä) VILKUNA, Kustaa. Etunimet. Otava 1990. WITHYCOMBE, E.G. The Oxford Dictionary of English Christian Name. Oxford University Press 1977.

Filosofia & estetiikka

ARISTOTELES. Gaudeamuksen sarja Aristoteles: Teokset. (Aristoteleen teosten kääntäminen latinaksi 1100 --1200-luvulla vaikutti suuresti keskiajan filosofian kehittymiseen.)

-6-

- 59 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

LITZEN, Veikko. Keskiajan kulttuurihistoria. Gaudeamus 1994. MAIERÙ, Alfonso. University Training in Medieval Europe. Leiden: E.J. Brill 1994. NIIRANEN, Susanna & LAMBERG, Marko (toim.). Ihmeiden peili keskiajan ihmisen maailmankuva. Atena Kustannus Oy 1998. (Artikkeleita keskiajan kartografiasta, huumorista ym.) NUORTEVA, Jussi. Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun Akatemian perustamista 1640. Suomen historiallinen seura 1997. OWEN, D.M. The Medieval Canon Law: Teaching, Literature, and Transmission. Cambridge University Press 1990. PERNOUD, Régine. Ristiretket silminnäkijäin ja muiden aikalaisten kuvaamina. WSOY 1965. SETÄLÄ, Päivi. Keskiajan nainen. Otava 1996. UTRIO, Kaari. Familia - eurooppalaisen perheen historia 2: ruusutarha, ryytimaa. Keskiaika 1000-1500. Tammi 96. UTRIO, Kaari. Perhekirja. Eurooppalaisen perheen historia. Tammi 1998.

Keskiaikaa jälleenluomassa

SCA:n organisaatio

S

ociety for Creative Anachronism Incorporated tarkoittaa sanatarkasti luovan epäaikaisuuden seuraa. SCA Inc. on Amerikan Yhdysvalloissa rekisteröity seura, joka tutkii ja elävöittää Euroopassa tunnettuja kulttuureita aikaväliltä noin 600-1600 jKr. eli käytännössä laajimmalta mahdolliselta käsitykseltä keskiajasta, mukaanlukien renessanssin. Englanniksi käytetään usein määritelmaa pre 17th century western civilisation, eli länsimainen kultturi, ennen 1600-lukua.

Eri kulttuuripiireistä

ARO, Jussi. Arabialainen kulttuuri. Otava 1967. BEATSWAIN, Timothy & NICOLSON, Colin. Matkaopas historiaan: Kreikka. Kustannusosakeyhtiö Puijo 1992. (Bysantista parikymmentä sivua). COLE, Robert. Matkaopas historiaan: Ranska. Kustannusosakeyhtiö Puijo 1994. (Muutama kymmenen sivua keskiaikaa). EDGREN, Helena (toim.). Margareeta. Pohjolan rouva ja valtias. Tanskan kansallismuseo 1997. (Näyttelyluettelo yhteispohjoismaisesta Margareeta-näyttelystä: asiantuntevia artikkeleita sekä kuvia näyttelyn esineistä vuosilta 1319-1450.) FINE, John V.A. Jr. The Early Medieval Balkans. A Critical Survey from the Sixth to the Late Twelfth Century. The University of Michigan Press 1983. HAKKARAINEN, Jarmo. Ajaton Bysantti. Joensuun yliopistopaino 1998. HANÁK, Péter (ed.). One Thousand Years: A Concise History of Hungary. Corvina 1988. (40-50 s. keskiaikaa). LALAGUNA, Juan. Matkaopas historiaan: Espanja. Kustannusosakeyhtiö Puijo 1992. (Muutama kymmenen sivua keskiaikaa). LEWIS, Bernard. The Assassins. London: Weidenfeld and Nicolson 1967. (Ristiretkien aikaan assassiinit olivat sekä ristiretkeläisten että islamin valtavirtausten pelkäämä lahko). LINTNER, Valerio. Matkaopas historiaan: Italia. Kustannusosakeyhtiö Puijo 1995. (Muutama kymmenen sivua keskiaikaa). MORGAN, David. The Mongols. New York: Basil Blackwell Inc. 1986.

Suomessa eli Aarnimetsän paronikunnassa SCA Inc:in käytännön merkitys on, että se kerää jäsenmaksut ja ylläpitää siten jäsenrekisteriä sekä on viime kädessä vastuussa hallinnollisista tehtävistä. SCA Inc:in hallitus koostuu hallintolautakunnasta (Board of Directors) joka hoitaa arkimaailman ja seuran välisiä suhteita. SCA Inc:illä on myös virkailijakunta, joka hoitaa seuran sisäisiä käytännön asioita eri alajaostojen ja sitä kautta jäsenien suuntaan. Jäsenmaksu ei ole SCA:ssa tai Suomen Keskiaikaseurassa pakollinen, eikä tapahtumiin ja muuhun toimintaan osallistuminen edellytä jäsenmaksun maksamista. Jäsenmaksun etuihin kuuluu jäsenlehti eli joko neljännesvuosittain ilmestyvä kansainvälinen Tournaments Illuminated tai kuningaskunnan lehti. Euroopassa, eli Drachenwaldin kuningaskunnassa, on lehtemme joka kuukausi ilmestyvä Dragons Tale. Tämän lisäksi määräytyvät seuran alajaostot (kuningaskunta, paronikunta yms.) maksavien jäsenten määrän mukaan. Maksavat jäsenet saavat myös äänestää seuraa koskevissa asioissa, kuten esimerkiksi paroniparin vaaleissa. Konkreettisemmin jäsenmaksun edut näkyvät siinä, että monista tapahtumista annetaan jäsenille alennusta.

- 58 -

-7-

Johdatus luovaan keskiaikaan

Muuta hyödyllistä tietoa

ELO, Tuulikki & PROBST, Ilpo. Cultura Europaea - eurooppalaisen kirjallisuuden ja kulttuurin aarteita antiikista nykypäivään. WSOY 1998. (keskiajasta Egill Skallagrímsson, Abélard, Franciscus Assisilainen, Carmina Burana -kokoelma, Piaea Cantiones -kokoelma, Dante, Petrarca sekä Erasmus esitelty lyhyesti + tekstinäytteitä suomennoksineen). KOSKIMIES, Rafael. Maailman kirjallisuus 2: Keskiaika, renessanssi, klassismi. Otava 1964. (Bysantista sarjan I-osassa). SCHÜCK, Henrik. Yleinen kirjallisuuden historia 2: Keskiaika. WSOY 1960. Kansojen kirjallisuus 2: keskiaika 500-1500. WSOY 1974.

SCA:n läänitykset

eskiajalla maailmaa hallitsivat eri kuningas-, ruhtinas- ja paronikunnat. SCA:ssa näiden alueiden hallitsijoilla on merkittävä osa keskiaikaisen tunnelman luomisessa. SCA on jaettu maantieteellisesti eri kuningaskuntiin, ruhtinaskuntiin jne. Jako perustuu siihen, kuinka monta SCA:n jäsenmaksun maksavaa jäsentä kullakin alueella on, jako ei perustu keskiajalla olleiden valtioiden rajoihin.. Kutakin hallinnollista aluetta johtaa käytännön asioissa virkailijakunta, joka on aina vastuussa ylemmän yksikön virkailijakunnalle, aina SCA:n hallintolautakuntaan asti. Alueen näkyvää hovikulttuuria johtaa hallitseva kruunupää, mikäli alueella on kruunuun oikeus. Kaikki ne alueet, jossa on SCA:n jäsenmaksun maksavia jäseniä, muodostavat yhdessä ns. Tunnetun maailman. Kuningaskunta on ylin SCA:n hallinnollinen eli SCA:n tunnustama alue. Kuningaskunnalla on oikeus valita hallitsijansa turnajaisilla. Turnajaisten voittaja sekä vastakkaisen sukupuolen edustaja, jonka puolesta voittaja on taistellut, kruunataan kuningaspariksi. Hallintokausi vaihtelee kuningaskunnasta riippuen. Drachenwaldin kuningaskunnassa (johon kuuluu Eurooppa, Lähi-Itä ja Etelä-Afrikka) on kuningasparin hallintokausi kuusi kuukautta. Näin mahdollisimman moni saa kokeilla kruunun painoa. Astuttuaan alas ensimmäisen kerran valtaistuimelta kuningasparista tulee kreivipari (tai kuningas voi valita tittelin jaarli), ja taistelleen osapuolen seuralainen ja inspiraation lähde kohotetaan ruusuritarikuntaan. Oltuaan toisen kerran hallitsijana, alas astuvasta kuninkaasta tai kuningattaresta tulee herttua tai herttuattar. Kuningaskunnan muodostamista varten tulee alueella olla vähintään 400 jäsenmaksun maksavaa jäsentä sekä SCA:n airutkollegion (SCA:n ylin auktoriteetti vaakunoiden ja nimien suhteen) rekisteröimä nimi ja vaakuna. Tämän lisäksi tulee alueella tulisi olla aktiivista toimintaa palvelun, taistelun sekä tieteiden ja taiteiden aloilla (näitä aloja valaistaan muualla oppaassa). Kuningaskunnalla tulee olla lait, virkailijakunta, jäsenlehti sekä kansalaisten suostumus kuningaskunnan muodostamiseen. Ruhtinaskunta on kuningaskunnan alainen. Ruhtinaskunnalla on oikeus valita hallitsijansa, ruhtinas ja ruhtinatar, turnajaisilla. Maksavia jäseniä tulee olla 100, muuten tärkeimmät vaatimukset ovat kuten kuningaskunnalla. -8-

K

Kulttuuri- ja sosiaalihistoria

AROLA, Pauli & HONGISTO, Lasse & WEST, Pirjo. Kronos 2: Eurooppalainen ihminen. Kirjayhtymä Oy 1994. BAHTIN, Mihail. François Rabelais - keskiajan ja renessanssin nauru. Kustannus Oy Taifuuni 1995. (Ranskalaisen Rabelais'n (1494-1553) kirjoitusten innoittamaa karnevalismia) BROOKE, Christopher. The Medieval Idea of Marriage. Oxford University Press 1991. BRUNNER, Otto. Euroopan keskiajan sosiaalihistoria. Vastapaino 1992. BRUSENDORFF, Ove & HENNINGSEN, Poul. Erotiikan historia I. Antiikin ajasta Ranskan vallankumoukseen. Weilin + Göös 1970. (Muutama kymmenen sivua keskiajasta). CAMUSSO, Lorenzo. Eurooppalainen matkakirja 1492. Otava 1992. CAREY, John (ed.). Eyewitness to History. Harvard University Press 1990. (Lyhyitä aikalaiskuvauksia erinäisistä tapahtumista. Keskiajalta n. 60 sivua). DUBY, Georges (ed.). History of Private Life II: Revelations of the Medieval World. The Belknap Press of Harvard University Press 1988. HIETANEN, Tapani ym. Feodalismi -- uuden ajan käsite, keskiajan ilmiö, maailmanhistorian kategoria. Vastapaino 1997. HUIZINGA, Johan. Keskiajan syksy. WSOY 1989. (Myöhäiskeskiajan Ranskan ja Alankomaiden kulttuurihistoriaa ja mentaliteettia). LE GOFF, J. Time, Work and Culture in the Middle Ages. The University of Chicago Press 1980. (Talous- ja sosiaalihistoriaa) LEHTONEN, Tuomas (toim.). Keskiajan kevät. Kirjoituksia eurooppalaisen kulttuurin juurista. WSOY 1997. LE ROY LADURIE, Emmanuel. Karnevaalit kynttelinpäivästä 1579 piinaviikolle 1580. Art House Oy 1990. (Elävä kuvaus eteläranskalaisen Romansin kaupungin verisestä karnevaaliajasta). LE ROY LADURIE, Emmanuel. Montaillou: ranskalainen kylä 1294-1324. Otava 1985. (Inkvisitiopöytäkirjoihin perustuva kylän kuvaus.)

- 57 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

CHADWICK, Elizabeth. Lancelot - ensimmäinen ritari. Karisto Oy 1995. (Perustuu W. Nicholsonin elokuvakäsikirjoitukseen First Knight.) CERVANTES SAAVEDRA, Miguel de. Mielevä hidalgo don Quijote Manchalainen, osat 1-3. WSOY 1974. (Cervantesin 1600-luvun alussa kirjoittama ritariparodia) ECO, Umberto. Ruusun nimi. WSOY 1986. (Vuonna 1327 italialaiseen luostariin sijoittuva salapoliisiromaani) JENNINGS, Gary. Marco Polo. Suuri Seikkailija. Otava 1988. (Fiktiivinen kertomus Polojen idänmatkasta) MÄKELÄ, Sirpa. Agrippa eli erään maagikon matka. Tammi 1990. (1500luvun alussa lääkäri ja okkultti Agrippa seikkailee ympäri Eurooppaa.) RUUSUVUORI, Juha. Ryöstetty pyhimys. WSOY 1995 (Tapahtumat sijoittuvat v. 1299 Suomeen). SAVOLAINEN, Marjatta. Mantunainen. Karisto 1990. (Itämerensuomalaiseen mytologiaan tukeutuva tarina tietäjänainen Välgesta n. vuonna 500) SHAKESPEARE, William. Useimmat Shakespearen näytelmät ovat keskiaika-aiheisia. Vaikkakin Shakespeare kirjoitti osan tuotannostaan 1500luvun lopulla, ei häntä tässä yhteydessä lueta keskiaikaiseksi kirjailijaksi. UTRIO, Kaari. Vaskilintu. Tammi 1992. (Aurajoen Terhen-neidon seikkailuja 1000-luvun Euroopassa) UTRIO, Kaari. Uhritulet. Tammi 1993. (Päähenkilönä porvarisneito Judit 1300-luvun lopun Pohjolassa) VAINIO, J.V. Perman jousi. Gummerus 1948. (Kertoo viikinkiajasta.) WALTARI, Mika. Mikael Karvajalka. WSOY 1948. (Mikael Karvajalan ja Antti Tykinvalajan seikkailuja Euroopassa 1520-luvulla) WALTARI, Mika. Johannes Angelos. WSOY 1952. (Päiväkirja Konstantinopolin valloituksesta 1453. Jatkoa kirjalle Nuori Johannes.)

Keskiaikaa jälleenluomassa Paronikunta ja maakunta ovat kuningaskunnan tai ruhtinaskunnan alaisia alueita. Paronikunnassa hallitsijaa edustavat paroni ja paronitar. Heillä on kruunun suoma oikeus luoda ja jakaa paronikunnan omia kunnianosoituksia ja arvonimiä sekä pitää hovia. Läänillä ja maakunnalla ei ole kruunupäitä, vain virkailijakunta. Maakunnalla ei siis ole myöskään hoveja ja hovikulttuuria. Maksavia jäseniä tulee olla 25. Alueen jäsenten tulee olla paronikunnan tai maakunnan muodostamisen puolesta, ja alueella on oltava airutkollegion rekisteröimä nimi ja vaakuna sekä korkea aktiivisuuden taso kaikilla osa-alueilla. Pitäjät ovat paroni- tai maakunnan alaisuudessa ja ne ovat pienimpiä SCA:n tunnustamia ryhmiä. Pitäjän muodostamiseen tarvitaan 5 maksavaa jäsentä, joista kolmen on oltava virkailijoita (vouti, airut sekä joko marski tai tiede- ja taideneuvos). Suotavaa tosin on, että jäsenkanta on laajempi, jotta pitäjyys pysyy voimassa, vaikka joku lopettaisikin jäsenmaksun maksamisen. Alueella tulee olla airutkollegion rekisteröimä nimi, jäsenten aktiivisuutta sekä heidän suostumuksensa pitäjän muodostamiseen. Pitäjän toiminnan odotetaan olevan vireää ja pysyvää. Tämän varmistamiseksi pitäjällä on noin vuoden kestävä koeaika, ennen kuin se saa virallisen pitäjän statuksen. Lääni on kuningas- tai ruhtinaskunnan, ei siis paronikunnan alainen alue. Läänin edellytykset ovat samat kuin pitäjän. Aarnimetsän paronikunnassa on SCA:n virallisten jaostojen lisäksi epävirallisia kyliä. Vaikkeivat ne kuulukaan SCA:n tunnustamaan hallintoon, ovat ne olennainen osa Suomen Keskiaikaseuran toimintaa. Kylässä ei tarvitse olla yhtään maksavaa jäsentä, vaan se koostuu ihmisistä, jotka kerääntyvät yhteen säännöllisesti keskiajan merkeissä. Kylän toiminnasta vastaa ja sen suhteita Aarnimetsän virkailijakuntaan hoitaa kylänvanhin. Tavoitteena on kylien muuuttuminen pitäjäksi. Näiden tavallisimpien hallinnollisten alueiden lisäksi on myös laitoksellisia alajaostoja esim. armeijan tukikohdissa, yliopistoissa yms. Näistä on saatavilla enemmän tietoa mm. SCA Inc:in laeissa sekä internet-sivuilla. Maa-alueita hallitsevien kruunupäiden lisäksi on SCA:ssa myös hoviaatelia, jolla ei ole maa-aluetta hallittavanaan. Yleisimpiä läänittämättömän hoviaatelin titteleitä ovat hoviparoni tai -paronitar sekä jo yllä mainitut kreivi tai jaarli ja kreivitär, herttua ja herttuatar. -9-

Kirjallisuushistoria

(Eri kielialueiden omasta kirjallisuushistoriasta on tarkempia ja laajempia teoksia ko. kielillä. Tässä on vain joitakin yleisteoksia) ARDEN, Heather. Fools' Plays. A Study of Satire in the sottie. Cambridge University Press 1980. (Sottie on myöhäiskeskiajan ranskalainen koominen näytelmätyyppi.) AXTON, Richard. European Drama of the Early Middle Ages. London: Hutchinson & Co. Ltd. 1974. CURTIUS, E.R. European Literature and the Latin Middle Ages. London: Routledge & Kegan Paul 1979. DRONKE, Peter. Women Writers of the Middle Ages. Cambridge University Press 1984.

- 56 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

Muuta hyödyllistä tietoa

2. Gummerus 1987. (1400-luvun lopussa kirjoitettu ritariseikkailuromaani). MONTAIGNE, Michel de. Esseitä. WSOY 1985. (1500-luvun lopun esseistin ajatuksia mitä moninaisimmista asioista.) MORE, Thomas. Utopia. WSOY 1991. (Ihanneyhteiskunnan kuvausta 1500-luvun alkupuolelta) Nestorin kronikka. WSOY 1994. (Venäjän kirjallisuuden vanhin tunnettu teos, kronikka vuosilta 852-1116). PETRARCA, Francesco. Sonetteja Lauralle. WSOY 1966. (Petrarca (13041374) oli italialainen lyyrikko-humanisti.) POLO, Marco. Marco Polon matkat. WSOY 1957. (Kuvauksia ja tarinoita Polojen idänmatkalta) Poltetun Njállin saaga. (Suom. & toim. Antti Tuuri). Otava 1996. (Laajin islantilaisista sukusaagoista. Tapahtumat sijoittuvat 1000-luvun alkupuolelle, kirjoitettu 1260-luvulla.) RABELAIS, François. Pantagruel, Dipsodien kuningas. Totuudenmukaisesti kerrottuna, ynnä hänen hirmuiset sankarityönsä ja urotekonsa, kirjoittanut herra Alcofribas-vainaa, Kvintessenssin tislaaja. Kuopio, Kustannuskilta Oy 1989. (Rabelais'ta, 1494-1553, on kutsuttu keskiajan viimeiseksi ja renessanssin ensimmäiseksi kirjailijaksi. Pantagruel on hilpeä ja satiirinen veijaritarina.) RABELAIS, François. Suuren Gargantuan hirmuinen elämä. 1947. Rolandin laulu: Ranskan kansalliseepos. (Esipuhe & selitykset Tyyni Tuulio). Otava 1936. (778 Pyreneiden solissa vuoriston baskit löivät Kaarle Suuren armeijan. N. vuonna 1100 anonyymi runoilija laati tapahtumaan perustuvan eepoksen.) Saagat. Viinimaan saaga. Veriveljien saaga. Lohilaaksolaisten saaga. (Suom. & toim. Jyrki Mäntylä). Otava 1987. (Kirjoitettu 1200-luvulla Islannissa, mutta tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen vuotta 1150.) VILLON, Francois. Testamentti. Otava 1983. (Epäsovinnaisen 1431-1465 eläneen ranskalaisen runoilijan tuotantoa)

SCA Suomessa Suomen keskiaikaseura ry

S

uomessa perustettiin vuonna 1993 Suomen Keskiaikaseura ry. Rekis teröity yhdistys helpottaa Suomessa toimivan SCA:n kanssakayntiä Suomen viranomaisten kanssa. Suomen Keskiaikaseura noudattaa SCA:n lakeja ja käytäntöä, kunhan ne ovat Suomen lain mukaisia. Suomen Keskiaikaseura Ry:een kutsutaan jäseniä tarvittava määrä (yleensä virkailijakunnasta) hoitamaan yhdistyksen juoksevia asioita. Suomessa on useita ala-jaostoja, jotka toimivat SCA:n periaatteiden mukaisesti. Nämä paikallisjärjestöt voivat myös liittyä virallisesti Suomen Keskiaikaseura ry:een.

Aarnimetsän paronikunta

A

arnimetsää hallitsee paronipari, jonka päätehtävä on ylläpitää Unel maa ja sen hovikulttuuria hoveineen ja tunnustuksineen. Paroni ja paronitar ovat siis keskiaikaseuran läänitettyä eli maa-alueita hallitsevaa aatelia. Paronipari myös edustaa paronikuntaansa ulkomailla sekä toimii kuningasparin edustajana läänityksessään eli paronikunnassaan. Paronikunnan hallinnollisia tehtäviä hoitaa virkailijakunta. Paroniparilla on läsnäolo- ja puheoikeus Aarnimetsän virkailijakokouksissa, muttei äänioikeutta. Virkailijoiden velvollisuus on auttaa ja neuvoa muita keskiaikaseuralaisia parhaan kykynsä mukaan. Virkailijan ei tarvitse olla kaikkitietävä, mutta hänen tulee osata neuvoa, mistä lisätietoa kuhunkin kysymykseen voisi mahdollisesti saada. Virkailijalla on raportointivelvollisuus esimiehelleen oman vastuualansa toiminnasta eli Aarnimetsän tapauksessa Drachenwaldin kuningaskunnan vastaavalle virkailijalle. Virkailijakuntaan kuuluvat myös Aarnimetsän pitäjien voudit. Aarnimetsässä ovat kylänvanhimmat perinteisesti osallistuneet virkailijakokouksiin puhe- ja äänestysoikeudella sekä olleet raportointivelvollisia paronikunnan voudille.

Keskiaika-aiheinen uudempi kaunokirjallisuus

BENGTSSON, Frans G. Orm Punainen. Länsireittien merenkulkijoita. Kertomus epäkristilliseltä ajalta. Otava 1982. (Viikinkiseikkailutarina) BENGTSSON, Frans G. Orm Punainen kotona ja idänretkillä. Otava 1946. (Ormin seikkailut jatkuvat.) BOBIN, Christian. Fransiskuksen unelma. Innotia 1995. (Fransiskus Assisilaisen (1181-1226) ajatusten herättämiä unelmia ja tunnelmia. Kertomus Fransiskuksesta ja hänen ajastaan.) BRADLEY, Marion Zimmer. Avalonin usvat. WSOY 1986. (Fantasia- ja keskiaikakirjailija Bradley on eräs SCAn perustajajäsenistä.)

- 10 -

- 55 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

Keskiaikaa jälleenluomassa

Kirjalista

Tähän kirjavinkkilistaan on koottu mahdollisimman paljon suomenkielisiä keskiaikaa käsitteleviä kirjoja. Mukana on myös joitakin englanniksi kirjoitettuja kirjoja sellaisista aiheista, joista ei suomenkielisiä näytä olevan saatavilla. Nimikirjoja on listassa myös muilla kielillä. Listan tarkoitus ei ole olla täydellinen, erityisesti keskiaika-aiheista uudempaa kaunokirjallisuutta on helposti saatavilla enemmän kuin mitä tässä on mainittu. (Esim. Mika Waltari ja etenkin Kaari Utrio ovat kirjoittaneet keskiaika-aiheisia romaaneja useampiakin kuin tässä listassa mainitut). Kirjat on luokiteltu aihepiireittäin. Joidenkin kirjojen julkaisutietojen perään on liitetty sulkeisiin lyhyt kommentti tai selvennys. Keskiaikainen kirjallisuus

AGRICOLA, Mikael. ABC-kiria. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1982. ALIGHIERI, Dante. Jumalainen näytelmä. Karisto 1990. (Vuodelta 1303, allegorinen runoelma) BEDIER, Joseph. Tristan ja Isolde. Tammi 1954. (1100-luvulla tuntemattoman ranskalaisen runoilijan kirjoittama kaunis tarina rakkaudesta ja kuolemasta.) BOCCACCIO, Giovanni. Decamerone. Tammi 1983. (Vuodelta 1350. Eroottisia, satiirisia ja ennen kaikkea elämäniloisia pikkutarinoita) BOCCACCIO, Giovanni. Fiammetta. Karisto 1989. (Psykologinen romaani) CHAUCER, Geoffrey. Canterburyn tarinoita. WSOY 1991. (Fiktiivisiä pyhiinvaeltajien tarinoita 1300-luvun loppupuolelta) Eddan sankarirunot. (Suom. & toim. Aale Tynni). WSOY 1980. Eddan jumalrunot. (Suom. & toim. Aale Tynni). WSOY 1982. Egillin, Kalju-Grimrinpojan saaga. (Suom. Antti Tuuri). Otava 1994. ERASMUS Rotterdamilainen. Tyhmyyden ylistys. Yliopistopaino 1997. (Humanisti Erasmuksen 1509 kirjoittama pääteos). ESCHENBACH, Wolfram von. Parsifal. WSOY 1991. (Kuningas Arthursaagojen henkeen kirjoitettu runoelma 1100­1200­lukujen Saksasta) Jaakko Finnon virsikirja. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1988. (Vuoden 1583 suomalaisen virsikirjan näköispainos) MACHIAVELLI, Niccolo. Valtiollisia mietelmiä. WSOY 1958. (Machiavelli (1469-1527) toimi Firenzen tasavallassa valtiosihteerinä.) MACHIAVELLI, Niccolo. Ruhtinas. (Suom. & johdanto O.A. Kallio). Karisto 1993. (Opaskirja ruhtinaille) MARTORELL, Joanot & GALBA, Marti Joan de. Tirant Valkoinen, osat 1-

Virkailijakunta

P

aronikunnan kunkin virkailijan virkakausi on kaksi vuotta. Virka vaih tuu siten, että virka julistetaan hakuun paronikunnan lehdessä ja sitä haetaan hakukirjeellä voudilta ja kyseiseltä virkailijalta. Virkailijan puoleen voi huoletta kääntyä hänen osa-alueeseensa liittyvissä asioissa. Virkailijoiden tulee olla SCA:n jäsenmaksun maksavia jäseniä ja heidän tulee tilata Aarnimetsän paronikunnan lehti, Aarniwalcea. Paronikunnan virkailijakunta koostuu seuraavista viroista: Voudilla on ylin vastuu seuran toiminnan jatkuvuudesta, ja hän johtaa virkailijakuntaa. Voudin vastuulla on kutsua kokoon virkailijakokoukset sekä katsoa, että virkailijat hoitavat tehtävänsä. Kastellaani huolehtii uusista jäsenistä informoimalla heitä seuran toiminnasta ja vastaamalla kaikkiin seuraan liittyviin kysymyksiin tai neuvoo, kenen puoleen missäkin asiassa tulisi kääntyä. Kastellaani on uuden jäsenen ensisijainen tietolähde. Airut vastaa vaakunoihin ja nimiin liittyviin kysymyksiin sekä hoitaa nimien ja vaakunoiden rekisteröimisen airutkollegion arkistoihin. Marski vastaa taistelutoiminnasta. Hän valvoo, että toiminta on turvallista ja että SCA:n asettamia sääntöjä noudatetaan. Varsinaisen marskin apuna voi toimia kalpamiekkailusta vastaava kalpamarski sekä jousiammuntaan erikoistunut jousimarski. Tiede- ja taideneuvos huolehtii siitä, että tieteiden ja taiteiden harrastaminen edistyy ja kehittyy. Hänen puoleensa voi kääntyä, jos haluaa lisätietoa jostain tieteen tai taiteen osa-alueesta. Aarnimetsässä on tiede- ja taideneuvoksesta myös ajoittain käytetty termiä konstiedeseisoja eli lyhykäisesti konstikas Kronikoitsija toimittaa seuran lehteä, Aarniwalceaa, sekä ylläpitää seuran arkistoja. Hänelle osoitetaan lehden tilaukset ja muut siihen liittyvät kysymykset. Kirjuri huolehtii illuminoinnista eli kirjakääröjen (tunnustus- ja nimityskirjojen) kuvittamisesta ja kalligrafiasta sekä niiden opettamisesta. Näky- 11 -

- 54 -

Johdatus luovaan keskiaikaan vimmin hän vastaa paronillisten hovien jakamien kirjakääröjen valmistuksesta. Välskäri koordinoi paronikunnan välskäreitä, sekä huolehtii, että heillä on tarvittavat ensiaputaidot.Välskäri vastaa ensiavusta keskiaikaseuran tapahtumissa, joten hänen tulee olla ensiaputaitoinen henkilö. Kävelevän apteekin sijaan hän toimii hätätilanteiden auktoriteettina ja neuvonantajana. Vähintään yhden välskärin läsnäolo on pakollinen tapahtumissa, joissa on taistelutoimintaa. Rahainvartija vastaa seuran rahaliikenteestä. Aarnimetsässä on rahainvartijasta myös käytetty termiä kirstunvartija.

Muuta hyödyllistä tietoa Ruhtinas, ruhtinatar Prince, princess; ruhtinaskunnan hallitsijat Ruhtinaskunta SCA:n hallinnollinen yksikkö Seneschal Vouti, virkailijakunnan johtaja Tiede- ja taideneuvos eli konstiedesseisojaMinister of Arts and Sciences; Tieteistä ja taiteista vastaava virkailija Tieteet ja taiteet Tarkoittaa erilaisia käsitöitä ja keskiajan tutkimista; kaikki SCA-toiminta taistelun ja palvelun eli käytännön järjestelyiden ym. lisäksi. Tunnettu maailma The Known World; mantieteelliset alueet joilla on SCA:toimintaa Unelma Romantisoitu kuva, unelma, keskiajasta. SCA:ssa puhumme yhteisestä Unelmasta, mutta on hyvä muistaa, että kunkin jäsenen unelma poikkeaa muiden unelmista. Tärkeintä on ylläpitää yhteistä kuvaa romantisoidusta keskiajasta, ilman, että loukkaa muiden unelmaa Varakreivi(tär) Viscount(ess); Henkilö, joka on toiminut ruhtinaana tai ruhtinattarena. Vivat ja vivant Eläköön latinaksi, vivat on yksikkö ja vivant monikko. Kun joku palkitaan hovissa, huudetaan hänen kunniakseen tietty määrä vivat-huutoja: airut huutaa ensin ja muut vastaavat kuorossa. Vouti Seneschal; Virkailijakunnan johtaja. Välskäri Chirurgeon; vastaa tapahtumissa ensiavusta ja pienempien haavereiden hoidosta Ylhäisaateli Ritari- tai mestariarvon saanut tai henkilö, joka on herttua(tar), kreivi(tär) tai varakreivi(tär).

Paikallinen toiminta

S

uomen keskiaikaseuran ympärivuotinen aktiivinen ja jatkuva toiminta ta-pahtuu paikallistasolla kylissä ja pitäjissä. Toimintaa on useilla eri paikkakunnilla. Saadaksesi selville, onko omalla paikkakunnallasi toimintaa, ota yhteyttä Aarnimetsän kastellaaniin tai tarkista asia Aarniwalceasta, paronikuntamme lehdestä. Paikallisen toiminnan muodot vaihtelevat kylien ja pitäjien jäsenten mielenkiintojen ja aktiivisuuden mukaan. Paikallistasolla voi esimerkiksi toimia harrastuspiirejä, joissa harrastetaan vaikkapa käsitöitä, ruuanlaittoa, taistelua tai musiikkia ja tanssia. Lisäksi pidetään säännöllisiä kylä- ja pitäjäkokouksia, jotka eivät välttämättä liity mihinkään erityiseen harrastukseen. Paikallinen toiminta on kiinni vain ja ainoastaan jäsenien omasta aktiivisuudesta. Jos omalla paikkakunnallasi ei tapahdu mitään, ehkäpä sinä olet oikea henkilö elvyttämään toimintaa. Kerää joukko samasta asiasta kiinnostuneita ihmisiä ja alkakaa harrastamaan keskiaikaa! Arkea voi piristää järjestämällä kyläjuhlia, joissa vaikapa tanssitaan ja kokeillaan uusia reseptejä koko porukalla. Paljon järjestetään myös kaikille keskiaikaseuralaisille avoimia juhlia. Paikallisosaston kannattaa pitää yhteyttä Aarnimetsän muihin keskiajanharrastajiin juhlien ulkopuolellakin. Yhteyksistä voi poikia uusia ideoita harrastukseen ja toiset keskiajasta kiinnostuneet käyvät tutuiksi. Toisilta alan harrastajilta voi saada apua ongelmissa ja vinkkejä toimintaan. Ottakaa rohkeasti yhteyttä virkailijoihin ja muihin keskiaikaseuralaisiin! - 12 -

- 53 -

Johdatus luovaan keskiaikaan Marski Mestarit Marshal; virkailija, joka vastaa taistelutoiminnasta. Master; Mistress. Laakeriseppeleen ritarikunnan tai pelikaaniritarikunnan jäseniä. Vaihtoehtoisena tittelinä on maisteri. Mundane Seuran ulkopuolinen asia, ei-keskiaikainen, nykyaikainen Oyez! Lausutaan [oje]. Vanhaa ranskaa ja tarkoittaa kuulkaa, kuunnelkaa. Huuto, jota airuet käyttävät saadakseen ihmisten huomion. Kuullessasi tämän huudon, hiljene kuuntelemaan, mitä airuella on sanottavaa. Palvelu Service; Seuran kehityksen ja toiminnan eteen tehtyä työtä tasosta riippumatta Paroni(tar) Baron(ess); paronikunnan hallitsijat, tai hoviaateliin tällä arvolla ylennetty henkilö, jossa tapauksessa voi myös käyttää arvonimeä vapaaherra(tar) Paronikunta SCA:n hallinnollinen yksikkö Patent of Arms (PoA) Kolmannen, ja ylimmän, tason aateliskirja. Myönnetään ylhäisaatelisten arvojen ohessa. Tunnustuksella ei ole vakiintunutta suomennosta Pelikaaniritarikunta The Order of the Pelican; Pelikaaniritarikuntaan kutsuminen on SCA:n korkein tunnustus palvelusta. Persoona Itse kehitetty keskiaikainen henkilöhahmo, jota käyttää keskiaikaseuran tapahtumissa Pitäjä SCA:n pienin virallinen paikallisosasto Pääpöytä High Table; pöytä, jossa juhlaillallisen korkea-arvoisimmat henkilöt ja kunniavieraat sekä heidän sinne kutsumansa henkilöt istuvat juhlan aikana Pääri Peer; Henkilö, joka kuuluu ylhäisaateliin Rahainvartija Chancellor of the Exchequer; virkailija, joka hoitaa keskiaikaseuran raha-asioita, käytetään myös termiä kirstunvartija Ritari SCA:n ritariston jäsen. Heillä on yksinoikeus kantaa kultaista kaulakäätyä ja valkoista vyötä, sekä käyttää arvonimeä sir. Valkoista olkavyötä käyttävät asemestarit (Master of Arms), jotka eivät ole vannoneet uskollisuusvalaa kuninkaalle Ritarikunta SCA:n korkeimmat ritarikunnat ovat Pelikaaniritarikunta, Laakeriseppeleen ritarikunta ja Ritaristo. Lisäksi eri kuningas-, ruhtinas-, ja paronikunnilla on omia ritarikuntiaan. Ritaristo The Order of Chivalry; ritaristoon kutsuminen on SCA:n korkein tunnustus taistelutoiminnasta - 52 -

Keskiaikaa jälleenluomassa

Paikalliset virkailijat

J

okaisessa pitäjässä toimii vähintään vouti, rahainvartija sekä vähintään yksi seuraavista: airut, tiede- ja taideneuvos tai marski. Suositeltavaa on, että kaikki nuo virat on täytetty. Tämän lisäksi pitäjässä voi toimia rahainvartija, kastellaani, kronikoitsija tai jokin muu tarpeellinen virkailija. Kylissä voudin tilalla on kylänvanhin. Virkailijat hoitavat toiminnan byrokraattisen puolen ja jäsenien opastamisen. Paikallistason virkailijoiden tehtävät ovat samat kuin paronikunnan tasolla, erona on vain se, että paikalliset virkailijat hoitavat tehtäviään kylässä tai pitäjässä, kun taas paronikunnan virkailijat vastaavat alastaan koko paronikunnassa. Kaikilla pitäjän virkailijoilla on raportointivelvollisuus Aarnimetsän vastaavalle virkailijalle, joka toimittaa raportit eteenpäin kuningaskunnan vastaavalle virkailijalle. Raportissa on selvitettävä oman vastuualueen tapahtumat ja toiminta omassa pitäjässä. Raportteja lähetetään yleensä neljä vuodessa, kolmen kuukauden välein.

Killat ja huonekunnat

K

illat ovat julkisia ja virallisia, kruunun tai paroniparin hyväksymiä harrastuspiirejä, jotka ovat syntyneet yksittäisen harrastuksen ympärille. Kiltoihin voi pyrkiä kuka tahansa, jos vain tuntee kiinnostusta killan harjoittamaa alaa kohtaan. Yleensä kiltoihin pyrkivien on osoitettava taitonsa kyseisellä alalla. Killoilla on omat organisaationsa ja oikeus antaa omia arvonimiään. Killalla on myös oma johtajansa. Kiltoja toimii sekä kuningaskunnan että paronikunnan tasolla. Drachenwaldissa toimii esimerkiksi Minstrels Guild eli muusikoiden kilta ja aarnimetsässä esimerkiksi Kultaisen Kapustan Kilta eli ruuanlaittoon erikoistunut kilta, sekä monta muuta kiltaa. Lisätietoja killoista saa tiede- ja taideneuvokselta. Huonekunta on epävirallinen ryhmä, joka voi muodostua hyvin erilaisten asioiden ympärille. Huonekunnan voi perustaa mikä tahansa ryhmä minkä tahansa asian ympärille. Esimerkiksi tietyn perheen jäsenet tai kaveriporukka voivat luoda oman huonekuntansa. Tosin harrastusten ympärille huonekuntia ei juurikaan muodosteta, koska niitä varten on olemassa harrastuspiirejä ja kiltoja. Nimitys voi olla muukin kuin huonekunta. Huonekunnalla voi olla oma sisäinen organisaationsa, hierarkiansa ja ar- 13 -

Johdatus luovaan keskiaikaan vonimensä, mutta niillä ei ole minkäänlaista merkitystä huonekunnan ulkopuolella. Huonekunnat ovat jäseniensä yksityinen asia.

Muuta hyödyllistä tietoa kirje Kirjuri Kirjakääröjen valmistuksesta ja kyseisen taidon opettamisesta vastaava virkailija Kirstunvartija Virkailija, joka hoitaa keskiaikaseuran raha-asioita Koeajalla oleva Incipient; esimerkiksi pitäjän on käytävä läpi koeaika ennen virallista pitäjän statusta. Konnetaabeli Henkilö, joka vastaa tapahtumissa esimerkiksi siitä, että nykyaikaiset esineet pysyvät poissa näkyvistä. Voi vastata myös käytännön toimista, kuten parkkipaikkojen osoittamisesta jne. Kreivi(tär) Count(ess); saman arvoinen arvonimi kuin jaarli. Henkilö, joka on toiminut yhden kauden kuninkaana tai kuningattarena Kronikoitsija Chronicler; virkailija, joka toimittaa seuran lehteä Kruunu Crown, arvoa osoittava metallinen päähine, käytetään myös puhuttaessa kuningas- tai ruhtinaskunnan hallitsijaparista Kruununprinssi ja -prinsessa Crown Prince(ess); kuningaskunnan kruununperilliset Kuningas, kuningatar King, Queen; kuningaskunnan hallitsijat Kuningaskunnan laki SCA Kuningaskunnan omat säännöt, eri kuningaskuntien säännöt voivat poiketa toisistaan Kuningaskunta SCA:n hallinnollinen yksikkö Kuninkaalliset Kuningas, kuningatar sekä heidän kruununperillisensä Kunnianosoitus Award. Kuningas-, ruhtinas- tai paroniparin myöntämät eritasoiset tunnustukset aktiivisille SCA:laisille. Joihinkin niistä liittyy oikeus käyttää tiettyä arvonimeä nimen yhteydessä. Kylä SCA:ssa epävirallinen, Aarnimetsän paronikunnassa käytetty pieni paikallisosasto Kylänvanhin Vastaa kylän toiminnan jatkuvuudesta ja edustaa kylää paronikunnan asioissa Laakeriseppeleen ritarikunta The Order of the Laurel; Laakeriseppeleen ritarikuntaan kutsuminen on SCA:n korkein tunnustus tieteiden ja taiteiden aloilla Lääni Shire; SCA:n hallinnollinen yksikkö, vastaa vaatimuksiltaan pitäjää, mutta on kuningaskunnan tai ruhtinaskunnan alainen Maakunta Province; SCA:n hallinnollinen yksikkö, vaatimuksiltaan sama kuin paronikunta, mutta maakunnassa ei ole hallitsijaparia - 51 -

Kunnianosoitukset

U

nelma on rakennettu kolmen tuen varaan: ritarillisuudelle, tieteille ja taiteille sekä palvelulle, eli seuran ja unelman eteen tehdylle työlle. Jos yksi näistä haurastuu, Unelma murtuu ja kuolee. Tällä ajatuksella alkavat kolmen korkea-arvoisimman SCA:n kunnianosoituksen myöntämisseremoniat kuningaskunnassamme. Hallitsevien Kruunupäiden (kuningaspari, ruhtinaspari, paronipari) näkyvimpiin tehtäviin kuuluu myöntää erilaisia tunnustuksia ja kunnianosoituksia alamaisilleen jotka ovat suoriutuneet Unelman ylläpitämiseesä tavallista huomattavammin. SCA:ssa pyrimme tietenkin kaikki parhaan kykymme mukaan ylläpitämään Unelmaa, mutta joukossamme on aina niitä jotka antavat enemmän kuin jäseneltä voi odottaa. SCA:ssa on monta eri tasoista kunnianosoitusta. Osa kunnianosoituksista on koko kansainvälisen SCA:n laajuisia, osa taas hallinnollisen alueen omia. Koska SCA:n yleinen kieli on englanti, on useimmilla kunnianosoituksilla englanninkielinen nimi (allaolevassa luettelossa suluissa).

SCA:n laajuisia kunnianosoituksia

P

elikaaniritarikunta (The Order of the Pelican): Jäsenyyden edellytykse nä on antaumuksellinen SCA:n toiminnan edistäminen. Pelikaaniritarikunnan jäsenten tunnuksena on poikasiaan omalla verellään ruokkiva pelikaani. Pelikaaniritaritarikunnan jäsenen mahdollisten oppilaiden tunnuksena on perinteisesti keltainen nahkavyö. Oppilaan ja mestrin suhde on kahdenkeskeinen, ei organisoitunut koulutusjärjestelmä. Pelikaaniritarikunnan jäseniä puhutellaan sanalla Mestari tai Maisteri (engl. Master, Mistress, Dame). Laakeriseppeleen ritarikunta (The Order of the Laurel): Edellytyksenä on antaumuksellinen perehtyneisyys tieteisiin ja taiteisiin sekä tietojen ja - 14 -

Johdatus luovaan keskiaikaan Corpora SCA:n keskiajan pelisäännöt, joita kuningaskuntien omat lait täydentävät Drachenwald SCA:n hallinnollinen yksikkö, joka kattaa Euroopan, Lähi-Idän ja Etelä-Afrikan, kuningaskunta Grant of Arms (GoA) Toiseksi ylimmän tason aateliskirja. Tunnustuksella ei ole vakiintunutta suomennosta Favor , favour Värit, suosion merkki; ilmaisee ystävyys- tms suhdetta, tai sitä, että merkin kantaja taistelee merkin antajan puolesta Feastokraatti Henkilö, joka vastaa tapahtuman keittiötöstä, pääkokki Hallitseva aateli Henkilöt, joilla on hallittavanaan jokin läänitys; kuningas ja kuningatar, ruhtinas ja ruhtinatar, paroni ja paronitar. Hallitsevalla aatelilla ja ylhäisaatelilla on oikeus kantaa arvoon mahdollisesti kuuluvaa kruunua. Herttua(tar) Duke/duchess; henkilö, joka on vähintään kahdesti ollut kuningas tai kuningatar Herald Airut; vastaa heraldiikasta ja vaakunoiden ja nimien rekisteröinnistä sekä voi kuuluttaa tapahtumissa tiedotuksia ja toimia hoviairuena Hold! Seis! Huuto, joka tarkoittaa, että kaikki toiminta on välittömästi lopetettava Hovi Hallitsevaan aateliin kuuluvan henkilön pitämä virallinen tilaisuus Hoviaateli Aateliset, joilla ei ole läänitystä; herttua(tar), kreivi(tär), hoviparoni(tar), varakreivi(tär) Huonekunta Epävirallinen ryhmä, jonka voi perustaa mikä tahansa ryhmä minkä tahansa asian ympärille. Illuminaatio Keskiaikaisten asiakirjojen ja käsikirjoitusten kuvitus Jaarli Earl, jarl; samanarvoinen arvonimi kuin kreivi; henkilö, joka on toiminut yhden kauden kuninkaana. Juhlaillallinen Feast; usean ruokalajin juhlallinen illallinen, pidot Kalligrafia Keskiaikainen tekstaus, jota käytetään kirjakääröjen tekstauksessa Kastellaani Chatelain(e), Castellan; Jäsenvastaava Kilta Killat ovat julkisia ja virallisia, kruunun hyväksymiä harrastuspiirejä. Kirjakäärö Scroll; keskiaikainen, käsin maalattu ja tekstattu asiakirja tai - 50 -

Keskiaikaa jälleenluomassa taitojen aulis jakaminen muiden kanssa. Laakeriseppeleen ritarikunnan jäsenten tunnuksena on vihreä laakeriseppele kultaisella pohjalla. Ritarikunnan jäsenten mahdollisten oppilaiden tunnus on perinteisesti vihreä nahkavyö. Oppilaan ja mestrin suhde on kahdenkeskeinen, ei organisoitunut koulutusjärjestelmä. Jäseniä puhutellaan sanalla Mestari tai Maisteri (engl. Master, Mistress, Dame). Ritaristo (The Order of Chivalry): Ritarin arvon myöntämisen perusteina on esimerkillinen asekuntoisuus, ritarillinen käytös sekä omien taitojen ja tietojen aulis jakaminen muiden kanssa. Ritarin tunnuksina ovat valkoinen nahkavyö, kultainen kaulakääty sekä kannukset. Ritarien oppilaiden eli aseenkantajien tunnuksena on perinteisesti punainen nahkavyö. Ritaria puhutellaan liittämällä nimeen titteli sir. (Patent of Arms, PoA): Tämä kunnianosoitus liitetään mm. SCA:n kolmeen ylimpään ritarikuntaan (ritaristo, laakeriseppeleenritarikunta ja pelikaaniritarikunta). Tämä ylin aateliskirjan muoto voidaan myös, kruunun niin halutessa, liittää muihin korkea-arvoisiin tunnustuksiin. (Grant of Arms, GoA): Tämän myöntämiseksi on osoitettava ansiokkaampaa aktiivisuutta, kuin perustason aateliskirjan (AoA:n) saamiseksi. Kunnianosoituksen saanut saa arvonimen The (Right) Honourable Lord/Lady. Aateliskirja (Award of Arms, AoA): SCA:n sisäisen aateloinnin edellytyksenä on akiivinen toiminta ja seuran toiminnan edistäminen. Aateliskirjan saanut saa käyttää arvonimeä herra/rouva; Lord/Lady, tai niiden vastineita muilla kielillä. Ruusuritarikunta (The Order of the Rose): Jäseniksi kutsutaan kaikki hallitsijapuolisot heidän hallituskauden päätyttyä. Yleensä mielletään, että ritaristoon kutsutaan kaikki kuningattaret, mutta täytyy muistaa, että maailmalla on myös kuningattario jotka ovat voittaneet kruunun turnajaisissa. Näissä tapauksissa kuningas kutsutaan ruusuritarikuntaan.

- 15 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

Muuta hyödyllistä tietoa

Drachenwaldin kuningaskunnan kunnianosoituksia

Muuta hyödyllistä tietoa

Sanasto

Tähän sanastoon on koottu eräitä tavallisia SCA-termejä. Koska kansainvälisen SCA:n yleinen kieli on englanti, on monille sanaston hakusanoille annettu myös englanninkielinen käännös. Muut kuin suomenkieliset sanat on kursivoitu. Aarnimetsä SCA:n hallinnollinen yksikkö, joka kattaa Suomen; paronikunta Aateli Henkilöt, joilla on aateliskirja Aateliskirja Patent of Arms (PoA), Grant of Arms (GoA), Award of Arms (AoA); SCA:n sisäinen aateluus, kun Kuninkaallinen Majesteetti haluaa palkita jotakuta, voi hän myöntää tälle aateliskirjan merkkinä uudesta arvosta Airut Herald; vastaa heraldiikasta ja vaakunoiden ja nimien rekisteröinnistä sekä voi kuuluttaa tapahtumissa tiedotuksia ja toimia hoviairuena Ajanmukainen Period; tarkoittaa keskiaikaseurassa vuosien 600-1600 väliin sijoittuvaa ajanjaksoa, johon harrastaminen SCA:ssa keskittyy, käytetään myös termiä aikainen Anno Societatis Seuran vuonna, viittaa SCA:n omaan ajanlaskuun, joka alkoi ensimmäisestä tapahtumasta 1.5. 1966. SCA:n vuosi vaihtuu 1.5., vuosiluku ilmaistaan lyhenteellä A.S. ja roomalaisilla vuosiluvuilla Arvojärjestys Order of precedence; seuran jäsenten hierarkinen järjestys, joka määräytyy viran, aseman tai arvonimen mukaan Autokraatti Tapahtuman pääorganisoija ja vastuuhenkilö Award of Arms (AoA) Ensimmäisen tason aateliskirja. Tunnustuksella ei ole vakiintunutta suomennosta By-Laws of the Society Viralliset SCA Inc:in säännöt Chatelaine Jäsenvastaava; virkailija, joka opastaa uusia jäseniä Clear! Huuto, jolla varoitetaan, että teräasetta ollaan vetämässä esiin Consort Hallitsijapuoliso, seuralainen; esimerkiksi turnajaisissa henkilö, jonka puolesta taistelija taistelee - 49 -

L

indquistringin ritarikunta (Orden des Lindquistringes): Edellytyksenä on antaumuksellinen kuningaskunnan hyväksi toimiminen.

Panache (The Order of the Panache): Myöntämisperusteina on esimerkillinen tietämys ja taito tieteiden ja taiteiden alalta sekä muiden opettaminen. Hopeisen rannesuojuksen ritarikunta (The Order of the Silver Guard): Hopeakaartiin kutsumisen perusteina on asekuntoisuus ja menestyminen taistelussa sekä taitojensa opettaminen muille. Sigillum Coronae: Myöntämisperusteina on SCA:n ja erityisesti Drachenwaldin hyväksi toimiminen yli odotusten ja velvollisuuden. Kuninkaallinen Albionin ritarikunta (The Kings Order of the Companions of Albion): Esimerkillinen ritarillisuus, kohtelias ja jalo käytös sekä seuran hyväksi toimiminen. Kuninkaan myöntämä. Kuningattaren jalon käytöksen ritarikunta (The Queens Order of Courtesy) Esimerkillinen ritarillisuus, kohtelias ja jalo käytös sekä seuran hyväksi toimiminen. Kuningattaren myöntämä. Lohikäärmeenkyynel (The Dragons Tear): Ansiokas keskiaikatapahtuman järjestäminen. Lohikäärmeen jalokivi (The Dragons Jewel): Lasten esimerkillinen käyttäytyminen keskiaikatapahtumassa. Näiden lisäksi voi myös muita kuningaskunnan tason kunnianosoituksia esiintyä. Mikäli et tunnista jotain kunnianosoitusta niin kysy ihmeessä!

- 16 -

Johdatus luovaan keskiaikaan säkeistöä sisältävä kaksiääninen laulelma) sekä caccia [katsa], metsästysaiheinen laulu, jossa toinen ääni ikään kuin ajaa takaa toista. Brittein saarilla laulettiin jo varhain äänissä. Otaksutaan, että vanhin muoto oli kaksiääninen laulu, gymel. Esimerkki 1200-luvun englantilaisesta laulusta on Kesäkaanon, Sumer is icumen in, joka on nykyisinkin suosittu koululaulu. 1500-luku, Elisabetin aika, oli musiikin kukoistuskautta Englannissa. Englantilainen paimenrunous soveltui hyvin madrigaalien tekstiksi, ja säkeet päättyvät usein humoristiseen lopukkeeseen (fa-la-la, ding-a-ding tms.). Elisabetin aikana kuului yleissivistykseen osata soittaa luuttua tai virginaalia, cembalon sukuista kosketinsoitinta. Britanniassa asuneiden kelttien välityksellä tuli tunnetuksi esim. lyyra, jota vuoden 900 paikkeilla alettiin soittaa jousella. Tässä muodossa crwth [kruth] -nimisenä tunnettu soitin muistuttaa suomensukuisten kansojen jouhikkoa, jollaisen voi useinkin nähdä Aarnimetsän tapahtumissa. Myös idästä kulkeutui Eurooppaan soittimia, kuten puupuhaltimet skalmeija (jossa on läpitunkeva ääni), pommeri (jolla soitettiin yleensä alaääntä yhtyeissä) sekä nokkahuilu. Muita keskiajan puhallinsoittimia olivat trumpetin tapaiset puhaltimet ja puinen sinkki, jonka varhaisin muoto oli pukinsarvi. Kielisoittimia olivat harppu, luuttu, kitaran varhaiset edeltäjät ja sitran tapainen psalterium. Myös viulunsukuiset fidel-soittimet ovat idästä peräisin. Urut alkoivat yleistyä kirkoissa, kotisoittimina olivat ns. syliurut, portatiivit. Rummut, tamburiinit ja kalistimet kuuluivat keskiaikaiseen yhtyeeseen. Tärkeimpiin soittimiin kuului myös kampiliira (lira vielle, hurdy-gurdy), jossa melodiakielen lisäksi on kaksi säestävää kieltä. Cembalo ja klavikordi tunnettiin 1400-luvulla. Fiideli on yleisnimitys tietynlaisille jousisoittimille. Toinen tärkeä jousisoitin oli päärynän muotoinen rebek. Myös monia viulun tapaisia kuusikielisiä jousisoittimia käytettiin. Lukuisista puhaltimista mainittakoon sinkin, skalmeijan, pommerin ja nokkahuilun lisäksi renessanssin aikana syntyneet krumhorn (J-kirjaimen muotoinen, ääneltään nasaalinen), poikkihuilu (hentoääninen, puinen) sekä serpentti (käärmeen muotoinen, matalaääninen soitin, sukua sinkille).

Keskiaikaa jälleenluomassa

Aarnimetsän paronikunnan kunnianosoitukset

K

atkenneen kynän ritarikunta: Paronikunnan toiminnan edistämi nen yli odotusten ja velvollisuuden.

Aarnimetsän akatemia (Opasta kirjoitettaessa nimi ei vielä ole rekisteröity airutkollegiolla.): Jonkun tieteen ja taiteen alan tuntemus sekä sen opettaminen muille. Aarnimetsän kaarti (Opasta kirjoitettaessa nimi ei vielä ole rekisteröity airutkollegiolla.): Kunnostautuminen taistelussa ja muiden opettaminen alalla.

Aarnimetsän virvaliekit

Kunnostautuminen jollain alalla: purppura vihreä sininen keltainen valkoinen punainen harmaa musta raadannasta muiden juhliessa tieteistä ja taiteista taistelusta paronillinen oikku, useiten myönnetty organisoinnista ja muista palveluista ritarillisuudesta esiintyvistä taiteista suoriutuneisuus viran ja toimen puitteissa palveluista, joita ei mainita ääneen

Pyhän tyhjän leipäkorin kilta: Aarnimetsän tapahtumien eteen tehty uurastus. Leipäkori myönnetään vuodeksi kerrallaan, ja sen haltija saa sen vuoden ajan hyvällä omatunnolla kieltäytyä hänelle ehdotetuista tehtävistä. Edellä lueteltujen lisäksi on joitakin tapahtumasidonnaisia ja ainutkertaisia kunnianosoituksia. Lisäksi killoilla ja huonekunnilla voi olla omia kunnianosoituksiaan ja arvonimiään.

- 48 -

- 17 -

Johdatus luovaan keskiaikaan Vaikka hallitsijat käytännössä myöntävätkin kunnianosoitukset, eivät heidän silmänsä ylety kaikkialle. Tämän takia on tärkeää, että kun näemme henkilön, joka mielestämme ansaitsisi jonkin kunnianosoituksen, suosittelemme häntä Kruunulle. Kuka hyvänsä voi suositella ketä hyvänsä. On kuitenkin hyvä muistaa, että suosituksessa kannattaa mainita suositeltavan keskiaikanimi, arkinimi, asuinpaikka ja miksi hänelle kunnianosoitusta suosittelee. On myös korrektia liittää mukaan suosittelijan omat yhteystiedot, sillä voi olla, ettei hallitsijapari tunne kyseistä henkilöä ja haluaa tiedustella suosittelijalta tarkemmin suositellusta henkilöstä.

SCA harrastaa

Musiikkia keskiajalta renessanssiin

(Synnove Mikaelintytär)

M

SCA:n ja live-roolipelin suhde

(Lord Adrian of Northshire)

K

uultuasi tai luettuasi jotakin SCA:sta, saatat ihmetellä mikä erottaa SCA:n ja larppaamisen (LARP, Live Action Role Playing). Larppaaminen on roolipelaamisen muoto, jossa pelaajat näyttelevät roolihahmojaan. Live-roolipeleissäkin saatetaan pukeutua eri aikakauden vaatteisiin, kutsua toisia pelaajia merkillisillä nimillä sekä noudattaa pelin genren mukaisia tapoja. Larpeissa kullekin peliin osallistujalle on luotu hahmo, jolla on omat henkilökohtaiset ominaisuutensa: taustat, pelitekniset tiedot, motiivit, luonteenpiirteet, joskus jopa tavoitteet jotka pelaajan tulisi saavuttaa pelin aikana. Nämä ominaisuudet ovat yleensä pelinjärjestäjien luomia niin, että hahmo sopii pelimaailmaan. Pelaajan tulee keskittyä pelaamaan hahmoaan ja yrittää unohtaa omat pelin ulkopuoliset vaikuttimensa. Hahmot on yleensä kirjoitettu niin, että eri pelaajilla on yhteneväisiä juonellisia tavoitteita. SCA:ssa mukana olevat luovat oman persoonansa, mutta on jokaisen oma asia, kuinka pitkälle tämä keskiaikainen persoona eroaa hänestä itsestään. Osa saattaa nauttia hyvinkin poikkeavasta käyttäytymisestä, kun taas osalle riittää pelkän keskiaikaisen nimen valinta. Yleensä pitäydytään keskiaikaisten tapojen noudattamisessa ja varotaan puhumasta moderneista asioista, mutta muuten kukin saa olla oma itsensä. Larpeissa käytetään eri hahmoja eri peleissä, kun taas SCA:ssa persoona on kutakuinkin pysyvä. - 18 -

elkein koko ensimmäisen vuosituhannen ajan kristillinen musiikki oli yksiäänistä laulua, mm. runomitallisten hymnien esitystä eli hymnodiaa. Paavi Gregorius Suuren (paavina v. 590-604) mukaan nimetty gregoriaaninen kirkkolaulu on yksiäänistä, latinankielistä, säestyksetöntä laulua, jonka rytmi etenee vapaasti tekstin mukaan. Kirkko piti maallisen musiikin moniäänisyyttä pakanallisena, mutta ensimmäiset tiedot kirkollisen musiikin moniäänisyydestä ovat peräisin jo 800-luvulta. Eräs moniäänisyyden säännöistä oli, että kaksi säveltä tietyn välimatkan päässä toisistaan oli ns. kielletty intervalli, diabolus in musica (musiikin paholainen). 1000-luvulla alkoi kehitys kohti äänten itsenäisyyttä, johon liittyy käsitys cantus firmuksesta, jatkuvasta pohjaäänestä, jollainen on esim. säkkipillissä. Toisin kuin kirkkomusiikista, maallisesta musiikista varhaiskeskiajalta on olemassa vain vähän tietoa: kirjoitustaitoiset papit eivät olleet kiinnostuneita maallisen musiikin muistiin merkitsemisestä. Ristiretkien aikana 1100-luvulla nousi maallinen, kansankielinen runonlaulanta ennen näkemättömään huippuunsa. Trubaduurit, Etelä-Ranskan runonlaulajat, runoilivat, sävelsivät ja esittivät laulunsa itse. Trubaduurirunouden lajeista mainittakoon rakkaus-, kunnia-, muisto-, kilpa-, aamu-, ballada- ja dansalaulut sekä paimenrunot. Pohjois-Ranskassa runoilijaritareita kutsuttiin truveereiksi ja heidän säestäjiään ministreleiksi. Saksalainen ritarilaulu tunnetaan 1200-1400-luvulta nimellä minnelaulu, jota seurasi porvarillinen mestarilaulu. Kansalla oli omat laulunsa. Jonglöörit eli leikarit (jotka joskus avustivat trubaduureja) hallitsivat useita soittimia ja huvittivat maalaisia, kaupunkilaisia ja linnan alustalaisia lauluin, tanssein ja taikatempuin. Kiertelevät pappiskokelaat esittivät latinankielisiä pilkkalauluja, joita on säilynyt 1200luvulta peräisin olevassa Carmina Burana -kokoelmassa. 1300-luvulla pääsi valloilleen gotiikka. Goottilainen maailma on ritarillisuuden, kohteliaisuuden ja ihanteellisen rakkauden maailma. Italiassa 1300-luku oli elämäniloisen laulu- ja soitinmusiikin aikaa, musiikin, joka oli tarkoitettu viihdyttämään. Tunnettuja sävellysmuotoja Italiassa olivat madrigaali (rakkausaiheinen, poliittinen tai satiirinen kaksi lyhyttä - 47 -

Johdatus luovaan keskiaikaan SCA:ssa kirjamaalauksia käytetään koristamaan kirjakääröjä, joilla palkitaan esim. kilpailuissa menestyneitä ja joita luovutetaan kunnianosoituksen antamisen yhteydessä. Yleisin käyttö lienee myönnettäessä SCA:n aatelisarvo. Kuka hyvänsä voi itsenäisesti harrastaa kirjakääröjen maalaamista ja kalligrafiaa. Aloittelijan on hyvä aloittaa puhtaasti kopioimalla vanhaa, mutta taidon karttuessa voi lähteä soveltamaan, kunhan työ on keskiaikaisen näköinen. Kalligrafiasta on kirjoitettu useita ohjekirjoja. Näitä kirjoja on usein saatavilla myös kirjastoista. Muistathan kuitenkin, että tekstityypin ja illuminaation tulisi olla suurinpiirtein samalta aikakaudelta! Paperina kannattaa käyttää hapotonta akvarellipaperia ja maaleina joko guassia tai miniatyyrivärejä. Vesiväreillä ja värillisillä musteilla ei yleensä saa tarpeeksi aitoa keskiaikaisen näköistä väripintaa. Aluksi kannattaa piirtää kuva lyijykynällä, minkä jälkeen ääriviivat tussataan mahdollisimman ohuella vedenkestävällä huopamustekynällä (kärki esim. 00). Tämän jälkeen lisätään värit mahdollisimman ohuella siveltimellä. Jotkut lisäävät työhönsä jopa lehtikultaa! Muita tarpeellisia välineitä ovat viivotin, hyvä pyyhekumi sekä paljon kärsivällisyyttä. On myös hyvä muistaa, ettei työhön käydä käsiksi ellei ole takana perusteellinen käsienpesu. Kalligrafiaa kannattaa harjoitella runsaasti ja paperia säästämättä. Kauniilla kirjoituksella viimeistelet asiakirjan. Kalligrafiaan on omia kyniä, joissa on litteä terä. Niitä saa tussina ja aidon mustekynän muodossa useimmista paperitarvikeliikkeistä. Kirjuri on se virkailija, joka huolehtii Paronikunnan kirjakääröistä. Hänen puoleensa voit kääntyä, mikäli tahdot tietää aiheesta enemmän.

Keskiaikaa jälleenluomassa Larpeissa pelien järjestäjät kirjoittavat ikäänkuin taustalla pyörivän juonen tai luovat pelille alkutilanteen, johon pelaajien hahmot sitten upotetaan. SCA:ssa ei ole olemassa juonta, vaan tapahtumiin voi tulla kuka hyvänsä, eikä hänen tarvitse tietää mitään Tunnetun Maailman varhaisemmista tapahtumista. Tapahtumiin osallistujan ei myöskään tarvitse seurata jotain erityistä juonta tapahtumassa ollessaan. Pelisäännöt ovat hyvin tärkeä osa live-roolipeliä, kun taas SCA:n tärkeimmät säännöt ovat käyttäytymissääntöjä. Sekä larpeissa että SCA:ssa käydään taisteluja. SCA:ssa taistelu on harrastus muiden keskiaikaharrastusten joukossa. Se myös pyrkii tuomaan keskiaikaisten turnajaisten tunnelman osaksi SCA-tapahtumia. Larpeissa taistelussa ei niinkään kiinnitetä huomiota varusteiden todelliseen suojaavaan vaikutukseen, vaan ne ovat pikemminkin rekvisiittaa. SCA-taistelu käydään täydellä nopeudella ja siten varusteet ovat taisteluun ryhtymisen perusedellytys. Larp-taistelussa saattavat hahmojen kyvyt vaikuttaa taisteluun, kun taas SCA:ssa jokainen taistelee omien kykyjensä mukaisesti. Molemmat harrastukset, sekä SCA että larppaaminen, ovat arvokkaita ja monet harrastavat kumpaakin. Osa kokee keskiaikaan sijoittuvan larpin elämyksellisemmäksi ja vauhdikkaammaksi tavaksi harrastaa keskiaikaa, kun taas osa ei pidä larppien pelimäisestä ympäristöstä. Harrastusten eroista huolimatta ne voivat ruokkia toisiaan.

Julkaisutoiminta

S

CA:ssa laaditaan erilaisia julkaisuja. Suurin osa julkaisuista on vapaa ehtoistyön kautta syntyviä nidottuja vihkoja.Tyypillisintä julkaisutoimintaa edustavat seuran tiedotuslehtiset, joiden päätarkoitus on informoida jäseniä tapahtumista ja muista käytännön asioista. Seura julkaisee myös tiettyjen aiheiden ympärille koottuja vihkosia. SCA:n jäsenmaksuun sisältyy joko seuran aikakauslehteä muistuttava Tournaments Illuminated (TI) tai kuningaskunnan lehti. Halutessaan voi tietenkin korvausta vastaan tilata useamman kuningaskunnan lehtiä tai TI:n. TI:ssä julkaistaan artikkeleita eri tieteiden ja taiteiden aloilta sekä muista aiheista. Drachenwaldin kuningaskunnan lehti on nimeltään The Dragons Tale (DT). DT:ssä julkaistaan lähinnä tapahtumailmoituksia sekä

- 46 -

- 19 -

Johdatus luovaan keskiaikaan kuningaskunnan virkailijoiden ja kruunupäiden palstoja. TI:n ja kuningaskuntien lehtien lisäksi SCA:n keskusrekisteristä voi tilata The Compleat Anachronist (CA) -sarjaa. CA:n kullakin numerolla on oma keskiaikaiseen kulttuuriin liittyvä aiheensa. Aarnimetsän Paronikunnassa julkaistaan lehteä nimeltä Aarniwalcea (AW). Aarniwalcean päätarkoitus on levittää tietoa tapahtumista ja paronikunnan asioista. Lehdessä esiintyy tapahtumakalenterin ja tapahtumailmoitusten lisäksi virkailijoiden palstoja ja artikkeleita eri aiheista. SCA:n lehdistä huolehtivat kronikoitsijat, ja kuka hyvänsä voi lähettää artikkelinsa kronikoitsijalle hyväsyttäväksi lehteen. Aarnimetsässä on tiettyihin aihepiireihin liittyen julkaistu pieniä lehtisiä, Lastuja Aarnimetsästä. Kuka hyvänsä voi kirjoittaa lastun kiinnostavaksi kokemastaan aiheesta. Lastuja voi tilata kopio-ja postikuluja vastaan Aarnimetsän Paronikunnan Kronikoitsijalta. Lastuja Aarnimetsästä: Keskiaikainen karjalainen hirvijuhla (ruokaohjeita) Aarnimetsän teltat Viitat ja lämpimät vaatteet Ulkoilmapelit Shakkilastu Lauta-, noppa- ja korttipelit Laulukirja Lippalinnan leikekirja (keittokurssin reseptejä) Yrtit Kokataan keskiaikaa Suomalaiset nimet Kaarnemaan tanssiopas (ja Kaarnemaan tanssikasetti) Aarniwalcean lisäksi Aarnimetsän pitäjät ja kylät saattavat julkaista omaa lehteään. Näissä lehdissä yleensä julkaistaan tapahtumailmoituksia, paikalliseen toimintaan liittyvää tietoa sekä mahdollisesti artikkeleita muistakin aiheista. Perinteisen julkaisutoiminnan lisäksi SCA:lla on paljon sähköistä julkaisua. Kastellaanilta tai kronikoitsijalta saa tarkempia osoitteita, mikäli ei halua surffata sähköisiä aaltoja ja etsiä omin voimin. - 20 -

SCA harrastaa ruoan puhtauteen ja oikeaan säilyttämiseen ei osattu eikä voitu kiinnittää samanlaista huomiota kuin nykyään. Mausteillakin tietysti pröystäiltiin, ne olivat kalliita ja vaikeasti hankittavissa, villeinä kasvavia luonnonyrttejä lukuun ottamatta, ja harvinaiset mausteet osoittivat talon vaurautta. Perunaa, tomaattia, maissia, kurpitsoita ja paprikoita ei tunnettu keskiajan Euroopassa, kuten ei muitakaan Uuden maailman tuotteita (esim. vanilja, kaakao). Myös kahvi ja tee olivat tuntemattomia. SCA-tapahtumissa keittiön koko ja varustus asettavat rajoitteet innokkaalle kokille. Vaikka pyrimme autenttisuuteen, yksi onneton ja huonosti toimiva uuni keittiön nurkassa sekä keittiön ainoat kaksi kattilaa voivat olla melkoinen este. Nykyaikaiset makutottumukset vaikuttavat ruokaan, ja valmistusmenetelmät ovat tietysti nykyaikaisia. Tapahtumiin tullessa on tärkeää ilmoittaa ruoka-aineallergioistaan sekä siitä, jos on kasvissyöjä. Omia eväitä voi tietenkin tuoda mukanaan, esim. leipää, juustoa, rusinoita ja pähkinöitä. (Maapähkinät kuuluvat Uuden maailman herkkuihin). Pitää ottaa huomioon, ettei eväitään voi varastoida keittiön jääkaappiin, joka pullottaa tapahtuman ruuista. Nykyaikaisesti pakatut ruoat eivät sovi keskiaikaiseen tunnelmaan ensinkään. Jos sellaisia ottaa mukaan, on ne vähintäänkin peitettävä kankailla tai pidettävä visusti korissa poissa silmistä, samoin nykyaikaiset juomapullot.

Kirjamaalaus ja kalligrafia

(Artikkeli perustuu Lady Aurora of Winterin tekstiin)

lluminaatiolla eli kirjamaalauksella tai miniatyyrimaalauksella tarkoite taan niitä kauniita ja yksityiskohtaisia kuvia, joilla koristeltiin pergamenttikääröjä ja kirjojen sivuja läpi koko keskiajan. Kirjamaalauksia on käytetty jo 500-luvulta lähtien mm. raamatullisissa kirjoissa, uskonnollisessa kirjallisuudessa, romaaneissa sekä muissa teksteissä, joiden arvokkuutta on haluttu lisätä kuvituksen avulla. Kalligrafialla tarkoitetaan säännönmukaisia ja koristeellisia kirjoitusmalleja. Mallit vaihtelivat maan ja aikakauden mukaan, mikä antaa asian harrastajalle paljon materiaalia. - 45 -

I

Johdatus luovaan keskiaikaan omalla vaakunallaan koristetun tabardin. Yksityisten airuiden käyttö tuo hoveihin ja turnajaisiin lisää komeutta ja juhlavuutta, mikä on aina hyvä asia. Aarnimetsän airut on Paronillisen Ylhäisyyden palveluksessa ja kantaa siis hänen vaakunaansa. Samaten kaikki koeajalla olevien eli vajaavaltaisten (incipient) pitäjien pitäjänairuet ja kylien kyläairuet sekä edelleen kaikki kuuluttajat virallisissa SCA-tapahtumissa, joissa Aarnimetsä on vastuullinen järjestäjä, kantavat Aarnimetsän vaakunaa. Sitä mukaa kun pitäjät saavat vaakunoitaan rekisteröidyksi, pitäjänairuet voivat ryhtyä käyttämään virkatoimissaan oman pitäjänsä tabardia. Usein airuella on hyötyä sauvasta. Airutsauva on esimerkiksi valkoinen, yleensä vähemmän koristeltu kuin marsalkansauva, ja sopivan pituinen tarkoitukseensa. Sauva, jolla pidetään kirjakääröä luettaessa auki, on huomattavasti lyhyempi kuin sauva, jolla koputetaan lattiaan.

Kun tulet mukaan

Kun tulet mukaan

Kuka olet?

ullessasi mukaan keskiaikaseuran toimintaan sinun tulisi keksiä itsel lesi alter ego eli henkilöitymä, joka olisi voinut elää keskiajalla. On itsestäsi kiinni, kuinka syvällisen henkilöitymän luot. Vähimmäisvaatimuksena on keskiaikaisen nimen keksiminen. Tämän lisäksi voit valita aikakauden, jolla henkilöitymäsi elää, kehitellä henkilöhistoriaa, miettiä mistä olet kotoisin ja tehdä aikakauteen sopivat vaatteet. Keskiaikaseuran henkilöitymät sijoittuvat vuosiin 600-1600. Henkilöitymä laaditaan, jotta tapahtumissa saavutettaisiin niin keskiaikainen tunnelma kuin mahdollista. Hahmosi ei siis voi olla fantasiahahmo, kuten velho tai haltia. SCA:ssa on perusolettamus, että kaikki kuuluvat ylempään yhteiskuntaluokkaan. Kuka hyvänsä voi kuitenkin valita alemman yhteiskuntaluokan hahmon.

T

Ruoka keskiajalla

(Lady Aude de Foix)

K

eskiajan ihmisen käsitys ruoasta poikkesi huomattavasti nykyajan ih misen mielikuvasta. Ruokaa oli vain harvoin runsaasti kaikille, ja sillä, etenkin sen määrällä, oli aivan oma merkityksensä sosiaalisen aseman osoittajana. Vaikutusvallan ja mahdin osoittamiskeinona ruoka toimi paremmin kuin hyvin. Vain rikkaimmilla oli varaa tehdä ruoasta muutakin kuin pelkkään elämiseen tarvittavaa ravintoa. Köyhä väki söi lähes yksinomaan leipää ja erilaisia puuroja, lihaa vain äärimmäisen harvoin. Katolinen kirkko vaikutti paljon keskiajan ruokailutottumuksiin. Paastopäivinä lihan syönti oli kiellettyä ja tiukimmat paastoajat kieltäytyivät kananmunistakin. Paastoja seuraavissa juhlissa pöydät olivatkin sitten notkollaan. Lukuisten paastopäivien johdosta kalan ja kasvisten kulutus oli erittäin runsasta. Mausteiden runsas käyttö ja ruoan oman maun peittäminen sekä myös ruoan oman muodon hävittäminen ovat tunnusomaisia keskiajan keittiölle. Miltei kaikki ruoka jauhettiin mahdollisimman hienoksi ja muotoiltiin uudelleen joko alkuperäiseen tai johonkin aivan muuhun muotoon. Voimakas maustaminen peitti lähes väistämättömän pilaantuneen maun, sillä - 44 -

Nimen valinta

K

eskiaikaseuran tapahtumissa käytetään kunkin keskiaikanimeä, ei hä nen omaa nimeään. Keskiaikanimesi tulee olla sellainen, että samanniminen henkilö olisi voinut elää keskiaikana. Etunimesi historiallisuuden voit tarkistaa nimikirjoista tai keskiaikaisista teoksista. Etunimen lisäksi henkilöllä saattoi olla sukunimi tai lisänimi, jonka avulla hänet voitiin erottaa kaikista muista, joilla oli sama etunimi. Keskiajalla sukunimet eivät vielä olleet laajassa käytössä, mutta keskiajan kuluessa ne alkoivat yleistyä. Sukutai lisänimen perustana on voinut olla esimerkiksi isän- tai äidinnimi, talonnimi, asuinpaikan nimi, ammatti tai henkilön ominaisuuksia kuvaava nimi. Nimen valinnassa on joitakin rajoituksia. Hahmosi nimenä ei voi olla tunnetun historiallisen henkilön nimeä, kuten esimerkiksi Jeanne dArc tai Vilhelm Valloittaja. Myöskään tunnettujen kuvitteellisten henkilöiden nimiä ei ole suotavaa käyttää, esimerkkinä vaikkapa Robin Hood. Fantasianimiä ei myöskään käytetä. Hahmosi voi kyllä olla aatelinen, mutta aatelisarvoa ei nimeen voi liittää, ennen kuin sinulle on myönnetty keski- 21 -

Johdatus luovaan keskiaikaan aikaseuran aatelisarvo. Tällaisista aatelisarvoa osoittavista liitteistä yleisimpiä ovat lady(rouva) ja lord (herra) tai niiden vastineet muilla kielillä. On viisasta miettiä perusteellisesti, millaista nimeä haluaa käyttää, jotta sitä ei tarvitsisi myöhemmin vaihtaa. Se on kyllä mahdollista, mutta monet voivat tuntea sinut jo eri nimellä. Jotta kukaan muu SCA:ssa ei käyttäisi samaa nimeä kuin sinä, voit rekisteröidä nimesi. Sinun on kyettävä tällöin osoittamaan, että nimesi on keskiaikainen. Lisätietoja rekisteröinnistä saat airuelta.

SCA harrastaa Award of Arms niille, joilla sitä ei ennestään ole. Tämän jälkeen vaakunaa kutsutaan nimellä arms. On olemassa vielä Grant of Arms ja Patent of Arms. Patent of Arms liittyy SCA:n kolmeen ylimpään ritarikuntaan (ritaristo, Laakeriseppeleen ritarikunta, Pelikaaniritarikunta). Joissakin kuningaskunnissa on rakennettu monimutkainen järjestelmä AoA-, GoA- ja PoA-tasoisia ritarikuntien eri alojen saavutuksia varten. Millään tässä kerrotulla ei luonnollisestikaan ole minkäänlaista yhteyttä mihinkään tunnettuun keski- tai renessanssiaikaiseen käytänteeseen. Erottelu Award/Grant/Patent of Arms perustuu englanninkielisen terminologian väärinymmärrykseen n. 30 vuotta sitten, kun me kaikki olimme vielä nuoria ja ymmärtämättömiä. Sille on turha yrittääkään keksiä käännöksiä. Mistä tunnet sä airuen? CA:ssa airuen yleinen tunnus on vihreässä kentässä kaksi kultaista suo raa torvea ristikkäin. Keskiajalla ei tietenkään ollut mitään kaikkien airuiden yhteistä tunnusta, airuen koulutushaaramerkkiä. Virantoimituksessa ollessaan airut oli aina jonkun airut, joten hän kantoi päämiehensä vaakunaa. Aluksi kun ritarit itse käyttivät vaakunaansa asetakkina, airuen tunnuksena oli email tai esmail, pieni emaloitu vaakunakilpi, jota kannettiin ranskalaiseen tapaan oikean tai englantilaiseen tapaan vasemman rinnan päällä. 1300-1400-luvulla heraldinen asetakki poistui vähitellen käytöstä ja siirtyi tabardin muotoisena airuitten käyttöön. Tabardeja on eri mallisia. Saksalaisella ja skandinaavisella alueella lienee enimmin käytetty mallia, jossa on vain kaksi paneelia, toinen eteen ja toinen taakse. Ranskalaisella ja englantilaisella alueella sitävastoin on käytetty nelipaneelista mallia, jota voidaan kantaa kahdella eri tavalla: vanhemmat airuet (herald) pitävät isot paneelit edessä ja takana ja pienet paneelit hihojen päällä, mutta nuoremmat airuet (pursuivant) pitävät tabardin poikittain, so. isot sivuilla ja pienet edessä ja takana. Koskapa ranskalaiset, kuten hyvin tiedämme, ovat etevin kansa kaikissa hovitaidoissa, ja koska tämä viimemainittu tapa antaa hyvin viehättävän näyn juhlavissa tilaisuuksissa, suosittelen sitä lämpimästi. Mutta kenen vaakuna tabardiin tulisi panna? Sen, jonka viestejä airut kantaa. Jos joku yksityinen herra haluaa palkata airuen, hankkikoon hän itse - 43 -

Puku

O

sallistuessasi keskiaikaseuran juhliin sinun tulee pukeutua keskiai kaiseen tyyliin. Ensimmäiseen juhlaasi voit ehkä lainata puvun, jos et ole saanut omaasi valmiiksi. Toiset tyytyvät kaikkein yksinkertaisimpiin ratkaisuihin puvuissaan, mutta tulet huomaamaan, että monet näkevät todella paljon vaivaa pukujensa tekemiseen. Pukujen tekeminen on monelle antoisa harrastus. Puvuissa on tavoitteena ajanmukaisuus eli pukujen mallien ja materiaalien keskiaikaisuus. Keskiaikaisten kaavojen löytäminen on vaikeaa, joten usein on tyydyttävä pukuun, joka näyttää aidolta. Keskiaikaisen puvun tekeminen voi olla kallista, joten keskiaikaseurassa hyväksytään muutkin kuin keskiaikana käytetyt materiaalit. Esimerkiksi turkiksen voit korvata tekoturkiksella. Keskiaikaseurassa riittää, että olet tehnyt parhaasi pukusi eteen. Kaavoja ja käytännön neuvoja puvuista saat tiede- ja taideneuvokselta. Yksinkertaistakin pukua voit somistaa erilaisilla valmiilla tai itse tehdyillä koristenauhoilla. Pukuja voi koristella myös kirjonnalla tai aplikoimalla. Voit kirjailla pukuusi myös helmiä tai metallilankaa. Keskiaikana käytettiin jo nappeja ja hakasia, mutta muistathan, että esimerkiksi kuminauha tai vetoketju ei sovi keskiaikaiseen pukuun. Myös räikeästi nykyaikaiselta näyttävä kangas on viisainta vaihtaa johonkin sopivampaan. Yksinkertaisimmillaan naisen puku voisi olla esimerkiksi suomalaisen muinaispuvun tyyppinen: Yksinkertaisen aluspuvun päälle kietaistu neliskulmainen vaippa, joka jää auki toiselta kyljeltä. Vaippa kiinnitetään soljilla olkapäille, ja vyötäisille laitetaan neliskulmainen esiliina tai pelkkä vyö. Miehen yksinkertainen puku voi koostua esimerkiksi T:n muotoises- 22 -

S

Johdatus luovaan keskiaikaan jo rekisterissä olevat. Lisäksi täytyy täyttää lomakkeet: nimilomake kolmena kappaleena, vaakunalokmake neljänä väritettynä ja yhtenä värittömänä kappaleena ja tilisiirtolomake yhtenä kappaleena. Hakemuksen käsittely kestää noin yhdeksän kuukautta siitä kun oikea määrä huolellisesti täytettyjä lomakkeita jätetään airuelle siihen kun lopullinen ilmoitus vaakunakuningas tai -kuningatar Laurelin päätöksestä tipahtaa postiluukusta. Jos päätös on kielteinen, kirjeessä selitetään syyt ja annetaan joitakin korjausehdotuksia. Ensin kaikki hakemukset käsitellään kuningaskunnan sisällä kommentointikierroksella, jonka tuloksena rekisterivastaava, vanhempi airut Edelweiss, tekee välipäätöksen. Tästä ilmoitetaan kirjeellä hakijalle. Ne hakemukset, joilla on pienikin mahdollisuus mennä läpi, lähetetään edelleen SCA:n vaakunakollegion kommentaattoreille ympäri maailmaa. Luonnolliset henkilöt, pitäjät, läänit ja maakunnat voivat rekisteröidä itselleen enintään neljä nimeä ja enintään neljä heraldista tunnusta. Paroni, ruhtinas- ja kuningaskunnat voivat rekisteröidä kumpiakin tarpeen mukaan. Kaikki nimet ja tunnukset rekisteröidään hakijan varsinaisen nimen (Primary Persona Name) alle, joten sellainen täytyy rekisteröidä, jos haluaa rekisteröidä jotain muutakin. Enintään yksi heraldinen tunnus voi olla varsinainen vaakuna (Device), joka rekisteröidään omalla lomakkeellaan, jossa on kilvenmuotoinen kuvakehys. Muut tunnukset, joita kutsutaan vaakunakollegiossa yhteisnimellä Badge, rekisteröidään lomakkeella, jossa on pyöreä kuvakehys. Nämä tunnukset voivat olla joko varsinaisia badgejä, joissa ei ole taustaa (vrt. SA-Int. joukko-osastotunnukset) tai lippuja tai vaakunoita. Lomakkeen kuvakehyksen muodolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten vaakunaa käytetään. Vaakunoiden laatuluokitus

Kun tulet mukaan ta tunikasta ja housuista sekä nahkaisesta tai langoista tehdystä vyöstä. Vyöhön voi ripustaa tarve-esineitä kuten tuluskukkaron, rahapussin ja puukon ruokailua varten. Kylmiin ilmoihin kannattaa varustautua villakankaisella viitalla tai hartiahuivilla. Käsineistä käyvät rukkaset tai lapaset, ja renessanssiasuun sopivat myös nahkaiset sormikkaat. Pukujen osalta on olemassa rajoituksia liittyen vöiden väreihin. Vain ritarit saavat käyttää yksiväristä valkoista vyötä. Keskiaikaseurassa on lisäksi epävirallisia tapoja, joiden mukaan ritarien aseenkantajat käyttävät punaista vyötä, laakeriseppeleen ritarikunnan oppilaat vihreää ja pelikaaniritarikunnan oppilaat keltaista vyötä. Tällaisia yksivärisiä vöitä on siis hyvä välttää käyttämästä ilman kyseistä asemaa.

Päähineet

K

eskiaikana naisen hiukset olivat pitkät. Jos sinulla kuitenkin on lyhy et hiukset, peitä ne esimerkiksi hunnulla tai päähineellä. Naimisissa olevat naiset peittivät aina hiuksensa keskiaikana, vain naimattomat nuoret neidot kulkivat hiukset paljaina. Huntuja ja päähineitä on olemassa montaa eri mallia aikakausien mukaan. Eri kausina on käytetty esimerkiksi hiusverkkoja, erilaisia huntuja, leukaliinoja, huppukauluksia, henninpäähineitä, rinkelipäähineitä ja pantoja. Miesten päähinevalikoima on ollut aivan yhtä laaja; käytössä on ollut esimerkiksi erilaisia myssyjä, hartiahuppuja sekä kangas-, olki- ja huopahattuja. Yhdistä pukuusi siihen sopiva päähine ja pukusi on täydellinen. Päähineiden käytössä on joitakin rajoituksia. Kruunut toimivat keskiaikaseurassa arvon merkkeinä, joten metallipantoja, joissa on kruunumaisia sakaroita, ei tule käyttää. Kapea, koristelematon metallivanne sen sijaan sallitaan kenelle hyvänsä. Tässä löytyy kuningaskuntakohtaisia eroja.

S

CA-terminologiassa tavallinen, rekisteröity vaakuna on device. Kun Ku ninkaallinen Majesteetti haluaa palkita jotakuta, hän yleensä myöntää tälle vaakunan. Perustaso on Award of Arms, jota meillä Aarnimetsässä yleensä kutsutaan aateliskirjaksi, koska sellaista se arkielämässä lähinnä vastaa. Useimpien kuninkaallisten ritarikuntien jäsenyyteen liittyy myös - 42 - 23 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

SCA harrastaa Hovi

Jalkineet

K

engät ovat ehkä ongelmallisin osa keskiaikaista pukua. Valitse ken gät, joista ei ensi silmäyksellä huomaa niiden nykyaikaisuutta. Esimerkiksi lapin nutukkaat ovat hyvät jalkineet, samoin nahkaiset tossut tai nahkasaappaat. Kankaasta voi varsin helposti tehdä hyvät sisätossut. Taidon kehittyessä jalkineita voi valmistaa myös nahasta.

K

Korut

un Kuninkaallinen Majesteetti tai Paronillinen Ylhäisyys pitää hovia, hänellä on aina vähintään yksi airut apunaan. Usein hovi aloitetaan siten, että kuningas tai paroni seurueineen marssii juhlallisesti salin poikki kaikkien kumartaessa ja istuu sitten valtaistuimelle salin eteen. Kaikkein ensimmäisenä kulkee airut, joka ilmoittaa, kuka mahtihenkilö on tulossa. Airut myös kutsuu hovin eteen vuorollaan jokaisen, jolla on asiaa hovissa. Hyvissä ajoin ennen hovin alkua airut on selvittänyt, ketkä kaikki haluavat tulla hovin eteen jotakin asiaa toimittamaan, ja sopinut hovin pitäjän, kuninkaan tai paronin, kanssa siitä missä järjestyksessä asiat käsitellään.

S

uosittuja koruja keskiaikaseurassa ovat Kalevala Korun kopiot rauta kauden ja keskiajan koruista. Persoonallisempaa kuitenkin on, jos onnistut löytämään tai itse valmistamaan erilaisia koruja. Keskiajalla käytettiin pronssin, hopean ja kullan lisäksi meripihkakoruja sekä lasihelmiä. Etenkin viikinkiaikana koruina käytettiin kolikoista tehtyjä käätyjä. Solkia käytettiin kiinnittämään vaikkapa viittaa tai naisen mekkoa olkapäiltä tai tunikan kaulusta sulkemaan. Keskiaikana käytettiin paljon myös ristejä ja rukousnauhoja. Sormuksia saattoi olla useita, jopa samassa sormessa. Korujen käytössä on joitakin rajoituksia. Paksut kultaiset kaulakäädyt toimivat keskiaikaseurassa arvon merkkeinä, joten niitä ei ole suotavaa käyttää ilman kyseistä asemaa. Paksuja kultaisia kaulakäätyjä saavat käyttää vain ritarit.

Monesti hoviin kutsutaan ihmisiä, jotka ovat ansioituneet jossakin toimessa, ja heitä palkitaan sitten eri tavoin. Keskiaikaseurassa on tapana hurrata siten, että huudetaan eläköön latinaksi. Se on Vivat!. Airut huutaa ensin, ja kaikki muut vastaavat kuorossa. Jos hurrauksen kohteita on useita, käytetään monikkomuotoa. Eläkööt on Vivant!. Miksi tuo hassuun viittaan pukeutunut mies huutaa Oi ei, oi ei?

S

Käyttäytyminen

O

hjeekseen keskiaikaseuran tapahtumiin voi ottaa ritarillisen käytök sen sukupuolesta riippumatta. Ystävällinen, kohtelias ja avoin käyttäytyminen on toivottavaa tapahtumissa. Ritarillisuuteen kuuluvat kohteliaisuudet, niiaukset ja kumarrukset, ylempiarvoisten huomiointi sekä vanhahtava puhetyyli. On muistettava, että kaikkien keskiaikaseuralaisten oletetaan kuuluvan vähintään alhaisaateliin, joten aatelisille sopiva käytös on paikallaan puolin ja toisin. Puheenaiheisiinkin kannattaa kiinnittää huomiota, jotta tunnelma ei särkyisi. On hyvä välttää liian nykyaikaisia aiheita, kuten vaikkapa ajankohtaista politiikkaa tai tietokonejuttuja. Nykyaikaiset esineet voi nimetä kiertoilmauksin, esimerkiksi puhelinta voi - 24 -

CA:ssa on tapana aloittaa kuulutukset sanalla Oyez! [oyee]. Se on vanhaa ranskaa ja tarkoittaa kuulkaa, kuunnelkaa. Kokeneet keskiaikaseuralaiset tietävät, että oyez-huutoa seuraava tiedotus saattaa olla jotain tärkeää, kuten esimerkiksi milloin saadaan ruokaa. Sen tähden kuuluu keskeyttää, mitä oli tekemässä ja kuunnella, mitä airut ilmoittaa. Jos tässä kuulutuksessa ei olisikaan mitään asiaa sinulle, on silti asiallista olla hiljaa kuulutuksen ajan, jotta ne joita se koskee, saavat sen kuulla. Se oudon mallinen viitta on nimeltään tabardi, ja siitä tunnistaa helposti virantoimituksessa olevan airuen. Nimi ja vaakuna

K

aikilla keskiajan ystävillä on mahdollisuus rekisteröidä nimensä ja vaakunansa SCA:n vaakunarekisteriin. Sekä nimen että vaakunan tulaa olla keskiaikaisen mallin mukaisia, mutta ei liian samankaltaisia kuin - 41 -

Johdatus luovaan keskiaikaan hirsi, palkki ja vastapalkki. Yleiskuvioita ovat kasvit, eläimet ja esineet. Heraldisista eläimistä mainittakoon, että niitä piirrettäessä ei ole tärkeää luonnonmukaisuus vaan luonteenmukaisuus, petoeläimen tulee siis näyttää pedolta. Seuraavia Petra-Sancta -instituutin heraldikko J. Suvisaaren laatimia heraldisen tunnuksen suunnittelijan kymmentä käskyä seuraamalla vaakunasta pitäisi tulla melko puhdas keskiaikainen vaakuna: 1. Käytä vain heraldisia värejä. 2. Pyri käyttämään vain kahta väriä, joista toinen on metalli. 3. Mikäli on olemassa perusteltu syy, voit käyttää kolmatta väriä - neljäs on jo huonoa heraldiikkaa. 4. Mikäli käytät kolmatta tinktuuria, on noudatettava värisääntöä. Värisäännön mukaan väriä ei saa sijoittaa värin päälle tai viereen eikä metallia metallin päälle tai viereen, ellei kosketuskohta ole aivan lyhyt. 5. Kirjaimet, numerot tai tekstit eivät kuulu heraldiseen tunnukseen 6. Kuvioiden on oltava mahdollisimman suuria ja täytettävä niille varattu alue mahdollisimman tarkasti. 7. Kuvioiden on oltava kaksiulotteisia niin, että ne voidaan selvästi tunnistaa pelkkinä väripintoina. 8. Kuvioissa ei luonnonmukaisuus ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on. 9. Heraldiseen tunnukseen ei saa ahtaa liikaa symboleja, vain ehdottomasti olennaisin. Ihanteena on vain yksi kuvio. 10. Kuvioiden ja koko tunnuksen on oltava sellaisia, että ne voidaan selityksen perusteella mallia näkemättä piirtää uudelleen. Tämä tarkoittaa, että kuvion on oltava lajinsa yleispätevä edustaja. sanoa huutotorveksi.

Kun tulet mukaan Tapahtumissa on tapana peittää kaikki nykyaikaiset esineet. Toivottavaa on, että tällaiset esineet voitaisiin korvata keskiaikaisilla, mutta jos se ei ole mahdollista, peitä nuo esineet pois näkyviltä. Esimerkiksi kello on syytä irrottaa ranteesta. Nykyaikaiset juomapullot, kosmetiikka yms. on syytä piilottaa vaikkapa pussukoihin. Tunnelma särkyy helposti, jos juhlapaikalla on näkyvissä nykyaikaisia esineitä. Tämä sääntö on tärkeä ja se koskee kaikkia keskiaikaseuralaisia riippumatta heidän asemastaan. Silmälasit ja muut välttämättömyydet kuitenkin sallitaan. Tupakointi tapahtumissa on sallittua vain sille osoitetuilla paikoilla. Savuke ei sovi keskiaikaisesti pukeutuneelle henkilölle, joten tupakointi ei ole suotavaa tapahtuman keskeisillä alueilla. Myös valokuvaamista on syytä välttää. Jos välttämättä haluat kuvata, katso, että se ei häiritse ketään. Varsinkin salamavalon kanssa kuvaaminen voi olla häiritsevää. Etenkin juhlaillallisella se on täysin sopimatonta. Tapahtumissa on syytä muistaa teräaseiden turvallinen käsittely. Jos kannat ruokailupuukkoa vyölläsi, katso, että se on tupessa. Jos kannat mukanasi miekkaa, on järkevää pitää sitä huotrassa. Teräaseilla ei saa huitoa, ja jos esittelet miekkaasi toisille, on sanottava Clear kuuluvalla äänellä ennen miekan esiinvetämistä, jotta vahinkoja ei sattuisi. Keskiaikaseurassa ihmisiä puhutellaan heidän arvonimiensä mukaan. Kuningasta ja kuningatarta puhutellaan sanoilla teidän majesteettinne (Your Majesty) tai teidän korkeutenne (Your Highness). Paronia ja paronitarta sekä jaarleja ja kreivittäriä puhutellaan sanoilla teidän ylhäisyytenne (Your Excellency). Herttuoita ja herttuattaria puhutellaan sanoin teidän armonne (Your Grace). Ritareita puhutellaan sanalla Sir. Laakeriseppeleen ritarikuntaan ja pelikaanin ritarikuntaan kuuluvia puhutellaan mestareiksi tai maistereiksi (master tai mistress). Jos unohdat oikean puhuttelutavan, voit puhutella ketä tahansa sanoilla arvon herra (milord) tai arvon rouva (milady). Kaikista puhutteluista voit halutessasi käyttää sen kielen mukaista vastinetta, joka sopii henkilöitymääsi.

Airut ja aika

(Herra Juhana Maununpoika Kivisuo)

A

iruella on monta tointa keskiaikaseurassa. Yksi näkyvimpiä on paronilliset ja kuninkaalliset hovit. Toinen on kuulutukset turnajaisissa ja juhlissa. Erittäin tärkeä keskiaikaisen tunnelman luoja on aikakauden tyyliset nimet ja vaakunat, joiden valinnassa airuet auttavat. Tätä varten on tietenkin jonkun myös tutkittava, millaisia nimiä ja vaakunoita on käytetty. - 40 -

- 25 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

SCA harrastaa keskiajallakin tehtyjä töitä. Työmenetelmien ei ainakaan aluksi tarvitse olla keskiaikaisia, ja ne kehittyvät ajan myötä, jos ovat kehittyäkseen.

Puhuttelu

Kuninkaalliset (Royalty) Kuningas ja kuningatar (King, Queen): Teidän majesteettinne (Your Majesty). Kruununprinssi ja kruununprinsessa (Crown Prince(ss)): Teidän kuninkaallinen korkeutenne (Your Royal Highness). Ruhtinas ja ruhtinatar (Prince(ss)): Teidän ylhäisyytenne (Your Highness). Ylhäisaateli (Royal Peerage) Herttua(tar) (Duke, Duchess): Teidän armonne (Your Grace). Kreivi(tär) ja jaarli (Count(ess), Earl, Jarl): Teidän ylhäisyytenne (Your Excellency). Varakreivi(tär) (Viscount(ess)): Teidän ylhäisyytenne (Your Excellency). Ylhäisaateli (Peerage) Pelikaaniritarikunta (Order of the Pelican): Mestari, maisteri (Master, Mistress). Laakeriseppeleen ritarikunta (Order of the Laurel): Mestari, maisteri (Master, Mistress) Ritaristo (Order of Chivalry): sir (Sir). Aateli (Nobility) Paroni(tar) (Baron(ess): Teidän ylhäisyytenne (Your Excellency). Hoviparoni(tar), vapaaherra(tar) (Court Baron(ess):

Heraldiikka

(Referaatti Lord Dubhghall mac Ébhearáirdin artikkelista Oma vaakuna, joka ilmestyi Aarniwalcean numerossa 42 (6/98) joulukuussa A.S. XXXIII)

O

ma vaakuna on hyvin monikäyttöinen symboli ja tunniste. Sen voi esimerkiksi maalata kilpeensä tai omaisuuteensa, kirjoa vaatteisiinsa, aplikoida asetakkiin tai seinävaatteeseen. Vaakunaa voi käyttää lippuna tai sinetissä. Vaakunan suunnittelussa on monta asiaa, jotka tulee ottaa huomioon, jotta vaakuna olisi heraldisesti oikeaoppinen. Omaa vaakunaa suunniteltaessa on hyvä muistaa oma SCA-persoona ja aikakausi, jolla persoona elää. Eri aikakausien heraldiikka eli vaakunoiden tyyli, sisältö ja ulkoasu eroavat toisistaan. Kun perustyylikysymys on ratkaistu, seuraava askel vaakunan suunnittelussa on päättää, mitä haluaa vaakunallaan muille kertoa. Parhaina vaakunoina on pidetty ns. puhuvia vaakunoita. Puhuva vaakuna viittaa selvästi kantajansa nimeen, kotipaikkaan tai minäkuvaan. Esimerkillisessä vaakunassa on vain kaksi tinktuuria eli heraldista väriä tai sekoitusta, joista toinen on metalli. Heraldisia värejä ovat musta, punainen, sininen, vihreä ja purppura. Metalleja ovat kulta ja hopea, ja turkiksia ovat kärpän- ja oravannahat muunnelmineen. Värejä valitessa on mietittävä, millainen vaakunan kenttä on, eli onko se yksivärinen vai käytetäänkö kilvenjakoa. Kilvenjaoissa kilpi jaetaan kahteen tai useampaan osaan käyttäen joko suoria jakoviivoja tai erityisiä koroja eli säännöllisiä erimuotoisia viivoja. Kilvenjako tehdään airutkuvioiden eli paalujen, palkkien ym. suuntaisesti. Esimerkiksi pystysuoraan kahtia jaettu kilpi on jaettu paalun mukaan ja sitä kutsutaan halkoiseksi. Värien ja kilvenjaon jälkeen kilvelle suunnitellaan kuviot. Vaakunakuvioita on kolmea lajia: airutkuvioita, yleiskuvioita ja edellisiin lukeutuvia saatekuvioita. Airutkuvioiksi kutsutaan tiettyjä geometrisiä kuvioita, jotka ovat yleensä viivaimella tai harpilla piirrettäviä. Näitä ovat esimerkiksi paalu, - 39 -

- 26 -

Johdatus luovaan keskiaikaan Kirjonta

Kun tulet mukaan Teidän ylhäisyytenne ( Your Excellency). Herra, rouva (Lord, Lady): Aateliskirjan saanut henkilö, puhuttelussa käytetään arvonimeä keskiaikanimen edessä (esim. Lord John, Herr Johan, herra Juhana) tai yksinkeraisesti arvon herra/rouva/neito (My Lord, My Lady). Grant of Arms:in saanut saa käyttää arvonimeä (The Honorable/Right Honorable Lord/Lady) nimensä edessä., nimekkeelle ei ole vakiintunutta suomalaista käännöstä. Mikäli et ole varma miten puhutella jotakuta, voit aina käyttää Milord tai Milady.

K

eskiajalla kirjottiin hyvin paljon. Vaatteita, seinävaatteita, kenkiä, satulaliinoja, alttaritauluja ym. koristeltiin taidokkailla kirjonnoilla. Keskiajalla kuului ylhäisöneitojen osata kirjoa. Kankaat, joille kirjailtiin olivat samoja, joista tehtiin vaatteita. Lankoina käytettiin villaa, pellavaa ja silkkiä. Usein materiaaleja sekoitettiin keskenään, esim. siten että kangas oli pellavaa ja langat villaa. Keskiajalla käytettiin useita eri pistoja, joita vielä tänäänkin opetetaan käsityötunneilla koulussa. Tyypillisimpiä pistoja olivat ketjupisto, varsipisto, laakapisto, etupisto, häivytetty laakapisto ja halkaistu ketjupisto. Pistomalleja sekoitettiin myös vapaasti. Oli itse asiassa harvinaista, että yhdessä työssä oli vain yhdenlaista pistoa. Nykyinen käytäntö, että suuria alueita peitetään esim. pelkästään ristipistolla, oli keskiajalla tuntematon. Sen sijaan jätettiin pistojen väliin mielellään pohjakangasta näkyviin. Kirjontaan lisättiin myös mielellään aplikointia eli kangaskuvioiden ompelua kiinni pohjakankaalle, lasihelmiä ja jalokiviä. Myöhäiskeskiajalla oli erittäin suosittua ommella helmiä kankaassa toistuvaan kuvioon lisäämään kuvion loisteliaisuutta. Keskiajan tyypillisiä kirjontamalleja ovat toistuvat kuviot kuten kasviköynnökset ja geometriset kuviot, joilla ympyröitiin jokin eläin tai muu kuva. Myös vaakunoita kirjailtiin hyvin paljon seinävaatteisiin ja pukuihin. SCA:ssa suosittuja kirjontamalleja ovat myös kelttikuviot eli monimutkaisiksi punotut hahmot ja kuviot. Kirjontamallien valitsemisessa suositellaan ajan kirjallisuuden ja aihetta käsittelevien kirjojen tutkimista. Muita käsitöitä

Hovitavat

H

ovi alkaa kruunupäiden juhlallisella sisääntulolla. Yleisö nousee tuol loin kunnioittavasti seisomaan, ja niiaten tai kumartaen kunnioittaa ylhäisöä. Istuutua sopii vasta, kun ylhäisyydet ovat istuutuneet. Hovi on juhlallinen tilaisuus, joten yleisön tulee käyttäytyä sen mukaisesti. Esimerkiksi valokuvaaminen on tunnelman säilyttämiseksi kiellettyä. Jos sinulla on asiaa hallitsijoille, esitä asiasi ensin airuelle. Airut kuuluttaa ennen hovia niitä henkilöitä saapumaan luokseen, jotka haluavat esittää asioita hovissa. Hovissa voi esimerkiksi antaa lahjoja, esittää erilaisia asioita tai tarjota palveluksiaan. Airut kutsuu sinut vuorollasi hovin eteen. Sinut voidaan kutsua muustakin syystä, joten älä ylläty, jos kuulet nimeäsi kuulutettavan! Kumarra tai niiaa syvään pari kertaa edetessäsi kohti valtaistuimia ja polvistu hallitsijoiden edessä olevalle tyynylle. Esitä asiasi tai vastaa kysymyksiin kovalla äänellä, jotta kaikki läsnäolijat kuulevat puheesi. Juhlissa on tapana kunnioittaa hallitsijoita kumartamalla tai niiamalla tyhjällekin valtaistuimelle myös juhlaillallisen ja hovin ulkopuolella. Samoin kuninkaallisille ja paronillisille tulisi kumartaa, vaikka he eivät kulkisikaan kruunu päässään, mikäli heidät vaan tunnistaa ilman kruunua.

P

ukuompelun ja kirjonnan lisäksi SCA:ssa harrastetaan lukuisia muita keskiaikaisia käsitöitä, kuten esim. puu- ja metallitöitä. Mikäli juuri sinua kiinnostavaa alaa ei kukaan Aarnimetsässä harrasta, voit vallan mainiosti aloittaa sen tutkimisen ja harrastamisen. Todennäköisesti muutkin kiinnostuvat asiasta ja saatat saada oppilaita. Kirjallisuudessa on paljon ohjeita ja vinkkejä, eikä nykypäivän taitureita pidä vierastaa, heiltä voi oppia paljon. Päätarkoituksenahan on tehdä mahdollisimman aidon näköisiä, jo - 38 -

- 27 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

SCA harrastaa Kangas kannattaa myös ennen leikkausta pestä eli esikutistaa, ettei valmis vaate heti ensimmäisessä pesussa kutistu liian pieneksi. Tätä tarkoitusta varten voi kangasta ostettaessa ostaa kutistumisvaraa. Tässä osaavat kaupan myyjät takuuvarmasti auttaa. Keskiajalla ei tunnettu muotolaskoksia niin kuin nykyään, vaan puvut tehtiin istuviksi nyörityksillä ja kappaleiden leikkauksella. Helmojen runsautta lisättiin kiiloilla, joita ommeltiin varsinaisten kappaleiden väliin. Kun napitus ja kaareen leikatut hihat kehittyivät 1300-luvulla, alettiin pukua muokata yhä istuvammaksi. Renessanssiajalla yleistyneet korsetit mahdollistivat pukujen erittäin hyvän istuvuuden, tosin korsettiin, ei vartaloon nähden. Materiaaleiksi vaatteille suositellaan keskiajalla yleisimmin käytettyjä materiaaleja (erityisesti villa ja pellava, lisäksi myös mm. silkki, puuvilla ja 1300-luvulta eteenpäin sametti), mutta myös nykyihmisen kukkarolle suotuisampia materiaaleja käytetään paljon, kunhan ne eivät ole huutavan moderneja. Neulekankaita kuten trikoota tai jerseytä ei keskiajalla tunnettu. Hyviä värivaihtoehtoja saa keskiaikaisista illuminaatioista ja seinämaalauksista. Sääntönä voi sanoa, että keskiajalla rakastettiin kirkkaita värejä ja railakkaita väriyhdistelmiä. Silloin eivät kuitenkaan kirkkaimmatkaan värit olleet niin räikeitä kuin mitä nykyajan kemikaaleilla voidaan värjätä. Mikäli haluat ommella pukusi käsin, löytyy hyviä pistoja tähän tarkoitukseen mistä hyvänsä käsityökirjasta. Koneella ommeltu puku on helpompi ja nopeampi tehdä, mutta silloinkin voi hihojen ja kaulusten käänteet ja muut näkyvät ompeleet huolitella käsin, jottei konetikki näy liikaa. Pukujen koreutta voi kohentaa valmiilla koristenauhalla, lautanauhoilla tai kirjonnalla.

Juhlaillallinen eli pidot

J

uhlaillallisilla pääpöydässä istuvat juhlan korkeimmat vieraat. Pöydässä istuvat kuninkaalliset ja paronilliset henkilöt ja heidän sinne kutsumansa henkilöt. Muita istumapaikkoja ei ole nimetty. Illallinen voi alkaa kuten hovikin: kruunupäät saapuvat viimeisenä saliin muun väen kumartaessa heidän sisääntulolleen, tämä on tosin enemmän poikkeus kuin sääntö. Juhlaillallinen on tunnelmallinen kynttelikköineen, joten valokuvaaminen on ehdottomasti kiellettyä. Illallisella tarjotaan useita eri ruokalajeja, joten nälkä tulee varmasti tyydytettyä. Ruuat tarjoillaan useimmiten pöytiin ruokalaji kerrallaan. Ruokailun aikana on tapana nostaa yhteisiä maljoja. Usein, ja erityisesti suurissa tapahtumissa, on sovittu etukäteen kuka nostaa minkäkin maljan. Maljojen noston aloittaa juhlien korkea-arvoisin henkilö. Ensimmäinen maljannosto on omistettu kuningaskunnallemme eli Drachenwaldille, toinen Aarnimetsälle. Etiketin mukaisesti seuraavan maljan kohottavat miehet naisten kunniaksi, sitten päinvastoin. Seuraava malja nostetaan Unelmalle. Lopuksi maljannostolla kunnioitetaan tapahtuman järjestäjiä. Tämän jälkeen kuka tahansa voi nostaa maljan haluamalleen asialle, hyvän maun rajoissa.

- 28 -

- 37 -

Johdatus luovaan keskiaikaan HOLD merkitys. Huuto merkitsee vaaratilannetta, joten sen kuullessasi jähmety paikoillesi, kunnes tilanne on selvitetty. Kenties se olet juuri sinä joka olet heilauttamassa ohikulkijaa epähuomiossa rottinkimiekallasi! Jos näet vaaratilanteen, älä epäröi käyttää tätä turvatointa.

Käytännön tietoa keskiaikaseuran tapahtumista

Käsityöt

Käytännön tietoa keskiaikaseuran tapahtumista

Keskiaikaseuran tapahtumat

eskiaikaseurassa järjestetään useanlaisia tapahtumia. Tavallisin tapahtumatyyppi on viikonlopun kestävä juhla. Perjantai-illan ohjelmaan saattaa kuulua iltapala, ja varmasti siihen kuuluu yleistä hauskanpitoa, jutustelua ja usein tanssia. Lauantai on varsinainen tapahtumapäivä, johon keskeinen ohjelma sijoittuu. Jos tapahtumaan liittyy turnajaiset, ne pidetään yleensä lauantaina päivällä. Illalla ohjelmassa on juhlaillallinen. Myös hovi ajoittuu yleensä lauantai-iltaan. Tanssi-intoiset varsin tyypillisesti jatkavat hilpeää menoaan yömyöhään. Sunnuntaina ei erityisemmin tehdä muuta kuin nautitaan aamiainen ja valmistellaan lähtöä. Lisäksi kylät ja pitäjät järjestävät toisinaan pienempimuotoisiakin, esim. yhden illan kestäviä, tapahtumia. Kesäisin on useamman päivän kestäviä telttaleirejä. Kaikista näistä poikkeavat ns. demot eli satunnaiset tilaisuudet, joissa keskiaikaseura esittelee toimintaansa yleisölle.

K

eskiaikaseuralaisten kertoessa harrastuksestaan ulkopuolisille heiltä usein kysytään, tekevätkö he vaatteensa ja haarniskansa itse. Monet tekevät itse tarvitsemansa rekvisiitan, mutta on myös niitä, jotka ostavat vaatteet ym. valmiina tai teettävät ne ystävillään tai ammattilaisilla. Keskiaikaisten töiden ja tekniikoiden tutkiminen sekä käsitöiden valmistaminen ovat olennainen osa SCA:n harrastustoimintaa. Pukuompelu

K

P

ukuompeluun tarvitaan ensisijaisesti idea siitä, millaisen puvun halu aa. Kuvia puvuista löytää monista kirjoista ja illuminaatioista. Monet nykyaikaiset pukuhistorialliset kirjat ovat erinomaisia idealähteitä. Perinteisesti on uusille tulokkaille suositeltu muutaman metrin sääntöä: jos puku näyttää keskiaikaiselta muutaman metrin päästä kynttilänvalossa, kelpaa se tapahtumaan. Aloittelijalle siis riittää hyvä yritys. Pidempään mukana ollut alkaa melkein itsestään kiinnittää pukujensa historialliseen oikeaoppisuuteen yhä enemmän huomiota. Puvuille on vaikea löytää valmiita kaavoja, tosin joskus niitäkin käsitteleviä kirjoja voi kaupoista tai kirjastoista löytää. Useimmiten täytyy kaavat kuitenkin tehdä itse tai muuntaa nykyaikaisia kaavoja keskiaikaisten pukujen kuvien mukaisiksi. Helpoin malli on nk. T-tunika, jolla tarkoitetaan Tpaidan kaavalla tehtyä vaatetta, ilman resorikaulustatietenkin. Eripituisia ja -värisiä T-tunikoita voi pukea päälleen kerroksittain. Kaavoituksesta on myös kirjastoissa kirjoja. Paras keino on yksinkertaisesti kokeilla eri malleja halvalle lakanakankaalle tai vanhoille lakanoille ja muuntaa niitä tarpeen mukaan. Kannattaa ensin kokeilla kaavoja halvalle kankaalle, ennen kuin ostaa kallista pukukangasta. Kaavat on hyvä piirtää kankaalle esim. kangasliidulla. - 36 -

Tapahtumiin ilmoittautuminen

K

eskiaikaseuran tapahtumista ilmoitetaan Aarnimetsän lehdessä Aarniwalceassa sekä usein myös Aarnimetsän sähköpostilistalla. Aarnimetsän, kuin myös muun Drachenwaldin, suuremmista tapahtumista ilmoitetaan kuningaskunnan lehdessä Dragons Talessa. tapahtumiin tulee aina ilmoittautua etukäteen, ja hyvissä ajoin, sillä usein tapahtumiin on enemmän tulijoita kuin juhlapaikalla on tilaa majoittaa. Tapahtumat tulee yleensä myös maksaa etukäteen.

- 29 -

Johdatus luovaan keskiaikaan Tapahtumiin voi ilmoittautua yleensä kirjeitse, sähköpostitse tai puhelimitse. Autokraatin eli tapahtuman pääjärjestäjän yhteystiedot ilmenevät tapahtumailmoituksesta. Ilmoittautuessasi kerro sekä oikea että keskiaikainen nimesi, omat yhteystietosi sekä mahdollisesta erityisruokavaliostasi. Osallistumismaksu koostuu kaikille pakollisesta varsinaisesta tapahtumamaksusta sekä ateriamaksuista. Mikäli maksat vain osasta aterioista tai et mistään niistä, mainitse asiasta ilmoittautuessasi autokraatille. Ilmoittautumisajan umpeutumisen jälkeen ilmoittautuvilta on tapana periä pieni myöhästymismaksu, ja mattimyöhäiset voivat lisäksi jäädä ilman juhla-ateriaa. Etukäteisilmoittautuminen on tarpeellista, jotta tapahtuman järjestäjät voivat tietää, kuinka paljon tarvitaan ruokaa ym. Lisäksi tapahtumapaikan koko luonnollisesti asettaa rajoja osallistujamäärälle, joten yllätysvieraana paikalle tupsahtaminen ei olisi kovin kohteliasta vaikka jättäisi osallistumatta varsinaisiin aterioihin ja söisi omia eväitään.

SCA harrastaa ihmisille on myöskin saatavilla hyviä ohjeita ja kaavoja erimallisiin haarniskoihin, mm. marskilta. Itse taistelu On olemassa useita eri taistelun muotoja turnajaistaistelut eri kaksintaistelu- ja ryhmätaistelumuunnoksineen sekä sotataistelut avokenttä-, metsä-, linnoitus- ja siltataisteluineen. Näistä useimmin nähtävä tyyppi on turnajaiset. Ne voidaan läpikäydä monella menetelmällä, toiset taistelutaitojen avulla, toiset ritarillisuuden ja kaunopuheisuuden avulla. Usein taistelijoilta vaaditaan turnajaisissa myös consortti (vastakkaista sukupuolta oleva henkilö), jonka puolesta taistelee ja jonka värejä kantaa. Väreillä tarkoitetaan käytännössä jotain merkkiä, jota taistelija pitää yllään, esim. kirjottua liinaa, nauhaa tai puolisonsa vaakunaa. Sodat ovat suurimpia ja taktiikkaa vaativia taistelutapahtumia. Itse taistelu tapahtuu tietyn säännöstön mukaan. Sallitut osuma-alueet on määritelty tarkasti, samoin eri aseilla sallitut lyömät. Siksi onkin kehittynyt useita aseenkäyttötekniikoita, kuten muissakin kamppailulajeissa, jokainen löytää omat aseensa ja tekniikkansa niiden myötä. Osumien suhteen osuman saanut määrittelee itse sen, oliko osuma hyvä vai huono. Hyvä osuma päähän määritellään tappavaksi, samoin hyvä vartalo-osuma. Hyvä osuma raajaan poistaa sen käytöstä. Taistelua valvovat marskit, jotka ovat eräänlaisia tuomareita otteluissa. He eivät kuitenkaan ratkaise ottelun tulosta tai osumien paremmuutta paitsi pyydettäessä sitä. Taistelun ikäraja on 16 vuotta. Paras keino tutustua lajiin on käydä tapahtumissa ja harjoituspaikoissa, katsella ja kysyä asiasta taistelijoilta itseltään. Asiasta voi kysyä myös Aarnimetsän marskilta, jonka tehtäviin kuuluu opastaa, neuvoa ja valvoa taistelutoimintaa. Useissa tapahtumissa on myös mahdollista päästä kokeilemaan varusteita ja taistelua. Myös omien varusteiden hankintaan on saatavilla apua. Taistelu ei ole vain miehille, meillä on myös naistaistelijoita! Eräs mahdollisuus päästä joukkotaisteluihin, pääasiassa sotiin ja harjoituksiin on taistelujousiammunta. Taistelujousiampujien varusteet ovat kevyemmät eikä heitä lyödä. Kaikkien SCA:laisten, ja varsinkin taistelijoiden, on tärkeä tietää huudon - 35 -

Tarpeellinen varustus

ärkein tapahtumissa tarvittava varuste on keskiaikainen puku. Asian mukaisen vaatetuksen lisäksi omat ruokailuvälineet ovat tarpeellisia. Perusastiastoon kuuluvat lusikka ja kulho keittoa tai puuroa varten, matala lautanen muulle ruualle, juoma-astia sekä puukko tai muu ruokailuveitsi. Haarukat eivät keskiajalla olleet yleisiä, ja ne joita käytettiin, olivat kaksipiikkisiä. Mielellään mukaan kannattaa ottaa lisäksi pöytäliina ja etenkin kynttilänjalka kynttilöineen. Ruokailuvälineet voivat olla puisia, metallisia, keraamisia tai lasisia. Pääasia on, että varusteet eivät ole silmiinpistävän nykyaikaisen näköisiä. Lautasena voi mainiosti käyttää lautaa monet leikkuulaudat ovat ihan käypiä ja litteää leipääkin on keskiajalla käytetty ruoka-alustana. Pelkällä syvälläkin lautasella voi tulla toimeen. Juoma-astiaksi sopii esim. puinen tai metallinen pikari tai tuoppi, juomasarvi, keraaminen kuppi tai lasi. Keskiajan lasi tosin ei ollut yhtä tasalaatuista ja puhdasta kuin nykyinen kirkas ja tasainen, joten lasissa saisi mieluiten olla pikku kuplia ja jonkinmoinen värisävy. Juomien säilytysastioihin pätevät samat ulkonäkökriteerit kuin muihinkin näkyvillä pidettäviin tavaroihin: pyritään välttämään liiallista nykyaikaisuutta ja luomaan sen sijaan keskiaikaista tunnelmaa. - 30 -

T

Johdatus luovaan keskiaikaan

Käytännön tietoa keskiaikaseuran tapahtumista Kaikissa tapahtumissa ei ole tarjolla patjoja tms, joten on syytä tuoda mukana omat yöpymistarvikkeet. Moni nukkuu viittaansa kääriytyneenä, ja jotkut käyttävät makuualustana mukavaa lampaantaljaa. Nykyaikaisia ilmapatjojakin käytetään, koska ne vievät suhteellisen vähän tilaa kuljetettaessa. Jotkut nukkuvat mielellään tulpat korvissaan, sillä juhlissa on aina joitakuita, jotka käyvät levolle vasta varsin myöhään. Puvun, ruokailuvälineiden ja yöpymisvarusteiden lisäksi on hyvä mahdollisuuksien mukaan tuoda tapahtumiin kaikenlaista aiheeseen sopivaa rekvisiittaa ja ajanvietevälineistöä. Musisoijat luonnollisesti tuovat mukanaan soittimensa, käsitöitä harrastavat ompeluksensa tai kirjontatyönsä, kalligrafit kirjoitustarvikkeensa, taistelijat sotavarusteensa. Tapahtumien ohjelmatonta aikaa voi viettää rattoisasti pelaillen esim. erilaisia shakkeja, viikinkien hnefataflia tai jotain muuta keskiaikaista peliä.

Rottinkitaistelu

(Lord Godwin Olafson)

E

räs SCA:n suosituimmista ja näkyvimmistä harrastusmuodoista on rottinkitaistelu. Se saattaa näyttää hurjalta touhulta, mutta itse asiassa se on säännöillä ja turvaohjeilla varustettu kamppailulaji. Tulet huomaamaan, ettei laji ole niin vaikea, etteikö sitä voisi aloittaa. Varusteet

A

seina käytetään rottinkikeppejä. Materiaali on valittu sen joustavuu den ja sälöytymättömyyden vuoksi, se on siis turvallisempaa kuin esim. puukeppi. Asetyyppejä on monenlaisia: yhden ja kahden käden miekat, kumiteräiset kirveet, hilparit ja pistokeihäät. Aseissa rottingin paksuuden on oltava vähintään 33 mm ja niillä on myös asekohtaiset pituusja painorajat. Aseiden lyömäterät on yleensä teipattu ilmastointiteipillä, jotta ne näyttäisivät metallisilta ja jotta ne kestäisivät paremmin. Useilla taistelijoilla on myös kilpi. Se voidaan valmistaa vanerista, muovista tai metallista. Kilpi ei saa olla läpinäkyvä eikä rakenteeltaan liian hento tai helposti hajoava. Se on reunustettava puutarhaletkulla tai vastaavalla pehmusteella aseiden suojaamiseksi kilven terävältä reunalta. Taistelijan tärkein varuste on kuitenkin haarniska. Sen tulee suojata vähintään pää, kaula, niska, kyynärpäät, ranteet, munuaiset, haarat ja polvet. Viisainta on tietenkin suojata muutkin osat kehosta hyvin. Haarniska voi olla näyttävä, päällepäin näkyvä kokonaisuus, tai sitten yksinkertaisempi, väljillä vaatteilla peitelty kokonaisuus, josta ainoa näkyvä osa on kypärä. Halvin keino hankkia haarniska on tietenkin tehdä se itse, jolloin hinnaksi tulee muutama satanen. Kallein vaihtoehto on valmiin haarniskan tilaaminen, jolloin hintaa saattaa kertyä useita tuhansia haarniskatyypistä riippuen. Materiaaleina ovat teräspelti, nahka, muovi yms. Kypärä on aina vähintään 1,6 mm teräspeltiä! Maassamme on tällä hetkellä melko helppoa ja edullista hankkia yksinkertaisia haarniskanosia, joilla pääsee aloittamaan harrastuksen. Tee-se-itse - 34 -

- 31 -

Johdatus luovaan keskiaikaan

SCA harrastaa män kollektiivista hauskanpitoa ja enemmän muodostelmatanssien näyttävää esiintymistä. Lähteet, joista voi opiskella keskiaikaisia tansseja, ovat harvassa ja yleensä myöhäisrenessanssin aikaisia, mutta usein niissä on merkintöjä, jotka kertovat tanssien olevan hyvinkin vanhoja. Lähteinä toimivat hovien tanssiopettajien muistiinpanot, keräilijöiden julkaisemat kirjat, kuvat, musiikki jne. Osaavat tanssinharrastajat kykenevät tulkitsemaan ja rekonstruoimaan näitä epäselviäkin ohjeita ja soveltamaan niitä seuran tanssijoiden käyttöön. Musiikin sovittaminen tanssiin ja päinvastoin on usein vaativaa puuhaa, mutta tulos on sitäkin antoisampi, sillä niin tanssijat kuin katsojatkin saavat nauttia lopputuloksesta. Aarnimetsän suosituin tanssiopas Kaarnemaan tanssilastu on saatavilla kasetteineen kronikoitsijalta. Tanssin itseopiskeluun ei tarvitse kuin kasetin ja askelohjeet, sähköbardin (eli kasettisoittimen) sekä hieman aikaa ja innostusta. Sen lisäksi on tapahtumissa aina joku, joka on valmis auttamaan ja neuvomaan tanssin kiekuroissa. SCA-tapahtumissa järjestetään tuon tuostakin tanssinopetusta, ja on lähes perinne, että juhlaillallisen jälkeen tanssitaan. Siispä rohkeasti vaan mukaan!

SCA harrastaa

Tieteistä ja taiteista

S

CA:ssa puhumme käsitteenomaisesti tieteistä ja taiteista, mutta mo nelle vasta-alkajalle tämä saattaa olla outo ilmaisu, koska yleiskielessä tiede ja taide tarkoittavat varsinaisesti hieman eri asioita kuin SCA:ssa. Tieteillä ja taiteilla tarkoitamme kaikkea sitä mitä SCA:ssa harrastamme taistelun ja käytännön järjestelyjen (esim. tapahtumien tai paikallisten harrastuspiirien organisoinnin) eli palvelun lisäksi. Tieteisiin ja taiteisiin luetaan mm. ruuanlaitto, käsityöt, haarniskanteko, astronomia, yrtit, heraldiikka, tanssi, lasinpuhallus, keskiajan tieteiden tutkimus, historian- ja kulttuurintutkimus yms. Alue on siis varsin laaja, ja tämän otsikon alle kuuluu mitä erilaisimpia harrastuksia. Seuraavaksi esittely Aarnimetsän yleisimmistä tieteistä ja taiteista.

Tanssi

anssiminen on aina ollut hyvin suosittua SCA:ssa. Se on yksi näyttävimmistä harrastuksista. Tanssin suosiota lisää, että sitä voi harrastaa ryhmässä. Tanssijoilla on aina tapana löytää toisensa. Keskiajalla tanssi oli osa elämää, yhteiskuntaa ja kulttuuria. Monet historialliset lähteet painottavat tanssin merkitystä keskiajan ihmisten sosiaalisessa kanssakäymisessä, jopa kirkonmiesten parissa. Yleisesti katolinen kirkko tosin suhtautui nihkeästi tanssiin kirkollisten näytelmien ulkopuolella. Tanssiminen oli olennainen osa hovi- ja ritarikulttuuria. Sen parissa tutustuttiin vastakkaiseen sukupuoleen ja esiteltiin omaa sulavuutta ja ulkoista prameutta. Monet miehet vierastavat nykyään tanssia, mutta esim. 1100-luvun lopulla Ranskassa syntyneessä ritarikulttuurissa oli ritareille vaatimuksena osata tanssia! Keskiaikaiset tanssit voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään: piiritanssit ja muodostelmatanssit. Varhaisimmat olivat yksinkertaisia piiritansseja. Ajan myötä askeleet monimutkaistuivat ja tansseista tuli vähem- 32 -

T

- 33 -

Information

Keskiaikaa j lleenluomassa 2

32 pages

Find more like this

Report File (DMCA)

Our content is added by our users. We aim to remove reported files within 1 working day. Please use this link to notify us:

Report this file as copyright or inappropriate

17690