Read jahti2005_3_s18.pdf text version

auriinmetsästys

JUHA K. KAIRIKKO

28

METSÄKAURISJAHDIT ovat suurimmalle osalle suomalaisia metsästäjiä vielä kokemattomia. Kotimaassa kunnolla kaurisjahtien makuun pääsivät ensimmäisinä vain muutamat Lapissa asuvat metsästäjät. Nykyisin myös eteläisimmästä Suomesta löytyy seuroja ja metsästäjiä, joille kauriinmetsästystavat ovat tuttuja, joidenkin metsästäjien kokonaissaalismäärä kirjoitetaan jo kaksinumeroisin luvuin. Kaurisjahdit herättävät toistaiseksi syviä tunteita. Osa kansalaisista ei haluaisi kauriita metsästettävän lainkaan. Toista äärilaitaa edustavat taas ne joiden mielestä kauriit tulisi hävittää Suomesta koko-

naan, koska ne vaarantavat jatkossa koko metsätalouden ja estävät ajokoirien käytön. Heidän kantansa ei muutu, vaikka kertoisi Ruotsissa elävänä kauriskannan suuruuden olevan n. 800 000 yksilöä, maan puuntuotannon olevan huippuluokkaa ja ajokoirillakin metsästettävän paljon niin jänistä kuin kettuakin.

Mielenkiintoinen metsästyskohde

Metsäkauris tarjoaa suomalaisille metsästäjille aivan uudenlaisia kokemuksia. Kaurista voidaan metsästää uusilla metsästystavoilla. Hienoa on esimerkiksi kokea kauriin tarjoamat hetket passeissa toukokuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin kes-

tävänä pukkijahtiaikana. Luonnon herääminen kiivaimman lisääntymiskauden aamuihin on hieno hetki kokeneellekin, kokemattomalle nuo hetket voivat aluksi olla lähes uskomattomia. Eikä muuten ole vikaa muissakaan metsästysmuodoissa. Lyhytjalkaisten ajureiden käyttö ja kysyntä tulevat lisääntymään rajusti kaurisjahtien yleistyessä.

Mukavaa on ajatella, että tämän voivat jo lähitulevaisuudessa omakohtaisesti todeta yhä useammat suomalaiset metsästäjät, metsästäjäperheet ja metsästäjien ystävät.

Hoidetaan jahdit maltilla

Toivon toden teolla, että kaurisjahdeissa ei syyllistytä ylilyönteihin, vaikka metsästys ei vaadikaan enää pyyntilupia. Nyt on metsästäjäkunnalle annettu vastuuta, joka on osattava kantaa oikealla tavalla. Nautitaan kauriiden katselemisesta ja tähän uuteen riistalajiin tutustumisesta ja nautitaan kaurisjahdeista sitten, kun alueen kanta kestää kestävän käytön periaatteella tapahtuvan metsästyksen.

Kauriinmetsästyksestä ja niihin liittyvistä asioista on kirjoitettu eri maissa valtava määrä opaskirjoja. Näistä asioista löytyy myös videoita ja DVD-aineistoa. Tässä Eräkontissa myynnissä olevaa valikoimaa.

Herkkuruokaa

Jos joutuisin laittamaan hirvieläinten lihan ateriamielessä paremmuusjärjestykseen, ykkössijalla olisi metsäkauris, hopealla valkohäntäpeura jne. Kauriin liha on todella herkullista lähes millä tavalla tahansa valmistettuna.

auris on hirvieläin jatkossakin

JUHA K. KAIRIKKO KUN metsäkaurista koskevat säädökset oli keväällä uusittu, Metsästäjäliittoon tuli soittoja, joissa kerrottiin kaurishommien menneen nyt lopullisesti päin honkia, sillä ministeriö oli kuulemma valtuuksiensa nojalla päättänyt, että kauris ei enää ole hirvieläin. Kerrassaan surkea tilanne oli kertojan mukaan niissä seuroissa, joiden metsästysvuokrasopimuksessa luki, että sopimus koskee vain hirvieläinten ja suurpetojen metsästystä. Kovasti vakuuttuneita monet ovat siitä, että tällaisen sopimuksen maanomistajan kanssa tehnyt seura ei voi sopimuksen voimassaoloaikana metsästää kauriita. Jotkut soittajista ovat olleet niin närkästyneitä, että on ollut täysin mahdotonta keskustella heidän kanssaan. Pistetään nyt tietoa paperille, jospa sen luettavassa muodossa saisi perille. Kauris on aina kuulunut ja kuuluu jatkossakin hirvieläimiin. Tätä ei voi päätöksellään kumota maamme hallitus, eduskunta, presidentti, arkkipiispa, puolustusvoimain komentaja eikä kukaan muukaan. On kuitenkin olemassa sellaisia maanvuokrasopimuksia, joiden perusteella maat vuokralle saanut seura ei kaurista pysty metsästämään. Tällaisessa vuokrasopimuksessa tulee lukea, että sopimus koskee vain luvanvaraisia hirvieläimiä, tällaisia sopimuksia ei kuitenkaan tässä valtakunnassa kovin montaa ole. toinkin kovasti paljon tunteita ja kirvoittanut monet kansalaiset esittämään varmoja mielipiteitä. Ihmeellinen on väite, että metsästyslainsäädännön muuttaminen kaurista koskevilta osin, olisi selvää sosialisointia. Sitä se ei ole. Metsästysoikeus Suomessa on ollut sidoksissa maanomistukseen vuodesta 1442 lähtien ja sitä se on edelleen. Tätä sidonnaisuutta ns. kaurislaki ei sosialisoi. Toisen väittämän mukaan maanomistajat pidättävät jatkossa kauriinmetsästysoikeuden itsellään ja ryhtyvät myymään lupia huimalla hinnalla maata omistamattomille. Ensimmäinen vaikeus on löytää ne halukkaat, jotka ovat valmiita maksamaan kaurisjahdeista huimia hintoja. Toinen vaikeus on taata kauriiden löytyminen omilta metsästysmailta. Yleisin etukäteisväittämä on, että Suomen vähäinen kauriskanta on kahdessa vuodessa tuhoontuomittu, koska kesämökkiläiset ampuvat ne. Homma tapahtuu väitteiden mukaan siten, että suvihuvilatontin omistaja aloittaa jo alkusyksystä kauriinruokinnan ja jatkaa sitä niin kauan, kunnes on saanut kaikki ruokinnalle tulleet seudun kaurisyksilöt ammuttua. Monesti tällaiseen hirvittävään tulevaisuuteen uskovat kertovat näin tapahtuvan aivan varmasti, sillä heidän seuransa 3500 hehtaarin maiden keskellä on ainakin kahdella sellaisella henkilöllä mökki, jotka tulevat tehoruokinnan avulla kaikki kauriit aseittensa ulottuville houkuttelemaan. Olen ehdottanut, entäpä jos seura tekisi ovelan vastavedon ja ryhtyisi itsekin ruokkimaan kauriita muutamassa hyvässä paikassa omilla mail-

Muut väitteet

Kaurisasia on herättänyt muu-

29

Metsäkaurissaaliit Suomessa

NUMEROINA maamme kauriskaatotilasto näyttää seuraavanlaiselta: Vuosi Kaatomäärä

Tanskalaisten kehittämä ns. pohjoismainen kauristaulu on ampumataulu, jonka taustapuolelta voidaan nähdä, millaisiin elimiin luoti, haulit tai nuoli olisi tositilanteessa osuneet.

1991/92 1992/93 1993/94 1994/95 1995/96 1996/97 1997/98 1998/99 1999/00 2000/01 2001/02 2002/03 2003/04 2004/05

3 15 9 11 19 24 50 102 220 567 1187 2131 2932

Erinomainen ase kaurisjahteihin olisi drillinki. Valitettavasti hinta on turhan korkea. Esitekirjan kuvassa Blaserin D 99. Siinä ylhäällä on normaalisti luotipiippu ja alapuolella kaksi haulipiippua. Huokeammillakin aseilla kaurisjahdeissa pärjää.

laan. Pessimistisimmät toteavat, että ei tästä olisi mitään hyötyä, mökkiläisten syötettäväksi kauriit kuitenkin hakeutuvat. Minä en tuohon kesämökkiläisteoriaan usko. Kaurista halajavien mökkiläistenkin on oltava metsästäjiä ja minun on vaikea kuvitella, että metsästäjät suuremmassa määrin ryhtyisivät pikkuisilla maapalasilla metsästämään eli tekemään kiusaa alueen ympärillä toimivalle metsästysseuralle. Ehkä olen liian hyväuskoinen. Aika näyttää millaiseksi kauriinmetsästys Suomessa tulee muodostumaan. Jos kaikki näyttää uuden lainsäädännön astuttua voimaan menevän täysin pieleen, lakia voidaan muuttaa hyvin nopeasti. Suuri pettymys kuitenkin olisi, jos metsästäjäkunnan enemmistö ei osaisi kantaa vastuuta metsäkaurisasiassa.

Kauriinmetsästysaika ja -ase

METSÄKAURISTA saadaan metsästää kahdessa jaksossa: vasaa sekä naarasta, jota vasa tai vasat eivät seuraa saa met-sästää 1.9.-15.1. välisenä aikana. Urosta saa metsästää 1.9.15.1. ja 16.5.-15.6. välisinä aikoina. Käytettävän luotiaseen patruunan luodin painon on oltava vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea. Kaurista saa metsästää haulikolla niin täyteistä kuin haulipatruunaakin käyttäen. Sallittua on metsästäminen myös asetuksen vaatimukset täyttävällä metsästysjousella.

Metsäkaurissaalis kulkee kaadolla kätevästi näinkin.

30

etsästys ajavalla koiralla

Suomessa metsästetään varsin vähän kauriita ajavaa koiraa käyttäen. Se on kuitenkin metsästysmuoto, joka tulee lisääntymään jo lähitulevaisuudessa suuresti. Tämä johtuu ennen kaikkea tavan moninaisuudesta, mielenkiintoisuudesta ja tuloksellisuudesta. Kauriinmetsästys ajavalla koiralla on sulan kelin tai matalan lumipeitteen jahtia. Vähääkään vastuuntuntoinen metsästäjä ei harrasta tapaa paksun lumipeitteen aikaan eikä vähälläkään hangella pinnan ollessa jäässä. Omat rajoituksensa asettaa myös kova pakkanen. Mikäli näitä esteitä ei ole, metsäkaurista voi metsästää lyhytjalkaisella ajurilla viiden kuukauden ajan syksyisin.

JUHA K. KAIRIKKO METSÄKAURIIDEN reviirit ovat varsin pieniä, joten metsästysalueen tuntevat metsästäjät yleensä tietävät, mistä koiran kanssa kannattaa lähteä kaurissaalista tavoittelemaan. Vaikka nelijalkainen metsästyskumppani ei omaisikaan komealta kalskahtavia näyttely- ja koetitteleitä, se löytää kauriin yleensä varsin helposti, mikäli sellainen tai sellaisia lähitienoilla oleskelee. Helppo löydettävyys johtuu kauriin etäälle erottuvasta ominaishajusta ja sen tavasta liikkua vähän väliä pieniä matkoja, jolloin siitä jää kasvustoon pitkään säilyvä hajuvana. Ruotsalaiset metsästäjät kertoivat jo kauan sitten, että koira löytää kohtalaisen helposti ja nopeasti sadan metrin etäisyydellä olevan metsäkauriin. Läntisten kollegoiden toteamuksen on todettu pitävän paikkansa viime vuosina myös Suomessa. Edullista on, jos koira hakiessaan vähän herättelee eli haukahtelee silloin tällöin. Alueella olevat kauriit liikkuvat tällöin haun kannalta parhaaseen mahdolliseen aikaan lyhyitä pätkiä jättäen taipaleelleen tuoreita hajuja. Liikkumiset eivät ole hätäistä pakoa, vaan pientä varuillaanoloon liittyvää kuljeskelua. Kun koira pääsee kaurista lähelle, tapahtuu ylösotto. Se muistuttaa hyvin paljon jäniksen ylösottoa eli joskus se tapahtuu täydellä rähinällä, joskus rauhallisemmissa merkeissä.

Kauriskoirat

Sitkeässä elää käsitys, että metsästyslaissa säädettäisiin, että metsäkaurista saa ajattaa vain mäyräkoiralla. Suomen laki ei tunne kuitenkaan yhtään koirarotua, laissa säädetään vain koirien ominaisuuksista ja käyttäytymistavoista jahdeissa. Kauriinmetsästyksen osalta säädetään, että kaurista ei saa ajattaa koiralla, jonka säkäkorkeus on yli 28 cm. Säkäkorkeussäädöksestä johtuen lähes kaikki Suomessa käytettävät metsäkaurista ajavat koirat ovat mäyräkoiria. Esityksiä säkäkorkeusmaksimin nostamisesta ovat teh-

36

leimaamasta eri koirayksilöitä pelkästään yleisten käsitysten perusteella, poikkeuksellisen lahjakkaita koirayksilöitä löytyy kaikista roduista. Tämän artikkelin kirjoittajalle on muodostunut jonkinlainen käsitys eri rotujen hyvistä ja huonoista kaurisjahtipuolista. Dreeverit ovat yleensä metsästysintoisia, joskus liiaksikin. Ongelmia saattaa tulla, jos yliinnokas ajuri ei tottele isäntäänsä ajossa ollessaan. Siinä saattaa päivä kulua hukkaan, mikäli ajoon sattuu toisiin maisemiin pakeneva kauris tai peura. Dreeveristä tuli suosittu metsäkauriskoira 1970-luvulla, jolloin Ruotsissa puhuttiin kaurisräjähdyksestä näiden pienten hirvieläinten lukumäärän moninkertaistuttua lyhyessä ajassa. Dreeverien suosion huiman lisääntymisen seurauksena oli pentutehtailua, mikä oli pilata rodun metsästysominaisuudet pahemman

kerran. Nyt tilanne on hallinnassa ja maasta löytyy monia metsästysverisiä rotulinjoja. Basset on suomalaisittain aika yllättävä kauriskoira. Isoine korvineen, mataline jalkoineen, pitkine vartaloineen ja ylisuurine nahkoineen basset ei näytä kauriin perään kirmaisemaan lainkaan sopivalta. Vaan kyllä siltä tämä homma sujuu. Joukossa on sitkeitäkin ajureita. Basseteissa kerrotaan kuitenkin olevan muita lyhytjalkaisia ajavia rotuja enemmän yksilöitä, joiden ajositkeys ei ole parasta mahdollista luokkaa. Basseteilla on kuitenkin vankat kannattajansa kuningaskunnan kauriinmetsästäjien joukossa. Bassetteja lähemmin tuntevat haluaisivat tietysti tietää, mitkä bassetroduista ajavat parhaiten. Olen ottanut asiasta selvää ja saatan ylpeänä kertoa kirjoittaneeni muistilapulleni, että naapurissa käytetään basset artesi-

en normandeja, petit basset griffon vendeetä ja basset fauve de bretagnea. Eniten Ruotsissakin kauriskoirina käytetään mäyräkoiria. Useimmat niistä ajavat juuri sopivan hitaasti ja ovat sopivan sitkeitä ­ eivät siis liian sitkeitä eivätkä liian helpolla ajosta luopuvia ­ ajureita. Miinuspuolena ovat dreevereitä lyhyemmät jalat, mikä hankaloittaa ajopuuhia jo varsin matalassakin hangessa. Yllättävä kauriskoirarotu naapurissa on jackrussellinterrieri. Osa rotuun kuuluvista on matalia pienajureita, joitakin käytetään karkottavina koirina. Ruotsin rekisteröintitilastoissa ajavista kauriskoirista 15 eniten rekisteröidyn rodun joukkoon kuuluvat karkeakarvainen mäyräkoira, dreeveri ja jackrussellinterrieri. Moni suomalainen, ajamisen taitavan beaglen omistaja on nyt pahuksen vihainen kuvitel-

Tämä pentu on dreeveri. Rotu on Ruotsissa suosittu metsäkaurista ajava koirarotu. Suosituimpia kaurista ajavia koiria Ruotsissa ovat mäyräkoirat. Näin tulee olemaan myös Suomessa tämän jahtimuodon yleistyessä. (Kuva: Hannu Hautala) Ruotsissa beaglea ei käytetä nimeksikään kaurisajurina, vaikka laki ei tätä kielläkään. Metsästäjät pitävät beaglea kaurisjahteihin liian nopeana ajurina ja haluavat säilyttää rodun puhtaasti jäniskoirana. Metsäkauriin metsästäminen hyvän lyhytjalkaisen koiran avulla johtaa usein onnistuneeseen lopputulokseen. Kuva Ruotsista, jossa kaurisjahdeilla on pitkät perinteet. Jackrussellia on käytetty karkottavana koirana ja saaliiksi on saatu kaksi kaurista. Jackrusselleissa on myös sellaisia, joita voidaan käyttää ajavina kauriskoirina jopa Suomessa, mikäli niiden säkäkorkeus ei ole yli 28 cm. Koiran avulla tapahtuvissa jahdeissakin suositeltavaa olisi käyttää väriltään selvästi erottuvaa vaatetusta.

neet erityisesti beagle- ja dreeverirotujärjestöt. Ainakaan yht´äkkistä muutosta koirasäädökseen ei ole luvassa. Miten sitten Ruotsissa, joissa koirilla tapahtuvilla kaurisjahdeilla on pitkät perinteet? Siellä suosituimmat kauriskoirarodut ovat mäyräkoirat, dreeveri ja bassetit. Mikä niistä on paras? Tätä kysymystä ei voi esittää, kun paikalla on kaikkien näiden rotujen omistajia. Omat rodut ylistetään yli muiden ja keskustelu käy välillä todella kuumana. Eipä siinä vieras saa minkäänlaista kuvaa rotujen käyttömahdollisuuksista kauriita metsästettäessä. Naapurin kauriskoirakysymyksistä kannattaakin keskustella usean kokeneen kauriinmetsästäjän kanssa. Näin muodostuu pikkuhiljaa kuva eniten käytettyjen kauriskoirarotujen yleisistä ominaisuuksista. On kuitenkin varottava

37

lessaan kirjoittajan jättävän tahallaan beaglen mainitsematta tehokkaana kaurisajurina. Beaglea ei mainita, koska niitä ei käytetä kauriskoirina Ruotsissa nimeksikään. Ensimmäinen syy on, että beagle halutaan pitää puhtaana jänisajurina. Toinen syy on beaglenomistajien vastuuntunto. Osa beagleista on liian nopeita kauriskoiriksi. Liian nopean koiran ajossa kauriit menevät helposti jäälle tai muihin vaarapaikkoihin kohtalokkain seurauksin. Mitään mieltä ei ole siinäkään, että ajettava läkähtyy ylirasitukseen. Säädökset eivät Ruotsissa kuitenkaan kiellä ajattamasta metsäkaurista beaglella, metsästäjät ovat osanneet kantaa vastuun itsenäisesti, eivätkä ole hyväksyneet beagleja kauriskoiriksi.

luopumaan ajosta, edessä voi olla harmittavaa odottelua, enemmän kuin kohtuullisessa määrin.

Passittaminen

Vaikka kauriin sanotaan käyttäytyvän ajossa kuten metsäjäniksen, kauriin passittaminen on monin verroin vaikeampaa kuin jäniksensukuisten. Kauris ei näet kulje jäniksen tapaan ajossa polkulinjoja ja selviä reittejä, vaan käyttäytyy täysin yllättävästi. Se voi kulkea omia polkujaan lyhyitä matkoja ja ilmestyä sitten kauriin tulon etäältä vilahdukselta nähneen ja laukauksen ampumiseen valmistautuneen metsästäjän taakse yllättävästä paikasta. Joskus kauris kulkee tiheiköissä tai jää kiertelemään vaikeakulkuisen suon keskellä olevaan saarekkeeseen. Tiivistetysti voi sanoa, että kauris käyttäytyy tavallisesti hyvin yllättävästi.

Ajo käy

Kun kirjoittaa jostakin metsästystavasta, olisi yleensä varminta käyttää jokaisessa lauseessa yleensä -sanaa vähintään kerran, mieluiten kaksi tai kolme. Näin siksi, että jos kirjoittaa metsästettävän eläimen käyttäytyvän tietyllä tavalla, eikö välittömästi paljastu yhden yksilön käyttäytyneen jokseenkin päinvastoin. Mikäli kirjoituksessa on ollut tuo yleensä -sana, voi tekstissä todettavan eläimen tavallisesti toimivan kuvatulla tavalla, mutta yleensä -sanan tarkoittavan, että se voi toimia toisinkin. Vaan annas olla, jos jättää yleensä -sanan pois ja joku häiriintynyt yksilöparka menetteleekin vastoin kirjoitettua tekstiä, siinä eivät selitykset paljoa auta, vaan nopeasti leviää sana, että kirjoittaja ei tiedä mistään kyseiseen eläinlajiin liittyvästä yhtään mitään. Varmuuden vuoksi todettakoon kauriin ajossaolokäyttäytymistä tässä käsiteltäessä jätetyn ihan tilan säästämiseksi muutama yleensä -sana pois. Kauris lähtee koiran edestä tavallisesti vasta ajurin nähdessään. Mikäli koira on sopivan hidas, ajo pysyttelee pienellä alueella ja kauris pysähtelee tuon tuostakin, koska koira ei uhkaa sitä välittömästi. Joskus ajo etenee kuitenkin suoraviivaisesti hyvinkin etäälle ja jää pyörimään sinne. Tähän löytyy pätevä selitys, mutta siitä ei paljon apua ole, jos ajo pysyttelee sitkeästi väärällä puolella. Useimmilla kauriilla on tapana silloin tällöin tehdä retkiä hyvinkin etäälle omalta reviiriltään. Jos tällainen kauris joutuu vieraalla alueella ollessaan ajoon, se lähtee välittömästi omille asuinseuduilleen. Mikäli isäntä ei saa sitkeää koiraa

Haulikko suositeltavin

Ajometsästyksessä suositeltavin ase on haulikko, koska ampumatilanteet tulevat eteen yleensä hyvin nopeasti. Helpoimmin virheitä tehdään arvioimalla etäisyys liian lyhyeksi. Pääsääntö on, että kaurista ammutaan sivusta ja ammutaan siten, että haulit osuvat kaulaan ja rintakehään. Suoraan edestäkin ajossa oleva kauris voidaan ampua lyhyeltä etäisyydeltä. Laukaus on sijoitettava kaulaan.

Viimeisenä kulkevaa

Kauriita voi tulla passittajan näkyviin useitakin. Mikäli kysymyksessä on vasojen kanssa kulkeva naaras, naaras kulkee edellä ja vasat perässä. Jos joukkoon kuuluu uroskin, se kulkee tavallisesti porukan viimeisenä. Metsästäjän tulisikin aina ampua viimeisenä kulkevaa, jollei hän täysin varmasti näe, että järjestys on toinen kuin tässä mainittu. Metsästettäessä mitä tahansa hirvieläinlajia koiran tai koirien kanssa voi käydä niin, että naaras piilottaa vasansa johonkin tiheikköön ja jatkaa ajettavana oloaan. Jälkeläiset lähtevät suojaisasta paikastaan yleensä hortoilemaan omia aikojaan tullen mahdolliselle kaadolle paljon riistalaukauksen jälkeen ­ puoliorpoina. Yksinäisen naaraan ampuminen varsinkin alkusyksystä onkin aina vähän riskialtista, koska kysymyksessä ei välttämättä ole vasaton naaras.

38

Ajoketjun edeltä kauriit tulevat passittajien näkyviin yleensä kovalla vauhdilla. (Kuva: Raimo Lietsala)

le. Tarpeen on passittaa ajoalue ympäriinsä, sillä ajossa olevat kauriit livahtavat yllättävän helposti läpi ajoketjun. Ajoketjun edeltä kauriit tulevat passeihin yleensä täyttä vauhtia, joten tapa ei ole valikoivan metsästyksen kannalta paras mahdollinen. Kiväärimiehille hyviä ampumismahdollisuuksia tarjoutuu suhteellisen harvoin, joten haulikko on luotipyssyä parempi vaihtoehto. Ihanteellisin ase olisi drillinki, eikä haulikkorihlakaan ole huono ratkaisu.

joketjulla, jäljittäen ja syysväijyen

Riistaeläimenä metsäkauris on siinäkin mielessä hieno eläin, että herkullisen lihan lisäksi se tarjoaa mahdollisuuksia mitä erilaisimpiin metsästystapoihin. Edellä on esitelty jo joitakin, mutta lisääkin mahdollisuuksia löytyy.

JUHA K. KAIRIKKO ESITTELEMÄTTÄ on vielä kaurisjahti ajoketjua käyttäen, metsästys karkottavan koiran avulla, jäljitysmetsästys ja kauriin metsästäminen syysmetsästyskauden aikana väijymällä. nattaa lähestyä tuulen alapuolelta valppaana ja varoen. Jäljittäjä ei siis oletettua makuupaikkaa lähestyessään seuraa jälkijonoa orjallisesti vaan pyrkii mahdollisimman suotuisaan lähestymissuuntaan. Usein käy niin, että jäljitettävä kauris saa jonkinlaisen vihin lähestyjästä. Tällöin se nousee seisomaan saadakseen selkoa epämääräisestä häiriönaavistuksesta. Jäljittäjän pitää tällöin jähmettyä liikkumattomaksi kuin Lootin vaimo. Pienikin liike paljastaa kauriille, että nyt on syytä ottaa vähän pitemmät ritolat. Jos jäljitettävälle ei selviä häiriön syy, se siirtyy rauhallisesti tai vauhdilla tavallisesti vain lyhyen matkaa ja jää sitten paikalleen. Jäljittäjän kannattaa odottaa jonkin aikaa ja seurata kaurista ase nopeasti poskelle nostettavissa ja suurta varovaisuutta noudattaen. Tilanne saattaa hyvinkin päätyä onnistuneeseen kaatolaukaukseen.

Risteilymetsästys

Ajojahdin muunnelma on risteilymetsästys. Siinä passimiehet sijoitetaan metsästettävän alueen ympärille, kauriiden käyttämien oletettujen kulkureittien varteen aivan samoin kuin varsinaisessa ajojahdissa. Ajoalueelle lähtee kuitenkin vain pari henkilöä, jotka kulkevat siellä sik-sakmaisesti risteillen ja ylimääräistä ääntä pitämättä. Kauriit pyrkivät tällöin usein rauhallisesti pois alueelta. Keski-Euroopassa tämäntyyppisiin risteilyjahteihin yhdistetään usein karkottavan koiran käyttö. Karkottavaksi koiraksi katsotaan nelijalkainen, joka kauriin vainuttuaan tai kauriiseen törmättyään seuraa sitä jonkin matkaa. Yleensä seuraaminen tapahtuu täyttä vauhtia, joskus koira antaa seuratessaan ääntäkin enemmän tai vähemmän. Karkottavalle koiralle ei ole säädetty säkäkorkeusmaksimia. Joka kerran kun kirjoitan, että Manner-Euroopassa karkottavina koirina käytetään hyvin paljon mm. saksanseisojia, saan kirjeitse, puhelimitse ja sähköpostitse rajua palautetta. Tuollaista ei saisi intohimoisen saksanseisojaväen mielestä kirjoittaa, koska kyseessä on hienon koirarodun

väärinkäyttö. Vielä kauheampaa olisi, että jotkut suomalaisetkin ryhtyisivät harrastamaan moista kauheutta. Kirjoitan kuitenkin asiasta tälläkin kertaa, koska se on totta. Ja anteeksi yksinkertaisuuteni, mutta eikö ole niin, että metsäveristä koiraahan käytetään metsästykseen, kun sitä käytetään karkottajana. Minusta tällainen käyttö on koirankin kannalta parempi kuin pelkkä pitäminen lemmikkinä. Ja eipä valtaosassa mannermaata seisojia voi käyttää metso- tai teerijahdeissa, koska näitä lintuja ei siellä metsästetä.

Syysväijyt

Todennäköisesti eniten metsäkauriita meillä Suomessa tullaan jatkossa metsästämään väijymällä 1.9. alkavan ja tammikuun viimeisenä päivänä päättyvän syysmetsästyskauden aikana. Varmimmin kauriit ilmestyvät pelloille ja aukkoihin aterioimaan illalla vähän auringonlaskun jälkeen tai juuri ennen auringonlaskua. Mahdollista on, että ne käyvät aterioimassa aamuvarhain tai päiväsaikaankin. Väijyntä tapahtuu yleisimmin kojuttomista tai kojullisista metsästystorneista, jotka on pystytetty ruokailupeltojen laidoille tai ruokintapaikkojen tuntumaan. Metsästystorni- ja jahtilavamalleja on olemassa lukematon määrä. Osassa on seinät ja katto, osassa pelkkä lavaosa. Onpa olemassa pyörillä varustettuja mallejakin, jotka voidaan autolla tai traktorilla vetäen siirtää paikasta toiseen. Keski-Euroopassa matkanneet tietävät, että monista maista ei tahdo löytyä sellaista peltoa, jonka laidalla ei olisi vähintään yhtä metsästystornia. Useimmat tornit ovat suomalaisittain katsottuna hämmästyttävän korkeita ­ joidenkin mielestä jopa pelottavan korkeita. Metsästettävien kauriiden määrän lisääntyessä torneja tullaan meilläkin rakentamaan niihinkin maakuntiin, joissa sellaisia ei aiemmin ole tarvittu, koska niissä ei ole metsästetty valkohäntäpeuroja. Peura-alueillahan meillä Suomessakin on jo varsin kattava kojuverkosto. Kylmillä säillä annan suuren arvon lämmitettäville kojuille, missään laissa ei näet ole säädetty, että peuran- tai kauriinpassittajan olisi pakko palella passissa munaskuitaan myöten. Kaiken kaikkiaan kaurisjahdit tarjoavat jatkossa hienoja elämyksiä suomalaisille metsästäjille, kunhan osaamme hoitaa kaurisasiat mallikkaasti.

Jäljittämällä

Jäljitysmetsästys onnistuu parhaiten, kun lunta ei ole liikaa ja uusi lumi on satanut edellisyönä, kernaasti aamuyöllä. Kun olosuhteet ovat hyvät, tehtävänä on löytää tuoreet jäljet, ja mieluiten vielä yksinäisen eläimen jäljet. Kun sellaiset on löydetty, metsästäjä lähtee seuraamaan niitä. Lopputuloksen kannalta on hyvä, että metsästäjä tuntee maaston niin hyvin, että hän pystyy päättelemään, minkälaiseen paikkaan jäljitettävä on mieluiten käynyt päivälevolle. Tällaista paikkaa kan-

Ajojahdaten

Kauriita voidaan metsästää myös ajoketjua käyttäen. Ajometsästyksen ideahan on, että osa metsästäjistä on passissa ja osa kulkee avorivissä läpi metsästettävän alueen. Hirvien ajojahdeissa ajot eli vedot voivat olla pitkiäkin ja ajomiehet voivat antaa ääntä harpuin, huiluin ja psalttarein eli torvilla, jänisräikillä tai muilla värkein. Kaurisajossa ääntä ei pidä antaman, ajohenkilöiden keskinäisten etäisyyksien tulee olla suhteellisen lyhyitä ja ajoalueet eivät saa olla kovin suuria. Passimiehet pyritään sijoittamaan kauriiden kulkureiteil-

Lähes kaikessa metsästyksessä tulisi olla mukana tai kohtuullisen ajan kuluessa paikalle saatavissa jäljittämään pystyvä koira. Kaurisjahdissa koira-apu on usein välttämättömyys. (Kuva: Raimo Lietsala)

39

Kutsuttiinpa jahtimuotoa sitten hiipimiseksi, taivaltamiseksi tai millä muulla nimellä tahansa, jännittävää sen harjoittaminen totisesti on. Ja usein myös tuloksellista. Tutuissa maastoissa kaurisjahti taivaltamalla onnistu parhaiten yhden metsästäjän varovaisena puuhana. Täysin vieraissa maisemissa metsästyksen voi suorittaa parivaljakko, jonka jäsenistä toisen pitää tuntea maasto hyvin ja tietää kauriiden mieluisat oleskelupaikat. Kuva on Belgiasta. Jahdissa suomalaisvieras pääsi ikuisuudelta tuntuneen lähestymisvaiheen jälkeen ampumaan metsäaukolla olleen pukin.

aivaltaen kaurista

Kauriinmetsästyksen historia on meillä Suomessa vielä niin lyhyttä, että hiivintämetsästykseksi kutsuttua jahtimuotoa ei tunneta nimeksikään. Vanhoissa kaurismaissa monet metsästäjät pitävät tätä kuitenkin erittäin hienona ja vaativana jahtina, vaatiihan se hyvän ampumataidon lisäksi monia muitakin tärkeitä avuja. Hiivintämetsästys tulee Suomessakin saamaan metsästäjien keskuudessa arvostusta aikaa myöten.

JUHA K. KAIRIKKO HIIVINTÄJAHTI on yhden (korkeintaan kahden) metsästäjän jahtia. Metsästys suoritetaan mieluiten varhain aamulla, illallakin se saattaa onnistua. Metsästäjän on oltava mahdollisimman hajuton ja ehdottomasti kahisematon. Hyvä on varmistaa sekin, että kiväärin hihnankiinnityslenkit eivät kitise, myös puhelimen tulee olla kiinni. Aika kiusallista on puhelimen pärähtäminen soimaan juuri kun metsästäjä on puristamassa liipaisinta. Metsästys tapahtuu siten, että metsästäjä tai metsästäjäkaksikko kulkee vastatuuleen pyrkien löytämään kauriin tai kauriit ja pyrkii sitten pääsemään ampumaetäisyydelle suorittaakseen oikeanlaatuiseen eläimeen onnistuneen riistalaukauksen. Lopputuloksen kannalta ihanteellista on, jos tuuli pysyy koko ajan samansuuntaisena. Tuulen suunnan selville saamiseen on useanlaisia konsteja. Hurjimmat kaverit sytyttävät tupakan, sen tuoksu on kuitenkin sen verran voimakas, että se saa laajalla alueella tuulen alapuolella olevat kauriit äärettömän valppaiksi. Ulkomaalaislehdissä julkaistaan vuosittain hyviä niksejä tuulensuunnan selville saamiseksi. Joku metsästäjä kerää pieniin minigrippusseihin vesilintujen höyheniä, joiden avulla hän sitten kokeilee tuulen suunnan, niksipalstoilla kerrotaan myös erilaisten jauhojen käytöstä ja onpa markkinoilla jo mekaaninenkin laite, joka tuulensuunnan lisäksi kertoo sen voimakkuuden. Hyvä apu löytyy kauppojen leluosastoilta. Niissä myydään pieniä purkkeja, joiden sisällä on saippuavettä ja yksinkertaisen näppärä värkki, jonka avulla on helppo puhaltaa saippuakuplia. Kuplat kertovat vuodenvarmasti mistäpäin tuulee.

Kohden kaurispaikkoja

Tuulen suunnan tarkka tietäminen on tärkeää siksi, että metsästystavan perusajatus on lähestyä oletettuja kauriiden oleskelupaikkoja tuulen alapuolelta, jotta eläimet eivät saa vainua ihmisestä. Lähestymisten tulee tapahtua myös mahdollisimman ääneti. Metsästäjän kannattaa tutkia aikaisin aamulla ja illan alkaessa hämärtää erikokoiset pellot, joilta löytyy syötäväksi sopivaa. Suurten peltoaukeiden reunaa saapuva metsästäjä toteaa usein kauriiden aterioivan pellon toisessa päässä, jonne matkaa saattaa hyvinkin olla pitkältikin. Silloin on syytä tehdä metsän kautta reilu koukkaus ja lähestyä kaurista tai kauriita varovasti tuulen alta. Aina kun metsästäjä lähestyy aterioimassa olevia kauriita ja saa ne näkyviinsä, hänen kannattaa edetä vain silloin, kun kaikki kauriit aterioivat pää alhaalla. Lähestyminen tulee keskeyttää välittömästi, kun joku syöjistä nostaa päätään

tarkkaillakseen ympäristöään. Kauriit oleilevat toki muuallakin kuin pelloilla, valtaosan vuorokaudesta ne oleilevat metsissä. Hiipijän, taivaltajan tai risteilijän, kutsuttakoon tämän metsästysmuodon harjoittajaa millä tahansa näistä nimistä, on hyvä tietää kauriiden mieluisat oleskelupaikat. Kokenut metsästäjä osaa joltisenkin hyvin päätellä nämä paikat pelkästään karttaan perehtymällä. Metsästäjän kannattaa suunnata reittinsä hakkuuaukkojen kautta kulkevaksi. Aukkoja tulee lähestyä hyvin varovasti ja pysähtyä niiden laitoihin tarkastelemaan maastoa huolellisesti katselukiikarilla. Kauris sulautuu maastoon uskomattoman hyvin, tarkkailija huomaa monesti eläimen sijainnin vain korvien liikahduksesta. Hyviä kulkureittejä ovat esim. harju- ja kallioalueet. Kauris märehtii mieluusti tällaisissa maastokohdissa. Toinen hyvä puoli on, että muuta maastoa korkeammalta näkee pitemmälle, jos puusto ei ole kovin tiuhaa. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta välillä käy niin, että kauris säntää karkuun metsästäjän edestä tai sivulta. Metsästäjän ei pidä tehdä tällöin mitään hätiköityä, viisainta on seisoa paikallaan ja tarkastella maastoa huolellisesti, mahdollista on että karkkoamispaikan lähituntumaan on vielä jäänyt kauris tai jopa useampia kauriita. Ensin kannattaa kuitenkin kuunnella jäikö karkonnut kuulomatkan päähän. Pakeneva kauris pysähtyy usein nopean spurtin jälkeen uteliaana odottamaan, lähteekö karkkomatkan aiheuttaja pahoissa aikeissa perään. Mikäli mitään ei tapahdu, kauris saattaa laskeutua pysähtymispaikalle levolle ja märehtimään. Taitava metsästäjä saattaa hyvinkin onnistua saamaan sen saaliikseen.

Tuelta tarkasti

Tässäkin metsästysmuodossa saalislaukaus on suoritettava huolellisesti. Se on viisainta ampua tuelta. Itse olen vierailla mailla taivaltamalla kauristaessani käyttänyt menestyksellä ns. ampumakeppiä. Ilman sitä todennäköisesti moni kauris olisi jäänyt vuosien varrella haaveeksi. Metsässä ammuttaessa on oltava tarkkana, että luotilinjalla ei ole risua, josta luoti saattaisi muuttaa suuntaa. Haitallinen risu ei välttämättä näy läpi tähdättäessä, joten luotilinjaa on syytä arvioida silmämääräisestikin.

40

arvet

Metsäkaurisuroksen sarvet ovat haluttuja metsästysmuistoja. Monet kaurismaiden metsästäjät ovat ottaneet talteen jokaisen ampumansa uroksen sarvet olivatpa nämä minkäkokoiset tai näköiset tahansa. Sarvityyppejä on useanlaisia eivätkä epämuotoisetkaan ole harvinaisia. Trofeekokoelman hyviin puoliin kuuluu sekin, että isokin määrä vie suhteellisen vähän tilaa seinällä.

JUHA K. KAIRIKKO YLEENSÄ sarvet alkavat kehittyä uroksen ollessa yksivuotias, joskus tosin keväisillä urosvasoillakin voi jo ensimmäisenä elinsyksynään olla muutaman senttimetrin pituiset sarvipiikit. Normaalisti sarvien pituus ja massa lisääntyvät vuosi vuodelta kunnes uros tulee 5-7 -vuotiaaksi. Tämän jälkeen sarvien koko alkaa vuosittain pienentyä. Sarvien kokoon vaikuttaa iän ja perimän lisäksi eläimen kunto, elinympäristöjen tila ja saatavilla olevan ravinnon määrä. Niinpä sellaisilla alueilla, joissa luonnossa on raskasmetalleja tai muita ympäristömyrkkyjä, sarvien massa on suhteellisen pieni. Kauriinsarvissa on normaalisti kolme piikkiä puolellaan. Mikäli piikkejä on enemmän, kysymys on poikkeamasta. Piikkiluku ei voikaan siis trofeearvosteluissa olla yhtä määräävä tekijä kuin esim. hirvellä ja peuralla. Metsäkauristrofeissa arvostetaan sensijaan suuresti sarvien tilavuutta ja helmisyyttä. Tilavuus mitataan upottamalla sarvikruunu vesiastiaan. Helmisyys tarkoittaa puolestaan sitä, että sarvet

Kauriinsarvet ovat pieneen tilaan mahtuvia hienoja trofeita. Meillä Suomessakin tullaan jatkossa saamaan saaliiksi yhä enemmän mitalisarvisia kaurispukkeja, sillä meikäläisen kauriskannan perimä on hyvä. Pukeissa on aina myös sellaisia, joiden sarvet ovat epämuodostuneita. Sellaiset herättävät metsästäjän seinällä usein jopa enemmän huomiota kuin säännölliset. Eriskummallisen mallisia kauriinsarvia esitellään vanhojen kaurismaiden lehdissä joka vuosi. Esim. tunnetun Deutsche Jagdzeitungin toukokuun numerossa epämuodostuneita sarvia oli kahdeksan sivun verran. Tässä kansikuva ja näyte yhdestä aukeamasta.

Kauriinsarvien massaa ja helmisyyttä arvostetaan trofeepisteytyksessä suuresti. Kuvassa poikkeuksellisen massiiviset ja helmiset sarvet, jotka ovat kultamitaliluokkaa. Trofeenäyttelyihin sarvet eivät kuitenkaan kelpaa, koska niitä päässään kantanutta pukkia ei saatu laillisesti metsästämällä vaan eläin löytyi kuolleena.

saavat lisäpisteitä helmimäisistä nystyröistään. Tällaiset helmet voivat joskus olla jopa niin pidentyneitä, että niitä saattaa pitää pieninä piikkeinä, vaikka ne eivät sitä ole. Perusmallisten sarvien lisäksi kauriilla esiintyy aika usein epämuotoisia sarvia. Syynä voi perimän lisäksi olla sarvien vaurioituminen kasvuvaiheessa. Myös hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa perusmuodosta poikkeavia sarvityyppejä. Syynä noihin hormoonitoiminnan häiriöihin voivat olla sairaudet tahi sukuelinten vaurioituminen. Kivekset voivat vioittua esim. piikkilankoihin. Syynä voivat olla myös luustovauriot. Esim. liikenneonnettomuuksissa jalkansa katkaisseen uroksen sarvet voivat olla hyvinkin eriskummallisen näköiset.

31

JUHA K. KAIRIKKO

aurislaukaus

ME SUOMALAISET olemme oppineet hirvikokeessa, nykynimeltään ampumakoe, ampumaan paikallaan seisovaa hirvieläintä keskelle etulapaa. Juoksevaa hirveä ja hirvensukuista meidät on kokeessa opetettu tähtäämään parran kärkeen tai parran ja rinnan väliin. Monet ovat sisäistäneet asiat niin hyvin, että partaennakolla hirveä ammutaan olipa matka mikä hyvänsä, partaan tähdätään joskus erehdyksessä jopa seisovaa hirveä. Metsäkaurista metsästettäessä hirviradalla omaksutut opit eivät kaikilta osin ole käypäisiä. Kaurista saa kiväärin lisäksi metsästää haulikolla joko haulipatruunoita tai täyteisiä käyttäen. Käypäinen ase kaurisjahtiin on nykyisin myös asetuksen täyttävä metsästysjousi. hin kokoihin päädyin järkeilemällä, olihan kauris haulikolla metsästettäväksi kokolailla suurta riistaa. Ruotsin ase- ja metsästyssäädöksistä en lähtöhätään löytänyt tietoja. Perillä tiedustelin isänniltäni, olisiko paikallaan laittaa alapiippuun seitsemänmillisiä ja yläpuolelle ysimillisiä. Pääisäntäni kiirehti toteamaan, että minun on viisainta jättää omat patruunani majalle, jotten joudu tekemisiin viranomaisten kanssa, yli neljän millin haulien käyttö metsästyksessä on kiellettyä. Kaurisjahtihauleiksi minulle suositeltiin satsia, jossa ensiksi lähtevässä piipullisessa on 3,5 mm:n lyijyryynejä ja toisessa neljämillisiä. Suositus on täysin pätevä tämänkin päivän metsästyksessä Suomessa. Manner-Euroopassa ei haulikokosuosituksia ole, sillä niissä haulikon käyttö kaurisjahdeissa ei ole sallittua. Kaurisjahdeissa haulikonkäytön suurin ongelma on, että laukaukset ammutaan helposti liian etäältä. Ehdoton ampumamatkamaksimi on 25 metriä. Todennäköistä on, että etäämmältäkin kauriiseen osuu tumpelompikin metsästäjä, vaikka kauris juoksisi kovaakin. Surkeaa on, että hajahauleihin kauris ei kuole, vaan saattaa kärsiä niistä suuresti. Tärkeää ei olekaan, että pari haulia tunkeutuu syvälle metsästettävän eläimistöön, tärkeää on, että lukuisten haulin iskemien aiheuttama silmänräpäyksessä tappava shokki.

Osumamerkeistä voi monesti päätellä luodin osumakohdan. Tässä postikortissa esitetyssä tilanteessa osuma lienee ollut hieman lavan takana.

Kiväärillä lavan taakse

Ja mihin kaurista sitten tähdätään kiväärillä ammuttaessa? Nykyinen ampumakoe ja monet oppikirjat neuvovat ampumaan keskelle etulapaa. Kyllä kauris siitäkin kuolee, mutta lihaa saattaa tärveltyä kohtuuttomasti. Järkevin paikka sijaitsee hieman etulavan takana. Siihen osuneen luodin tappoteho on yhtä hyvä kuin olkavarren murskanneen. Metsäkauris on usein uskomattoman sitkeä eläin. Hyvänkin osuman jälkeen se saattaa juosta 200-300 metriä täysin terveen näköisenä. Olen ollut paikalla todistamassa, kuinka kaukaa ammuttu laukaus hipaisi vatsan alaosaa leikaten nahkaan syvän viillon. Suolisto ja mahalaukku putosivat niille sijoilleen mutta kauris pakeni tiheikköön. Miesvoimin suoritettu tiheä haravointi ei tuottanut tulosta, joten paikalle haettiin jälkikoira. Saalis löytyi

tiheiköstä n. 350 metrin päästä, luonnollisesti täysin hengettömänä. Kauriinmetsästäjälle tulisikin aina olla mahdollisuus saada lyhyen ajan kuluessa jäljittämisen taitava koira paikalle, jos tavoiteltu saalis ei löydy ampumisen jälkeen välittömästä läheisyydestä. Varma merkki ohilaukauksesta ei ole edes se, että paikalta ei löydy verta, sillä lumettomassa maassa selvien osumamerkkien toteaminen on joskus lähestulkoon mahdotonta, vaikka laukaus olisi ollut hyväkin.

Hauleilla tarkkana etäisyyden ja haulikoon kanssa

Kun matkustin aikoinaan ensimmäiseen ruotsalaiskaurisjahtiini, otin mukaan sekä luodikon että haulikon. Luodikkoa päätin jahdissa ruokkia puolivaippaisilla, haulikonpiippujen höysteeksi varasin sekä seitsemän millin että yhdeksän millin hauleilla täytettyjä. Näi-

Harjoittele matkaa

Kauriinmetsästäjien kannattaa tuon tuostakin harjoitella mielessään sopivaa ampumaetäisyyttä mielessään. Melkein missä tahansa voi pohtia, että jos kauris juoksisi ohitse tuon kuusen vierestä, boolimaljapöydän sivuitse tai jostakin muusta paikasta, olisikohan haulikkoetäisyydellä. Joissakin olosuhteissa etäisyys on yllättävän vaikea arvioida.

32

Kiiman sokaisema kaurispukki syöksyy karkoittamaan kilpailijansa kuullessaan haastavan äänen. Vanhassa postikortissa tilannetta kuvataan mainiosti.

tai oikeanlaisen ruohokasvin lehdellä suoritettuna. Tämä vanha perinteinen houkuttelukeino on antanut koko metsästysmuodolle saksankielisen nimen Blattjagd (das Blatt = lehti). Kutsumisesta käytetään myös Blatten -termiä. Saksalainen kauriinhoukutusperinne on niin vahva, että noita sikäläisiä termejä käytetään monissa muissakin kuin saksankielisissä maissa.

Erittäin tehokasta houkuttelu on kiima-aikana. Pukit ovat tällöin niin intohimojen riivaamia, että naaraan vieno ääntely saa ne tulemaan ääntä kohden helposti. Erinomaisella menestyksellä pukkeja houkutellaan metsästäjien aseiden ulottuville myös matkimalla uroiden käheitä haastehuutoja. Sellainen voi saada kiiman sekoittaman pukin niin raivoihinsa, että se syöksyy kohden äänen aiheuttajaa kaiken varovaisuutensa unohtaen.

Värkit

Kauriinhoukutteluun on totisesti kehitetty monenlaisia pillejä ja muita ääntä antavia välineitä. Joillakin saadaan aikaan vienoa vikinää, joillakin käheitä haukahduksia. Houkutusvälineiden raakaainekirjo on varsin kattava. Pillit on valmistettu enimmäkseen puusta. Myös metallisia ja yhdistelmämateriaaleista valmistettuja on tarjolla. Erikoinen tuote on kumista valmistettu Buttolo, jossa ääni saadaan lähtemään sormin puristelemalla. Vekottimen ostaja saa oheistuotteena kirjalliset ohjeet laitteen erilaisista käyttötavoista. Ohjeet on saatavana myös suomeksi. Kauriinhoukuttelu on taito, jonka vain hyvin harva suomalainen hallitsee ­ toistaiseksi. Kauriskannan ja kaatomäärän lisääntyessä lisääntyy myös kiinnostus houkuttelutaitojen oppimiseen. Onneksi oppimateriaaliksi on saatavana hyviä opetusvideoita. Mielenkiintoista on, että monien keskieurooppalaisten erätapahtumien yhteydessä järjestetään kilpailuja eläinten kutsumisen taidoissa. Yhtenä osiona on aina metsäkauriinhoukuttelu.

oukutellen

JUHA K. KAIRIKKO HYVIN VANHA tapa on houkutella kauris saalisetäisyydelle saattamalla ilmoille ääntä, joka saa eläimen tulemaan kohden äänenlähtöpaikkaa joko uteliaana/toivorikkaana tai taistonhaluisena. Ensimmäisistä houkuttelumetsästyksistä ei ole säilynyt minkäänlaista tietoa. Todennäköiseltä kuitenkin tuntuisi, että luonnon keskellä eläneet ja eläinten elintapoihin jo tämänkin vuoksi perehtyneet varhaiset metsästäjät osasivat houkutella eri riistalajeja saalistusmielessä lähietäisyydelle. Paljon paljon myöhemmin kauriiden houkuttelua harjoittivat ilmeisen hyvällä menestyksellä salametsästäjät. Kun taiten suoritettu houkuttelu harhautti kauriitakin, se erehdytti varmasti myös rikkaiden maanomistajien palkkaamat metsänvartijat pitämään ääniä aitojen kauriiden aiheuttamina, joten ne eivät aiheuttaneet välittömiä operaatioita.

Kauriin kutsumiseen on kehitetty leegio erilaisia pillejä ja laitteita. Kaikki Suomessa myytävät on valmistettu ja testattu vanhoissa kaurismaissa, joten ne ovat tehokkaita, kunhan niitä osaa käyttää oikein. Kutsuminen onnistuu niin kevät- kuin syysjahdeissakin.

Blatten

Manner-Euroopassa, Baltian maat mukaan lukien on suuri määrä metsästäjiä, jotka ovat valmiita vannomaan, että houkuttelu onnistuu parhaiten pelkästään suulla ja puunlehdellä

Vanha keksintö on Buttolo -houkutin. Tällä kumista valmistetulla laitteella saadaan aikaan kahdenkinlaisia houkutusääniä.

33

mutorkuille saattaa tarjoutua passitusmahdollisuus vain viikonloppuisin, sillä joitakin herääminen torkuttaa koko päivän niin, ettei töistä tule mitään.

Vain väijymällä ja hiipimällä

Metsästyslaissa tai -asetuksessa ei suoraan sanota, mitä kaikkia metsästysmuotoja saa ja ei saa käyttää kevätpukkia metsästettäessä. Epäsuorasti asiat kuitenkin käyvät julki nykysäädöksistäkin. Ajomiesketjun käyttäminen eläinten aktiivisimpaan lisääntymisaikaan ja vieläpä sellaiseen aikaan, jolloin monien lajien jälkeläiset ovat pieniä, on niin riistaeläinten kuin muidenkin luonnonvaraisten eläinten tahallista häiritsemistä ja siis hyvien metsästystapojen vastaista toimintaa. Kevätpukkia metsästetäänkin vain väijymällä tai hiipimällä. Väijyntä tapahtuu ainakin toistaiseksi yleisimmin niistä samoista torneista ja tornikojuista, joista syksyisin väijytään valkohäntäpeuroja ja kauriitakin. Jatkossa meillä tulevat varmasti yleistymään kojut, jota voidaan siirtää pellonlaidasta toiseen. Pukkeja väijytään paljon pellonlaitapensaikoistakin. Väijyntään voidaan yhdistää myös houkuttelu, joko kaurispilliä käyttäen, pelkällä suuvärkillä tai lehden avulla. Konsti on kevätjahdeissakin tehokas, jos homman hallitsee. Muilla mailla vierahilla kevätpukkia metsästäneet tietävät, että yleinen tapa on kulkea hitaasti ja ääneti kiiruhtaen yksin tai kaksin tutkimassa suojaisista paikoista sellaiset pellot, joissa kaurispukkien oletetaan keväällä ja alkukesästä aamutuimiin oleilevan. Kun pukki sitten havaitaan, edessä on yleensä monta jännittävää vaihetta ennen kuin metsästäjä pääsee ampumaetäisyydelle. Läheskään aina se ei edes onnistu ­ luojan kiitos. Onnistuminenhan tuntuu hienolta vasta sitten, kun se ei ole itsestäänselvyys. Joudun aina välillä vastaamaan kysymykseen, mikä metsästys minulle on mieluisinta. Minusta lähes kaikki jahtimuodot ovat elämän suola, mutta jos minun olisi sauvakävelylenkin uhalla pakko nimetä viisi mieluisinta, kevätpukkijahti olisi aivan varmasti joukossa.

evätpukkia

Monelle vanhojen kaurismaiden metsästäjistä yksi mieluisimpia metsästysmuotoja on uroskauriin metsästäminen keväällä ja alkukesästä. Kevätjahti ei kuitenkaan ole sallittua kaikissa kaurismaissa. Suomessa se on. Vuosi vuodelta tulee meilläkin kasvamaan niiden metsästäjien määrä, jotka mielistyvät tähän useimmille uuteen jahtimuotoon sydänjuuriaan myöten.

JUHA K. KAIRIKKO METSÄSTYSASETUKSEN mukaan metsäkaurisuros on rauhoitettu 16.6.-31.8. ja 1.2.-15.5. Usea meistä vanhanaikaista metsästäjistä pitää asetusten rauhoitusaikamäärittelyjä herraskaisena hienosteluna; jotenkin reilumpaa ja yksinkertaisempaa oli asioiden ilmaiseminen entiseen malliin metsästysaikoina. Kun jonkun eläimen metsästysaika alkoi silloin ja silloin, se tarkoitti, että kyseisestä päivämäärästä alkaen eläintä sai metsästää siihen päivämäärään saakka, joka asetuksessa mainittiin takarajana. Ilmaistakoon tässä nyt, mitä nuo nykyisen ja hankalan asetuksen rauhoitussäädökset tarkoittavat kaurispukin osalta. Metsäkaurisurosta saa metsästää toukokuun 16. päivästä alkaen kesäkuun 15. päivän loppuun. Ja kellonaikakysymysten selvittämiseksi todettakoon, että jahtikausi alkaa toukokuun kuudennentoista ensimmäisestä hetkestä ja kestää siihen hetkeen, jolloin kesäkuun viidestoista vaihtuu seuraavaksi vuorokaudeksi (klo 24.00). Metsäkaurisurosta voidaan metsästää myös

Kuva keväältä 2005. Samaltakin pellolta saattaa yhden aamun väijynnän tuloksena saada kaksikin pukkia.

1.9.-31.1. välisenä aikana. Nyt käsitellään kuitenkin tuota kevätjahdiksi kutsuttua jaksoa, joka ulottuu kesän puolelle.

Hienoa aikaa

Kevät ja alkukesä ovat luonnossa upeita aikoja. Koko luonto herää pitkän talvikauden jälkeen ja pouta-aamut ovat täynnään lintujen laulua. Lukuisat kasvit puhkeavat kukkaan, joten tuoksujen huumaakin riittää. Kaikki vihertää päivä päivältä enemmän ja enemmän. Hieno tunne on istua pellon tai metsäaukon laidassa olevassa kojussa taikka maapassissa saaliiksi sopivaa kaurisurosta odotellen. Välillä on sellaisia aamuja, jolloin melkeinpä toivoo, että pukki ei tulisi nyt vaan vasta muutaman tällaisen aamun jälkeen, jotta saalistilanteen odottelun varjolla voisi nauttia aamuhetkistä. Hienoja hetkiä kaurismiehelle tarjoavat myös kevään ja alkukesän illat. Saaliin saantimielessä ne saattavat olla yhtä antoisia kuin aamutkin. Jännä juttu, että ystäväpiirissäni jotkut ovat kevätpasseissa mieluiten aamuisin kuin iltaisin, jotkut toiset päinvastoin. Monesti kuitenkin työmaailma ei jätä kaikille valinnanvaraa, aa-

34

Metsäkauris on ikuistettu satoihin tai tuhansiin patsaisiin. Taidokkaimmat niistä maksavat omaisuuden verran. Kaurispatsaita löytyy niin taidemuseoista, julkisista tiloista kuin yksityiskokoelmistakin. Nämä kaurisaiheiset pronssiveistokset on tehnyt englantilainen Simeon Gudgeon.

uvien kauris

JUHA K. KAIRIKKO JOS pystyttäisiin selvittämään, mikä eläin on Euroopassa kaikkein useimmin kuvattu taiteessa, piirroksissa, veistoksissa ja muissa kuvissa, ensimmäiselle sijalle yltäisi metsäkauris. Syitä tähän löytyy kaksi. Ensimmäinen on kauriin esiintyminen pohjoisinta tundraaluetta lukuun ottamatta koko Euroopassa. Toinen syy on kauriin kauneus. Kauris ei myöskään aiheuta kuin harvoissa ihmisissä negatiivisia tunnelatauksia, kaurista pidetään yleisesti varsin harmittomana ja herttaisena. Niinpä se sopii tämänkin vuoksi koristamaan monenlaisia tarvikkeita.

Dianan ja Artemiksen lemmikki

Metsäkauris on totuttu näkemään tauluissa ja patsaissa erityisesti kreikkalaisen mytologian metsästyksenjumalatar Dianan ja hänen roomalaisten mytologiaan kuuluvan kollegansa Artemiksen eläimenä. Tämä ei sinänsä ole ihmeellistä, kaunis nainen ja kaunis eläin sopivat hyvin yhteen taideteoksissa. Turhaa on kuitenkin etsiä lähdekirjoista metsästyksenjumalattaria esittäviä hyvin varhaisia taideteoksia, joissa heidät olisi kuvattu metsäkauriin kanssa. Oikeastaan kaurisaiheita ei löydy kovinkaan paljon ajalta

ennen ajanlaskumme alkua. Eivätkä vielä 1500- ja 1600lukujen mestaritkaan metsäkaurista tauluihinsa tai veistoksiinsa kelpuuttaneet muutoin kuin ehkä saaliina muun riistan joukkoon. Merkittävää roolia kauriille ei maalauksissa kuitenkaan ollut. Kauriin metsästykseen ei liittynyt sellaista juhlavuutta kuin monen muun riistalajin pyyntiin, joten kaurista pidettiin hyvin tavanomaisena riistalajina. Niinpä sitä ei aikoinaan kelpuutettu hevillä taiteeseenkaan.

Lukuisat maat ovat julkaisseet metsäkaurista esittävän postimerkin tai postimerkkejä. Tässä joitakin. Romanialaisessa kauriinvasamerkissä vasalla on lyhyehkö häntä, vaikka kauriilla ei häntää ole. Merkissä oleva tieteellinen nimi kertoo kuitenkin, että metsäkauriin jälkeläisiä merkin on tarkoitus kuvata.

Kauris arvoonsa

Mutta sitten kun kauris keksittiin taiteessa ja ennen kaikkea erilaisessa käyttötaiteessa, se alkoi esiintyä mitä moninaisemmissa yhteyksissä. Se kelpuu-

tettiin metsästyksenjumalattarien suosikiksi, se alkoi esiintyä maisemamaalauksissa ja se kelpasi taulujen ja patsaiden ainoaksikin aiheeksi. Kun postikortit runsas sata vuotta sitten keksittiin, kauriit olivat niissä mukana lähes alusta alkaen. Kaurisaiheisia postikortteja Euroopassa on julkaistu tuhansia ellei kymmeniätuhansia. Nykyisin tyyriitä keräilykoh-

26

Kauris toivottaa korteissa niin hyvät joulut, onnelliset uudet vuodet kuin hauskat syntymäpäivätkin.

Postikorteissa metsäkauris on ollut suosikkiaiheita koko postikorttihistorian eli hieman yli sadan vuoden ajan. Kuvassa pienen pieni otos joissakin maissa julkaistuista. Vanhimmilla on nykyisin jo huomattava keräilyarvo.

Metsäkauris on ehdottomasti eurooppalaisten metsästyslehtien suosituin kansikuvaeläin. Joka vuosi kauris esiintyy vähintään kymmenen eräalan lehden kannessa. Tässä pientä otosta.

kiensä aiheeksi.

Monessa mukana

Kauriinkuvien koristamien esineiden kirjo on uskomaton. Yritin tämän jutun kirjoittamisen lomassa hätäisesti katsella, millaisissa Metsästäjäliiton toimistossa löytyvissä kapineissa kauris on kuvattuna. Tämä pieni hirvieläin löytyi pöytäliinasta, yhdestä mitalista, yhdestä taulusta ja Norjan Metsästäjä- ja Kalastajaliitolta saadussa mukissa. Kauris koristaa myös pari kiloa painavaa pronssista seinälautasta ja keskieurooppalaista juhla-astiastoa. Kauris löytyy hiottuna yhdestä viinipikaristakin. Toimistossa on myös kymmenkunta kauriinsarvea, kaurisaiheisia ilmakivääritauluja ja tietysti kaurispostikortteja.

Kaurisaihe on suosittu myös aseiden kaiverruksissa.

teita ovat sellaiset aidot vanhat postikortit, joissa kuvattiin kauriin elintapoja. Joissakin korteissa pukit merkitsivät sarvillaan reviirinsä rajoja pensaisiin, jossakin kettu yrittää sie-

pata kauriinvasan, joissakin korteissa uros tekee naaraalle tiettäväksi halukkuutensa suvunjatkamispuuhiin jne. Lukuisat maat ovat kelpuuttaneet kauriin myös postimerk-

Kauriskuvien määrä oli minullekin yllätys. Toimistossamme on suuri määrä suomalaisten ja ulkomaalaisten järjestäjien ja yhdistysten viirejä. Niistä yhdessäkään ei esiintynyt kaurisaihetta. Toki olen monia kaurispöytäviirejä nähnyt ja kauriin nähnyt monissa vierasmaalaisissa seuratunnuksissa ja tapahtumamerkeissä, mutta tällaisia merkkejä ei nyt silmiini sattunut. Ilman niitäkin kauriskuvaskaala on melkoinen, etenkin kun ottaa huomioon, että metsäkauris on ollut Suomessa riistaeläin vasta 12 vuotta. Kauriskapineemme ovat lähtöisin vanhoista kaurismaista, mutta ei kestä kovinkaan kauan, kun suomalaisiin esineisiin ilmestyy kotoperäisiä kauriskuvia.

27

Täysin valkoinenkaan kauris ei ole maailmansensaatio. Kuvassa oleva on Ruotsista. (Kuva: Magnus Nyman)

äriskaalaa riittää

METSÄKAURIIN vasan turkki on tavallisesti pohjaväriltään kauniin punertavanruskea ja siinä on vaaleampia ja tummempia pyöreähköjä laikkuja. Vasan väitetään usein olevan se lastenkirjoissa ja sarjakuvissa kuvattu hellyttävän kaunis bambi. Näin ei ole, vaan Bambin esikuvana on ollut valkohäntäpeura. Aikuinen metsäkauris on tavallisesti laikuton, keväällä yleisväriltään punaruskea ja talvella turkin yleissävy on eriasteisen harmaa. Väripoikkeamia on kuitenkin varsin erilaisia. Parikymmentä vuotta sitten olin jahdissa Saksassa, kun isäntäni Fritz Buchholz alkoi äkkiä ääni kiihtymyksestä väristen nykiä minua hihasta ja kysellä näenkö kauempana täysin mustan, kiiltäväkarvaisen kaurisuroon. Hän kehotti minua ampumaan sen heti, jos saan sen kunnolla kiikaritähtäimen ristikkoon. Sydän pamppaillen suoritetun varovaisen lähestymisen jälkeen sain ristikon hiusjuovien keskipisteen pysymään aivan eläimen etulapojen takana ja samassa puristin liipasinta. Laukauksen jälkeen kauris otti kunnon ritolat. Isäntäni oli seurannut tapahtumaa isolla katselukiikarilla ja saattoi vain kertoa, että laukausäänen kuullessaan eläin säpsähti ja lähti sitten silmänräpäyksessä täydellä vauhdilla suuntana viiden metrin päässä odottava, yli kaksimetristä maissia kasvava pelto. Hän oli täysin varma, että olin pummannut. Olin kuitenkin sitä mieltä, että kaiken piti ampumishetkellä olla kohdallaan, joten vaadin kauriin lähtöpaikan lähempää tarkastelua. Ei sieltäkään löytynyt pienintäkään merkkiä katkenneista karvoista, verestä puhumattakaan. Tuskaani lisäsi Fritz, joka tuon tuostakin kiroili ääneen ja kertoi, että tuskin pääsen enää koskaan elämässäni vastaavanlaista kiiltävää täysmustaa yrittämään. Olin edelleenkin sitä mieltä, että kaiken piti olla kohdallaan ja toivoin, että haemme lisää väkeä paikalle, jonka jälkeen kammataan ketjuna viereinen maissipelto oikein kunnolla. Fritz oli varma, että ei sieltä mitään löydy, kyllä hän olisi osumisen kiikarillaan havainnut. Lisävoimia kuitenkin haettiin. Miesten saavuttua paikalle aloitimme etsinnän. Operaatio päättyi lyhyeen, sillä ampumani musta komeus löytyi pellosta. Se oli juossut yli 60 metriä sydänlaukauksen jälkeen. Iltajahdin päätteeksi poikkeuksellisen kauriin kaatamista juhlittiin joukolla paikallisessa ravintolassa niin perusteellisesti, että aamulla useammallakin oli orastavaa päänsärkyä. Mustan kauriin ampumisesta seuraava pääkipu on kuitenkin pientä verrattuna siihen, mitä valkoisen kauriin ampumisesta kerrotaan olevan seurauksena. Todettakoon, että valkoinen kauriskaan ei mikään maailmansensaatio ole, vaan niitä nähdään aina silloin tällöin. Paljon mustia (eli melanistista) harvemmin niitä kuitenkin tavataan. Elämäni erikoisimman ja mieliinjäävimmän kauriin olen kuitenkin tavannut Viron Haapsalussa kesällä 1991. Ajoin yhdessä liittomme silloisen puheenjohtajan Paavo Ruusuvuoren sekä Eesti Jahimeeste Seltsin puheenjohtajan Rein Soitjan ja toiminnanjohtajan Anti Levandin kanssa illansuussa peltoalueen laitaan, josta meidän jokaisen oli tarkoitus siirtyä omaan passitor-

24

Hyvin erikoisia ovat sellaiset kauriit, joissa on suuria valkoisia laikkuja tai joiden jotkut ruumiinosat ovat täysin valkoisia. Kuvan täytetty kauris on Tanskan metsästysmuseolla.

Metsäkauriiden värimuunnoksista yleisin on täysin musta. Tämän melanistisen yksilön ampui Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja Saksasta 1980 -luvun alkupuolella. (Kuva: Fritz Buchholz)

niinsa odottamaan iltahämärissä pellolle saapuvia eläimiä. Kun nousimme autosta, Rein havaitsi kahdensadan metrin päässä jotakin eriskummallista. Näky oli kerrassaan uskomaton, sillä siellä seisoi kauris, jonka pää puoleenväliin kaulaan saakka oli puhtaanvalkoinen ja lisäksi sillä oli molemmissa kyljissään suuri munuaisenmuotoinen valkoinen laikku. Muutoin eläin oli punertavanruskea. Eläin seisoi viidenkymmenen metrin etäisyydellä peltosaran halki kaivetusta syvästä ojasta. Päätin, että yritän päästä lähemmäksi. Kiersin hyvin kaukaa pellon toisen puoliskon kautta kauriin taakse ja lähestyin sitä ensin puolikyyryssä ja lopulta ryömien. Pääsinkin ojan toiselle puolelle, mutta ojasta kasvavat horsmat ja ohdakkeet estivät näkyvyyden, joten ainoa mahdollisuus oli päästä varovasti ojaan ja yrittää saada ase ääneti ojanpenkalla kasvavan heinikon lomaan kunnolla. Eihän se onnistunut, ojan reuna oli paljon kuvittelemaani jyrkempi ja pohja kostea, joten pudotessani kuuluva lurpsahtava ääni varoitti kaurista uhkaavasta vaarasta. Se katosikin pikavauhtia paikalta. Vastaavantyyppisiä osittain valkoisia kauriita on myös joidenkin metsästysmuseoiden ja luonnontieteellisten museoiden kokoelmissa täytettyinä. Suomessa poikkeavan värisiä metsäkauriita ei toistaiseksi ole tavattu, mutta aivan varmaa

on, että tulevaisuudessa sellaisia ilmaantuu meikäläisillekin riistamaille. Lopuksi kerrottakoon edellä mainitun Viron kauriskertomuksen jatko. Heti epäonnistuneen metsästysyrityksen jälkeen isäntäni totesivat, että minun on tultava uudelleen yrittämään erikoisuutta, se säästetään minulle. Minulla ei kuitenkaan ollut enää samana vuonna aikaa lähteä unelmien kaurista tavoittamaan. Ilmoitin kuitenkin saapuvani vuoden kuluttua. Aina välillä kuulin, että kauris oli jälleen nähty lähitienoilla. Sitten siitä ei saatu enää tietoja. Viime kesänä Metsästäjäliiton liittohallitus vieraili Viron metsästäjien Kokkutulet -tapahtumassa. Jo portilla minulle kerrottiin, että Kairikon pää on täytettynä esillä juhlapaikalla. Sitä lähestyessämme moni tuttu jahimees kävi ilmoittamassa kauriserikoisuuden pään olevan nähtävillä trofeeosastolla. Olihan pää osastolla, jolla oli paljon muitakin eläimiä. Trofee oli kuitenkin melkoinen pettymys. Kauris oli jäänyt auton alle karvanvaihdon aikaan. Se oli ruhjoutunut niin pahoin, että ehjäksi jäi vain pää. Karvanlähtöajasta johtuen päässä oleva karva oli ohutta ja hallavaa. Otsalla turvan kärkeen kulki leveä vaalea juova, mutta se ei ollut läheskään niin näyttävä kuin eläimen ollessa elossa ja kunnon karvassa.

25

Information

16 pages

Report File (DMCA)

Our content is added by our users. We aim to remove reported files within 1 working day. Please use this link to notify us:

Report this file as copyright or inappropriate

140572