Read puurakentaminen_pdf text version

Puurakentaminen 1995 ­1998

Teknologiaohjelmaraportti 12/2000

Loppu- ja arviointiraportti

Puurakentaminen 19951998

Loppu- ja arviointiraportti

Teknologiaohjelmaraportti 12/2000 Helsinki 2000

Kilpailukykyä teknologiasta Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluja kansainvälisesti kilpailukykyisten tuotteiden ja tuotantomenetelmien kehittämiseen. Tekesillä on vuosittain käytettävissä avustuksina ja lainoina runsaat kaksi miljardia markkaa teknologian kehityshankkeisiin. Teknologiaohjelmien avulla maahamme luodaan uutta teknologiaosaamista yritysten, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen yhteistyönä. Ohjelmien tavoitteena on nostaa teknologista kilpailukykyämme tulevaisuuden keskeisillä teollisuuden toimialoilla. Tällä hetkellä Tekesillä on käynnissä noin 60 teknologiaohjelmaa.

ISSN 1239-1336 ISBN 952-9621-79-5 Kannen kuva: Lahden Sibeliustalo, Puuinfo Oy Kansi: Oddball Graphics Oy Sisäsivut: DTPage Oy Paino: Paino-Center Oy, 2000

Esipuhe

Nelivuotinen Puurakentamisen teknologiaohjelma käynnistyi vuonna 1995. Kansallisesti merkittävät panostukset puutuoteteollisuuden perustuksen kehittämiseen kuten Puun mekaanisen teknologian ja Puulevyteknologian teknologiaohjelmat olivat silloin päättymässä. Yleisilmapiiri puusta rakentamiselle oli odottava, jopa suorastaan innostunut. Ohjelman yleistavoitteina olivat kansainvälisesti kilpailukykyisen perustuotannon, välijalostuksen ja erikoisurakoinnin aikaansaaminen Suomeen. Näitä hyödyntämällä on mahdollista taloudellinen, ekologisesti kestävä ja suunnitteluratkaisuiltaan korkeatasoinen puurakentaminen. Teknologiaohjelman ohjelmapäällikkönä toimi tekniikan tohtori Pekka Peura ja Tekesin ohjelmavastuullisena teknologia-asiantuntija Aki Hakala. Ohjelmassa rahoitettiin 138 hanketta ja ohjelman kokonaisvolyymi oli 125 miljoonaa markkaa. Ohjelman kuluessa on kehitetty puurakennusjärjestelmiä sekä rakennettu lukuisia merkittävän kokoisia puukohteita esimerkkeinä Viikin puukerrostaloalue, Haukivuoren liikuntahalli, Vihantasalmen silta sekä tunnetuimpana ja paljon tunnustusta saaneena kohteena Sibelius- konserttitalo Lahdessa. Ohjelman päättyttyä on nähtävissä, että innostus puusta rakentamiseen on Suomessa lisääntynyt ja eurooppalaisten kumppanien etsintä on käynnistynyt. Tulevat vuodet näyttävät, kuinka hyvin teknologiaohjelma on saanut niin sanotut seisovat vedet liikkeelle. Tämän raportin ovat kirjoittaneet ohjelmapäällikkö Pekka Peura loppuraportin osalta sekä arvioitsijat Kirk Grundahl, Pekka Berg ja Jussi Pihlajamaa arviointiraportin osalta. Tekes kiittää kaikkia ohjelman onnistumista edesauttaneita sekä ohjelman eri rooleihin osallistuneita. Toukokuu 2000 Tekes Teknologian kehittämiskeskus

Summary

Wood in Construction Technology Programme 1995-1998

In the early 1990s, the Finnish government paid particular attention to supporting and developing wood construction. As the Programme was getting initiated, it was remarkable that, in practice, there was no sector of "wood construction" to be improved at a bound in its skills and competition ability, as technology programmes usually aim to do. According to Tekes, wood construction did not have an opportunity to develop in the prevailing conditions, because Finland was lacking in intermediate processing industry, system providers, speciality contractors, and procurement practices based on

competition between different solutions. The development of the branch required ­ in addition to traditional, typical goals of technology programmes ­ the formation of a new industrial structure. The Programme directors defined as the general goal the creation of an internationally competitive basic production, intermediate processing, and speciality contracting, making possible an economical and ecologically sustainable wood construction of high-quality design. The Wood in Construction Technology Programme, initially intended to be in the range of FIM 30 million, finally grew to FIM 125 million

in volume. The Programme included 138 projects, of which 81 were enterprise projects and 57 research projects.

vourable business conditions for exports if the expected export potential over the next few years is going to be attained. Construction of wooden blocks of flats has started thanks to the Programme. Experimental construction has led to significant development in structural solutions and labour inputs. However, profitable business operations require increased demand in order that construction companies become genuinely interested in wooden block of flats construction and start developing competitive wood building systems. This requires the continuation of experimental building, as well as improvement of public relations and marketing to create demand.

Achieved impacts

The major impacts of the Wood in Construction Technology Programme are reflected in the development of the preconditions for use of wood, development activity and emergence of new thinking. The Programme has succeeded in improving the image of wood as a building material. It has also been able to produce research data that, for the first time, justifies the use of wood in structures that have earlier received negative attention due to the properties of wood. At the time of evaluation, the Programme has barely reached the national and sector goals that it set for itself. The emergence of an intermediate processing industry and new business areas within existing enterprises, as well as export growth, have taken off slowly. In order that any impacts can occur, the basic material industry has to take a stand on strategies, partake in national and regional cooperation intended to determine and meet the needs of the business sector's demands, prerequisites and existing resources. The supplier industries must adopt a new business culture. The wood-products industry can only develop if there is demand. Domestically, knowledge and know-how must be incorporated into customer-oriented business activity to create genuine business activity-based networking led by "leading" enterprises. Growth also requires launching exports. Exports, on the other hand, require proper preconditions for domestic business (e.g. process management, cost-effectiveness, quality, and networking), as well as improved export strategies and networks, and marketing know-how. SMEs, especially, are going to need national assistance in creating fa-

Achieved outputs

The Programme realised well the technical goals set for the research and the enterprise projects as regards all output types. As for the impacts of the Programme, the outputs have not yet resulted in the desired amount of business activity. The commercialisation of the outputs requires finalisation of the development of the basic-production know-how that was launched during the Programme, development of process expertise, and customer-oriented business activity. The transfer of technology and knowledge to private sector firms is crucial for future development. Programme activity should be supported by mechanisms that would allow analysing, editing, and disseminating the generated knowledge so that the largest possible number of enterprises could use it for product development inside their own operations.

Measures

The Programme's measures succeeded best in the creation of awareness, image and a positive atmosphere for wood and wood construction. The mea-

sures are to be thanked for starting the development of this business sector and for providing new know-how for the development activity of research institutes and enterprises. Time wise, four years is too short a period to assist businesses with changing the construction processes and business culture that exists. Yet, the Programme has brought about a major change in the sector's attitudes towards the use of wood and wood construction. The problem is the fractured nature of the sector and the lack of a "boss".

When the Programme is over, the sector must jointly invest in the development of norms, design systems, export models, design tools, etc. A common strategy and will should be generated by the organisations, industry and enterprises for the development of the sector. That requires that open discussion is initiated and that the views of the parties on the situation are updated.

Yhteenveto

Tiivistelmä

Raportissa on yhdistetty ohjelmapäällikkö Pekka Peuran laatima ohjelman loppuraportti, ulkopuolisen arvioitsijan Kirk Grundahlin ja sisäisten arvioitsijoiden Pekka Bergin ja Jussi Pihlajamaan laatima arviointiraportti ohjelman tuloksista, vaikutuksista, toteutuksen tehokkuudesta sekä suosituksista jatkotoimenpiteiksi.

Ohjelman laajuus

Ohjelma oli volyymiltaan 125,3 miljoonaa markkaa. Tässä summassa on Tekesin kansallisen rahoituksen turvin toteutuneiden, yhteisarvoltaan 107,5 miljoonan markan hankkeiden lisäksi aluetukivaroilla (EAKR) rahoitettuja hankkeita 17,8 miljoonan markan arvosta. Hankkeita (rahoituspäätöksiä) ohjelmassa on kaikkiaan 138 kpl, joista yritysvetoisia on 70, tutkijavetoisia 57 ja yrityshanketyyppisiä EAKR-hankkeita 11. Kansallisesti rahoitetuista 107,5 miljoonan markan hankkeista yrityshankkeiden volyymi on 76,4 miljoonaa markkaa ja tutkimuslaitosvetoisten hankkeiden 31,1 miljoonaa markkaa. Ohjelmaan osallistui kaikkiaan 69 organisaatiota.

Ohjelman lähtökohta

Puurakentamisen teknologiaohjelman käynnistymisen taustalla oli monen tahon voimakas tahto edistää puurakentamista. Merkillepantavaa ohjelmaa käynnistettäessä oli, että puurakentamiselle ei ollut käytännössä muodostunut toimialaa, jonka osaamista ja kilpailukykyä teknologiaohjelmat yleisesti pyrkivät hyppäyksellisesti nostamaan. Ohjelman käynnistyessä Suomessa ei ollut myöskään sellaista osaamispankkia, josta olisi voitu ammentaa aineksia uudelle nousulle, vaan ohjelman yhteydessä oli rakennettava osaamisen perustaa. Ohjelman tuli myös ­ Tekesissä jo 1980-luvulla valitun linjan mukaisesti ­ tuoda rakentamiseen hintaa korostavan kilpailun rinnalle kilpailu tuotekehityksen tuloksilla ja tuoteominaisuuksilla. Puurakentamisen kehittäminen edellytti siis perinteisten, teknologiaohjelmille tyypillisten tavoitteiden lisäksi toimia, joilla tuettiin uuden teollisen rakenteen muodostumista

Ohjelman tulokset ja vaikutukset

Ohjelman projektit saavuttivat oman arvionsa mukaan asetetut tulostavoitteet hyvin. Tuloksena syntyi merkittävästi uutta tutkimustietoa puurakenteista sekä rakennusjärjestelmistä ja prosesseista. Ohjelman koerakentamishankkeet tuottivat paljon tietoa ja kokemuksia etenkin puukerrostalorakentamisesta. Ohjelman vaikutuksena syntyi paljon uutta kehitysaktiviteettia ja puun käytölle luotiin hyvät lähtökohdat. Saatuja tuloksia ei ole ohjelman päättyessä vielä pystytty hyödyntämään liiketaloudellisesti halutussa laajuudessa. Etenkään vientiä ja välijalostavan teollisuuden kehittymistä koskevat tavoitteet eivät ohjelman päättyessä ole vielä ehtineet toteutua. Businesskulttuurin kehittyminen vaatii alalta mm. selkeämpää yhteistä strategiaa sekä aktiivisia veturiyrityksiä kehittämään verkostoja, niiden markkinaedellytyksiä ja pkt-yritysten toimintaedellytyksiä.

Ohjelman tavoitteet

Johtoryhmä vahvisti ohjelman yleistavoitteeksi saada aikaan Suomeen kansainvälisesti kilpailukykyinen perustuotanto, välijalostus ja erikoisurakointi, jotka mahdollistavat taloudellisen, ekologisesti kestävän ja suunnitteluratkaisuiltaan korkeatasoisen puurakentamisen sekä luo edellytykset puurakentamisen viennin kasvulle.

Jatkokehittäminen

Alan jatkokehittymisen kannalta nähtiin tärkeänä panostaminen mm. teknologian siirtoon, vientiedellytysten kehittämiseen mm. luomalla alalle tehokkaampi menettely EU-standardien, -ohjeiden ja -normien seurantaan ja linkittämiseen rakentamisen prosessin eri vaiheiden päätöksentekoon sekä alan yhteisen toimintastrategian kehittämiseen.

Sisältö

Esipuhe Yhteenveto Summary 1 Ohjelman valmistelu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 1.1 Yleisilmapiiri. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 1.2 Yritysten tila ja suhtautuminen ohjelmaan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 1.3 Yritysten osaaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 1.4 Tekesin näkemys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 2 Ohjelman toteutus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 2.1 Johtoryhmä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 2.2 Tavoitteet ja painopistealueet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 2.3 Johtoryhmän tarkentamat tavoitteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5 2.4 Ohjelman hankkeet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 2.5 Tiedonsiirto ja ohjelman vaikuttavuuden edistäminen . . . . . . . . . . . . . . 6 3 Ohjelman arviointi. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 3.1 Puurakentamisen teknologiaohjelman arviointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 4 Ohjelman vaikutukset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 4.1 Ohjelmapäällikön katsaus ohjelman vaikutuksiin. . . . . . . . . . . . . . . . . 13 4.1.1 Välittömät vaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 4.1.2 Välilliset vaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 4.1.2 Kehittämisen konseptin jalostuminen. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 4.2 Arvio ohjelman vaikutuksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 4.2.1 Ohjelman yhteiskunnalliset vaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 4.2.2 Yhteiskunnallisten vaikutusten varmistaminen . . . . . . . . . . . . . 19 4.2.3 Ohjelman vaikutukset toimialalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 4.2.4 Projektien välittömät vaikutukset yritysten ja tutkimuslaitosten toimintaan . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 5 Saavutetut tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.1 Ohjelmapäällikön arvio ohjelman tuloksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.1.1 Projektien tulokset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 5.2 Arvioitsijoiden näkemys ohjelman tuloksista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30 5.2.1 Uusi tieto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33 5.2.2 Pilotoiinti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34 5.2.3 Tuotteiden, menetelmien ja palvelujen kaupallistaminen. . . . . . 35 5.2.4 Saavuttamatta jääneitä tärkeitä tavoitteita . . . . . . . . . . . . . . . . 36 6 Ohjelman toteutuksen arviointia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 6.1 Ohjelmatason tehtävät . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37 6.2 Yhteydet tutkimuslaitoksiin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 6.3 Ohjelman hallinnointi ja Tekesin päätöksenteko . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 7 Johtopäätökset. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 7.1 Ohjelmapäällikön johtopäätöksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 7.1.1 Strategianäkökulma puusta rakentamisen kehittämiseen . . . . . 41 7.2 Johtopäätöksiä arvioinnista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 7.2.1 Ohjelman vaikutukset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 7.2.2 Tulokset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 7.2.3 Toimenpiteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46

8

Ehdotukset jatkotoimenpiteiksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 8.1 Strategian edellyttämät toimenpiteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 8.1.1 Vaikuttavuutta panostamalla koko liiketoimintaketjuun . . . . . . . 47 8.1.2 Huonoilla hankkeilla hyviä vaikutuksia . . . . . . . . . . . . . . . . 48 8.1.3 Tekijän tieto huonosti hyödynnetty voimavara . . . . . . . . . . . . 49 8.2 Jatkossa kehitettäviä alueita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 8.2.1 Teknologian siirto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49 8.2.2 Liiketoiminnan kehittäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 8.2.3 Vientimarkkinat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 8.2.4 Puutuotteiden markkinointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51 8.2.5 Määräykset, normit ja standardit . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 8.2.6 Markkinoiden kehittämistarpeet. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52 8.3 Globaali teollisuusmalli Suomea varten . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 8.4 Viitekehys tulevaisuuden rakentamiselle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54 8.4.1 Määräysten, normien ja standardien viitekehys . . . . . . . . . . . . 55 8.4.2 Puuelementtirakenteen alamalli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 58 8.5 Asiakastarpeisiin sekä markkinasuunnitteluun ja -kehitykseen perustuva viitekehys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 60 8.6 Vientimalli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 8.7 Malli puurakentamisen edistämiseksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 8.7.1 Esimerkki puurunkoisen rakennuksen käytön edistämisestä . . 64 8.7.2 Toinen esimerkki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 8.7.3 Kolmas esimerkki . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66 8.8 Kaupunkisuunnittelumalli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67 8.9 Suosituksia jatkotoimenpiteiksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 8.9.1 Talonrakentamisen optimointimalli . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 68 8.9.2 Taloudellisia etuja yhteistyöstä kaupunkisuunnittelijoiden kanssa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69 8.9.3 Tuotelinjat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70 8.10 Tuotekehitys järjestöjen avulla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71 9 Tekes-prosessi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 9.1 Haastatelluilla oli seuraava näkemys Tekesistä ja Puurakentamisen ohjelmasta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 9.2 Ohjelmapäällikön huomioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 9.2.1 Tekes ja heikot signaalit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73 9.2.2 Tutkija haluaa rahaa siinä missä yrityskin . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 9.2.3 Teknologiaohjelmakin tarvitsee imagon . . . . . . . . . . . . . . . . . . 74 9.2.4 Alueelliset ja monialaiset puutuoteteollisuuden kehittämisohjelmat liikkeelle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75 Liite 1 Puurakentamisen teknologiaohjelman projektiluettelo. . . . . . . . . . . . . . 77 Liite 2 Puurakentamisen teknologiaohjelman raporttiluettelo . . . . . . . . . . . . . . 86 Liite 3 Ohjelmaan liittyneet seminaarit. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90 Liite 4 Opinnäyteluettelo. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95 Liite 5 Mekaanisen puunjalostuksen keskeisten tunnulukujen muutos 19941998 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97 Liite 6 Arvioinnissa haastatellut henkilöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98 Liite 7 PUU-ohjelman käynnistysvaiheen tavoitteet 10/1996 . . . . . . . . . . . . . . 99 Liite 8 PUU-ohjelman täsmennetyt tavoitteet 11/1997. . . . . . . . . . . . . . . . . . 100 Liite 9 PUU-ohjelman tavoitteiden saavuttaminen 3/1999 . . . . . . . . . . . . . . . 101 Tekesin teknologiaohjelmaraportteja . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 103

1

Ohjelman valmistelu

Puurakentamisen teknologiaohjelmaa oli edeltänyt pienehkö Puurakentaminen 2000 -ohjelma 1990-luvun alussa. Se keskittyi joidenkin teknisten kysymysten ratkaisemiseen sekä selvittämään puun käyttöpotentiaaleja sekä sen käytön lisäämisen esteitä. Puurakentamisen teknologiaohjelmaan ovat myös jättäneet jälkensä mittavat Puun mekaanisen teknologian ja Puulevyteknologian ohjelmat vuosina 1992­1997. Uuden ohjelman valmistelu käynnistyi aluksi Tekesin sisäisenä työnä vuoden 1994 alussa, sittemmin organisoituna valmisteluprosessina elokuussa 1994. Ohjelman valmistelijaksi valittiin tekn. lis. Pekka Peura, ja valmistelutyö suoritettiin Teknillisen korkeakoulun Talonrakennustekniikan laboratoriossa professori Pekka Kanervan vastuulla toteutetussa yhdeksän kuukautta kestäneessä tavoitetutkimushankkeessa. Valmistelua ohjaamaan Tekes valitsi tukiryhmän, jonka puheenjohtajana oli teknologiajohtaja Veli-Pekka Saarnivaara Tekesistä ja jäseninä teknologia-asiantuntija Aki Hakala Tekesistä, toimitusjohtaja Pertti Hämäläinen Puuinfo Oy:stä, johtaja Markku Leinos RTT:stä, arkkitehti Rainer Mahlamäki, professori Tero Paajanen TKK:sta ja johtaja Matti Valoaho UPMKymmene-konsernista. Tukiryhmään valittiin edellä mainittujen jäsenten lisäksi rakennuttajien ja rakennusurakoitsijoiden edustajat, jotka eivät kuitenkaan osallistuneet kokouksiin kertaakaan. Tukiryhmän sihteerinä toimi Pekka Peura. Ryhmä kokoontui kaikkiaan seitsemän kertaa.

posen ensimmäinen hallitus otti sen edistämisen hallitusohjelmaansa ja käynnisti nykyisin Puun Aika -kampanjana tunnetun puun käytön edistämistoiminnan, jonka yhteydessä järjestettiin mittavat Puuinnovaatio- ja Suomi keksii puusta -kilpailut. Puuta kohtaan tunnetun kiinnostuksen laajuutta kuvaa se, että vuosina 1991­1994 mekaaniseen puuhun ja sen jatkojalostukseen oli panostettu n. 329 miljoonalla markalla 383 julkisessa hankkeessa. Luvuissa eivät siis ole mukana ei-julkiset yrityshankkeet, joita myös oli runsaasti. (Marketta Sipi: Mekaanisen puuteollisuuden tutkimus- ja kehitystoiminta Suomessa 1991­ 1994. Teknillinen korkeakoulu, Puutekniikan laboratorio, Otaniemi 1994/64). Tämän kotimaisen työnnön lisäksi puulle on ollut syntymässä ulkomaista imua, sillä monissa vientimaissa puu ja ekologisuus samaistetaan, mikä antaa puulle imagoedun, jollaista sillä aikaisemmin ei ole ollut. Käyttämättömien metsävarojen hyödyntämistä vientitulojen hankkimiseksi ja EU:n korostamaa valtakunnan asuttuna säilyttämistä on myös pidetty tärkeinä puun jatkojalostusta tukevina perusteina, sillä puun jalosteet mahdollistavat hajautetun ja suhteellisen pienillä investoineilla toteutettavan verkostomuotoisen tuotannon. Puurakentamisen teknologiaohjelmaa käynnistettäessä nämä ympäristötekijät otettiin huomioon. Julkinen sana tunsi vahvaa kiinnostusta puurakentamista ja sen edistämistä kohtaan. Kun levisi tieto, että Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa amerikkalainen puukerrostalo oli saatu 20­30 prosenttia halvemmaksi kuin perinteinen betonikerrostalo, kiinnostus lisääntyi myös ammattipiireissä, eikä ohjelma koko olemassaoloaikanaan tahtonut päästä irti kerrostaloleimastaan. Toinen julkisuutta ja ammattipiirejäkin kiinnostanut puukerrostaloihin kytkeytynyt teema oli niiden palosuojaus ja tähän liittyvä epäoikeudenmukaiseksi koettu palonormisto. Käytännössä tämä

1

1.1

Yleisilmapiiri

Puu ja puun käytön lisääminen herättävät kansalaisissa lähes pelkästään sympatioita. Tämä on näkynyt 1990-luvulla myös poliittisella tasolla: puurakentamisen tukeminen ja kehittäminen ovat olleet valtiovallan erikoisen huomion kohteina: Esko Ahon hallitus teki iltakoulussaan puurakentamisen edistämistä koskevan periaatekannanoton, ja Lip-

kiinnostus vinoutti pitkään ohjelman julkisuuskuvaa korostamalla kerrostalojen osuutta ja vaikenemalla muusta puurakentamisesta, joka ohjelmaan kuului.

1.2

Yritysten tila ja suhtautuminen ohjelmaan

Samaan aikaan tiedotusvälineet kirjoittelivat suurin otsikoin hometaloista ja putoavista klinkkereistä; rakennussektorilla vallitsi määrällisen kriisin lisäksi myös laatukriisi. Kotimaan rakentamisestakaan ei siis löytynyt automaattista vetoapua kansallisen, vientiin perustuvan strategian toteuttamiselle. Kokonaisuutena yritysten suhtautuminen ohjelmaan oli vaisuhko: · mekaanisen metsäteollisuuden yritykset kehittävät perusteollisuutta ja katsoivat, että käynnissä olevat Puun mekaanisen teknologia ja Puulevyteknologian ohjelmat palvelivat heitä riittävästi · suuret rakennusliikkeet eivät pääsääntöisesti olleet kovinkaan kiinnostuneita. vaan katsoivat osaavansa rakentaa puusta, jos tilataan · teknologiahankkeisiin kypsiä pk-yrityksiä oli lukumääräisesti vähän, ja vielä vähemmän oli sellaisia kärkiyrityksiä, jotka pystyisivät toimimaan vetureina ja kärkiyrityksinä · alalla ei ollut tutkimus- ja kehittämiskulttuuria; tutkimus- ja kehitystoiminta ei monenkaan yrityksen arvoasteikolla ollut liiketoiminnan menestykseen olennaisesti vaikuttava tekijä, johon kannattaa panostaa · takana ollut syvä lama oli imenyt voimavarat ja heikentänyt uskoa; ei ollut panostusrahaa eikä henkilöresursseja · monet käynnissä olevat teknologiohjelmat, erilaiset kampanjat ja maakunnissa pyörivät konsulttivetoiset projektit hämmensivät yrityksiä; ei tiedetty, mihin hankkeeseen kannattaa sitoutua, joten sitouduttu mihinkään. Yritysten taloudellinen tila oli pääsääntöisesti huono: · taloelementtejä tekevä teollisuus oli "kuolemassa sukupuuttoon" · rakennusliikkeet ja rakentamista palveleva suunnittelu olivat syvässä kriisissä · rakennuspuusepänteollisuus oli ongelmissa kotimaassa, mutta vienti piti nenää veden pinnalla · hirsitalonvalmistajat elivät viennillä, jota oli yli puolet volyymista · sahaustoiminnan kannattavuus vaihteli lyhyillä sykleillä voimakkaasti, kun taas levyteollisuus

Merkillepantavaa ohjelmaa käynnistettäessä oli, että toimialaa "puurakentaminen", jonka osaamista ja kilpailukykyä teknologiaohjelmilla yleisesti pyritään nostamaan hyppäyksellisesti, ei ollut käytännössä olemassa. Selkeää veturia puusta tai rakentamisesta ohjelmalle ei saatu, osin juuri koetun laman ja siihen liittyvän rakennemuutoksen takia. Suuri mekaaninen metsäteollisuus oli 1980-luvulla joutunut karsimaan merkittävän osan jatkojalostustaan kannattamattomana ja "keskittymään ydinosaamiseensa". Se oli nyt huipputehokas sahaaja ja vanerin tuottaja, jonka asiakaskunta ja toiminnan painopiste oli ulkomailla. Sekä kotimaan rakentamisessa että puun mekaanisen perusteollisuuden vientisektorilla kilpailua käytiin hinnoilla tuoteinnovaatioiden kustannuksella. Hinnoilla kilpailuttaminen oli vienyt myös pienyritysten kannattavuuden niin huonoksi, että rahaa ja henkisiä resursseja ei riittänyt kehittämiseen, ja monet pk-yritykset kaatuivat 1990-luvun alussa konkursseihin. Tämä puolestaan oli varoittava signaali yrittäjiksi aikoville ja rahoittajille: puun jatkojalostukseen ei kannata sijoittaa. Mekaanisen metsäteollisuuden tavoitteet ohjelmalle olivat teknologiaohjelman valmisteluvaiheessa tästä syystä lähinnä markkinoinnillisia. Suomesta haluttiin puurakentamisen mallimaa, mikä näkyisi hyvinä rakenneratkaisuina ja näyttävinä kohteina. Lisäksi tavoiteltiin puurakentamisen volyymin kasvua ja puun suhteellisen aseman vahvistumista rakentamisessa. Eräänlaiseksi miehuuskokeeksi nousi se, että puinen kerrostalo saadaan vakiintumaan varteenotettavaksi toteutusvaihtoehdoksi betonikerrostalojen rinnalle. Puurakentamista tuettiin, mutta puurakentajiksi tai puisten rakennustuotteiden valmistajiksi ei haluttu ryhtyä.

2

oli voimakkaiden toimialarationalisointitoimenpiteiden ja tutkimus- ja kehityspanostuksen ansiosta tasaisesti parantamassa kannattavuuttaan. Tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää oli Suomen Puututkimus Oy:ssä osoitettu mielenkiinto ja sitoutuminen ohjelman käynnistämiseen. Ilman sen keskeistä roolia ohjelman käynnistysvaiheessa sitä ei olisi saatu liikkeelle.

1.3

Yritysten osaaminen

Osaaminen on resurssi, joka vasta käytettynä ja haastettuna tulee esille ja vahvistuu. Kotimaassa tähän ei ollut mahdollisuutta, sillä kysyntää oli vähän ja etenkin laadun kysyntä puuttui. Monet talotehtaat, joilla ei kotimaassa ollut laatuongelmia ja jotka romahtaneen tilauskannan ajamina tekivät vientitarjouksia, havaitsivat hyvin nopeasti kymmenen tilauksensa muuttuneen kahdeksaksi reklamaatioksi. Kotimaassa ei myöskään ollut kysyntää tietyt ominaisuudet tuottavalle kokonaistoimitukselle, vaan kaikki pyrittiin pilkkomaan ja kilpailuttamaan, mikä rikkoi muodostumassa olevia verkostoja ja esti harjaantumista. Viennissä oli havaittavissa koko ajan vahvistuvaa uudenlaista ja uudentasoista osaamista vaativaa kysyntää: Keski-Euroopan "ekologinen" tai "terveellinen talo" -markkina ja Japani edellyttivät toiminnallisten kokonaisuuksien ja laadun hallintaa (ml. Ympäristönhallintajärjestelmät).

Teknologiaohjelmien ydintä on viime kädessä liiketoiminnassa käytettävän ja teknologiaan kytkeytyvän osaamisen tason merkittävä nosto. Yritysten karsiessa rönsyjään, jatkojalostuksen voidessa huonosti ja rakentajien arvostaessa hintakilpailukykyä laaduntuottokyvyn kustannuksella perinteinen ammattitaito katosi osaamisen kysynnän puuttuessa. Suomessa ei ollut sellaista osaamispankkia, josta voitiin ammentaa aineksia uudelle nousulle, vaan ohjelman yhteydessä oli rakennettava myös osaamisen perustaa. Puurakentamisen edistäminen lankesi myös tietyllä tavalla vakiintuneiden reviirien väliin, jolloin uudelle osaamiselle ei löytynyt kotipesää ­ uudenlaisen osaamisen ja uudistumisen tarpeesta puhuminen nähtiin pikemminkin uhkana kuin mahdollisuutena. Vaikka meillä valtaosa pienrakentamisesta on puuta, ei voitu myöskään puhua mistään pienimuotoisen puurakentamisen vakiintuneesta osaamisesta, jota voitaisiin jatkokehittää ja jolla olisi jopa vientiarvoa, sillä osaamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia rakennusvirheitä löytyi etenkin omatoimisesta puurakentamisesta luvattoman paljon. Puu on esimerkiksi kosteus- tai ääniteknisesti hyvin vaativa materiaali, jota yhdistellään muiden materiaalien kanssa ja joka edellyttää osaamista ja huolellisuutta niin suunnittelussa kuin työmaallakin.

1.4

Tekesin näkemys

Tekesissä oli jo 1980-luvun lopulta alkaen nähty välttämättömänä tuoda rakentamiseen vallitsevan hintaa korostavan kilpailun rinnalle kilpailu tuotekehityksen tuloksilla ja tuoteominaisuuksilla. Keinoina tähän olivat mm. design-build-konseptin (tuoteosakauppa) ja avoimen rakentamisjärjestelmän kehittäminen ja vakiinnuttaminen. Tekesin käsityksen mukaan puurakentamisella ei vallitsevassa toimintaympäristössä ollut mahdollisuuksia kehittyä, koska Suomesta puuttuivat välijalostus, järjestelmätoimittajat, erikoisurakoitsijat ja eri ratkaisuja kilpailuttavat hankintatavat. Puurakentamisen kehittäminen edellytti siis ­ perinteisten, teknologiaohjelmille tyypillisten tavoitteiden lisäksi ­ uuden teollisen rakenteen muodostamista. Avoimen rakennusjärjestelmän rinnalle oli luotava avoin bisnesjärjestelmä.

3

2

2.1

Ohjelman toteutus

Johtoryhmä

Ohjelman johtoryhmä aloitti toimintansa 8.12. 1995 Sen puheenjohtajana toimi DI Risto Lähteenmäki ja jäseninä toimitusjohtaja Arvo Hyvärinen, A-Kapula Oy, 12.3.1997 saakka, jonka jälkeen hänen tilallaan oli toimitusjohtaja Tapani Tuominen, SPU-Systems Oy, toimitusjohtaja Pertti Hämäläinen, Puuinformaatio ry, kehityspäällikkö Matti Kairi, Finnforest Oy, Kertoryhmä, arkkitehti Rainer Mahlamäki, Arkkitehtitoimisto Kaira-Lahdelma-Mahlamäki, varatoimitusjohtaja Mauri Niemi, Skanska Oy, teknologiajohtaja Veli-Pekka Saarnivaara, Tekes, 12.3.1997 saakka, toimitusjohtaja Juha Tuominen, Vapo Timber Oy sekä johtaja Matti J. Virtanen, ympäristöministeriö. Tekesiä johtoryhmässä ovat Veli-Pekka Saarnivaaran jälkeen edustaneet teknologia-asiantuntija Aki Hakala Tekesin Mikkelin yksiköstä ajalla 12.3.1997­ 13.10.1998, tutkimuspäällikkö Ari Ahonen Tekesistä 6.2.1998 lähtien sekä teknologia-asiantuntija Marja Kallio 13.10.1998 alkaen. Johtoryhmän ulkopuolisina asiantuntijoina kokouksiin osallistuvat teknologia-asiantuntija Aki Hakala Tekesin Mikkelin yksiköstä 12.3.1997 saakka sekä ohjelmapäällikkö Pekka Peura, joka toimi johtoryhmän sihteerinä.

· liittoutuminen viennin aikaansaamiseksi ulkomaisten yritys- ja tutkijatahojen kanssa · lisätä yritysten ohjausvaikutusta tutkimuksessa · painottaa tutkitun tiedon siirtoa yrityksiin sekä · organisoida vuorovaikutusta teollisuuden ja tutkijoiden välillä.

2.3

Johtoryhmän tarkentamat tavoitteet

2.2

Tavoitteet ja painopistealueet

Johtoryhmä vahvisti ohjelman yleistavoitteeksi saada aikaan Suomeen kansainvälisesti kilpailukykyinen perustuotanto, välijalostus ja erikoisurakointi, jotka mahdollistavat taloudellisen, ekologisesti kestävän ja suunnitteluratkaisuiltaan korkeatasoisen puurakentamisen. Ohjelman painopistealueiksi valittiin · järjestelmätoimittajamarkkinan synnyttäminen ns. design-build-konseptin avulla · suuren ja pienen teollisuuden verkostojen muodostaminen, etenkin perustuottaja­jalostaja­ käyttäjä-verkko,

Ohjelman johtoryhmä päätti, että sen tuloksia pyritään mittaamaan konkreettisilla vaikutuksia kuvaavilla mittareilla silläkin uhalla, että ohjelman osuus vaikutusten syntymiseen jäisi epätarkaksi. Tämä formuloitiin seuraavasti: "Teknologiaohjelman päättymisen jälkeisten vuosien (1999­ 2001) aikana vaikutetaan seuraavien tulosten saavuttamiseen: · puurakentamisen laatutaso on parantunut siten, että ohjelman puitteissa toteutetuissa hankkeissa virheiden lukumäärä putoaa kolmasosaan vuonna 1994 vallinneesta virhetasosta · puutavaran rakentamisen suhdannevaihteluista puhdistettu käyttö kotimaan rakentamisessa on kasvanut 35 prosenttia, kun lähtötasona käytetään 1,8 miljoonaa kuutiometriä · jalostettujen puutuotteiden viennin arvo on kasvanut 50 prosentilla. Tällöin vaneri lasketaan jalosteeksi ja lähtötasona käytetään 5,5 miljardia markkaa · db-konseptia (suunnittelu-toteutus-menettely, tuoteosakauppa) hyväksikäyttävää uutta liiketoimintaa on syntynyt miljardin markan vuosiliikevaihdon verran · ohjelman myötävaikutuksella syntyneet, puurakentamiseen erikoistuneet liiketoimintayksiköt (ns. carpenter-yritykset) ja pienen ja suuren yrityksen muodostamat puurakentamisen yhteistoimintaverkot ovat merkittävästi laajentaneet, vankentaneet ja kansainvälistäneet toimintaansa

5

· suomalaisilla puutuotteilla on maailmalla tunnustettu ekologisten laatutuotteiden imago · Suomessa puuta on käytetty yhdessä muiden rakennusmateriaalien kanssa kansainvälistä kiinnostusta herättävissä referenssikohteissa."

2.4

Ohjelman hankkeet

päätöksiä) ohjelmassa on kaikkiaan 138 kpl, joista yritysvetoisia on 70, tutkijavetoisia 57 ja yrityshanketyyppisiä EAKR-hankkeita 11. Kansallisesti rahoitetuista 107,5 miljoonan markan hankkeista yrityshankkeiden volyymi on 76,4 miljoona markkaa ja tutkimuslaitosvetoisten hankkeiden 31,1 miljoonaa markkaa. Ohjelmaan osallistui kaikkiaan 69 organisaatiota. Ohjelman projektien luettelo yhteystietoineen on liitteessä 1.

Ohjelman valmistelun tuloksena se jaettiin oheisessa kuvassa oleviin teema-alueisiin, joihin ryhdyttiin ohjaamaan ja tarvittaessa synnyttämään hankkeita. Alunperin 30 miljoonan markan suuruiseksi kaavailtu Puurakentamisen teknologiaohjelma kasvoi lopulta volyymiltaan 125,3 miljoonaksi markaksi. Tässä summassa on Tekesin kansallisen rahoituksen turvin toteutuneiden, yhteisarvoltaan 107,5 miljoonan markan hankkeiden lisäksi aluetukivaroilla (EAKR) rahoitettuja hankkeita 17,8 miljoonan markan arvosta. Hankkeita (rahoitus-

2.5

Tiedonsiirto ja ohjelman vaikuttavuuden edistäminen

Ohjelman aikana on tuotettu noin 90 julkista tutkimusraporttia, jotka on lueteltu liitteessä 2. Raporttien lisäksi tutkijat ovat laajasti kertoneet hankkeista ja niiden tuloksista alan ammattilehdissä ja muissa tiedotusvälineissä. Merkittävistä

Kuva 1. Puurakentamisen teknologiaohjelman osa-alueet.

6

tavoitetutkimushankkeista on pidetty niiden kuluessa seminaareja, joissa kuulijat ovat päässeet kommentoimaan hankkeiden etenemistä, sekä loppuseminaarit, joissa on esitelty hankkeiden tulokset. Ohjelman tulosten siirtämiseksi käytäntöön ja sille asetettujen vaikuttavuustavoitteiden varmistamiseksi ohjelmapäällikkö osallistui keskeisessä roolissa kahden yritysten ja ministeriöiden yhteishankkeen, PuuSuomi-toimitaohjelman ja Puutuotealan valtakunnallisen osaamiskeskuksen, käynnistämiseen. Puutuotealan kehittymisen kannalta on olennaista, että yritysten, rahoittajien ja osaajien välinen yhteistoiminta on kunnossa. PuuSuomi-toimintaohjelma on keskittynyt yritysten ja rahoittajien (eri ministeriöt) välisen yhteistoiminnan tukemiseen ja kehittämiseen, kun taas Puutuotealan osaamiskeskuksen painopiste on yritysten ja osaajien välisessä suhteessa. Molemmat ohjelmat toimivat tiiviissä yhteistyössä sekä alueellisella hanketasolla että valtakunnallisen koordinaation tasoilla. 2.5.1 PuuSuomi-toimintaohjelma

· edistämällä vientivetureihin perustuvien pktuotantoverkostojen syntyä (verkostoituminen) · tukemalla ensisijaisesti alueilla tapahtuvaa kehitystoimintaa ja alueellisten toimijoiden yhteistyötä (alueellisuus). PuuSuomi ei ole ylhäältä johdettu kansallinen projekti, vaan lukuisten alueellisten hankkeiden muodostama kokonaisuus, jolle tunnusomaista on prosessinomainen ja jatkuvasti itseään korjaava kehittämistapa, joka sallii alueellisen erilaisuuden ja monentasoisen erikoistumisen kansallisissa verkostorakenteissa. PuuSuomi-toimintahjelma tähtää puun jalostamiseen liittyvien tietojen ja taitojen siirtoon ja niiden käyttöönottoon hankkeissa, joiden avulla synnytetään uutta, vientiin tähtäävää liiketoimintaa. Samalla vahvistetaan kehittämisen kulttuuria ja kehittämisen arvostusta osana mekaanisen puun liiketoimintastrategiaa. PuuSuomi-ohjelman ydintä on alueilla tapahtuva päämäärätietoinen ja konkreettinen tekeminen: yritykset ja niiden muodostamat verkostot toimivat erilaisissa kehityshankkeissa tiiviissä yhteistyössä rahoittajien (esim. TE-keskukset, maakuntien liitot) ja osaamiskeskusverkoston kanssa. Teollisuuden ja eri rahoittajien edustajista muodostettu PuuSuomen johtoryhmä tukee ja kehittää tätä alueilla tapahtuvaa toimintaa. PuuSuomi-ohjelma ei rahoita projekteja ohjelmatasolla, vaan ne saavat rahansa muista lähteistä, ja se onkin eräänlainen sateenvarjo ja laadunvarmistaja näiden hankkeiden tukena. Puurakentamisen teknologiaohjelman ohjelmapäällikkö toimi vuoden 1999 alkupuolen myös PuuSuomi-toimintaohjelman ohjelmapäällikkönä. Tänä aikana käynnistettiin ja vakiinnutettiin puutuotealan hankeaktivaattoritoimintaa eri puolilla Suomea, tuotettiin maakuntien liittojen ja TE-keskusten käyttöön uusia rakennerahasto-ohjelmien kirjoittamista varten tukimateriaalia, jota hankeaktivaattorit levittivät kirjoittajien käyttöön, rakennettiin kattavaa alan hanketietokantaa

PuuSuomi-toimintaohjelma on osa valtioneuvoston asettamaa Puun Aika -kampanjaa. Sen johtoryhmän nimittämässä PuuSuomen kymmenhenkisessä johtoryhmässä ovat edustettuina alueet (maakuntien liitot ja TE-keskukset), teollisuus ja puun tuotanto (Metsäteollisuus ry, Puuinfo Oy, MTK), Tekes sekä keskeiset ministeriöt (KTM, MMM, OPM ja TM). Johtoryhmän tehtävänä on tukea alueilla tapahtuvaa toimintaa ja edistää näin ohjelmalle asetettujen tavoitteiden toteutumista. PuuSuomi-toimintaohjelma on käynnistetty vuoden 1998 alkupuolella, ja sen on tarkoitus kestää vuoden 2005 loppuun. Toimintaohjelman tavoitteena on puun mekaanisen jatkojalostuksen kehittäminen · yhteistyössä julkisen vallan ja yritysten kesken (yrityslähtöisyys) · siirtämällä teknologista ja liiketoimintaosaamista pk-yrityksiin (teknologian siirto) · edistämällä puutuotteiden vientiä

7

ja sen verkkosovellutusta, kehitettiin yhteistyössä KTM:n kanssa TE-keskuksille eri ministeriöiltä tulevan hankerahoituksen yhdistävää toimintamallia sekä käynnistettiin verkostomuotoisesti toimiva Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus. 2.5.2 Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus

alalta uudenlaista, markkinoilta ja sen toimintalogiikasta johdettua osaamista. Rakenteeltaan verkostomuotoinen, mutta strategiselta näkemykseltään yhtenäinen toimintamalli tarjoaa vahvan perustan tämän osaamisen tuottamiseen ja etenkin sen hyväksikäyttämiseen liiketoiminnassa. Malli kohdistaa myös niukat osaamisen resurssimme tehokkaasti ja maksimoi muihin toimialoihin verrattuna vähäisen tutkimus- ja kehityspanostuksen vaikutukset. Puutuotealan osaamiskeskuksen ytimen muodostavat verkostoon kuuluvat kymmenen korkeakoulua tai tutkimuslaitosta, jotka keskittyvät uuden tiedon tuottamiseen valitsemillaan osaamisalueilla. Maantieteellisesti tasapainoisesti jakautuneina ne toimivat myös alueellisen kehittymisen moottoreina. Niiden kanssa verkottuneet alueelliset osaamisen keskukset, esimerkiksi ammattikorkeakoulut, toimivat etenkin pk-sektorin ongelmanratkaisijoina ja tiedon siirtäjinä niihin. Näin verkostorakenne pystyy sekä huolehtimaan perustutkimuksesta että samanaikaisesti avustamaan yrityksiä niiden kehittymiskynnysten ylittämisessä. Rakenne tarjoaa osaajille aitoja ongelmia ja yrityksille parhaaseen mahdolliseen tietoon perustuvia ratkaisuja ongelmiin. Tällainen toimintamalli vahvistaa toimialan kehityskulttuuria ­ tutkimus- ja kehitystoiminnan arvostusta menestyksen osatekijänä. Samalla osaamisen taso nousee ja sen perusta laajenee, kun huippuosaajat voivat keskittyä valitsemilleen alueille ja tiedon siirtäjät kasvattaa osaamispääomaansa erikoistumalla johonkin osaamisen alueeseen ja kehittymällä sillä uuden tiedon tuottajaksi. Verkostomuotoinen osaamiskeskusmallin avulla rakennetaan alalle uusia markkinoilta metsään katsovia, perinteisistä poikkeavia ja innovatiivisia osaamisalueita (esimerkiksi uudenlaiset konseptit ja toimintamallit, joita sovelletaan liiketoimintaan). Tämän lisäksi käynnistetään puutuotealan monialainen tutkijakoulu ja kehitetään alalle sopivia koulutuksellisia muotoja (konsultoivat ja taitopainotteiset lähestymistavat).

Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus on osa sisäasiainministeriön osaamiskeskusohjelmaa vuosiksi 1999­2006. Se on alueiden kehittämisestä annetussa laissa tarkoitettu tavoiteohjelma. Valtioneuvosto on edellyttänyt, että tavoiteohjelmien keskeisimpänä tavoitteena ovat osaamisen ja uuden teknologian käyttöönotto sekä yliopistojen ja muiden oppilaitosten yhteistyö elinkeinoelämän kanssa teknologian käyttöönotossa. Osaamiskeskusohjelman ja teknologiaohjelman tavoitteet ovat siis yhdenmukaiset ja siihen hakeutuminen erittäin perusteltua teknologiaohjelman haluttujen vaikutusten syntymisen kannalta. Puutuotealan valtakunnallisen, verkostomuotoisesti toimivan osaamiskeskuksen toiminta-ajatuksena on muodostaa markkinoilta metsään katsova, eri osaamisen alueita ja tasoja yhdistävä palvelurakenne, joka tarjoaa tutkimus- ja kehityshankkeille laadukasta täsmäosaamista. Samanaikaisesti se myös antaa eri puolilla valtakuntaa toimiville osaajille jäsentyneen liityntäpinnan projekteihin ja mahdollisuuden kasvattaa osaamistaan sekä toimii alueiden elinkeinotoiminnan moottorina. Mekaanisen puun ja etenkin sen jatkojalostuksen kehittäminen edellyttää, että yritystoiminnan käytössä on yhä laajempi ja syvempi osaamisen perusta, osaaminen on helposti saatavissa ja että yrittäjien on helppo lähestyä osaajia. Perusteollisuutemme tarve verkottua pk-sektorin kanssa, hajautettu, verkostomainen tuotantorakenne sekä toimialan globaalistuminen vaativat koko toimi-

8

Näitä toimintamalleja tukemaan synnytetään yhteistyötä lähtökohdiltaan hyvinkin erilaisten, mutta pohjimmaltaan puutuotteiden vientiedellytyksiä parantavien hankkeiden välille. Luonteenomaista näille verkotettaville hankkeille on, että ne edellyttävät erilaista osaamista ja vaikuttavat liiketoimintaketjun eri osiin. Myös alkavia hankkeita ryhmitellään tällaisiksi projektiklustereiksi. Ohjelman yleistavoite on tutkimus- ja kehitystoiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisääminen, minkä lisäksi se pyrkii erillistavoitteena yritysten vientiä ja kansainvälistymistä vahvistaviin läpimurtoihin seuraavilla alueilla: · puun käytön laaja-alaistaminen · puiset merkkituotteet · liiketoimintaprosessien ja tuotannon kehittäminen sekä · puusta rakentaminen.

Läpimurtoja synnytetään panostamalla erityisesti markkinoinnin, muotoilun ja arkkitehtuurin osuuteen liiketoimintaketjussa, uusien, alalle sopivien tiedonsiirtokonseptien kehittämiseen sekä osaamis- ja liiketoimintaverkostojen kansainvälistämiseen, jotta ne voivat käyttää hyväksi globalisaatiokehityksen edellyttämää ja monialaisella yhteistyöllä synnytettyä järjestelmäosaamistaan.

9

3

3.1

Ohjelman arviointi

Puurakentamisen teknologiaohjelman arviointi

berg R., Teknologiaohjelmien arviointi ja ohjaus,15/97 Tekes). Arviointi on jakautunut ohjelman käynnistysvaiheen arviointiin (Appraisal), toteutusvaiheen arviointiin (Monitoring) sekä loppuarviointiin (Evaluation).

Puurakentamisen teknologiaohjelmassa on sovellettu Tampereen teknillisen korkeakoulun Innovaatiojohtamisen Instituutin kehittämää Teknologiaohjelmien arviointimenettelyä (Berg P., Lind-

Taulukko 1. PUU-ohjelman eri vaiheiden arviointi- ja ohjauskriteerit.

Kriteeri Ohjelman käynnistysvaihe

Johtoryhmä Johtoryhmä + asiantuntija 10/1996

Ohjelman toteutusvaihe

Johtoryhmä Projektit Johtoryhmä

Ohjelman päätösvaihe

Projektit Ulkopuolinen evaluaattori 5/1996

5/1996 1. Vaikutukset 1.1 Laajat yhteiskunnalliset vaikutukset 1.2 Toimialakohtaiset vaikutukset 1.3 Välittömät vaikutukset projektiosapuolille 2. Tulokset

vaikutusten saavuttamiseksi

6/1997

9/1997

11/1997

1998

X

X X X X X (X)

X X

2.1 Tietämys 2.2 Taidot/Pilothankkeet 2.3 Tuotteet, menetelmät ja palvelut 3. Toimenpiteet

tuloksiin ja vaikutuksiin pääsemiseksi

X X

X X

X X X

X X X X X

X

4. Julkisen rahoituksen vaikutus

X

11

Hankkeen käynnistymisvaiheessa PUU-ohjelmassa on määritelty erityisesti hankkeen vaikutuksiin ja tuloksiin liittyvät tavoitteet. Tässä on etsitty vastausta kysymykseen: ovatko tavoitteet oikeat? Käynnistymisvaiheen tietolähteinä ovat olleet ohjelman johtoryhmä ja johtoryhmän valitsemat n. 20 alan asiantuntijaa. PUU-ohjelman käynnistymisvaiheen ohjauskriteerit on esitetty julkaisussa: Berg P., Puurakentamisen teknologiaohjelman painoalueet vuosille 1997­1998 sekä ohjelman arviointi ja ohjaussuunnitelma, TTKK 81, 1997. Ohjelman käynnistysvaiheen tavoiteasetanta on esitetty liitteessä 7. Hankkeen toteutusvaiheessa on tarkennettu edelleen ohjelman tavoitteita, ja haettu vastausta kysymykseen: onko ohjelman toteutus tehokasta? Toteutusvaiheen tietolähteinä ovat olleet ohjelman johtoryhmä ja johtoryhmän valitsemat n. 40. ohjelmassa mukana olevan projektin edustaja, joko projektipäällikkö tai hänen esimiehensä.

Toteutusvaiheen ohjauskriteerit on esitetty raportissa: Pihlajamaa J., Berg P., Puurakentamisen teknologiaohjelman väliarvio, TTKK 84, 1998. Toteutusvaiheen arvioinnissa täsmennettiin ohjelman tavoiteasetantaa joka on esitetty liitteessä 8. Ohjelman loppuarvioinnissa tarkasteltiin asetettujen tavoitteiden toteutumista. Arvioinnin tietolähteinä olivat loppuarvioinnissa ohjelman johtoryhmä, otos projekteista sekä alan asiantuntijoista. Ulkopuolisesta arvioinnista vastasi Kirk Grundahl, Qualtim Technologies International, USAja ohjelman sisäisestä arvioinnista ( Top Down, Bottom Up) erikoistutkija Pekka Berg ja tutkija Jussi Pihlajamaa, Inovaatiojohtamisen Instituutti TTKK (kuva 2). Loppuarvioinnin yhteydessä arvioitiin asetettujen tavoitteiden saavuttamisen onnistumista,josta on esitetty yhteenveto liitteessä 9.

Kuva 2. Loppuarviointiprosessi.

12

4

4.1

Ohjelman vaikutukset

Ohjelmapäällikön katsaus ohjelman vaikutuksiin

Välittömät vaikutukset Ohjelma on kiinteyttänyt yritysten välistä yhteistyötä yli toimialojen, kun mekaanisen puun yritykset ja rakentajat ovat yhdessä kehittäneet avointa puurakennusjärjestelmää. Samalla se on käynnistänyt niissä strategiaprosesseja ja liiketoiminnan peruskysymysten pohdintoja, joiden tulokset näkyvät yritysten panostuksina ja valintoina tulevaisuudessa. Pk-sektorille tämä yli toimialojen ulottuva yhteistyö on tarjonnut uutta alihankintaan tai tuoteosakauppaan perustuvaa liiketoimintaa ja kehittymisen haasteita. Järjestelmärakentamisen kehittämisen ohella ohjelman merkittävimpiä yksittäisiä tuloksia ovat sen rakennusfysiikkaan ja puurakentamisen kilpailukykyisyyteen liittyvät kokonaisuudet, joissa teoreettisen tietämyksen lisäys on onnistuttu kytkemään käytännön rakentamiseen. Käytännönläheisyydessään ja pyrkiessään merkittäviin muutoksiin yritysten osaamisessa (muodolliselta sisällöltään korkeatasoisten hankkeiden asemasta) ohjelma on onnistunut saamaan seisovat vedet liikkeelle. Jatko riippuu siitä, onko puurakentamiselle samalla myös onnistuttu synnyttämään niin paljon uskottavuutta, että teknologiaohjelman työntö muuttuu markkinoiden imuksi, joka ylläpitää kehittämisen motiivia yrityksissä. 4.1.2 Kehittämisen konseptin jalostuminen

vuutta ja käyttövoimaa. Ratkaisujen toimivuus on osoitettu käytännön kohteissa ja näin rakennettu alan imagoa. Tekeminen on synnyttänyt uutta tekemistä.

4.1.1

Ohjelma seurasi luvussa 2.1 esiteltyjen tavoitteiden toteutumista erillisseurannoin (liite 3). Tämän seurannan yhteydessä syntyneestä tilastomateriaalista voidaan laatia seuraavalla sivulla esitetyt taulukot, joissa on havaittavissa (huonekaluja lukuunottamatta) selkeät puutuotealan vahvistumisen merkit, mutta mitään olennaista painotusten muutosta tai lopullista jatkojalostuksen läpimurtoa siinä ei kuitenkaan ole nähtävissä. Taulukoista ei niiden taustana olevan tilastomateriaalin horjuvuuden takia voi kuitenkaan vetää kovin varmoja johtopäätöksiä. Lisäksi on huomattava, että ohjelmassa haluttiin mitata puurakentamisen laadun muutosta ohjelman aikana, mutta tässä ei onnistuttu, koska ­ laatujärjestelmistä huolimatta ­ laadun mittaus yrityksissä on hyvin eritasoista. 4.1.2 Välilliset vaikutukset

Puurakentamisen teknologiaohjelmalla on sen välittömien vaikutusten ­ mm. puun käytön lisääntyminen rakentamisessa, viihtyisät puumiljööt, jalostettujen tuotteiden viennin kasvu ­ ohella monia välillisiä vaikutuksia. Yritysten ja tutkijoiden kesken on syntynyt uusi toimintatapa, ja yritysten yhteistyö kehittämishankkeissa on lisääntynyt. Ohjelman avulla on synnytetty alalle uutta kehittämiskulttuuria. Sen käytännönläheiset hyvät ja huonotkin tulokset ovat puhutelleet yrityksiä ja vahvistaneet niiden uskoa kehittämisellä saavutettaviin kilpailuetuihin. Tämäkin on voimistuvan kehittämiskulttuurin ilmentymä. Ohjelman näkyvyys sekä sen piirissä syntyneet positiivinen ilmapiiri ja innostus ovat antaneet hankkeille ­ ja alan kehittämiselle yleensäkin ­ jatku-

Kaikkien konkreettisten tulosten sekä välittömien ja välillisten vaikutusten lisäksi ohjelmalla oli oma roolinsa puutuotealan ja samalla kaikkien kehittämiskulttuuriltaan heikkojen alojen elvyttämismallien edistämisessä.

13

Liiketoiminta nähdään helposti vain omien tuotteiden asemoimisena eri markkinoille ja asiakassegmenteille. Etenkin huipputeknologia-alueilla on kuitenkin kiinnitetty yhä enemmän huomiota resurssistrategioihin, jotka korostavat vankan ydinosaamisen merkitystä. Ydinosaaminen ja siihen liittyvät ydinteknologiat antavat mahdollisuu-

den versottaa nopeasti uusia tuotteita jatkuvasti muuttuville markkinoille ja hyödyntää avautuvia mahdollisuuksia. Ydinosaaminen ja sitä tukevat ydinteknologia on mahdollista hahmottaa puuna, jossa on esimerkinomaisesti esitetty Puurakentamisen teknologiaohjelman osa-alueet.

Kuva 3. Puurakentamisen teknologiaohjelman osa-alueet.

14

Mekaanisen puun yritykset ovat perinteisesti kehittäneet kilpailukykyään resurssilähtöisesti: investoimalla tuotantolaitoksiin ja kehittämällä tuotantoketjun logistiikkaa. Yhtiöt joutuvat kuitenkin jatkossa miettimään, onko suurtuotannon etujen perinteinen tie kuljettu loppuun, kun yhä useampi investointi saadaan kannattavaksi vain tuotantomääriä merkittävästi lisäämällä. Jos tuote ei profiloidu markkinoilla, määrien lisäykset luovat automaattisesti hintapaineita. Vastaavasti rakennusalalla on havaittu, että perinteinen kilpailu ainoastaan tuotantokapasiteetin hinnalla ja projektien rahoitus- tai managementtaidoilla ei riitä, vaan kilpailuetuja on haettava laajemmalta alueelta ­ tuotekehityksestä, laadusta, rahoitustuotteista jne. Mekaaniselta puulta edellytetty uudenlainen rooli markkinoilla tai rakentajilta haluttu kilpailu esimerkiksi tuotekehityksen tuloksilla merkitsevät uudenlaisen osaamis- ja resurssipohjan rakentamista. Entinen toimintatapa on luonut näkemystä ja osaamista vain perinteisessä toimintaympäristössä; kun vaaditaan siirtymistä uudelle alueelle, mistä ja miten sen edellyttämä osaaminen hankitaan? Kehitetäänkö itse, liittoudutaanko vai ostetaanko? Markkinoilla, kuvassa olevan puun latvassa, ei voi menestyä, jos juuret ja runko eivät ole kunnossa. Puurakentamisen teknologiaohjelma on auttanut yrityksiä uuden liiketoiminnan synnyttämisessä toisaalta poistamalla puuhun liittyviä negaatioita, toisaalta vahvistamalla puun kilpailuetuja ja -kykyä. Kolmas alue, liiketoimintaympäristön rakentaminen, lankeaa perinteisten teknologiaohjelmien ja osittain myös Tekesin rahoitusmahdollisuuksien ulkopuolelle eikä ole ollut myöskään vakiintuneen teollisuuden huolenpidon kohteena. Tällä alueella juuri tiedon ja teknologian siirtoon liittyvät asiat ovat keskeisiä. Kuitenkin sen, joka aikoo menestyä bisneksissä, jotka ovat puun latvassa, on huolehdittava rungon ja juurien kunnosta. Jos luotetaan vain siihen, että esim. teknologiaohjelman tulokset siirtyvät mukana olevien yritysten kautta käytännön liiketoiminnaksi, tullaan pettymään pahasti:

· jos suuryritykset ovat mukana sponsoreina ­ edistämässä puun käyttöä ­ eivätkä potentiaalisina liiketoiminnan harjoittajina, ne eivät ota käyttöön ohjelman tuloksia; · syntymätön yritys ei voi olla mukana ohjelmassa eikä siis tämän perinteisen mekanismin avulla pääse käsiksi tietoon. Jos alihankinta- ja yhteistyökulttuuria ei ole ja jos markkinat pitävät puuta epäuskottavana materiaalina, uusia yrityksiä ei synny. Kehittämisen on siis oltava prosessuaalista ja itseään ohjaavaa. Ohjelmapäällikön ­ ja myös ohjelman johtoryhmän ­ tehtävänä on tarjota Tekesille realistinen näkemyksensä toimialan kehittämistarpeista eli mitä alalla on tehtävä. Yhtä tärkeää on myös hahmottaa, miten organisaatiot saadaan tekemään tämä. Miten-kysymykset johtavat vaikeasti konkretisoitavalle kehityskulttuurin alueelle eli siihen, millaiseen rooliin kehittäminen asettuu liiketoiminnan menestystekijänä; miten toisaalta yritykset ja toisaalta Tekes suhtautuvat siihen ja miten nämä suhtautumiset ovat synergisiä. Konkreettinen tekeminen on ehto vaikutusten syntymiselle. Jos käydään seminaarissa tai silmäillään raportteja ja jatketaan elämää kuten ennenkin, muutos ja halutut vaikutukset jäävät syntymättä. pk-yritykset ja kehityskulttuuriltaan heiveröisillä toimialoilla olevat suuretkin yritykset ovat tekemisorientoituneita: vasta se, mitä on itse tehty tai itse nähty toimivan kilpailijalla, on olemassa. Näille yrityksille tekeminen synnyttää tietoa. Analyyttisuuden rinnalle nousee prosessuaalisuus; päämäärää ei nähdä analyyttisesti ja konkreettisena etukäteen, vaan tekemisen prosessi synnyttää sekä näkemystä että sitoutumista kehittämiseen. Jos halutaan aitoa muutosta pk-yritysten kehityskulttuuriin, on paneuduttava syvemmälle tähän ongelmaan ja pystyttävä vastaamaan esimerkiksi kysymyksiin, · miksi pk-yritys kiinnostuu uudesta asiasta (tai ei ole siitä kiinnostunut) · millä tavoin yritys osoittaa mahdollisen kiinnostuksensa (jotta osataan vastata siihen oikealla tavalla) · miten kehityskulttuuriltaan heikko yritys yleensä saa tietoa, jollei se sitä aktiivisesti hanki

15

· miten tiedon diffuusio toimii näissä passiivisissa pk-yrityksissä · millä tavoin (ajankohta, muoto, annostelu, toistotarve) tieto asetetaan saataville tai tarvittaessa "tyrkytetään" · millainen tiedollinen ja taidollinen infrastruktuuri tai klusteri tulee olla "kehitysvammaisen" yrityksen ympärillä · tiedon siirron elinkaari ja miten kepin ja porkkanan painottuminen vaikuttavat sen eri vaiheissa jne. Orastavan kehityskulttuurin vahvistaminen tarvitsee onnistumisen kokemuksia. Helpoimmin näitä syntyy käytännönläheisissä ja usein pienimuotoisissa kehityshankkeissa, joilla saadaan ratkaisu yrityksen ongelmaan. Useinkaan kyseessä ei ole innovaatio tai uusi asia yleisellä tai kansallisella tasolla; riittää kun se on uusi yritykselle. Jos haketta kieltäydytään tukemasta sen takia, että siinä ei ole mitään uutuusarvoa, rakennetaan esteitä onnistumisen kokemuksille.

4.2

4.2.1

Arvio ohjelman vaikutuksista

Ohjelman yhteiskunnalliset vaikutukset

Ohjelman käynnistyessä sen johtoryhmä asetti kolme ohjelman yhteiskunnallisiin vaikutuksiin liittyvää tavoitetta: · uusien yritysten aikaan saamisen mekaaniseen puunjalostukseen · viennin lisäämisen · uusien liiketoimintojen käynnistämisen jo olemassa olevissa yrityksissä. Ohjelman johtoryhmän arvion mukaan uusia yrityksiä on syntynyt tyydyttävässä määrin, samoin vienti on lisääntynyt tyydyttävästi. Uusia liiketoimintoja olemassa oleviin yrityksiin on syntynyt sensijaan suhteellisen hyvin. Yhteiskunnalliset vaikutukset ovat luonteeltaan pitkän tähtäimen vaikutuksia, joiden osalta ohjelman onnistumista voidaan paremmin arvioida vasta aikaisintaan viiden vuoden kuluttua.

Kuva 4. Kuinka halutut yhteiskunnalliset vaikutukset on saavutettu? (N=9)

16

Edellä mainittujen vaikutusten lisäksi ohjelmalla on ollut merkittävä rooli puun imagon parantajana. Asiasta on tehty mielipidekysely, jonka kohderyhmänä oli 2 000 henkilöä. 75 prosenttia vastanneista piti puutaloa parhaimpana vaihtoehtona. Merkittävää on, että käsitys on muuttunut kolmen vuoden aikana. Ohjelma on muuttanut puuhun liittyviä negatiivisia käsityksiä positiiviseen suuntaan. Voidaan sanoa, että on syntynyt uusi kulttuuri. Julkisia rakennuksia, kuten siltoja sekä urheilu- ja jäähalleja on rakennettu puusta. Puurakentaminen on saavuttanut enemmän tai vähemmän saman tason teräs- ja betonirakentamisen kanssa. Metsä on huomattava kotimainen raaka-ainelähde ja sillä on tärkeä merkitys Suomen taloudelle. Siksi on tarpeen, että Suomessa sijoitetaan puurakentamisen tyyppisiin ohjelmiin. Metsäteollisuus on muuttanut ajatustapojaan, mikä on vaikuttanut imagon paranemiseen. Metsänhoito toimii hyvin ja sen toiminta on yleisesti hyväksyttyä. Pohjoismaat ovat kehittäneet uusia innovaatioita puun kokonaisvaltaiseen käyttöön. Jätepuuta käytetään sähkön tuotannossa. Sahatuotanto on erittäin taloudellista. Se lisää puun käyttöä markkinoilla. Uusia yrityksiä välijalostukseen Haluttujen yhteiskunnallisten vaikutusten suhteen tavoitteet uusien jatkojalostusyrityksen synnyttämiseksi saavutettiin. Ohjelman aikana aloitti 3­6 uutta yritystä toimintansa. Tavoite ei kuitenkaan ole ollut riittävä, jotta se olisi antanut vauhtia mekaaniselle puunjalostusteollisuudelle toivotulla tavalla. Ohjelma on kuitenkin käynnistänyt keskustelun vahvan jalostavan teollisuuden tarpeellisuudesta. Haastatteluista kävi ilmi, että sijoitukset ja panostukset välijalostukseen ovat nousseet strategisiksi keskustelun aiheiksi ainakin perusteollisuudessa. Jalostavan teollisuuden syntymistä ovat vaikeuttaneet tarpeeksi suurien markkinoiden puute ja investointiin liittyvä suuri riski. Yrityksillä ei ole ha-

lukkuutta lähteä mukaan, koska liiketoimintaan liittyy epävarmuutta. Välijalostavan teollisuuden osalta ohjelman mahdolliset vaikutukset ovat selvemmin nähtävissä seuraavan viiden vuoden aikana. Toiminnan kehittymistä tukevat mm. seuraavat seikat: · Puun imago on parantunut merkittävästi. Puu on nykyään haluttu materiaali ja sitä pidetään hyvänä rakennusmateriaalina. Nykyään tiedetään, että oikein käytettynä puu kestää pitkään. · Metsäteollisuus on muuttanut ajatustapojaan ja se jos mikä on parantanut imagoa. Metsänhoito toimii hyvin ja sen toiminta on yleisesti hyväksyttyä. Mekaanisen metsäteollisuuden yritysten toimintaa helpottaa se, että teollisuutta pidetään uskottavana ja ympäristön kannalta vastuullisena. · Myyntiyhtiöt vaikuttavat uusien yritysten syntymiseen. Ilman hyvää myyntiorganisaatiota projektit eivät onnistu. · Sahatavaran käyttö on lisääntynyt ja kasvu jatkuu. · Vaneribisnes on kasvanut. Uusia tuotteita on tullut markkinoille ja uusia tehtaita on käynnistetty. Erityisesti havuvanerin kapasiteetti on lisääntynyt, koska uusia liiketoimintayksiköitä on käynnistetty. · 4­6 uutta liimapuupalkkitehdasta on aloittanut toimintansa. Ohjelman loppuvaiheessa kysyntä lisääntyi, mutta valitettavasti liimapuupalkkiyritykset eivät pystyneet vastaamaan kysynnän kasvuun. Riskinä on, että jos markkinakysyntään ei pystytä vastaamaan, kysyntä pienenee tai sitä korvataan muilla tuotteilla, jolloin markkinoiden kasvu heikkenee. Liimapuupalkkimarkkinat ovat kasvaneet nopeasti, koska siinä on nähty aikaisempaa paremmat mahdollisuudet tehdä bisnestä. · Pieniä yrityksiä on käynnistynyt 5­10 kappaletta. Näillä yrityksillä ei ole paljon pääomia, eivätkä ne ole tottuneita bisneksen tekijöitä. Ne aloittavat liiketoiminnan hyvän idean turvin, mutta ne eivät osaa markkinoida tuotteitaan. Niin ollen niiden kasvu on vaikeaa. · Puusta rakennettavat kerrostalot ovat lisääntyneet. · Pieniä elementtivalmistajia on tullut markkinoille, jotka ovat kuitenkin vielä pienet.

17

· Lämpökäsitelty puu on uusi tuote ja sitä valmistetaan uudella ohjelmassa kehitetyllä tavalla. · Tuotteiden kehittäminen on suhteellisen helppoa, mutta liiketoiminnan kehittäminen on jo sitten paljon vaikeampaa. On tärkeää pystyä avustamaan ja tukemaan pienten yritysten liiketoiminnan kasvua. Tarvitaan muun muassa voimavaroja siihen, että opetetaan yritysjohtoa saamaan aikaan menetyksellistä liiketoimintaa. Pienillä yrityksillä ei ole välineitä ja osaamista, jotka ovat ratkaisevia bisneksen teossa. Viennin lisääntyminen Ohjelman vaikutus viennin lisääntymiseen on myös vaikea todentaa lyhyellä aikavälillä. Ohjelman johtoryhmä katsoo kuitenkin, että viennin lisäämisessä on toistaiseksi onnistuttu tyydyttävästi. Viennin lisäämiseen liittyvissä tavoitteissa vaaditaan saavutettujen tulosten laajempaa hyödyntämistä, keskeisten metsäyhtiöiden tiiviimpää osallistumista, parempaa vientibisneksen hallintaa sekä uutta ajattelua ja osaamista vientimarkkinointiin. Jalostettujen tuotteiden vientimarkkinat ovat vielä vähäiset. Kuten tiedetään viennillä on tärkeä rooli, mutta sen käynnistymiseen menee 4­5 vuotta. Kommentteja viennin kehittymisestä: · Liimapuupalkkien vientimarkkinat eivät ole vielä kehittyneet. Potentiaalia kyllä on jonkin verran. · Olemassa olevilla yrityksillä ei ole viennin käynnistämiseen vaadittavaa osaamista. Tarvitaan yhteistyökumppaneita Euroopasta. Viennissä menestyneet yritykset ovat kehittäneet eurooppalaisen myyntiverkoston. Yrityksien, jotka haluavat lisätä vientiään, tulee hakea yhteistyökumppaneita tai kehittää verkostoaan, jotta ne voisivat menestyä markkinoilla. · Suomi on monen tuotteen osalla vasta aloittamassa vientiä ja vientiponnisteluja on tuettava. · Sahateollisuus ei ole halunnut kuunnella asiakkaan tarpeita. Alan yritykset ovat kuitenkin oppineet, että asiakas on valmis maksamaan enemmän tavarasta, joka on tehty asiakkaan toiveiden mukaan. Tällaista konsultointityötä tar18

vitaan, jotta vienti onnistuisi. On tärkeää, että yritykset ymmärtävät, mitä asiakas haluaa, ja valmistavat tuotteen sen mukaan. · Tuoteosakauppa on lisääntynyt. · Tällä hetkellä uskotaan, että viennissä menestyneitä yrityksiä on, mutta tarkalleen ei tiedetä missä määrin. Tarvitaan vientitilastoja eri tuotesegmenttien osalta. · Seuraavassa ohjelmassa voitaisiin kehittää menetelmiä, joilla vastataan vientimarkkinoiden tarpeisiin. Tarvitaan ehkä franchising- tyyppistä järjestelmää. On tarpeen ymmärtää vientimarkkinoita ja kehittää tuotteita, jotka sopivat rakentamisen kuhunkin markkinasegmenttiin. Voisi olla järkevää käynnistää pilottiprojekti, joka auttaisi ymmärtämään, miten asiat on hoidettava, jotta vienti onnistuisi.

Uusien liiketoimintojen kehittäminen olemassa olevissa yrityksissä Yleensä uskotaan, että uusien liiketoiminta-alueiden synnyttäminen on kohtalaisen helppoa. Ohjelma näyttää pystyneen vaikuttamaan erityisesti suurteollisuuden ajatustavan muuttumiseen. Jatkotyöstämistä tarvitaan tasoittamaan alalle luonteenomaisia lasku- ja noususuhdanteen vaikutuksia, jotka ovat tyypillisiä alhaisen jalostusasteen liiketoiminnoille. Uusia liiketoimintoja on syntynyt lähinnä tuoteosien ja järjestelmien valmistukseen eli sinne, missä ne tukevat yhtiön omaa perusteollisuutta. Uusien liiketoimintojen syntyminen kertoo radikaalista muutoksesta perinteisessä teollisessa kulttuurissa. Uusien liiketoiminta-alueiden aikaan saaminen vaatii hyvin toimivia verkostoja. Nyt käynnistyneiden toimintojen tuloksia voidaan tarkemmin arvioida vasta muutaman vuoden kuluttua. Kommentteja uusien liiketoimntojen käynnistymisestä: · Ohjelman vaikutukset on nähtävissä muutaman vuoden kuluttua. Nyt aloitetut toimenpiteet eivät näy nopeasti.

· Ohjelman ansiosta ei käynnistynyt kovin monia uusia liiketoimintoja. · Yritykset ovat kyllä valmiita uusien liiketoimintojen aloittamiseen, mutta eivät tiedä miten. · Yhteistyö teräs- ja betoniteollisuuden kanssa olisi toivottavaa kaikki kolme materiaalia yhdistävän, taloudellisen järjestelmän löytämiseksi. Se lisää myös puun käyttöä. · Tämä oli suuri huolen aihe. Tilanne on parantunut nyt kun uusia tuotteita on kehitetty. Strategiana oli saada aikaan uusia tuotteita. On tarpeen muuttaa kehityskulttuuria niin, että se korostaa markkinoiden roolia. · Vaneri-, ikkuna- ja oviliiketoiminnat ovat kasvaneet. 4.2.2 Yhteiskunnallisten vaikutusten varmistaminen

käytettävissä olevaa tietoa. Lisäksi olisi käynnistettävä koulutusohjelma, jolla osoitettaisiin, kuinka puurakentaminen eroaa teräs- ja betonirakentamisesta. · Voisi olla järkevää kehittää suunnittelujärjestelmiä tarvikeluetteloineen. Valmiit järjestelmät voisivat helpottaa talojen rakentamista. Suunnitelmat yhdessä mallitalojen kanssa näyttävät ihmisille, miltä talot tulevat näyttämään. · Teräksellä ja betonilla ovat omat hyvät suunnittelijat ja arkkitehdit. Puulla ei valitettavasti ole riittävästi omiaan. Kukaan Suomessa ei ole saavuttanut mainetta merkittävien puurakennusten suunnittelijana. 4.2.3 Ohjelman vaikutukset toimialalle

Onnistuessaan hyvin tällainen ohjelma osoittaa heikkoudet. Ja kun näitä heikkouksia käsitellään proaktiivisella tavalla, niistä tulee mahdollisuuksia: · Rakennuspuusepänteollisuutta on kehitettävä. Tämän alan yritysten on osattava rakentaa puusta laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Valitettavasti vain yrityksien on vaikeaa löytää ammattilaisia, jotka hallitsevat puurakentamisen. Tämä saattaa jopa rajoittaa puun käyttöä rakentamisessa. · Puun käytön ammattilaisten koulutusta on lisättävä. Tietokoneita voidaan hyödyntää tiedon välityksessä, samoin kuin siinä, että puuta käytetään mahdollisimman taloudellisesti. · Opetus- ja tietokoneohjelmia on kehitettävä, sillä ne ovat puun käytön edistämisessä avainasemassa. · Rakennusyrityksiin tulisi perustaa puuosastoja, jotka silloin, kun osa rakennuksesta on taloudellista tehdä puusta, hoitaisivat työn osaavasti Tällä hetkellä ei ole mahdollista saada esimerkiksi puuvälipohjia teräsrakennuksiin. Tutkimusta on kyllä tehty, mutta kukaan ei tiedä miten tietoa voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Ohjelman tehtävänä olisi nyt käynnistää teknologian siirtohanke, jotta mahdollisimman moni saisi tietää mitä on tehty ja kuinka soveltaa

Ohjelman käynnistysvaiheessa ohjelman johtoryhmä asetti seuraavat tavoitteet, joilla vaikutetaan koko toimialaan: · yhteistyöverkostojen synnyttämisen puurakentamiseen · puurakentamisen laadun parantamisen · jalostettujen tuotteiden viennin lisäämisen · säännösten muuttamisen niin, että puulla on tasavertainen asema rakentamisessa. Ohjelman johtoryhmän käsityksen mukaan yhteistyöverkostojen synnyttäminen ja laadun parantaminen onnistuivat hyvin, kun taas jalostettujen tuotteiden viennin lisääminen vain tyydyttävästi. Ohjelma on saanut teollisuuden kiinnittämään huomiota puun käyttöön rakennuksissa ja lisännyt tietoa puun käytöstä. Se on myös osoittanut, että puurakentaminen on vakavasti otettava vaihtoehto, mikä vastaavasti lisää kysyntää ja kiinnostusta kehittämistoimenpiteisiin. Ohjelma on myös vaikuttanut puuhun erikoistuneiden tutkimusyksiköiden kehityskulttuurin syntymiseen ja vahvistumiseen. Projektit arvioivat, missä määrin niiden saavutetut tulokset tukevat haluttujen ohjelman toimialavaikutusten toteutumista.

19

Kuva 5. Johtoryhmän näkemys siitä, kuinka vaikutukset toimialalle on saavutettu. (N=9)

Kuva 6. Projektin näkemykset siitä, kuinka niiden tulokset vaikuttivat alan kehittymiseen. (N=29)

Projektien näkemykset tukevat johtoryhmän käsityksiä muuten paitsi, uusien verkostojen ja liiketoimintojen kehityksen osalta. Projektit eivät näe verkostoitumisen vaikutusta yhtä suurena kuin johtoryhmä.

Käsitysero saattaa johtua siitä, että vaikka verkostojen merkitys alan kehittämisessä on lisääntynyt, useat projektit tukeutuvat olemassa oleviin verkostoihin. Toisaalta moni uusi verkosto jäi melko löyhäksi, koska niiden säilymiselle projektin päätyttyä ei ollut liiketoiminnallisia edellytyksiä.

20

Puurakentamisen laadun parantaminen Ohjelman aikana odotukset puuhun korkealaatuisena rakennusmateriaalina olivat korkealla. Ohjelman tutkimusprojekteissa tuotettiin runsaasti tietoa puun ominaisuuksista ja käytöstä rakentamisen eri kohteissa. Eniten on tutkittu ääneneristystä, paloturvallisuutta ja kosteuden hallintaa. Tutkimuksen avulla on pystytty poistamaan negatiivisia käsityksiä, mitä tulee puun käyttöön rakentamisessa. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, puuta voidaan pitää modernina materiaalina, jonka laatu on hallittavissa. Tutkimus on tuottanut tietoa oikeista rakennusmenetelmistä ja yritysten projekteissa on kehitetty lukuisia yksityiskohtaisia ratkaisuja, menetelmiä, järjestelmiä ja malleja, jotka mahdollistavat puun käytön korkealuokkaisissa rakennuksissa. Tuloksista huolimatta on edelleen vallalla käsitys, että laatu ei vieläkään ole riittävän hyvin hallinnassa. Puute on puurakentamisen prosessiosaamisessa, jossa vastuu laadusta on hajautettu liian pienille yksiköille, kokonaislaadun kärsiessä. Voidaan sanoa, että edellytykset korkealuokkaiselle puurakentamiselle ovat, mutta niitä ei ole vielä pystytty hyödyntämään. Ohjelman toivottiin käsittelevän laatuasioita enemmänkin. Tulokset ovat osoittaneet, että puu on laadullisesti kilpailukykyinen muiden materiaalien kanssa, mutta ohjelma ei onnistunut tuomaan tarpeeksi selvästi esille puun lisäarvoa ekologisena ja varteenotettavan vaihtoehtona. Ohjelman vaikutukset laatuun on nähtävissä lyhyellä aikavälillä tuotteiden laadun paranemisena sekä suunnittelu- ja toteutusratkaisujen kehittymisenä. Palveluiden ja toteutusprosessin laatua mitataan toimintaverkostojen kehittymisen kautta. Laadun paraneminen näkyy nopeimmin asiakastarpeiden huomioimisessa ja valmistalo- ja tuoteosakaupassa. Tulosten hyödyntäminen vaatii kysyntälähtöisten markkinoiden synnyttämistä ja puun laatuominaisuuksien korostamista kilpailutekijänä.

Kommentteja puurakentamisen laadusta: · Rakennusyhtiöt hakevat halpaa hintaa enemmän kuin korkeaa laatua. Tuotteiden on oltava kilpailukykyisiä. Rakennuttajat eivät halua maksaa hyvästä laadusta. Laatu saattaa vähentää kustannuksia pitemmällä tähtäimellä vähentämällä ongelmia. · Projekteissa on tuotettu tietoa kosteuden hallinnasta enemmän kuin koskaan aikaisemmin on tehty. Kysymys kuuluukin "Rakennammeko paremmin nyt kun meillä on tämä tieto käytettävissä?" · Puun laatua pidettiin aikaisemmin huonona. Puu on tällä hetkellä betonin kanssa samalla tasolla. Teräksellä on paras imago. Tavoitteena onkin saada puu teräksen kanssa samalle tasolle. · Ohjelma on opettanut toteuttamaan puurakennusprosessin paremmin, mikä vastaavasti on parantanut laatua. Osaamme suunnitella paloturvallisia, hyvin äänieristettyjä ja kosteutta kestäviä puurakennuksia. Teknologia on vain siirrettävä rakennusliikkeisiin niin, että laaturakentaminen saa mahdollisuuden levitä. · On tarpeen löytää rakennusliikkeitä, jotka ottaisivat puurakentamisen laatuasiaksi. Yhteistyöverkostot puurakentamisessa Ohjelmassa verkostoitumista pidettiin keskeisenä edellytyksenä puutuoteteollisuuden liiketoimintojen kehittymiselle. Ohjelman merkittävimpänä vaikutuksena voidaan pitää sitä, että verkostoitumisen käsite on löydetty alan yrityksissä ja kiinnostus verkostoitumiseen on herännyt sekä valmius luoda verkostoja on lisääntynyt. Lisäksi verkostoitumista on ohjelman aikana harjoiteltu käytännössä. Tämän hetkisessä markkinatilanteessa syntyneiden aitojen verkostojen määrä on kuitenkin vielä pieni. Ohjelman projekteissa on syntynyt lukuisia verkostoja, joiden toiminta on loppunut projektin päätyttyä. Lisäksi monet verkostoista toimivat kuten perinteinen alihankinta, jossa yhteistyösuhde ei ole jatkuvaa, ja jossa tärkeintä on toimituksien edullisuus. Monissa tapauksissa syynä

21

on markkinoiden ja kysynnän sekä verkostoitumiskulttuurin puuttuminen. Ohjelmassa syntyi myös niin kutsuttuja aitoja, pysyviä verkostoja, joita voidaan kuvata seuraavasti: · Menestyvässä verkostossa on selkeä vetäjä (yritys). · Verkostojen syntymistä on nopeuttanut asiakkaiden vaatimukset. · Vetäjänä oleva yritys osaa markkinoida ja sillä on riittävästi resursseja. · Verkoston jäsenet ovat asettaneet selkeät strategiset liiketoiminta- ja tulostavoitteet. · Vetävä yritys pitää verkostoa tiukasti valvonnassaan. · Verkostossa olevat yritykset ovat tehneet tai tekemässä omia liiketoiminta- ja teknologiastrategioitaan ja kehittämässä perustoimintojaan niin, että ne tukevat verkostossa olevia muita yrityksiä ja niiden kasvua. Potentiaaliset vetäjäyritykset huomioivat verkottumisen ja siinä onnistumisen tai epäonnistumisen myös osana strategiaa. Ne ottavat tarkasteluissaan huomioon, mikä niiden perusliiketoiminta on; mitä niiden tulisi tehdä itse ja mitä ulkoistaa; mitä riskejä ne uskaltavat ottaa; mitkä ovat mahdollisuudet; ja kuinka avoimia ne voivat olla toisia verkostossa toimivia yrityksiä kohtaan. Menestymisen avaintekijä on se, että jokainen tuntee saavansa jotakin. Jos vetäjänä toimiva yritys ei tunne saavansa tarpeeksi hyötyä suhteessa riskeihin tai jos sillä on tunne että hyöty menee toiselle yritykselle, on hyvin loogista, että se helposti hoitaa jatkossa asian itse. Aitoja verkostoja on syntynyt tai syntymässä mm. ovi-, ikkuna- ja rakennusosateollisuuteen sekä puukerrostalojen rakentamiseen. Sahateollisuuden aktiivisella roolilla on ollut keskeinen merkitys verkostojen syntymiseen erityisesti Lahden ja Oulun seuduilla. Ohjelman projektit ovat synnyttäneet myös tiivistä ja laajaa yhteistyötä. Vuorovaikutteisuus on lisääntynyt ja eri osapuolien roolit ovat selkeytyneet uusien menetelmien myötä. Tutkijoiden välinen verkostoituminen ja tiedonvaihto on ollut tehokasta, mutta usein verkostossa on katkos tutkimuksen ja tulosten soveltamisen välillä.

22

Kommentteja verkostoitumisesta: · Verkosto tarvitsee johtajan, joka vastaa siitä, että verkosto toimii · Vetovastuussa oleva yritys olisi hyvä olla suuri yritys, sillä suuryrityksillä talousseuranta on kunnossa. Lisäksi niiden on helpompaa huomata, jos jokin on menossa pieleen, ja korjata tilanne. Pienet yritykset saattavat joutua rahoitusvaikeuksiin ennen kuin tarvittavat muutokset ennätetään tehdään. Tämäntyyppinen synergia auttaa verkoston toiminnassa. · Vetovastuussa oleva yritys ottaa suuren riskin. Tämä on merkittävä rajoite verkostojen syntymiselle. Vetovastuussa oleva joutuu luovuttamaan osan osaamisestaan pienemmälle yritykselle, josta voi tulla kilpailija. Suuryritys perustaa tässä tilanteessa mieluummin oman liiketoimintadivisioonan, jos vain suinkin varat antavat periksi. · Verkostoitumista on kokeiltu tuotekehityksessä, mutta sitä ei pidetty onnistuneena ratkaisuna, sillä osapuolet olivat huolissaan investoinnista, uuden tuotteen valvonnasta, tuottojen jakamisesta jne. · Puukerrostaloprojektissa verkostuminen onnistui hyvin. Rakenne-elementtien toimittajat, urakoijat ja suunnittelijat työskentelevät nyt tiiviimmin yhdessä. · Näyttää siltä että kilpailijat toimivat yhdessä enemmän kuin aikaisemmin. Ne hyödyntävät toistensa taitoja, jotta pärjäisivät markkinoilla. Tiedonvälitys näyttää myös parantuneen verkottumisen myötä. · Kun yhteistyö tiivistyy verkostossa olevien yritysten välillä, voivat ne jatkossa tehdä jopa strategista suunnittelua yhdessä, mikä hyödyttää kaikkia osapuolia. · Projektit osoittivat, että verkottuminen onnistuu parhaiten silloin, kun pienet yritykset yhdistävät voimansa työvoiman, materiaalien ja rahoituksen osalta. · Todellisena ongelmana verkottumisessa on aito yhteistyö ja tiedon välitys. Ohjelmassa näistä kumpikaan ei ole kunnolla toteutunut. Mukana olevien osapuolten on luotettava toisiinsa. · Kaikkien mukana olevien on ymmärrettävä oma roolinsa verkostossa, samoin kuin mitä verkosto todella merkitsee. Verkostolle tulisi olla pohjana malli, jonka kaikki osapuolet hy-

väksyvät. Verkosto merkitsee siis kumppanuutta, jossa kaikkien osapuolien tulisi saada hyötyä. · Silloin kun verkosto ei toimi, pienet yritykset irtaantuvat tavallisesti ensin. Todennäköisesti syynä on, että yritykset eivät ole sisäistäneet rooliaan verkostossa. Lisäksi verkon toiminta saattaa olla suunnittelematonta. Jalostettujen puutuotteiden viennin arvon kasvu Jalostettujen puutuotteiden viennin arvon kasvu ei lisääntynyt siinä määrin kuin odotettiin. Viennin kasvun kehitystä ohjelman aikana on tarkasteltu lähemmin ohjelman raportissa Puurakentamisen seurantamittarit (Anna-Leena Perälä, VTT Rakennustekniikka, Tampere 5/1999). Ohjelman asettamasta 50 prosentin jalostettujen puutuotteiden viennin arvon kasvusta toteutui ohjelman aikana 15 prosenttia. Viennin arvo vuonna 1998 oli 6,3 miljardia markkaa. Viennistä puupohjaisten levyjen osuus oli yli puolet eli 3,5 miljardia markkaa, jossa kasvua vuodesta 1994 on 20 prosenttia. Tärkeimmät vientimaat olivat Saksa, Iso-Britannia, Alankomaat, Ruotsi ja Ranska. Teknologiaohjelman aikana käynnistyi uutena tuotteena havuvanerin vienti. Rakennuspuusepäntuotteiden ja parketin viennin arvo vuonna 1998 oli 1,3 miljardia markkaa, jossa kasvua vuodesta 1994 oli 19 prosenttia. Tärkeimmät vientimaat olivat Saksa, Venäjä ja Iso-Britannia. Tehdasvalmisteisten talojen viennin arvo kasvoi 0,7 miljardista markasta 0,85 miljardiin markkaan. Tärkeimpiä vientimaita olivat Saksa, Japani ja Venäjä. (Anna-Leena Perälä, VTT Rakennustekniikka, Tampere 5/1999). Ohjelman suoria vaikutuksia vientilukuihin on vaikea arvioida, sitä vastoin välilliset vaikutukset alan aktivoimiseksi on mahdollista osoittaa. Mekaanisen metsäteollisuuden kasvun tärkein edellytys on vienti. Vienti oli melkein jokaisen haastatellun yrityksen tavoitteena ja monet olivat-

kin tehneet useita vientikokeiluja jo ennen ohjelman käynnistymistä. Useimmissa tapaukaissa vientikokeilut eivät ole kuitenkaan johtaneet laajempaan liiketoimintaan. Pienten tuotannollisten yritysten vienti on tällä hetkellä suurimmaksi osaksi välillistä. Viennin käynnistämisessä auttaa, jos yritys hallitsee seuraavat liiketoimintaan liittyvät perusasiat: · Toimintaprosessi on ensin hallittava kotimarkkinoilla. Tämä vaatii liiketoiminta- ja teknologiastrategioiden tekemistä ja liiketoiminnan tehostamista. · Kotimaan verkostojen on oltava todella toimivia, jotta ne voisivat olla pohjana vientiverkostoille. Sen jälkeen on tärkeää löytää ulkomaisia partnereita tai käynnistää tytäryhtiöitä, joiden osaamistaso on sama kuin kotimaan emolla. Emoyhtiötä voidaan käyttää viennissä toimivien avainhenkilöiden kasvualustana. · Vientimarkkinoiden asiakkaat ja niiden tarpeet on tunnettava hyvin. Lisäksi oman tuotannon markkinointi vientimarkkinoilla on osattava. · Asiakkaiden tarpeet on sovitettava liiketoimintastrategiaan (kuten raaka-aineet, komponentit, järjestelmä- ja avaimet käteen -toimitukset, välitön ja välillinen vienti). Viennin kasvua pidetään realistisena mahdollisuutena seuraavan 4­5 vuoden aikana. Pienet tuotannolliset yritykset toivovat vahvaa kansallista panosta alan vientistrategian tekemiseen ja vientiponnistelujen tukemiseen. Haastateltujen yritysten mukaan pahimmat viennin esteet ovat · raaka-aineen korkea hintataso Suomessa · kuljetuskustannusten suuruus · ei tunneta lopputuotteiden osalta vaatimuksia kohdemarkkinoilla · puute voimavaroista ja markkinointiosaamisesta, jotta viennin käynnistys onnistuisi. · sijoitetun pääoman tuotto näyttää olevan parempi isossa vientiprojektissa. Kun yritys käynnistää vientiä, tappiot ovat erittäin suuret ja yritys tarvitsee pääomia tappioiden kattamiseen. Siksi pienillä yrityksillä on huomattavasti vaikeampaa.

23

Haastateltujen esittämiä lisähuomioita: · Me emme ole vielä hyödyntäneet mahdollisuuksiamme. Emme ole panostaneet tarpeeksi siihen, että ymmärtäisimme mitä asiakas haluaa. Se vasta luo edellytykset puutuotteiden viennin kasvulle. · Tyypillisesti alhainen hinta on tärkeä myyntiargumentti. Asiakkaat ovat valmiita maksamaan enemmän vain harvoissa tapauksissa. Määrällä on mahdollista tehdä rahaa. Jos tuotanto on kunnossa, yrityksen on mahdollista menestyä, jos se on suunnannut toimintansa oikein. Yritystä auttaa myös, jos kohdemarkkinat eivät ole kovin tunnetut, sillä se pitää kilpailun vähäisempänä. Markkinatutkimukset ja kohdemarkkinointi ovat tärkeitä menestymisessä. · USA:n markkinoiden tutkiminen auttoi ymmärtämään, miten siellä rakennukset rakennetaan tehokkaasti. Seuraavaksi on vain hyödynnettävä tietoa ja toimitettava USA:n markkinoille sellaisia tuotteita, joita siellä halutaan. · Vientimarkkinoiden kehittämisen tulee olla teollisuuden tavoite. Meidän on todella tunnettava vientimarkkinat ja kehitettävä tuotteita, jotka sopivat markkinoiden rakennusjärjestelmään. Tässä voisi auttaa pilottiprojekti. · Sahateollisuus ei ole tiennyt mitä asiakas haluaa. Sahayritykset ovat oppineet, että ne voivat tehdä asiakkailleen räätälöityjä tuotteita, joista asiakkaat maksavat enemmän. Räätälöidyt tuotteet vähentävät hukkaa ja luonnollisesti ne sopivat paremmin asiakkaan tarpeisiin. Juuri tällä tavalla tulisi toimia, jotta viennissä olisi mahdollisuus menestyä. Puun tasavertainen kohtelu rakennusmääräyksissä Ohjelmassa keskeisellä sijalla oli puukerrostalojen rakentaminen, mikä nosti esille puun tasavertaisen kohtelun rakennusmääräyksissä. Yhtäaikaa ohjelman käynnistymisen kanssa myös Euroopan standardisoimiskomitea CEN on vaatinut määräyksien tarkistamista. Ohjelman välittömiä vaikutuksia viranomaisten päätöksentekoon on vaikea osoittaa, mutta yleisesti näyttää siltä, että ne määräykset, joita myös ohjelma on halunnut muutettavaksi, ovat muuttuneet ohjelman aikana. Ohjelma on käynnistänyt

24

keskustelun puurakentamisen toimialan ja viranomaisten välillä, mikä omalta osaltaan vie alan kehitystä eteenpäin. Nykyiset määräykset kyllä sallivat puurakenteiden käytön, mutta niiden soveltaminen ei ole vielä alan tässä kypsyysvaiheessa johtanut kaikilta osin kannattavaan liiketoimintaan. Käytännön ongelmista vaikeimmat ovat paloturvallisuus ja määräysten ristiriitainen käyttö paikallistasolla. Tulkinnat vaihtelevat, mikä vaikeuttaa koko maahan soveltuvan rakennusjärjestelmän kehittämistä. Ympäristöministeriö on laatinut oppaan, joka selventää määräysten taustoja ja helpottaa tulkintoja. Opasta ei ehkä kuitenkaan vielä riittävästi tunneta. Viranomaisen näkökulmasta toiminnnallisuus aiheuttaa tutkintaeroja, mutta luo myös mahdollisuuksia uusille ratkaisuille. Haastateltujen mielestä ohjelman olisi pitänyt määräysten yhteydessä korostaa enemmän puun käyttöä rakentamisessa kuin puurakentamista. Puurakentamisella nähtiin olevan niin paljon historiallista painolastia, että se estää puurakenteiden ja -komponenttien objektiivisen käsittelyn. Kommentteja puun kohtelusta rakennusmääräyksissä: · Standardit ja määräykset ovat muuttuneet hitaasti. Teollisuuden tulisi vaikuttaa muutoksiin voimakkaammin. Paikalliset rakennustarkastajat eivät ole vieläkään valmiita hyväksymään puurakentamista. Nopeampi muutos olisi vaatinut suuremmat rahalliset panostukset. · Sääntöjen on muututtava. Niiden ei pitäisi olla materiaaliin perustuvat, vaan rakennukseen/sovellukseen perustuvia. Viimeisen 2­3 vuoden aikana tehdyt muutokset ovat parantaneet puun asemaa, mutta kuitenkin työ on vasta alussa. · EU on painostanut muuttamaan säännöksiä, jotka estävät puun käyttöä. · Teräs- ja betoniteollisuus ovat onnistuneet parantamaan asemaansa markkinoilla käyttämällä hyväksi määräyksiä. · Tällä alueella on vielä paljon tehtävää. Kantavuuskysymykset rajoittavat puun käyttöä, sillä puun turvallisuuskerroin on 1,5, kun se teräkselle on 1,2. Puuta pidetään ominaisuuksiltaan

vaihtelevana, siksi sen turvallisuuskertoimen on oltava korkeampi. Tämä rajoittaa puun kilpailukykyä. · Paloturvallisuudessa on vielä tekemistä. Sammutintoimittajista on vielä puute, siksi ne ovat kalliita. Tarvitaan sammutinjärjestelmiä, jotka ovat turvallisia ja edullisia. Suomessa ei ole käytössä USA:n tapaan kevyitä sammutinjärjestelmiä. Amerikkalainen 13R-järjestelmä olisi edullisempi, jos sitä vain voitaisiin käyttää Suomessa. · Rakennusstandardien ja säännöksien kehittämistyöhön tarvittaisiin ammattilainen. Suomella olisi mahdollisuuksia käyttää määräyksiä ja standardeja apuvälineenä markkinoiden lisäämisessä, mutta onnistuminen vaatii hyvää suunnitelmaa ja asiaan omistautuneita ammattilaisia. Mitä muita vaikutuksia ohjelmalla olisi pitänyt olla? · Puutuoteteollisuuden on aina pitänyt puolustaa olemassa oloaan. On kysyttävä miksi. Teräs ja betoni ovat aina näyttäneet olevan monta askelta puuta edellä. Puurakentamisen ohjelma on vasta alkua, työn on muututtava proaktiivisemmaksi. · Ohjelman olisi pitänyt tarkastella ongelmia globaalin suunnittelun näkökulmasta. Suunnittelu on tehtävä reaalimaailmassa ja sen tulisi huomioida eri näkökulmia ­ rakentamisen nopeuden, turvallisuuden, kustannustehokkuuden jne. · Teräs- ja betoniteollisuudella on omat järjestönsä, jotka huolehtivat tuotteen/markkinoiden kehittämisestä koko toimialan osalta. Järjestöt pitävät huolta myös betonin ja teräksen eduista. Ne ovat tehneet strategisen suunnitelman ja edelleen sen pohjalta priorisoineet tehtävät. Yksittäiset yritykset ovat olleet mukana työssä, vaikka osana teollisuuden kokonaissuunnitelmaa. Betoniteollisuus on ollut erityisen aggressiivinen seuraavissa asioissa: ­ standardien ja sääntöjen kehittämisessä ­ helppokäyttöisten suunnitteluvälineiden kehittämisessä ­ betonin käytöstä saatavien etujen esille tuomisessa ­ tavoitteena on ollut betonin markkinaosuuden kasvattaminen, myös viennissä.

· Ohjelma ei ole todella auttanut pieniä yrityksiä. Niillä ei ole ollut aikaa tai rahaa osallistua ohjelmaan siten, että ne olisivat hyötyneet siitä. Niille tärkeintä on hoitaa omat hommat ja maksaa laskut. Jos ne olisi voinut saada mukaan vaivattomammalla tavalla, ohjelmasta olisi tullut isompi, jolloin myös vaikutukset olisivat olleet suuremmat. · Ohjelmalla olisi ollut tarve irtaantua tutkimuspainotteisuudesta ja suuntautua itse liiketoiminnan kehittämiseen. Kuinka se olisi ollut mahdollista saada aikaan? Olisiko Tekes voinut auttaa? Olisiko Tekes siihen oikea organisaatio? 4.2.4 Projektien välittömät vaikutukset yritysten ja tutkimuslaitosten toimintaan

Ohjelmatasoisten vaikutuksien lisäksi tutkittiin myös projektien vaikutuksia osallistuneiden organisaatioiden liiketoimintaan tai asetettujen toimintatavoitteiden saavuttamiseen. Vaikutukset arvioitiin ulkoisten ja sisäisten vaikutusten sekä tuotannon tehokkuuden näkökulmasta. Ulkoiset vaikutukset Yleisesti ottaen ulkoiset vaikutukset näyttävät ohjelman aikana olleen positiivisia. Tämä kasvattaa tuotantomääriä pitemmällä aikavälillä. Seuraavassa on esitetty tutkimuslaitos- ja yritysprojektien havaitsemia ulkoisia vaikutuksia: · On saatu positiivista asiakaspalautetta ja yhteistyö jatkuu · Alueelliset yksiköt ovat valmiimpia yhteistyöhön · On syntynyt uusia markkinoita · Tarjouspyynnöt ovat lisääntyneet · Asiakkaiden luottamus on lisääntynyt · Asiakastyytyväisyys on lisääntynyt · Asiakkaiden kehitysideoiden määrä on lisääntynyt · Julkisuus on lisääntynyt · Materiaaliteollisuus on alkanut tukea ratkaisujamme · Uusi tutkimuslaitos aloitti toimintansa ja sen markkinaosuus on kasvamassa

25

· Uusi rakennejärjestelmä synnytti uuden liiketoiminta-alueen · Maineemme puurakentajana on parantunut · Olemme profiloituneet ulospäin: kasvua, yhteistyön käynnistämistä, uusien liiketoiminta-alueiden käynnistymistä, myynnin kasvua jne. · Nykyisin puhutaan enemmän puurakentamisesta. Puuta pidetään hyvänä ekologisena rakennusmateriaalina ja suhtautuminen puun käyttöön rakentamisessa on hyvin positiivista. Sisäiset vaikutukset Sisäiset vaikutukset näkyvät tavallisesti selvimmin talousluvuissa ja liiketoiminnan edellytysten paranemisena. Projektien sisäiset vaikutukset ovat toistaiseksi huonommin nähtävissä ja yrityksiltä puuttuu mittarit seurata kehitystoiminnan vaikutuksia. Seuraavassa on esitetty tutkimuslaitos- ja yritysprojektien havaitsemia sisäisiä vaikutuksia: · Tuotannon tappiottomuus · Kustannustehokkuus on parantunut · Määrän kasvu on tehnyt liiketoiminnasta kannattavan · Liiketoiminnan rahoitus on helpompaa · Liikevaihto on kasvussa

· Olemme onnistuneet siirtämään tutkimustulokset suoraan koulutukseen · Kysyntä ylittää toimituskyvyn · Ohjelmassa kehitettiin sahatavaraan uusia erikoiskokoja, uusia vanerikokoja ja päällystyksiä sekä puusiltoja, mikä lisää tuotantomääriä ja katteita. Tuotannolliset/toiminnalliset vaikutukset Tuotannolliset vaikutukset merkitsevät muutoksia läpimenoaikaan, laatuun ja tuotantokustannuksiin. Yritykset ovat vasta aloittamassa toimintaa uusilla menettelytavoilla, siksi vaikutuksia on vaikea arvioida. Seuraavassa projektien kommentteja toiminnan ja tuotannon tehokkuuden syntyneistä vaikutuksista. · Tuotannon tarpeet ja parantamismahdollisuudet on määritelty · Tutkimuksen laatu on parantunut · Uutta osaamista on syntynyt · Omat palvelumahdollisuutemme ovat parantuneet huomattavasti · Toiminnan tehokkuus on parantunut · Henkilöstön osaaminen parantunut · Pystymme vastaamaan kysyntään paremmin.

26

5

5.1

Saavutetut tulokset

Ohjelmapäällikön arvio ohjelman tuloksista

Tässä luvussa ohjelmapäällikkö arvioi omasta näkökulmastaan ohjelman tuloksia noudattamalla sen arvioinnissa ja ohjauksessa käytettyä systematiikkaa. Aluksi tarkastellaan projektien välittömiä tuloksia siltä osin kuin ne ovat julkisia tai yritykset ovat julkistaneet niitä. Tämän jälkeen tarkastelua laajennetaan ohjelman välittömiin vaikutuksiin (toimialataso) sekä välillisiin vaikutuksiin (kansantalouden taso). 5.1.1 Projektien tulokset

Tässä luvussa esitetyt arviot ohjelman projektien tuloksista perustuvat ohjelmapäällikön ja lukuisia projekteja ohjanneen Pekka Nurron (Suomen Puututkimus Oy) käymiin arviointikeskusteluihin. Tulosarviot esitetään käyttäen hyväksi luvussa 2.4 esitettyä teemajaottelua. Sanallisen arvion jälkeen on taulukkomuodossa hahmoteltu projektien tulosten painottuminen uutta tietoa tuottaneisiin projekteihin, toimintamallikokeiluihin ja kaupallisia tuotteita synnyttäneisiin hankkeisiin. Akustiikan alueella on kerätty hajanainen ja usein vahvasti uskomuksiin perustuva tieto sekä jäsennetty ja testattu sitä. Näin on saatu varmuus siitä, mitä tiedetään ja mihin asioihin on jatkossa panostettava. Tavoitetutkimushankkeissa ja niihin liittyneissä yrityshankkeissa on tuotettu ennen kaikkea tietoa puisen välipohjan askelääneneristyskyvyn parantamisesta. Hankkeet ovat opettaneet, että ääneneristysasiat on muistettava ottaa huomioon kaikessa puurakentamiseen liittyvässä rakennus- ja rakennesuunnittelussa sekä installaatioiden suunnittelussa ja asennuksessa. Jatkotyössä on keskityttävä kokonaisuuksien toiminnan varmistamiseen unohtamatta tuotepuolella mm. välipohjaratkaisujen edelleen kehittämistä.

Kosteuden hallintaan liittyvissä asioissa ohjelmassa on tehty paljon työtä lähtötilanteessa vallinneiden negaatioiden torjumiseksi tutkimuksen tuottamalla fakta-aineistolla. Ohjelmassa on tuotettu faktapohja höyrynsulun käytölle tai sen poisjättämiselle, siirretty keskustelun painopistettä eristeiden materiaaliominaisuuksista vaipparakenteiden kokonaistoimivuuteen sekä luotu perusteita kosteusteknisen mitoituksen logiikalle, tuotettu mitoitusarvoja ja kehitetty valmiiden rakenteiden mittauslaitteistoja. Tutkijat ovat keskeisistä kysymyksitä yhtä mieltä, mutta heidän näkemyksensä eivät ole kaikilta osin siirtyneet kentälle ohjaamaan suunnittelijoiden valintoja ja kuluttajien ostopäätöksiä. Alueella on edelleen paljon tekemistä; erikoisesti puurakennusten ja rakenteiden vienti hyötyy luotettavasta maakohtaisesta rakennusfysikaalisesta argumentointiaineistosta, joka liittyy konkreettisesti vietäviin tuotteisiin ja jolla on kytkentä kyseisen maan rakentamiskäytäntöihin ja -järjestelmiin. Kosteuden hallintaan liittyy tätä suurempi kokonaisuus, pitkäaikaiskestävyys. Ohjelmassa on tällä alueella panostettu ainoastaan puujulkisivuihin. Niille saadaan suunnitteluohje, jonka tukena on laaja, jopa 1800-luvun alkupuolelta säilyneiden puujulkisivujen analyysi. Palokysymyksissä on normien perusteiden kehitystyössä päästy liikkeelle paloriskin ja siltä suojautumisen perusteiden selvittämisellä. Tämän lisäksi ohjelma on osaltaan ollut tukemassa ympäristöministeriössä käynnistettyä palonormien uudistamis- ja viranomaisohjeistuksen kehittämisprosessia tuottamalla relevanttia tutkimustietoa ja tarjoamalla sitä normien laatijoiden käyttöön. Alue on vaikea, ja tekemistä on paljon, koska asioihin liittyy runsaasti syvälle juurtuneita arvotuksia, joita uusi tieto joutuu ­ jopa tutkijatasolla ­ haastamaan.

27

Edellä esitettyjen puurakenteiden ja puurakennusten toimivuustarkastelujen erityispiirre ja haaste ei ole niinkään puussa sinänsä, vaan eri materiaalien ja järjestelmien yhdistämisessä puuhun. Esimerkkeinä tästä ovat mm. välipohjan kerrosrakenne, höyryn- ja ilmansulkujen muodostaminen ja erilaisten eristeiden käyttömahdollisuus niiden yhteydessä sekä rakenteiden edellyttämät tuuletus- ja ilmanvaihtoratkaisut. Myös eri järjestelmien yhteensopivuus on varmistettava: puurakennuksen vaipan rakennejärjestelmiä ja niihin sidottuja suunnitteludetaljeja ei tule jatkossa kehittää ottamatta huomioon niiden vaatimuksia ilmanvaihtojärjestelmille. Ohjelman yksi painopiste on ollut rakennusjärjestelmien ja -prosessien alueella, sillä rakennusjärjestelmä on jakelukanava muille kehitystyön tuloksille. Ohjelman kestäessä onkin todettu, että puurakentaminen ei kehity, jos valtajärjestelmään tuodaan betoniosien tilalle puuosia, vaan puurakennuksille on löydettävä niille ominaiset järjestelmäratkaisut sekä niitä tukevat suunnitteludetaljit ja toteutusmuodot. Näitä kaikkia on kehitetty useissa projekteissa edeten pienin askelin. Läpimurtona ja järjestelmäpilottina on ollut amerikkalaisen platform-järjestelmän soveltaminen Suomeen, minkä tuloksena suurta puutavaraliikeket-

jua pitää varastossa järjestelmän mukaisia komponentteja. Tämän lisäksi sitä on käytetty hyväksi monentyyppisissä rakennuskohteissa. Platformin vakiinnuttamista on merkittävällä tavalla (RTkortit, tiedottaminen, hankkeiden kannustaminen jne.) tukenut Puuinfo ry. Järjestelmän kehitystyö ei ole lopussa, ja yrityksistä on saatu tietoja jatkuvasta edistymisestä. Olennaista järjestelmärakentamisen jatkokehittymisen kannalta onkin, sitoutuvatko rakennusliikkeet järjestelmäkehitykseen, vai eteneekö kehitys eri yhtiöissä tehtyjen kokeilujen ja niitä tukevan muista kohteista siirretyn tiedon varassa. Näiden vaihtoehtojen valinnan eroja kustannuskilpailukyvyn kannalta on hahmoteltu alla olevassa kuvassa. Jos järjestelmäkehitystyötä joudutaan jatkamaan koerakennuskohteesta toiseen ja samalla siirtämään tietoa yritykseltä toiselle, eteneminen on verkkaista eikä betonijärjestelmärakentamisen tasoa saavuteta kovinkaan nopeasti. Usko järjestelmärakentamisen ­ ja koko puurakentamisen ­ kehityskykyyn laskee. Sen sijaan järjestelmärakentamisen kehittämiseen sitoutunut rakennusliike voi hyödyntää eri kohteissa järjestelmän etuja täysimääräisesti ja etenee oppimiskäyrällä nopeasti.

Kuva 7. Eri kehitysvaihtoehtoja.

28

Suomessa tehty puukerrostalorakentamisen kilpailukykyisyystutkimus antaa viitteitä siihen suuntaan, että puurakentamisen kilpailukykyisyyden eroja eri maissa voitaisiin selittää eroilla niiden järjestelmärakentamisen tasossa: · USA:ssa, jossa järjestelmärakentaminen puukerrostaloissa on vakiintunut ja kovan kilpailun hiomaa eikä betonirakentamisjärjestelmä ole niin kehittynyt kuin Suomessa, puu on kerrostalorungoissa markkinajohtaja · Ruotsissa, jossa ei ole kehittynyttä betonirakentamisjärjestelmää, ensimmäiset puukerrostalot olivat hyvin kilpailukykyisiä betoniin verrattuina · Suomessa, jossa betonin BES-järjestelmä on ollut vakiintuneessa käytössä yli 20 vuotta, puurunkorakenteiset kerrostalot eivät ole päässeet samaan suhteelliseen kilpailuasemaan kuin Ruotsissa. On korostettava, että edellä esitetty havainto on jatkotutkimusten puuttuessa vielä hyvin hypoteettinen, mutta se saa tukea myös muiden toimialojen kokemuksista. Aloilla, joilla teollisuusstandardit ovat olennaisessa kilpailua ohjaavassa asemassa (esim. elektroniikka), kilpaillaan merkittävässä määrin tuotekehityksen tuloksilla, laadulla ja laskevilla hinnoilla, koska teollisuusstandardit rajaavat vapausasteita ja kohdistavat kehittämisresursseja, mutta mahdollistavat samalla suurten sarjojen tuottamisen, laatua parantavat hallitut toimintaympäristöt ja laskevat yksikkökustannukset. Järjestelmäkehitystyön jatkaminen onkin puurakentamisen kilpailukyvyn kannalta tärkein tulevaisuuden tehtävä. Vastuu tästä on puuteollisuudella, mutta rakentajien on osallistuttava tähän pitkään marssiin, jotta tarvittavat rakennusprosessin muutokset saadaan aikaan ja jotta järjestelmäkehittäjät saavat aitoa palautetta ja konseptuaalisen kehittämisen kehikon, jota voi käyttää hyväksi myös vientimarkkinoiden järjestelmäratkaisujen hahmottamisessa. Kun puurakentamisjärjestelmä kehittyy, se pakottaa myös muiden materiaalien järjestelmiä kehittymään ja kannustaa kilpailemaan innovaatioilla. Lisäksi laadulla kilpaileminen korostuu, sillä järjestelmärakentaminen ­ antaessaan mahdollisuuden hyvien ratkaisujen vakiinnuttamiseen ja toistoihin ­ poistaa virheitä ja parantaa toteutuksen laatua. Näin hyöty leviää laajalle: raken-

tajat saavat välitöntä hyötyä kilpailukykynsä paranemisesta, puutuoteteollisuus uutta, nykyistä pitemmälle jalostettujen tuotteiden markkinaa, muut materiaalit kunnon kehityshaasteen ja koko yhteiskunta hyötyy välillisesti (parempi rakennuskanta pienemmin kustannuksin sekä lisää vientituloja) tästä prosessista. Valitettavan vähälle panostukselle ohjelmassa jäi modifioidun puun tuotteistaminen rakennuskomponenteiksi. Puuta pidetään perinteisesti halpana materiaalina; sen modifioiminen voi tarjota sille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia rakennusmateriaalien high end -päässä. Tämä puun uudelleen asemoiminen hinta-laatu-kentässä näkyi myös siinä, että ohjelma pyrki tietoisesti osoittamaan erilaisilla referenssikohteilla puun kelpaavan myös vaativaan ja näyttävään rakentamiseen. Ohjelman tuella rakennettiin mm. maailman suurimpiin kuuluva, rajoittamattomalle liikenteelle tarkoitettu puusilta Mäntyharjulle, puinen paloasema Mikkeliin, runsaasti erilaisia halleja, moderni koulu Kiihtelysvaaraan sekä useita uudenlaista, tiivistä mutta ihmisläheistä kaupunkirakennetta kokeilevia moderni puukaupunki-kohteita eri puolille Suomea. Leimaa antavaa ohjelmalle oli sen käytännönläheisyys: tuotekehitystyön ohella myös prosessien ja toimintamallien kehitystyötä kytkettiin konkreettisiin, vaativiin rakentamiskohteisiin. Käytännönläheisyyttä tuki myös ohjelman runsas tiedottaminen. Tutkijat ja ohjelmapäällikkö esiintyivät laajasti erilaisissa puuseminaareissa, minkä lisäksi ohjelma järjesti siinä mukana oleville yrityksille ja tutkijoille sisäisiä seminaareja, joissa esiteltiin ja ruodittiin keskeneräisiä ja valmiita tavoitetutkimushankkeita. Ohjelmalla oli myös oma Tekesin toimittama tiedote "Puurakentaminen. Uutisia puurakentamisen kehittämisestä", joka ilmestyi 1­2 kertaa vuodessa ja jossa tilannekatsausten ja käynnissä olevien projektien luettelon lisäksi kerrottiin, minkä tyyppisille hankkeille oli kysyntää. Tulosten painottumisen havainnollistamiseksi teknologiaohjelman luvussa 2.4 esillä olleet teemat on asetettu taulukkoon, johon on merkitty kunkin teeman kohdalle sen projektien tulosten

29

painottuminen uuden tiedon tuottamiseen, pilotointiin tai kaupallisen tuotteen kehittämiseen (painotus merkitty X:llä). Jos teemaan ei ole saatu projekteja, tämä on merkitty viivalla (­). Arviointi on subjektiivinen, koska teemaotsikon alla on useita projekteja, jotka painotuksiltaan saattavat olla hyvinkin erilaisia. Tästä syystä, jos selvää keskittymää yhteen tulostyyppiin ei ole, taulukkoon on merkitty muitakin rinnakkaisia painotuksia. Toinen subjektiivisuutta lisäävä tekijä on henkilökohtainen arvottaminen: jos uutta tietoa on tuotettu kokeilemalla, yksi arvioija näkee saavutetun ensi sijassa uutta tietoa, toinen taas voi korostaa pilotointia. Sama pätee jo hankkeiden ryhmittelyyn teemaotsikoiden alle, joten taulukko ei

edusta mitään lopullista totuutta, vaan yhtä näkemystä asiasta.

5.2

Arvioitsijoiden näkemys ohjelman tuloksista

Ohjelman tuloksia arvioitiin kysymällä ohjelman johtoryhmän jäseniltä heidän käsitystä siitä, miten saavutetut tulokset täyttävät asetetut odotukset. Projekteita kysyttiin, millaisia tuloksia niissä saavutettiin ja kuinka tavoitteet ovat toteutuneet sekä miten tulosten hyödyntäminen ja kaupallistaminen on onnistunut.

Taulukko 2. Ohjelman teemat ja niiden projektien tulosten painottuminen.

Teema

Hiljainen puutalo Kosteudelta hallittu puurakennus Paloturvallinen puurakennus Oikein jäykistetty ja elämätön puutalo Pitkäikäinen ja oikein huollettu puutalo Kustannustehokas puutalo Puurakentamisen tehokas tietohallinto Vaihtoehtoisten tuotantotapojen kilpailukykyisyys eri markkinoilla Avoin, luonnonmukainen pientalojärjestelmä Teknisen puun tuotteistaminen rakentamisen komponenteiksi Puu tuotteistettuna peruskorjausmateriaalina Vaativat puurakenteet Puun liittorakenteet Muut tuoteteemat Puurakennuskohteet, mm. puukerrostalot Design-build-menettely Erikoisurakointi Yhteistoimintaverkot X X X X X X X X X X X X X X X

Uusi tieto

X X X X

Pilotointi

Kaupallinen tuote

X X X X X

30

Kuva 8. Johtoryhmän käsitys, kuinka toivotut tulokset ovat täyttäneet odotukset. (N=9)

Kuva 9. Tuloksien jakauma eri tulostyyppeihin projekteihin osallistuneiden arvion mukaan. (N=29)

Analysointivaiheessa tulokset jaettiin kolmeen tyyppiin: uusi tieto, pilotointi/uusi tietämys ja kaupalliset tuotteet, menetelmät ja palvelut.

Johtoryhmän mukaan uuden tiedon ja pilotoinnin osalta ohjelman tulostavoitteet saavutettiin hyvin. Sitä vastoin kaupallisten tuotteiden, palve-

31

Kuva 10. Tulostyyppien prosenttijakaumat eri tyyppisissä projekteissa. (N=29)

Kuva 11. Kuinka projektin tavoitteet on saavutettu ja tuloksia hyödynnetty kaupallisesti. (N=29)

luiden ja menetelmien osalta menestys on ollut heikompaa. Ohjelman tuloksena syntyi melko vähän todella merkittäviä kaupallisia tuotteita, vaikka tuotekehitysprojektien tuoteideoiden määrä oli suhteellisen suuri.

32

Projektit arvioivat saavuttaneensa asetetut tulostavoitteet hyvin. Tulosten hyödyntämisen osalta hajonta on suurempi. Monissa tapauksissa kaupallista tuotetta ei ole saatu kehitettyä tai tulokset ovat soveltuneet paremmin vanhojen toimintaprosessien tukemiseen, jolloin vaikutukset ovat välillisiä ja vaikeampia arvioida. Vaikka yritys

itse tällöin kokee hyödyntävänsä tulosta se ei näy markkinoilla uutena tuotteena. Tulosten taloudellinen hyödyntäminen oli yleisesti ottaen huonoa, koska kysyntää ei ollut vielä syntynyt, katteet olivat huonoja, saavutettuja tuloksia piti edelleen kehittää, puuttui voimavaroja ja hyödyntämiseen liittyvät taloudelliset riskit olivat suuret. Monissa tapauksissa tulosten kaupallinen hyödyntäminen vaatii lisää aikaa ja tuotteen tai toimintaedellytysten jatkokehittämistä. Koska tulosten kaupallinen hyödyntäminen on monen tekijän summa pitäisi yritysten panostaa lyhyen tähtäimen tuotekehityksen lisäksi strategiseen kehitystyöhön. Eräiden yritysten mukaan kehitystyö loi edellytykset ja antoi välineet realististen tuotannon kehityssuunnitelmien tekemiseen. Se toi myös esille uusia kehitystavoitteita, jotka ovat joko asiakaslähtöisiä tai liittyvät toimintaprosessin kehitykseen. Erityisesti tutkimuslaitoksien mukaan tulosten kaupallinen hyödyntäminen vaatii tehokkaampaa tiedonvälitystä ja teknologian siirtoa. 5.2.1 Uusi tieto

tastrategiaan. Se heijastuu yrityksen mielenkiintona ja aktiivisena osallistumisena tutkimustyöhön. Yksittäiset projektit olivat huonosti perillä ohjelman tavoitetutkimuksen tuottamasta tiedosta. Haastateltujen mukaan tuotetun tiedon välittäminen tehokkaasti kentän käyttöön olisi vaatinut lisätoimenpiteitä, jotta mahdolliset tulokset olisivat olleet hyödynnettävissä. Tietoa puurakenteiden toimivuudesta Haastateltujen kommentteja Puurakentamisen teknologiaohjelman Puurakenteiden toimivuusosa-alueen tuottamasta uudesta tiedosta: · Akustiikkaan liittyvä työ oli hyvää, mutta se saattaa olla liian teoreettista. Tieto tulisi saattaa helposti ymmärrettävään ja sovellettavaan muotoon. · Kosteuden hallinnasta tulisi julkaista raportti, jossa ilmenisi eri mielipiteet siitä, kuinka kosteuden hallinta olisi parasta toteuttaa. Näkemykset tulisi evaluoida ja sen jälkeen olisi mahdollista koota lopullinen raportti, jossa esiteltäisiin parhaimmat menetelmät. · Monissa tapauksissa tutkimustulokset eivät ole siirtyneet kentälle. Tavallisten ihmisten on vaikea ymmärtää tutkimusta ja sen hyödyntämistä. · Tutkimustyö kokonaisuudessaan on ollut suurenmoista. Kuitenkaan rakentamisen ongelmiin ei ole löydetty yhtenäistä ratkaisua ja ehdotetuissa ratkaisuissa ei ole huomioitu kannattavuutta. Tavoitteena tulisikin olla, että rakentajille osoitetaan, kuinka tutkimustuloksia sovelletaan taloudellisesti. Tietoa rakennusjärjestelmistä ja -prosesseista Haastateltujen kommentteja Puurakentamisen teknologiaohjelman Rakennusjärjestelmät ja -prosessit osa-alueella tuottamasta uudesta tiedosta: · Olemme puolimatkassa. Meidän on nyt pohdittava, kuinka tuotettu tieto voidaan hyödyntää liiketoiminnan hyväksi. On tehtävä selkeä suunnitelma. Emme ole vielä keskustelleet rakentajien kanssa, mutta jossain vaiheessa kes33

Vastaajien mukaan ohjelma on tuottanut paljon uutta tutkimustietoa ja projektit ovat saavuttaneet hyvin tulokset, jotka niille on asetettu. Puurakenteiden toiminnallisuutta koskeva uusi tieto, on tukenut puun käyttöä ja parantanut sen imagoa. Uutta tietoa on saatu runsaasti myös kosteuden hallinnasta, paloturvallisuudesta ja äänieristyksistä. Tietoa rakennusjärjestelmistä ja -prosesseista on tuotettu tyydyttävästi. Suuri osa tuotetusta tiedosta, varsinkin ohjelman alkuvaiheessa, koski puukerrostalojen rakentamiseen liittyviä problematiikkaa. Kentällä esitettiinkin kritiikkiä siitä, että tutkimus ei kohdistunut riittävästi todellisiin käytännön tarpeisiin, eikä näin myöskään tukenut uusien liiketoimintojen syntyä. Arvioitaessa uuden tiedon hyödyntämisen onnistumista on keskeinen havainto se, että hyödyntäminen on sitä tehokkaampaa, mitä vahvemmin kehitystavoitteet on linkitetty yrityksen liiketoimin-

·

·

·

·

·

kustelut on käytävä. Meidän on saatava selville rakentajien näkemykset ja sisällytettävä ne liiketoimintasuunnitelmaan ja -strategiaan. Kilpailukykymme parantaminen vaatii edelleen työtä. Ongelmana on rakennusneliöiden laskeminen, sillä mukaan sisällytetään myös seinän paksuudet. Tämä nostaa puurakennuksessa neliöhintoja. Asiaan olisi puututtava, sillä emme saa menettää kilpailukykyämme paksujen seinien takia. Liimapuurakenteet pitäisi markkinoida tuomalla esiin rakentamisen nopeus. Puu ei ole kilpailukykyinen materiaalikustannusten pohjalta laskettuna. Rakentamisen nopeus laskee korkokustannuksia ja antaa nopeamman tuoton. Tieto ei ole siirtynyt kentälle. Mitä tutkimus tarkoittaa rakennusjärjestelmien ja -prosessien parantamisella; kuka tiedosta todella hyötyy; miten se voitaisiin välittää niille yrityksille, jotka siitä todella voisivat hyötyä? Vaatii lisäponnistuksia, että tieto saataisiin välitettyä sitä tarvitseville. Pystymme rakentamaan betonitaloa laadukkaamman ja edullisemman puutalon. Ongelmana on, että yritykset, jotka ovat päässeet hyviin tuloksiin, eivät halua kertoa tuloksista muille, vaan haluavat pitää tiedon itsellään. Ne eivät halua lisätä kilpailua. Tehty työ ei vielä ole johtanut kustannustehokkuuden ja kilpailukyvyn paranemiseen. Siihen menee vielä monta vuotta, mutta työtä on jatkettava.

· Sammutinjärjestelmien kustannukset · Välipohjaratkaisujen kustannukset · Kantavien seinien paksuuden vaikutus hyötyneliöihin · Kysynnän vähäisyys kovanrahan tuotannolle Tällä hetkellä vaaditut sammutinjärjestelmät nostavat kustannuksia 150­300 markkaa neliöltä ja puiset välipohjat maksavat ainakin puolitoista kertaa enemmän kuin betoniset ontelolaattavälipohjat. Kuitenkin keskeinen ongelma puisten omarahoitteisten asuinkerrostalojen tuotannossa on kysynnän puute, mikä haittaa aitoa asiakaslähtöistä suunnittelua, taitavan työvoiman kehittymistä ja kannattavaa liiketoimintaa. Urakoitsijat eivät vieläkään pidä puukerrostalojen rakentamista todellisena liiketoimintana. Kerrostalopilotoinnin haittana voidaan pitää osaamisen puutetta, mikä osoittaa, että osaksi kehitysprosessia olisi liitettävä organisaation toiminnan ja henkilöstön kehittäminen. Koerakennuksissa on myös havaittu niin kutsuttujen sekaratkaisujen edut. Niissä puuta on käytetty komponenteissa, joihin se soveltuu parhaiten ja näyttää siltä, että tämä on suunta, jota kautta kannattavat ratkaisut löytyvät. Haastateltujen kommentteja pilottiprojekteista ja puurakennusten rakentamisesta: · Tulevaisuudessa ohjelmien tulisi auttaa kehittämään bisnestä niin, että puurakentamisesta tulee kannattavaa. Tarkasteltavana tulisi olla koko liiketoimintaprosessi. Jatkossa panostukset tulisi suunnata lopputuotteeseen ja pohtia, kuinka muu liiketoimintaprosessi olisi nivellettävissä asiakkaan haluaman lopputuotteen kanssa. · Rakentamisbisneksen ymmärtäminen vaatii edelleen voimavaroja, samoin kuin puun käytön sovittaminen siihen. Siinä on sekä haasteita että uhkia, mutta meidän tulisi saattaa ohjelmassa saavutettu osaaminen käytäntöön. On varmistettava, että osaamme hoitaa tiedonsiirron hyvin, ja että ihmiset oppivat bisneksen tekoa. · On tarpeen käynnistää puurakentamisen demoprojekteja rakentajien ja kuluttajien informoimiseksi. Lisäksi on tarpeen osoittaa, että puura-

5.2.2

Pilotointi

Ohjelmassa oli pilotointiprojekteja melko paljon ja niiden tulokset analysoitiin hyvin. Pilotoinnit olivat keskeisellä sijalla puukerrostalojen rakentamiseen kohdistuvassa kehittämisessä. Ohjelman aikana ehdittiin toteuttaa useamman "sukupolven" taloja ja hyödyntää näin syntynyttä tietoa. Kehitetyt uudet rakenneratkaisut, eri rakennusmenetelmien ja -komponenttien testaus ja vertailu, sekä työprosessien kehittyminen auttoivat siinä, että puukerrostaloista on tullut lähes kilpailukykyisiä perinteisten asuinkerrostalojen kanssa. Koerakentaminen on myös paljastanut puukerrostalojen heikkouksia, joista tärkeimpiä ovat:

34

·

·

·

·

·

kentaminen voi olla kannattavaa, sillä jos liiketoiminta ei ole kannattavaa, investoinnit suuntautuvat muualle. Tavaran toimittajat eivät ymmärrä tarkalleen käyttäjän kilpailukykyyn liittyviä tarpeita. Tämä on osa kannattavuusongelmaa. Rakennusprojektien toteuttajiksi on vaikea löytää tehokkaasti toimivia työporukoita. Pienet ryhmät eivät ole tehokkaita ja siksi ne eivät ole kilpailukykyisiä puurakentamisessa. Isot urakoitsijat eivät sitä vastoin halua edistää uuden materiaalin käyttöä, sillä ne pitäytyvät mieluummin vanhassa. Suomessa tulisi kehittää suunnittelu-toteutus-menettelyä. Helppokäyttöisille tietokonepohjaisille suunnitteluohjelmille olisi kysyntää. Isojen urakoitsijoiden tulisi käyttää liimapuuta, vaikka siinä onkin kehitettävää ennen kuin sen käyttö on todella kannattavaa. Ja jotta siitä tulisi kannattavaa, olisi liimapuupalkkien hinnoittelu saatava kilpailukykyiseksi. Ohjelma on saanut aikaan kilpailua suunnittelijoiden keskuudessa ja siksi liimapuupalkkien käyttöä kohtaan esiintyy kiinnostusta. Ongelmana on, että urakoitsijoita ja jakelukanavia ei ole tarpeeksi. Sahatavarakauppiaat olisi saatava myymään liimapuupalkkeja. Liiketoiminnan kehittämiseen olisi luotava malli. Vain harvat yritykset ovat onnistuneet siinä ohjelman aikana. Muilta yrityksiltä menee ainakin 2­4 vuotta ennen kuin ne ovat pystyvät nivomaan vaadittavan osaamisen liiketoimintaansa.

Haastateltujen tutkimuslaitosten mukaan niiden kehittämät uudet tuotteet olivat tyypillisesti tutkimuspalvelukonsepteja, laskentamenetelmiä, testauslaitteita ja -palveluita. Rakennusurakoitsijat kehittivät rakennusjärjestelmiä, -menetelmiä ja -järjestelmäosia sekä rakentamisen toimintatapoja. Järjestelmäosatoimittajien tyypillisiä tuotteita ovat rakennusjärjestelmät, kuten precut-osat, komponentit, laitteet, tekniset järjestelmät, laatujärjestelmät, urakointi- ja toteutusmallit, uudet talotyypit ja asiakaspalvelukonseptit. Liitteessä 1 on esitetty projektilista kehitetyistä tuotteista, menetelmistä ja palveluista. Kaupallisen hyödyntämisen näkökulmasta lopullisten tuotteiden määrä oli melko pieni. Tunnetuimpia uusia tuotteita ovat havuvaneri, liimapuutuotteet, teollisuus- ja urheiluhallien rakentamiseen liittyvät tuoteratkaisut jne. Tulokset puukerrostalo- ja platform-rakentamisesta sekä liimapuu- ja ristikkopalkkien kehittämisestä ovat myös hyviä. Puupilarit ovat myös uusi tuote asuin- ja liikerakentamiseen. Liimapuupalkkien liitoksia on myös kehitetty. I-liitokset ovat tulossa markkinoille. Monia tuotteita on kehitetty juuri liikerakennuksiin, näistä voidaan mainita liimapuupalkit, LVL ja komponenttien osat. Kehitystyö olisi saattanut toteutua myös ilman ohjelmaa, koska markkinoilla oli kysyntää ja ratkaisut ovat liiketoiminnallisesti kannattavia. Liiketoiminnan kehityksen kannalta ohjelman projektit voidaan jakaa kahteen ryhmään: · innovatiiviset projektit, joiden tavoitteena oli uusien tuotteiden kaupallistaminen · asiakaslähtöiset projektit, joiden tavoitteena oli löytää uusia ja kehittyneempiä tapoja tuottaa tavaroita ja palveluita markkinoille. Innovatiivisille projekteille oli arviointihetkellä tyypillistä se, että niiden kaupallistaminen oli useassa tapauksessa lähtenyt huonosti käyntiin. Syynä tähän voidaan nähdä mm. se, että hankkeet eivät olleet strategisesti riittävän vankalla pohjalla. Asiakaslähtöiset projektit taas liittyivät kiinteästi olemassa olevaan liiketoimintastrategiaan, jolloin toimintaympäristö ja hyödyntämistä tukevat

35

Koerakentamisen vaikutuksena on myös syntynyt kysyntää julkisten rakennusten rakentamisessa. Kouluja, päiväkoteja, konserttihalleja, paloasemia sekä uima- ja urheiluhalleja on ohjelman aikana rakennettu puusta.

5.2.3

Tuotteiden, menetelmien ja palvelujen kaupallistaminen

Projektien arvion mukaan kehitysprojektien tavoitteet saavutettiin hyvin Vaikka tavoitettu teknologinen tulos saavutettiinkin, niin useinkaan se ei merkitse, että tulokset olisivat kaupallisesti hyödynnettävissä.

verkostot olivat valmiina olemassa . Useassa tapauksessa projektin tuloksena oli yritysten oman toimintaprosessin hallinnan paraneminen, mikä merkitsee usein toiminnan rationalisointia ja joidenkin pienten mutta merkittävien yksityiskohtien kehittämistä. Lähtökohtana oli usein myös parempi kyky tuottaa nykyiset palvelut tehokkaasti. Yritykset kokivat, että toiminnan kehittämiseen tähtäävät projektit ovat välttämätön osa kehittämispolkua, vaikka Tekesin rahoituskäytäntö ei niitä kovin suosiollisesti kohtele. Uusien innovaatioiden kehittämisen todettiin edellyttävän järjestelmän toiminnan kehittämistä sellaiseksi, että uusia asioita voidaan ylipäänsä ottaa käyttöön Valmistavissa yrityksissä suhtautumista uusien tuotteiden kaupallistamiseen perusteltiin usein seuraavasti: "Huipputekniikka on hienoa, mutta leipä saadaan perusteollisuudesta". Käsitys heijastaa alan asennetta joka rajoittaa tuotekehitystä, yritysten suuntautuessa liikaa päivittäiseen tuotantoon.

5.2.4

Saavuttamatta jääneitä tärkeitä tavoitteita

Haastateltujen mielestä seuraavilla aloilla ei täytetty odotuksia: · Lisäarvon tuottaminen tuotteille ei kaikilta osin onnistunut. Rakennuskomponenteissa tarvitaan räätälöintiä, kuten uunikuivausta, sormiliitoksia, suunnittelua, precut-osia, komponenttiteknologiaa jne. Paljon on vielä tehtävää. Räätälöinti tasoittaa hintavaihteluita ja yritykset saavat paremman tuloksen ja kassavirran lisäämällä edellä mainittuja palveluita raaka-aineeseen.

· Tuotteiden toimittajien tulisi tuntea paremmin yritykset ja niiden toimintaprosesseja. Materiaalin toimittajan ja tuotteen loppukäyttäjän välillä on syvä kuilu. Jokaisen toimittajan tulisi tietää tuotteen loppukäyttö tarkalleen ja tehdä tuote sen mukaan. Olisi tarpeen tehdä benchmarkkaus teollisuuden toimintaan ja rakentaa liiketoiminnan rakenne bechmarkkauksen tuloksien mukaan. Yrityksien on vaikea katsoa eteenpäin ja kuluttaa aikaa nykyisen toiminnan tehostamiseen mielessä tulevaisuuden bisnestavoitteet. Mutta niitä voidaan auttaa tai opettaa tekemään se. · Yritykset ovat hyviä etsimään ongelmia ja ratkomaan niitä, mutta ne eivät tunnu hallitsevan prosessia, jolla voitaisiin ensi sijassa välttää ongelmat. · Keski-Euroopan vientimarkkinat eivät ole vielä avautuneet, mutta avautuessaan tarjoavat mahdollisuuksia suomalaisille tuotteille ja teknologialle. · Arkkitehdit eivät tunne puurakentamista ja puurakennusten suunnittelua kovin hyvin ja siksi he eivät osaa hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia. Tarvitaan työkaluja, jotka helpottaisivat puurakennusten suunnittelua. · Hintakilpailukyky on keskeinen tekijä, erityisesti puurakentamisessa. Jotta markkinoille pääsy onnistuu, on tiedettävä kuinka puurakennuksia rakennetaan mahdollisimman edullisella tavalla. · Menestyäkseen yrityksien on kehitettävä koko ajan uusia tuotteita ja lisättävä kapasiteettia sekä pystyttävä nostamaan hintatasoa. Tässä auttaa, jos löytää erikoisia markkinarakoja, joissa muut tekijät kuin hinta ovat määrääviä. Tuotantosuuntaa olisi sitten järkevää kehittää näiden tekijöiden mukaan. Tässä auttavat markkinatutkimukset, asiakkaiden tarpeiden ja markkinoiden tunteminen sekä aika.

36

6

Ohjelman toteutuksen arviointia

Ohjelman toteutusta on arvioitu tutkimalla, kuinka johtoryhmä onnistui tehtävissään, päätöksenteossa ja ohjelman hallinnoinnissa. Mukana arvioinnissa olivat johtoryhmä itse ja projekteissa mukana olleet.

6.1

Ohjelmatason tehtävät

Ohjelman johtoryhmä asetti itselleen toimenpidetavoitteita, joiden avulla uskottiin saavutettavan ohjelmalle asetetut tavoitteet. Ohjelman päättyessä johtoryhmä arvioi omaa toimintaansa ja päätyi siihen, että se oli onnistunut parhaiten seuraavien toimenpidetavoitteiden saavuttamisessa: · Tavoitetutkimusprojektien käynnistämisessä · Puurakentamisen imagon parantamisessa · Keskustelun käynnistämisessä viranomaisten ja toimialan välille.

Lisäksi johtoryhmä arvioi vaikuttaneensa myös seuraaviin asioihin: · Asenteita muuttaminen positiivisemmaksi puun käyttöä kohtaan · Puun nostamiseen yleiseen keskusteluun · Perusteollisuuden asenteisiin jatkojalostusta kohtaan · Järjestelmäajattelun tuomiseen puurakentamiseen · Asiakkaiden aktiivisuuden lisääntymiseen. Johtoryhmän oman arvion mukaan sen olisi pitänyt olla aktiivisempi seuraavissa kohdissa: · puurakentamisen koko tuotantoketjun kehittämisen tukemisessa, jotta bisnesosaaminen olisi lisääntynyt · työkalujen kehittämisessä, esimerkkinä suunnittelutyökalujen kehittäminen · sellaisten projektien tukemisessa, jotka olisivat auttaneet yrityksiä hyödyntämään ohjelmassa syntynyttä tietoa.

Kuva 12. Johtoryhmän käsitykset siitä kuinka ohjelman toteutuksessa onnistuttiin. (N=9)

37

Lisäksi johtoryhmän mukaan enemmän voimavaroja olisi pitänyt käyttää seuraaviin asioihin: · alan uusimpaan tutkimukseen ja prosessien identifioimiseen · eri osapuolien kartoittamiseen ja bisneslogiikan kehittämiseen lähtökohtana nämä kartoitukset · realistisempien ja konkreettisempien tavoitteiden asettamiseen (mitä kenttä tarvitsee ja mitkä ovat ohjelman mahdollisuudet kentän tarpeiden tyydyttämisessä?) · välijalostuksen ongelmiin · laadun nostamiseen ohjelmatason kysymykseksi · yritysten kehittämiskulttuurin vahvistamiseen · yritysten kehittämisohjelmien käynnistämiseen (toisin kuin nyt tapahtui, sillä kehitystyötä tehtiin yksittäisissä projekteissa) · julkisen mielenkiinnon herättämiseen muuhunkin rakentamiseen kuin vain puukerrostaloihin · tiedon käytännön hyödyntämistä edistävien työvälineiden kehittämiseen · puun kilpailukyvyn parantamiseen. Projektit olivat yksimielisiä siitä, että ohjelma oli luonut pohjan tuotekehitystyön tekemiselle. Erityisesti kiitettiin projektien seurantaan saatua asiantuntijatukea ja johtoryhmän aktiivisuutta. Ohjelman kautta projektit saivat myös bisneskontakteja, joita niillä ei aikaisemmin ollut, mutta jotka ovat hyödyksi tuotekehittelyssä jatkossa. Projektien kritiikki kohdistui seuraaviin asioihin: · Voimavaroja olisi pitänyt suunnata enemmän markkinatutkimuksiin ja markkinoiden ymmärtämiseen, sillä vain sitä kautta löydetään ne alueet, jotka ovat kehittämisen arvoisia. Positiivisista seikoista olisi pitänyt tiedottaa enemmän ja niitä olisi pitänyt markkinoida laajemmin. Katsantokanta oli ehkä liian ongelmakeskeinen. · Olisi tarvittu enemmän panoksia rakentajien ongelmien ymmärtämiseen ja niiden mukaan saamiseen ohjelman kehitykseen. · Perusteollisuuden tukea ei saatu · Ohjelman vaikutukset eivät heijastuneet millään tavalla riviyrityksien toimintaan, koska yrityksien on vaikea hyödyntää ohjelman yleisiä tuloksia.

6.2

Yhteydet tutkimuslaitoksiin

Tavoitetutkimuksella oli tiivis yhteys hankkeissa mukana olleiden yritysten projekteihin. Tehokas tiedon siirto ja hyödyntäminen edellyttävät kuitenkin, että yritykset ovat aidosti mukana kehitystyössä ja että niillä on omia kehitysohjelmiaan. Yritykset, jotka eivät ole mukana tavoitetutkimushankkeissa eivät ole yleensä perillä saavutetusta tuloksista. Tietoa akuuttiin tarpeeseen on mahdollista saada, mutta potentiaalinen tieto ei saavuta yrityksiä. Yritykset ja tutkimuslaitokset ovat aloittaneet vuoropuhelun, mikä ei ollut vielä muutama vuosi sitten mahdollista. Yhteistyö on luontevaa ja se toimii hyvin. Raportteja syntyy ja mukana olevat yritykset ovat hyötyneet. Ohjelma on auttanut osapuolia työskentelemään tehokkaammin yhdessä, erityisesti siitä ovat hyötyneet yritykset, jotka eivät aikaisemmin tehneet yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa. Projektien kommentteja yhteistyöstä tutkimuslaitosten kanssa: · Mitkä ovat tavoitetutkimushankkeiden tulokset? · Projekteja on ollut käynnissä lukuisia, mutta niissä ei ole kuitenkaan kehitetty uusia rakentamismenetelmiä. · Ohjelman ansiosta yliopistot työskentelevät tiiviimmin yhdessä ja niillä tavoitteet ovat samansuuntaiset. Teollisuus suuntaa työtä omalta osaltaan. · Poliittisesti ohjelman tulokset ovat olleet hyviä. Tältä osin tulos on ollut erittäin merkityksellinen. Hallitus on kiinnostunut mekaanisesta metsäteollisuudesta ja suuntaa rahaa sen kehittämiseen. · Jotkut tutkimuslaitosyhteydet ovat erittäin hyvät ­ toiset taas eivät. Yhteyksiin vaikuttavat ihmiset ja tutkimuslaitoksen toimintakulttuuri. Jotkut tutkimuslaitokset sanelevat yrityksille, mitä pitää tehdä ja siitä ei hyvä seuraa. Tuloksellisinta yhteistyö on, kun tutkijat kuuntelevat teollisuuden toiveita ja työskentelevät yhdessä yritysten kanssa ratkoen todellisia ongelmia. Tutkimuslaitosten tehtävä on kuitenkin pohjimmiltaan palvella teollisuutta.

38

6.3

Ohjelman hallinnointi ja Tekesin päätöksenteko

Projektien kommentteja · Tekes-projektien parasta antia yleensäkin ovat johtoryhmän toiminta ja sen luomat suuntaviivat. Yhteistyö oli erittäin hedelmällistä. · Projektien tuloksien julkaiseminen olisi voinut olla tehokkaampaa. · Päätöksenteko on jäykkää ja byrokraattista, mikä ilmenee selvästi seurantaprojektien päätöksenteossa. Yritys ei pysty toimimaan rahoitussuunnitelman mukaan. Se voi hidastaa liiketoimintaa ja saattaapa olla, että mahdollisuudet menetetään viivytyksen takia. Päätöksenteko viivytti projektin käynnistymistä vuodella. · Aluksi päätöksenteko tapahtui nopeasti, mutta päätös jatkosta vei 10 kuukautta. · Käytännössä perussäännöt ovat epäselviä, kuten esimerkiksi ostopalveluiden rahoittaminen. · Uuden etsintä on kaikki kaikessa. Ohjelmassa tulisi syntyä enemmän konkreettisia tuloksia. · Pilottiprojektien rahoitus olisi pitänyt suunnitella paremmin ja kustannukset jakaa suoraan osallistuvien yritysten kesken ­ eikä kanavoida projektia vetävän yrityksen kautta. · Vaikka liiketoiminnan synnyttäminen on tärkeää, myös pitkän tähtäimen kehitys tulisi varmistaa. Päätöksiä projekteista, joiden tavoitteena oli nostaa osaamistasoa, ei olisi pitänyt tehdä sen perusteella, tuleeko mukaan muita yrityksiä vai ei. Parannusehdotuksia · Mukaan tarvitaan sijoittajien edustajia, kuten pankkien ja sijoitusyhtiöiden edustajia · Yritysten ja ohjelman johtoryhmän välillä oli kuilu. Yritysten ylin johto ei osallistunut ohjelmaan ja siksi oli vaikeaa saada johtoryhmän tekemät päätökset läpi yrityksissä. Johtoryhmällä oli oma toiminta-ajatus. Sitä olisi ollut hyvä tarkastella aina välillä, jotta jokainen johtoryhmän jäsen olisi muistanut sen koko ajan. Kokoukset olisi pitänyt suunnitella ryhmän roolin mukaisesti. Sen myötä ryhmän jäsenillä olisi saattanut olla paremmat mahdollisuudet sanoa, mikä on tärkeää projektille ja tarjota mahdollista apuaan.

Ohjelman hallinnoinnista johtoryhmä antoi korkeat arvosanat. Ohjelman raportointi ja perusrutiinit ovat onnistuneet hyvin. Ohjelman johtoryhmällä oli asiantuntijan rooli. Projekteja koskevat päätökset tehtiin Tekesissä ohjelman periaatteet huomioiden. Valitun toimintatavan takia osalla johtoryhmän jäsenistä oli tunne, että he eivät pystyneet vaikuttamaan asioihin riittävästi ja että johtoryhmällä olisi pitänyt olla aktiivisempi rooli. Projekteista saatu vähäinen tieto (vain projektin nimi ja laajuus/kustannukset) vaikeutti projektien vaikutuksien seurantaa ja johtoryhmän mahdollisuuksia vaikuttaa yksittäisten projektien suuntaamiseen. Syynä tähän nähtiin ohjelma toimintatapa. Johtoryhmän jäsenien mukaan kaikkia ongelmia ei voitu ratkaista Tekesin rahoitusehtojen takia. Siksi nämä alueet jäivät ohjelman ulkopuolelle, vaikka niitä pidettiinkin olennaisina koko toimialan kehityksen kannalta. Johtoryhmän kommentteja · Johtoryhmä oli liian suuri, ja siksi ongelmana oli löytää kaikille sopivia kokousaikoja. Sahatavararyhmän koko oli viisi henkeä. Se oli tehokkaampi ryhmä. Ryhmä käytti asiantuntijoita tarvittaessa. Tämä on järkevämpi tapa toimia ja saada tuloksia. · On ollut erittäin vaikeaa saada tutkimus/tuotekehitys/uudet tuotteet -prosessi toimimaan niin, että kaikki yritykset voisivat hyötyä ohjelmasta. Suomeen tarvitaan uusia yrityksiä, mutta se ei onnistunut. Se on fraasi, jota on helppo toistaa, mutta vaikea toteuttaa. Usein valtion tukiessa yritystä, yritys kaatuu tuen loppuessa. Pienet yritykset, jotka olivat ohjelmassa mukana, olivat aloittaneet jo aikaisemmin, ne eivät syntyneet osana ohjelmaa. · Näyttää siltä, että suuri osa tehdystä tutkimuksesta ja tuloksista ei koskaan tule kaupallistetuksi.

39

Johtoryhmä on kuullut, millaisia päätöksiä on tehty, mutta se ei ole osallistunut päätöksen tekoon. Tekes olisi voinut ehdottaa jotakin vaihtoehtoa, josta johtoryhmä olisi voinut keskustella ja johon olisi saatu lopuksi hyväksyntä. Johtoryhmien pitäisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä Tekesin kanssa. Prosessi näyttää nyt tältä:

Johtoryhmä Tekes Johtoryhoht

Tekesin ja johtoryhmän olisi pitänyt keskustella enemmän tärkeistä yksityiskohdista, nyt johtoryhmän jäsenet kuuntelivat suurimman osan aikaa. Osallistujien olisi pitänyt tuntea toistensa tavoitteet paremmin. Kokouksiin olisi pitänyt olla enemmän aikaa, kaksi tuntia ei ole riittävästi, sillä asioiden syvälliseen ymmärtämiseen ja Valitettavasti työprosessi ei ollut aktiivinen.

Kun sen pitäisi näyttää tältä:

Johtoryhmä Tekes

40

7

7.1

Johtopäätökset

Ohjelmapäällikön johtopäätöksiä

Strategianäkökulma puusta 1 rakentamisen kehittämiseen

7.1.1

Rakentaminen on puutuotteiden hintavaan ei laatukirittäjä Mekaanisen metsäteollisuuden tuotteiden tärkein käyttöalue niin kotimaassa kuin viennissäkin on rakentaminen, joka markkinasta riippuen käyttää 70­80 prosenttia sen tuotannosta. Se on myös haastava ja komplisoitu markkina, koska ­ pientalojen ostajia lukuunottamatta ­ asiakassegmentointi on vaikeaa, päätöksentekoprosessit ennalta-arvaamattomia ja kysyntä hyvin kulttuurisidonnaista. Puun kannalta se on kuitenkin vaikea markkina ennen kaikkea siitä syystä, että se toimialana ei ole tottunut kilpailemaan laadulla, tuoteominaisuuksilla eikä innovaatioilla, vaan tuotantokapasiteetin hinnalla. Se ei ole ollut sellainen vaativa markkina, joka olisi pakottanut tavarantoimittajiaan kehittymään. Pikemminkin hinnalla kilpailuttaminen on tukenut meilläkin yleistä tuotantokeskeistä ajattelua: miksi kehittää muuta kuin tuotantokoneistoa, kun halvinta ostetaan joka tapauksessa. Voivatko suomalaiset puutuoteyritykset tehdä parempaa bisnestä integroitumalla rakentamisen prosesseihin? Millaisia strategioita tämä vaatii? Rakentaminen on palvelubisnestä Vanhastaan on ollut tiedossa se, että toimitusketjussa kate on pyrkinyt keskittymään kauppaan ja jakeluketjuun ja tuottaja on saanut joustaa sekä määrissä että hinnoissa. Rakennusmateriaaliteolli1

Kuva 13. Kun siirrytään kohti korkeampaa jalostusastetta, palvelun osuus pyrkii kasvamaan. On huomattava, että kuvassa 1 esitetty komponentti on osa rakennusjärjestelmää eikä esimerkiksi ikkunateollisuudelle toimitettava aihio.

suudessa menestyminen on edellyttänyt yhä useammin myös tuotteeseen liittyvän palvelukonseptin kehittämistä. Trendinä näyttää olevan, että mitä kehittyneempi ja korkeamman jalostusasteen tuote on, sitä suurempaa palvelukokonaisuutta se edellyttää. Palvelu antaa mahdollisuuden erilaistaa tuote, jolloin se ei ole niin altis hintakilpailulle. Tätä on havainnollistettu kuvassa 13. Palvelu rakennustuoteteollisuudessa on suunnittelua tai asennusta. Tämä on samalla ns. tuoteosakaupan, laajemmin design-build-konseptin, ydin (kuva 14). Kun tuoteosan toimitusketju sen suunnittelusta asennukseen on yksissä käsissä, toimittaja voi yksinkertaistaa ketjua ja puuttua seikkoihin, jotka aiheuttavat laatuvirheitä. Samoin laatujärjes-

Käsitteille "puurakentaminen" ja "puusta rakentaminen" on muodostumassa eri sisältö. Puurakentamisella ymmärretään yhä useammin puurunkorakentamista "wood-frame construction", rakennesuunnittelijan ja urakoitsijan hallitsemaa ja lopputuotteessa usein piiloon jäävää reviiriä. Tässä esityksessä tarkastellaan sitä laajempaa kokonaisuutta, puun käyttöön rakentamisessa, "wood in construction". 41

Kuva 14. Design-build-konseptin ja tuoteosakaupan perusidea: rakennusprojektiin tarjotaan kokonaisuutta, joka koostuu rakennusosan valmistamisen lisäksi palvelusuoritteista, joita ovat tuotteen suunnittelu ja paikalleen asennus työmaalla.

Kuva 15. Perusteollisuus myy nyt jakeluprosessiin, jossa jakelijan lisäarvoa on tuotteen asiakassuuntaaminen, tätä tukeva lajittelu ja mahdollinen työstö. Jatkossa on mahdollista määritellä myynnin kohteeksi rakentamisprosessi, jolloin jakelutieksi valitaan sen kannalta optimaalisia yhteistyökumppaneita.

telmille ominainen palautekäytäntö toimii hyvin. Toimitusketjusta voidaan myös poistaa tekijöitä ja toimintoja, jotka eivät kasvata asiakashyötyä, eli kustannusten säästöpotentiaali kasvaa. Kolmas tärkeä seikka on mahdollisuus kilpailla tuotekehityksen tuloksilla eikä tyytyä antamaan hintoja toisen tekemiin suunnitelmiin. Sen lisäksi kilpaillaan yhä useammin kilpakentän määrittelyllä. Perusteollisuus on painottanut jakeluteiden hallintaa ja hankkinut omistukseensa maahantuojia ja tukkureita. Kun omaa jakelutietä halutaan jatkossa kehittää, joudutaan miettimään jakeluteiden asiakkaiden bisneksiä, mm. rakentamisen tuoteja materiaalivirtoja sekä niihin kytkettäviä palvelusuoritteita. On selvitettävä, kuinka esim. saksalaiseen rakentamisprosessiin myydään ja mitä se edellyttää. Näin on siirrytty jakeluprosessin hallinnasta jakelun asiakkaille tuotetun hyödyn hallintaan.

Järjestelmäosaamisesta kilpailukykyä Edellä on korostettu toisaalta trendiä liittää yhä enemmän palvelusuoritteita fyysiseen tuotteeseen, toisaalta loppukäyttäjän toiminnan logiikan ymmärtämisen tärkeyttä kehitettäessä yhä parempia mahdollisuuksia tehdä bisnestä. Kolmas yhtä tärkeä tekijä on kysynnän ennustettavuuden lisääminen rakennusjärjestelmäratkaisujen avulla. Olemme eräänlaisessa noidankehässä: rakennuskomponentteja tarvitsevat yrittäjät valittavat niiden huonoa saatavuutta, korkeaa hintaa ja epätäsmällisiä toimituksia (työmaalle ei synny ohutta ja ehyttä materiaalivirtaa), kun taas komponentteja valmistava teollisuus haikailee ennustettavuuden ja määrien perään, kun "joka mökkiin pitää toimittaa erilaiset komponentit". Kun ei ole järjestynyttä ja ennustettavaa kysyntää, ei ole kilpailukykyistä tarjontaakaan. Teollisuus onkin vakiinnuttamassa yhtä komponenttistandardia osana avointa rakentamisjär-

42

jestelmää aluksi kotimaahan ja siirtämässä siitä saatuja kokemuksia vientimaihin. Se merkitsee rakentamisessa käytettävien komponenttien määrän rajoittamista sellaiseksi, että arkkitehtuuriltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan riittävän korkeatasoinen taloversiomäärä saadaan aikaan. Samalla standardoidaan mittajärjestely, liittymäratkaisut ja vakioidaan suunnitteludetaljeja, millä varmistetaan eri tuoteosien ongelmaton yhteensopivuus, tuoteosatoimittajaverkostojen joustavuus ja kilpailukykyisyys sekä toteutuksen laatu. Avoin rakentamisjärjestelmä synnyttää markkinoille komponenttivolyymeja, jotka mahdollistavat kilpailukykyisen valmistamisen. Lisäksi tällainen teollisuusstandardi tarjoaa monentasoisia mahdollisuuksia liittyä bisnekseen: komponenttien toimittajana, tuoteosien paikalleen asennettuna toimittajana tai jopa avaimet käteen-toimitusten tekijänä. Toimitusketjun pituuden lisäksi syntyy myös mahdollisuuksia optimoida ketjun sisällä

olevia tekijöitä tuottamalla esimerkiksi sormijatkamalla ja höyläämällä sekä edelleen loveamalla komponentteja hyvinkin huonoista perusraaka-ainefraktioista. Omistajan ohjaus lisääntyy rakentamisessa Kuluttajamarkkinoilla olemme nähneet ekologisen argumentoinnin vahvistuvan jatkuvasti. Tämän lisäksi rakentamisen markkinoilla on nähtävissä, että elinkaarinäkökulma korostuu, halu rakentaa yksilöllisesti kasvaa ja rakennukselle asetettavat toiminnalliset vaatimukset voimistuvat. Tästä seuraa, että omistajan ohjaus lisääntyy ja toteuttajan vastuu kasvaa. Jos asiakkaaksi määritellään se, joka maksaa rakennuksen hankinta-, käyttö- ja ylläpitokustannukset, voidaan syntyvää bisneskonseptia tarkastella kuvan 16 perusteella.

Kuva 16. Rakentamisen arvoketju. Asiakkaalle on tärkeää, että joku on vastuussa hänelle kokonaisuudesta, rakennus vastaa hänen mielikuviaan ja että toiminta työmaalla ja siitä syntyvä laatu täyttävät odotukset. Toimitusketjuun kuuluvien tuoteosatoimittajien vastuulla on auttaa päätoteuttajaa sekä mielikuvien synnyttämisessä että niiden realisoitumisessa toteutuksessa.

43

Asiakashyöty rakentamisessa konkretisoituu vastaa valmiissa rakennuksessa, jonka kanssa eletään vuosikymmeniä. Sitä tuottavat rakentamisen reviirit ja vastuualueet ovat eri maissa muodostuneet hieman eri tavoin, joten vientikonseptin rakentaminen suomalaisen käytännön kopioksi ei tule toimimaan muualla. Sen sijaan rakentamisessa on perusfunktioita, joita ilman ei tulla toimeen. Näitä ovat suunnittelu (asiakastarpeiden muuttaminen rakentamisen kielelle), osien valmistus (työmaalla tai tehtaissa), loppukokoonpano työmaalla ja vastuu kokonaisuudesta. Liiketoimintaa rakentamisesta syntyy, kun eri organisaatiot kiinnittyvät näihin geneerisiin funktioihin ja vastaavat niiden suorittamisesta korvausta vastaan. Esimerkiksi urakointi on Suomessa muuttunut osien valmistamisesta ja kiinnittämisestä työmaalla yhä enemmän kokonaisuudesta vastaamiseksi. Kuvan 16 perusteella puutuoteteollisuus voi kehittää rooliaan sellaiseksi, että se toisaalta vastaa

siitä, että sen tuotteet ominaisuuksiltaan vastaavat asiakkaiden mielikuvia arkkitehtuurista, ekologisuudesta, terveellisyydestä ja elinkaarikustannuksista ja toisaalta siitä, että ne yhdistyvät muihin materiaaleihin ja installaatioihin tätä laadukkuuden mielikuvaa tukevaksi fyysiseksi kokonaisuudeksi. Pitkä marssi suurien potentiaalien hyväksikäyttäjäksi Johtopäätös edellä esitetystä on se, että emme voi pelkästään nostaa puutuotteidemme jalostusastetta kotimaassa ja myydä niitä sitten entisten kanavien välityksellä vientiin. Meidän on ymmärrettävä entistä syvällisemmin se asiakashyöty, jonka pitemmälle jalostettu tuote tuottaa ja se toimintamalli, jolla hyöty asiakkaalle on tuotettava. Vain lähtemällä mukaan rakentamisen prosesseihin siitä voidaan tehdä uudenlaista liiketoimintaa ja samalla rakentaa esteitä esimerkiksi Venäjältä tule-

Kuva 17. Puutuoteteollisuuden tie tavaratoimittajasta järjestelmätoimittajan kautta palvelujen tuottajaksi ja tähän tarvittavat osaamisen komponentit. Tätä kehityspolkua voidaan tukea merkittävällä tavalla ekologisilla mielikuvilla ja faktatiedolla, koska ympäristötietoisuus vaikuttaa asiakaskäyttäytymiseen yhä vahvemmin.

44

valle perussahatavaran hintaan kohdistuvalle kilpailulle. Puutuoteteollisuus joutuu kulkemaan tuote- ja komponenttitoimittajasta, joka toimittaa osia toisten järjestelmiin, järjestelmäosaamisen kautta palvelujen tuottajaksi ja tällöin hallitsemaan syvällisesti liiketoiminnan logiikan. Koska palvelu on tuote, joka kulutetaan paikallisesti ja jota ei voida varastoida, sen kehittäminen ja toimimaan saattaminen vaatii hyvin käytännönläheistä otetta. Tässä piilee tietynlainen paradoksi: mitä vaativampaa liiketoiminnan perusteita, logiikkaa ja toimintamalleja muuttavaa kehityshanketta ryhdytään vetämään, sen käytännönläheisempi sen on oltava. Tähän kytkeytyy toinenkin paradoksi: käytännönläheiset hankkeet ovat vaikeimpia suunnitella ja toteuttaa (ja saada rahoitetuiksi) koska niissä on valtavasti muuttujia eivätkä ne esitettyinä useinkaan tunnu sisältävän mitään uutta tai hienoa. Niiden kokonjuoksu vaatii paljon aikaa ja osaavan, useimmiten käytännön liike-elämässä toimineen vetäjän.

liittyvät tavoitteet strategioihinsa, osallistuttava kansalliseen ja alueelliseen yhteistyöhön. Puutuoteteollisuus kehittyy vain kysynnän mukaan. Osaaminen pitäisi saada osaksi asiakassuuntautunutta liiketoimintaa luomalla aitoja liiketoimintaverkostoja, joiden vetovastuu on alan johtavilla yrityksillä. Kasvu vaatii viennin käynnistämistä. Vienti edellyttää kuitenkin kotimarkkinoiden liiketoiminnan hallitsemista, kuten prosessien hallinta, kustannustehokkuus, laatu ja verkostoitumiminen. Lisäksi viennissä menestyminen vaatii hyvää vientistrategiaa, verkostoja ja markkinointiosaamista. Pienet valmistavat yritykset tarvitsevat yhteiskunnan tukea, jotta ne olisivat valmiita viennin käynnistämiseen. Ohjelman ansiosta puukerrostalojen rakentaminen on päässyt vauhtiin. Koerakentaminen on vienyt rakenneratkaisujen kehitystä merkittävästi eteenpäin. Kehittämisen lähtöolettamus, puukerrostalojen rakentamisen edullisuudesta osoittautui vääräksi. Ohjelman aikana saavutettiin kuitenkin taso, jossa puukerrostalo ovat lähes kustannustasoa muiden kilpailevien materiaalien kanssa. Jatkossa tarvitaan kuitenkin aitoa kysyntää, jotta rakennusliikkeet kiinnostuisivat aidosti puukerrostalojen rakentamisesta ja alkaisivat kehittää kilpailukykyisiä puurakennusjärjestelmiä. Tämä edellyttää koerakentamisen jatkamista sekä luonnollisesti tehokkaampaa tiedotusta ja markkinointia. 7.2.2 Tulokset

7.2

7.2.1

Johtopäätöksiä arvioinnista

Ohjelman vaikutukset

Puurakentamisen teknologiaohjelman tärkeimmät vaikutukset heijastuvat puun käytön edellytyksien paranemisena, kehitystoiminnan aktivoitumisena ja uuden ajattelutavan syntymisenä. Ohjelma on onnistunut parantamaan puun imagoa rakentamisessa. Ohjelmassa on myös tuotettu tutkimustietoa, joka ensimmäisen kerran osoittaa, että puun käyttö on mahdollista sellaisissakin rakenteissa, joissa sitä aikaisemmin pidettiin mahdottomana puun ominaisuuksien takia. Arviointia tehtäessä ohjelma oli saavuttanut kansalliset ja toimialaan liittyvät vaikutustavoitteet tavoitteet välttävästi Yrityksien syntyminen välijalostukseen ja uusien liiketoiminta-alojen syntyminen olemassa oleviin yrityksiin sekä viennin kasvu on toteutuneet hyvin hitaasti. Jotta laajoja vaikutuksia saavutettaisiin, olisi perusteollisuuden sisällytettävä jatkojalostamiseen

Ohjelma saavutti tavoitetutkimukselle ja yritysprojekteille asetetut teknoloiset tulostavoitteet hyvin. Tavoitetutkimus tuotti erittäin paljon tietoa puun perusominaisuuksita ja käytettävyydestä rakentamisessa. Tavoitetutkumuksen käytön ongelma on tiedon levittäminen ja muokkaaminen käyttäjille. Ohjelman tuottamien tulosten tuloksena puun käyttö laajeni myös esimerksi silta-ja sekä jul45

kiseenrakentamiseen. Merkittävä kasvu tapahtui myös hallirakentamisen osalla, josa puujärjestelmät ovat saavuttaneet markkinaosuuksia jää-, liikunta- ja teollisuushallirakentamisessa Ongelmana on kuitenkin, että tulokset eivät vielä ole saaneet aikaan haluttua määrää uutta bisnesaktiviteettia. Tuloksien kaupallistaminen edellyttää strategista liiketoiminnan kehittämistä, prosessiosaamisen kehittämistä sekä asiakassuuntautunutta liiketoimintaa. Merkittävimmät kaupallistettavat tulokset syntyivät yrityksiin, joilla projektit liittyivat jo olemassa oleviin liiketoimintastrategioihn. Teknologian ja tiedon siirto yrityksiin on ratkaisevaa tulevaisuuden kehityksen kannalta. Ohjelmatoimintaa olisi tuotettava mekanismeilla, jotka mahdollistavat tiedon analysoinnin, editoinnin ja levityksen niin, että mahdollisimman moni yritys pääsisi soveltamaan sitä omassa tuotekehityksessään. Tärkeätä olisi luoda alueellisia toimintaverkostoje, jotka pystyvät tukemaan liiketoiminan kehittymisen edellytyksiä ja opastamaan alan yrittäjiä hyödyntämään olemassa olevaa tutkimustietoa.

7.2.3

Toimenpiteet

Ohjelma onnistui parhaiten puun ja puurakentamisen tunnettuuden lisäämisessä, imagon parantamisessa sekä positiivisen ilmapiirin luomisessa. Ohjelman ansiota oli, että toimialan kehittäminen käynnistyi ja että tutkimuslaitokset ja yritykset saivat uutta tietoa kehittämistoimintansa pohjaksi. Ajallisesti neljä vuotta on liian lyhyt aika, jotta yritykset olisivat valmiita muuttamaan olemassa olevia rakennusprosesseja ja bisneskulttuuria. Kuitenkin ohjelman onnistui muuttaa toimialan asenteita positiiviseksi puun käyttöä ja puurakentamista kohtaan. Perusongelmana on toimialan hajanaisuus ja muilta materiaalisektoreilta löytyvien veturiyritysten puute. Nyt kun ohjelma on päättynyt alan pitäisi panostaa normien, suunnittelujärjestelmien, vientimallien ja suunnitteluvälineiden kehittämiseen. Toimialan organisaatioiden, teollisuuden ja yritysten tulisi luoda yhteinen strategia ja tahto. Tämä vaatii avoimen keskustelun aloittamista ja eri osapuolien näkemyksien päivittämistä.

46

8

8.1

Ehdotukset jatkotoimenpiteiksi

Strategian edellyttämät toimenpiteet

Vaikuttavuutta panostamalla koko liiketoimintaketjuun

8.1.1

dä suurempia kokonaisuuksia. Jokainen hanke alkaa "alusta" pystymättä rakentamaan edellisten hankkeiden päälle, joten eteneminen on verkkaista. Pahimmillaan projekteista tulee vain konsulttikuntaa työllistäviä ilman pysyviä vaikutuksia. Puun kanssa kilpailevassa rakennustuoteteollisuudessa pyritään kilpailuetujen saavuttamiseksi liittämään tuotteeseen palveluja ­ ennen valmistusta suunnittelupalveluja ja valmistuksen jälkeen asennuspalveluja. Suuryritykset eivät välttämättä itse tuota näitä palveluja, vaan myyvät kokonaistoimituksia, mutta ostavat palvelusuoritteet alihankintana tai tekevät palvelukonseptin turvaamiseksi strategisia alliansseja. Malli soveltuu myös puualan suuryrityksille, koska niillä luonnostaan on tunnettuutta ja uskottavuutta, mutta ei suuruuden ekonomiansa takia mahdollisuutta diversifioitua tuottamaan itse kaikkea sitä, mitä tarvitaan. Näiden palvelukokonaisuuksien muodostamiseksi olisi nyt tarjolla sekä maakunnallisesti että valtakunnallisesti julkista kehittämisrahaa, jota suuryritykset ovat valitettavan vähän käyttäneet hyväkseen juuri tähän tarkoitukseen esimerkiksi hakemalla EU:n tuella ulkomaisia partnereita, jotka osallistuisivat strategisen tuote-palvelusuoritteen tuottamiseen. Kehitys ei etene yritys- ja maakuntatasolla itsestään, vaan vaatii hyvinkin arkisten asioiden seuraamista ja jopa hoputtamista sekä yritysten avustamista pienissä asioissa, jotka eivät kelpaa erilliseksi kehityshankkeeksi. Maakunnalliset hankkeet voivat ottaa Tekesin käytännöistä oppia ainakin kahdessa suhteessa: hankkeiden valmistelussa ja aktivaattoritoiminnassa. Teknologiaohjelmissa on käytäntönä, että ennen niiden käynnistymistä niitä valmistellaan niin pitkään, että saadaan näkemys siitä, mitkä asiat siinä painottuvat ja onko niihin riittävää kiinnostusta. Samalla yritykset saavat aikaa sulatella asioita ja niiden näkemykset ­ jotka samalla ovat sitoutumisen edellytyksiä ­ voidaan oikein painotettuina ottaa

47

Ohjelman aikana on tullut selvästi ilmi, että puurakentamisen kehittämisessä tarvitaan koko liiketoimintaketjun hallintaa ja siihen liittyvää, koko toimialan sisäistämää, markkinoilta johdettua toimintamallia. Tämäkään ei riitä, jos hyvälle puurakentamiselle ei ole kysyntää. Kysyntää taas ei synny, jollei puurakentamisella ole uskottavuutta. Sitä ei puolestaan luoda ilman konkreettisia näyttöjä. Näytöksi ei riitä koerakentaminen, vaan hyvät rakentamiskäytännöt on vakiinnutettava riittävästi toistamalla, jotta ne hioutuvat ja osoittavat kilpailukykynsä. Tarvitaan esimerkkejä hyvistä käytännöistä ja näiden esimerkkien innoittamaa spontaania rakentamista. Perinteisen koerakentamisen lisäksi tarvitaan siis esimerkkirakentamista. Edellytyksiä teknologiaohjelman tukemiseen muilla, koko liiketoimintaketjuun kohdistuvilla toimilla on runsaasti, sillä puu ja puun käytön lisääminen ovat saaneet koko 1990-luvun kansalaisten vankkumattoman tuen ja sympatiat, ja puurakentamisen tukeminen ja kehittäminen ovat olleet valtiovallan erikoisen huomion kohteina. Voidaan sanoa, että puuta kohtaan tunnettu myötämielisyys alkoi jopa ahdistaa: neuvojia oli enemmän kuin neuvottavia, maakunnissa selvityksiä enemmän kuin selvitettävää ja työntöä enemmän kuin imua. Suomessa on myös runsaasti erilaista rakennemuutosrahaa, joka hakee hyviä projekteja. Näkyvissä on, että maakunnalliset päättäjät tulevat allokoimaan varoja hyvinkin nurkkakuntaisten periaatteiden mukaisesti, ja vaarana on, että hyvää tarkoittavien hankkeiden tavoitetaso ja tulokset jäävät tarpeettoman mataliksi, varsikin kun projektien vetovastuu hajaantuu hallitsemattomalle joukolle konsultteja, joilla ei ole mahdollisuutta näh-

huomioon ohjelmassa. Hankevalmistelusta vastaa ohjelmapäällikkö; vastaavaan tehtävään maakuntatasolla tarvitaan aktivaattoreita. Teknologian ja tiedon siirrossa onnistuminen ja pienen suuren yrityskentän markkinalähtöinen verkottuminen tulevat olemaan Puurakentamisen teknologiaohjelman vaikutusten syntymisen kannalta ratkaisevat tekijät. Vuonna 1998 käynnistetty Puu-Suomi-toimintaohjelma onkin keskittynyt parantamaan maakunnallisten hankkeiden vaikuttavuutta panostamalla tiedon siirtoon yrityksiin, konkreettisten vientihankkeiden synnyttämiseen selvittämisten asemasta, esimerkkirakentamiseen sekä nostamalla maakunnallisten hankkeiden tavoitetasoa informoimalla rahoittajia. Yritykset ovat kuitenkin vierastaneet maakunnallisia hankkeita ja pitäneet niitä virkamiesten ja konsulttien yksinoikeutena. Tähänkin on saatava muutos. Vain yritysvetoiset ja niiden arkitodellisuudesta lähtevät maakunnalliset hankkeet voivat tuoda maakuntiin niiden kipeästi tarvitsemia euroja ja työpaikkoja. 8.1.2 Huonoilla hankkeilla hyviä vaikutuksia

kohtaan. Teknologiaohjelmien perinteinen lähtötila ­ on taho, toimiala, jonka kanssa voidaan muodostaa näkemys kehittämisen tarpeesta ­ oli hämärä ja jäsentymätön. Oli ilmeistä, että ohjelman oli tuettava tällaisen tahon ja uuden toimialarakenteen syntymistä. Toiseksi ohjelmalle asetettiin vaikutustavoitteita, ei perinteisiä tulostavoitteita. Tulos- ja vaikutustavoitteiden ero käy ilmi verrattaessa seuraavia tavoitteenasetteluja:

Ohjelmassa tuotetaan puurakentamiseen uutta mm. kosteus-, palo-, ääneneristys- ja rakennusten stabiliteettikysymyksiin liittyvää tietoa sekä kehitetään toimivia suunnitteluratkaisuja ja tuotantomenetelmiä sekä kotimaahan että vientimarkkinoita varten. Tämä on perinteinen tulostavoite. Teknologiohjelman tavoitteena on saada aikaan Suomeen kansainvälisesti kilpailukykyinen perustuotanto, välijalostus ja erikoisurakointi, jotka mahdollistavat taloudellisen, ekologisesti kestävän ja suunnitteluratkaisuiltaan korkeatasoisen puurakentamisen." Ohjelman vaikutustavoite ilmaistiin lopulta tämän sitaatin mukaisena.

Yleisesti on tiedostettu, että teknologiaohjelmilla vahvistetaan jo olemassa tai kehittymässä olevia menestysmalleja ja -rakenteita; ohjelman valmistelun yhteydessä toimialan yritykset, keskeiset kehittämisorganisaatiot ja Tekes muodostavat näkemyksen, mitä ohjelmalla halutaan saada aikaan. Vähemmän tunnettua lienee, että teknologiaohjelmaa voi myös käyttää seisovien vesien liikkeelle saamiseen, jopa uudenlaisen toimialarakenteen edellytysten rakentamiseen. Puurakentamisen teknologiaohjelmalla oli kaksi piirrettä, jotka tekivät siitä selvästi jälkimmäisen, rakenteita muuttavan ja jopa uutta toimialaa jäsentävän kokonaisuuden. Ensiksikin ohjelman takana ei ollut selkeää toimialaa (me tulemme ansaitsemaan puurakentamisella), vaan sen kehitykseen vaikuttavat kaksi keskeistä toimialaa suhtautuivat siihen eri tavoin: mekaaninen metsäteollisuus näki puurakentamisen kehittämisen ensi sijassa puun käytön lisääjänä, kun taas rakennuttajat ja ammattirakentajat tunsivat ennakkoluuloja sitä

48

Vaikutustavoitteiden korostaminen vei ohjelman sisältöä ja sen johtamista toistuvasti perinteisten teknologia-asioiden ulkopuolelle. Selkeille toimialoille synnytettävissä teknologiaohjelmissa voidaan keskittyä pohtimaan "mitä pitää tehdä" -asioita, koska uskotaan, että ohjelmissa mukana olevat yritykset siirtävät automaattisesti kehityshankkeiden tulokset käytäntöön ilman, että teknologian siirtoon tulee erityisesti panostaa. Jäsentymättömien toimialojen, kuten puurakentamisen, ohjelmissa korostuvat "miten pitää tehdä"-asiat. Muutos tulostavoitteista vaikutustavoitteisiin (raporteista ja prototyypeistä viennin lisääntymiseen) edellytti ohjelman hankkeilta esimerkiksi tiedonsiirtoa, demonstraatioluonteisuutta, samojen asioiden toistoa jne. Nämä seikat eivät perinteisesti ole kuuluneet hyvien hankkeiden kriteeristöön Tekesissä. Niinpä hankkeita ja etenkin niiden vaikutuksia arvioitaessa on usein törmätty paradoksiin: Tekesin perinteisten kriteerien perusteella "huono" hanke voi toimialan synnyttä-

misen tai vaikutusten kannalta olla "hyvä". Absoluuttiselta tasoltaan ja muiden teknologiaohjelmien hankkeisiin verrattuna vaatimaton hanke voi synnyttää suuren suhteellisen muutoksen yritysten osaamisessa. Ohjelman vaikutusten syntymisen kannalta on ollut ensiarvoisen tärkeää, että Tekesissä on tiedostettu tämä ja hyväksytty absoluuttisen arvioinnin mukaan huonoja hankkeita rahoitettavaksi. Näin on saatu muutosprosesseja liikkeelle tai osoitettu joidenkin uusien käytäntöjen toimintakyky. 8.1.3 Tekijän tieto huonosti hyödynnetty voimavara

osaamista ja huolellisuutta niin suunnittelussa kuin työmaallakin. Osaaminen on resurssi, joka vasta käytettynä ja haastettuna tulee esille ja vahvistuu. Kotimaassa tätä haastetta ei ole ollut, ja etenkin laadun kysyntä on puuttunut. Kotimaan kehityshankkeita on pidetty välttämättöminä viennin kannalta: ilman kilpailevaa, mutta samalla riittävän kannattavaa kotimaan markkinaa ei synny yrityksiä, jotka ovat kyllin vahvoja menestymään ulkomailla. Kotimaassa toteutetut kehityshankkeet luovat myös näkemystä toteutusprosesseista ja niissä valittavina olevista rooleista eräänlaisina viitekehyksinä, joiden läpi vientimarkkinoita voidaan tarkastella ja hahmottaa niillä vallitsevaa toiminnan logiikkaa. Oman toiminnan syvällisen ymmärtämisen kautta voidaan ­ ehkä kohdemaan yrityksiä paremminkin ­ nähdä uusia bisnesmahdollisuuksia. Tässä mielessä on välttämätöntä kehittää kotimaan rakentamista kilpailemaan laadulla ja tuoteinnovaatioilla pelkän hankintahinnan asemasta. Tällöin se auttaa ­ itsensä lisäksi ­ myös puun jatkojalosteiden vientiä.

Vaikutusten synnyttäminen puurakentamisessa pelkistyy viime kädessä osaamiseen ja sen kasvattamiseen. Osaaminen taas koostuu kolmesta komponentista: tiedoista, taidoista ja motivaatiosta ottaa niitä käyttöön. Tietoa on suhteellisen helppo tuottaa ja asettaa tarvitsevien saataville. Sen sijaan taitoon liittyy paljon sellaista, jota ei voi siirtää toiselle pelkästään koulun penkillä tai videoita katselemalla. Taito opitaan tekemällä, koska se sisältää "hiljaista" tietoa, jota ei voi kuvata eikä siirtää millään tietovälineellä. Se on filosofien tuntemaa ns. tekijän tietoa. Kolmas osaamisen komponentti, motivaatio, on vaikein. Oppijan arvojen, asenteiden, tunteiden ja tahdon on tuettava oppimista. Puurakentamisessa kaikki tämä korostaa konkreettisen tekemisen tärkeyttä; tarvitsemme rakennustai vientihankkeita, joita varten on mielekästä hankkia tietoja ja taitoja ja jotka tässä imussa ylläpitävät osaamisen vankentamisen motivaatiota. Koska mekaanisen metsäteollisuutemme suuryritykset eivät ole merkittäviä jatkojalostajia, niillä ei ole sen syvällistä osaamista. Vaikka meillä valtaosa pienrakentamisesta on puuta, emme voi myöskään puhua mistään pk-sektorin tai pienimuotoisen puurakentamisen vakiintuneesta osaamisesta, jota voitaisiin jatkokehittää ja jolla olisi jopa vientiarvoa, sillä osaamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä johtuvia rakennusvirheitä on löytynyt etenkin omatoimisesta puurakentamisesta luvattoman paljon. Puu on esimerkiksi kosteus- tai ääniteknisesti hyvin vaativa materiaali, jota yhdistellään muiden materiaalien kanssa ja joka edellyttää

8.2

Jatkossa kehitettäviä alueita

Olemme kehittäneet kehitystyön tueksi erilaisia malleja. Seuraavia alueita tulisi harkita jatkotoimenpiteiksi osana kehitettyjä malleja. Esimerkiksi teknologian siirron avainnäkökohtia tulisi sisällyttää jokaiseen malliin, jotta todellinen muutos liiketoimintaympäristössä olisi mahdollista. 8.2.1 Teknologian siirto

Teknologian siirto on todennäköisesti merkittävin aktiviteetti, jonka avulla kehitystä voidaan viedä nopeasti eteenpäin. Ohjelmassa on etsitty vastauksia moniin kysymyksiin ja nyt nämä vastaukset pitäisi saada yrityksien käyttöön. Kehitettyä tietopohjaa tulisi hyödyntää uusien teknologiaohjelmien käynnistämisessä ja toteutuksessa. Teollisuus olisi saatava sitoutumaan jatkuvaan kehitykseen ja uuden tiedon hyödyntämiseen. Jos tässä onnistutaan, liiketoiminnasta tulee kannattavaa.

49

Kuinka uutta tietoa voidaan hyödyntää Keskusteluissa sekä johtoryhmän että projektien edustajien kanssa tuli ilmi, että ohjelmassa syntyneen uuden tiedon saaminen yritysten käyttöön on avainkysymys ohjelman onnistumisen kannalta. Ongelmallisinta on kun teknologiaohjelma päättyy ja foorumi tiedon ja teknologian siirrolle ei ole enää käytettävissä. Tällä hetkellä kenelläkään ei ole selvää kokonaiskuvaa ohjelmassa tuotetusta tiedosta. Tiedon hyödyntämisen kannalta pidettiin tärkeänä mahdollisuutta käynnistää projekti, jossa analysoitaisiin tuotettua tietoa eri kohderyhmien kannalta sekä arvioitaisiin mahdollisia jatkotoimenpiteitä. Yhtenä ideana esitettiin, että ohjelmassa tehtäisiin kartta, jonka avulla tietoa olisi helpompi löytää. Analysoitu tieto voisi olla saatavilla internetin kautta, ainakin karttatasolla. Tiedon hyödyntämisen kannalta pidettiin tärkeänä alueellisen tiedon siirron tehostamista esimerkiksi muodostamalla ongelman ratkaisuryhmiä, jotka edustavat eri tahoja, joilla uusin tieto on käytettävissä. Yritysten tulisi olla aktiivisempia tässä prosessissa. Ei riitä, että tehdään tutkimusta, jos yrityksillä ei ole mielenkiintoa sen hyödyntämiseen. Tiedon siirtoa ei koskaan korosteta liikaa. Kun tarvittava tieto on yrityksen käytettävissä, työ on mahdollista tehdä paremmin ja tehokkaammin ja saada aikaan lisäarvoa. Esimerkiksi sahateollisuus on tämän oivaltanut ja alalle on alkanut tulla nuoria ihmisiä. On tärkeä käynnistää teknologian siirtoprosessi ja se tarvitsee voimavaroja. Tietoa on, mutta se ei ole vielä käyttäjän tasolla. Koordinoinnin kautta on varmistettava, että ei tehdä päällekkäistä työtä. Olisi järkevää tutkia eri rakennusmateriaalien yhteensopivuutta esimerkiksi siten, että puuta voitaisiin käyttää teräs- ja betonirakennusten sisällä silloin, kun se on mahdollista ja kustannustehokasta. On vain löydettävä yritykset, jotka ovat valmiita muuttamaan toimintatapojaan. Avainasemassa

ovat tavarantoimittajat ja rakennusyritykset/urakoitsijat. Perinteisistä tavoista on aina vaikea luopua ja olisikin kysyttävä "Kannattako perinteiden muuttaminen?". Teollisuuden on tehtävä markkinatutkimuksia, jotta se saisi tietää, mitä markkinat haluavat puurakentamiselta. Pitäisikö platform-rakentaminen vain tuoda markkinoille? Sopisivatko jotkin muut vaihtoehdot Suomen markkinoille? Teollisuuden tulisi hyödyntää tutkimustietoa pilottiprojektissa, jossa vertailtaisiin perinteisiä ja uusia menetelmiä keskenään. Näkeminen on uskomista ­ ja tässä auttaisi pilottiprojekti. Sitä voitaisiin käyttää myös puurakentamisen edistämiseen Suomessa. Suunnittelun ammattilaiset pitäisi saada syttymään puun käytölle. Pilottiprojektissa voitaisiin korjata kaikki mahdolliset virheet, jotta järjestelmä olisi todella toimiva, kun puurakentamisesta tulee liiketoimintaa. Samalla voitaisiin osoittaa rakennusjärjestelmän kustannustehokkuus. Teollisuuden olisi löydettävä menestyksen avaintekijät, jalostettava prosessia ja saatava se monistettavaan muotoon. Puurakentamista ja sen menestystarinoita olisi tuotava esille kaikissa mahdollisissa kokouksissa ja seminaareissa. Työtä on edelleen tehtävä seuraavilla alueilla: · On luotava tietokanta tuotetulle tiedolle. · Suunnittelijoille on kehitettävä työvälineet ohjelmassa tuotetun tiedon pohjalta. · On pidettävä huolta, että puurakentaminen ei jää markkinoilla epäedulliseen asemaan määräyksien ja standardien takia. Asia tulisi hoitaa siten, että puulla olisi säännösten ja standardien osalta etulyöntiasema. Toiminnan tulisi siis olla proaktiivista reaktiivisen sijaan. · Puurakentamisen kustannusrakenne pitäisi olla hallinnassa. Lisäksi pitäisi löytää kohdat, joista kustannuksia olisi mahdollista vielä leikata. · Puurakentamisen hallitsevista urakoitsijoista on kysyntää markkinoilla. Avustavat tahot saavat koko ajan lisää koulutusta ja kokemusta. Voidaan jopa sanoa, että puurakentamisen menestys on riippuvainen tämän koulutuksen onnistumisesta.

50

· Markkinoille on kerrottava selvästi, kuinka puurakentamisen kosteuden hallintaa parannetaan. · Sama koskee myös paloturvallisuutta ja ääneneristystä. Tiedotuksessa on korostettava, että molemmat on mahdollista hoitaa taloudellisesti ja samalla käyttäjää tyydyttävällä tavalla. · Projektia on supistettava ja kohdistettava oikein. · Mekaanisen metsäteollisuuden organisaatiorakenne olisi uudistettava markkina- ja asiakaslähtöisyyden suuntaan. · Menestystarinoita olisi löydettävä ja niistä olisi tiedotettava. 8.2.2 Liiketoiminnan kehittäminen

kea, sillä yritykselle on tarpeen, että tuontiyritys menestyy. Jos haluat myydä suoraan loppukäyttäjälle menetät suhteen tuontiyrityksen kanssa. Ja jos haluat myydä tuontifirman kautta on lisäarvo vähäisempi. Siksi on tärkeää tuntea markkinat ja kehittää infrastruktuuria, joka toimii ja on kannattava. Jos tässä ei onnistuta, on syytä kysyä miksi viedä ollenkaan. Elinkaarianalyysi on tehtävä. Se on keino, jolla vienti onnistuu myös tulevaisuudessa. Alan tulisi suunnata voimavaransa esimerkiksi valintamyymälöiden ja urheiluhallien rakentamiseen ja kohteisiin, joissa aikaisemmin on käytetty vähemmässä määrin puuta. On vain näytettävä, että puu soveltuu kohteisiin erinomaisesti. 8.2.4 Puutuotteiden markkinointi

Liiketoiminnan kehittämistä on tehostettava. Sijoitetun pääoman tuotto, työllistäminen, myynnin kasvu jne. on sivuutettu tässä ohjelmassa. Niin ei pitäisi olla. Projekteilla tulisi olla benchmark-mallit ja tavoitteet. Uusien tuotteiden kehittämiseen on tarve, kuten esimerkiksi: · komponenttien (I-liitokset, pystypalkit, seinäpaneelit, ulko- ja sisäpaneelit ja välipohjat jne.) · ikkunoiden, ovien ja listojen. Teollisuus ei vielä tuota ja markkinoi näitä tuotteita tarpeeksi tehokkaasti. Huonekaluteollisuudessa on myös kehitettävää. Teollisuuden olisi hyvä automatisoida tuotantoprosessia vielä enemmän. Automatisointi tehostaa tuotantoa ja pienentää kustannuksia, mikä taas parantaa puutuotteiden kilpailukykyä. Suomessa laitevalmistus on erittäin korkealuokkaista. Teollisuuden pitäisi osata hyödyntää sitä. 8.2.3 Vientimarkkinat

Vientimarkkinat hallitsevat puutuotteiden tuotantoa, mistä on seurauksena, että kotimaassa asiakkaiden on vaikea käyttää puuta, koska puutuotteita ei löydy markkinoilta silloin, kun niitä tarvitsee. Jos kotimarkkinat ohjaavat puutuotteiden kehittämistä niin, myös myynnin pitäisi olla sitoutunut myymään kotimaahan. Kehitysprojektit on tuomittu epäonnistumaan, jos vientiin menee kuuma tavara ja kotimarkkinoille jää vain rippeet. Puurakentaminen on tällä hetkellä hinnaltaan 15 prosenttia muuta rakentamista kalliimpaa, mutta siitä on mahdollisuus saada kilpailukykyinen rakentamalla lisää. On vain löydettävä siihen valmiita rakennusyrityksiä. On korostettava yhteistyötä tavarantoimittajan ja rakennusyrityksen/ urakoitsijan välillä. Yritysten tulisi ottaa aktiivinen rooli ja rohkaista urakoitsijoita rakentamaan puusta. Vaaditaan mielenkiintoa ja suunnitelmallisuutta. Eri materiaalien yhteensopivuutta olisi ehkä syytä tutkia tarkemmin. Puuta voitaisiin käyttää teräs- ja betonirakennuksissa silloin, kun se on mahdollista ja kustannustehokasta. Kun urakoitsijat saadaan kerran käyttämään puuta, mahdollisuudet lisääntyvät ja käyttö kasvaa.

51

Viennin kasvattaminen hitaasti ei ole mahdollista. Jos prosessi on liian hidas, markkinat menetetään, koska asiakkaat haluavat vakiintuneita toimittajasuhteita. Markkinaosuuden valtaaminen viennissä on paljon vaikeampaa kuin kotimarkkinoilla. Vientiodotukset näiden projektien osalta ovat saattaneet olla liian suuret. Lisäarvokysymys on vai-

On tarpeen tutkimuksen avulla katsoa, onko tarkasteltavana oleva järjestelmä kustannustehokas. Yksi keino olisi käynnistää pilottiprojekti, jossa perinteisellä tavalla tehty rakenne toteutettaisiin puusta. Vain näytöillä pystytään vakuuttamaan ihmisiä. Se voisi myös innostaa suunnittelijoita käyttämään puuta. Pilottiprojektissa voitaisiin korjata kaikki mahdolliset virheet, jotta järjestelmä olisi todella toimiva, kun puurakentamisesta tulee liiketoimintaa. Teollisuuden on löydettävä menestystarinoita ja niistä on tiedotettava. Puurakentamista ja sen menestystarinoita olisi tuotava esille kaikissa mahdollisissa kokouksissa ja seminaareissa. Mekaanisen metsäteollisuuden tulisi tukea Tekesin käynnistämää Probuild-teknologiaohjelmaa, jossa myös puurakentamisen menettelyitä on mahdollisuus saada osaksi rakennussuunnittelua. Tämä yhdessä pilottiprojektien ja menestystarinoiden kanssa auttaa puurakentamista lisäämään markkinaosuuksiaan.

8.2.6

Markkinoiden kehittämistarpeet

Haastatteluissa ilmenneet markkinoiden kehitystarpeet: · Jokaiselle puun markkinasegmentille on tarpeen kehittää omat menettelytavat, tavoitteet ja strategiat. Tarvitaan avointa keskustelua tavoitteista, voimavaroista ja menetelmistä, jotta puutuoteteollisuuden kehitys on mahdollista ja kasvutavoitteet saavutettavissa. Yleinen näkökanta on, että välijalostukseen ei uskota, ainakaan suuren mittakaavan perusteollisuudessa. Projektien kommentteja kehitystarpeista: · Keskustelu teollisuuden tavoitteista olisi syytä aloittaa ja määritellä puurakentamisen todelliset esteet. · Rakentamisen kustannustehokkuus olisi selvitettävä ja sitä olisi parannettava. · Sääntöjen muuttaminen saattaa haitata puurakentamista. · Pilottiprojekteja tulisi seurata demo-hankkeet. · Projekteista tulisi tiedottaa paremmin. Toiveena on, että se lisäisi kysyntää. · Rakennusfysikaalisia kysymyksiä tulisi vielä tutkia. · Markkinoilla olevat työvälineet tulisi kartoittaa. Lisäksi tulisi selvittää, kuinka uusi tieto saadaan mukaan näihin välineisiin. · Puuta tulisi pystyä yhdistämään teräksen ja betonin kanssa. · Rakenneteknologian ja välineiden integroiminen · Verkostoajattelun kehittäminen · Työntekijöiden kouluttaminen · Välipohjaratkaisut · Paloturvallisuuskysymysten yksityiskohtainen tutkiminen · Suunnittelujärjestelmien ja järjestelmäosarakentamisen kehittäminen · Kokonaislaatujärjestelmän kehittäminen · Markkinointiosaamisen ja asiakassuuntautuneisuuden kehittäminen · Alueellisen aktiivisuuden ja markkinointiverkostojen kehittäminen · Vientiedellytysten parantaminen · Tutkimusta puun ominaisuuksista ja sen käyttäytymisestä eri ilmasto-oloissa

8.2.5

Määräykset, normit ja standardit

Monissa keskusteluissa on tullut ilmi, että Suomi on kriittisessä vaiheessa mitä tulee CENin standardikehitykseen sekä tekniseen hyväksyntään (CE). Jos Suomen mekaaninen metsäteollisuus haluaa osallistua CENin prosessiin sen on tehtävä välittömästi suunnitelma ja alettava toteuttaa sitä. Teollisuudella ei kuitenkaan näytä olevan valmiuksia ja näkemyksiä suomalaisten, nykyisten tai tulevaisuuden puutuotteiden etujen ajamiseen tai suojelemiseen. Mitä pitempään teollisuus odottaa sitä vaikeampi sen on päästä mukaan prosessiin ja päästä vaikuttamaan muutoksiin. Määräysten, normien ja standardien muutokset ovat kriittisiä teollisuuden menestykselle, sillä säännöstö voi pahimmassa tapauksessa estää puun käytön tai tehdä sen niin kalliiksi, että puuta ei haluta käyttää. Standardoinnin kautta puun käyttöön voidaan vaikuttaa ja Suomi voi myös käyttää tätä hyväksi.

52

· Tiedon siirtämistä tuotteisiin ja liiketoimintaan · Puurakentamisen kehittäminen kansalliseksi vientituotteeksi yhdessä koulutustahojen, tutkimuslaitosten, yritysten ja valtiovallan kanssa. · Aitojen markkinaverkostojen synnyttäminen vaatii alueellista, kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä sekä investointeja. · Vienti vaatii merkittäviä investointeja, myös muilta tahoilta kuin Tekesiltä. · Yritysten mukaan on tärkeää, että syntynyttä kehitystoimintaa tuetaan myös jatkossa, koska ohjelmassa luotiin vasta edellytykset uusille tuotteille, tuotantoprosesseille ja liiketoiminnan kehittämiselle Globaali teollisuusmalli

· Alueellisen kehityksen ja puukerrostalorakentamisen kannalta pidettiin tärkeänä jatkaa koerakentamista, mitä kautta yritykset oppivat uusia asioita ja saavat kokemusta, mikä osaltaan vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja kysyntään.

8.3

Globaali teollisuusmalli Suomea varten

Tulevaisuuden liiketoiminnan kehitystä, tuotekehitystä ja tutkimusta Suomessa voidaan kuvata globaalilla viitekehyksellä kaikkein parhaiten. Alla oleva vuokaavio kuvaa tätä viitekehystä.

53

8.4

Viitekehys tulevaisuuden rakentamiselle

Alla oleva malli luo pohjan puurakentamisen kehittämiselle Suomessa.

Rakentamisen malli

54

Keskustelujen pohjalta on käynyt selväksi, että osa viitekehyksestä on jo työn alla. Kuitenkaan eri osien yhdistämisellä ei näytä olevan systemaattista lähestymistapaa. Se on oheisen vuokaavion tarkoitus. Kuten esimerkiksi: · Rakennuksen suunnittelun alkaessa tutkitaan, voidaanko rakennus rakentaa määräysten ja säännösten mukaan. Siksi tarvitaan tietokoneohjelmaa, jonka tietokannassa määräykset ovat. Tietokone määrittelee ne säännöt, jotka kyseisessä rakennuksessa on huomioitava. Parhaimmassa tapauksessa se voi ehdottaa kohteet, jotka on mahdollista rakentaa puusta. · Paloturvallisuutta, äänen ja kosteuden hallintaa on tutkittu. On tärkeää yhdistää tutkimusyksityiskohdat ja laittaa ne sellaiseen muotoon, josta suunnittelijoiden on helppo niitä hyödyntää. · On olemassa rakennesuunnittelun ohjelmistoja ja rakennussuunnittelun pohjapiirros- ja 3-Dmalliohjelmistoja, mutta emme ole nähneet ohjelmistoa, jossa näihin olisi yhdistettynä kokonaisuus, jota suunnittelijat ja urakoitsijat voisivat käyttää puun valinnassa tiettyyn kohteeseen. Tämän suunnitteluohjelmiston avulla pitäisi olla mahdollista suunnitella puuelementti siihen kohtaan, mihin säännöt sen sallivat. Suunnittelumalli on todennäköisesti vain yksinkertainen elementtisuunnittelumalli. Seuraavassa vaiheessa pitäisi pystyä luomaan 3-D-rakennussuunnitteluohjelma, joka mahdollistaisi edullisimman materiaalin valinnan kulloiseenkin kohteeseen. · Jokaisen rakennusprosessin loppuvaiheessa määritellään kustannukset. Ohjelman tulisi pystyä ottamaan huomioon kaikki mahdolliset ratkaisut mukaan lukien kustannukset eri materiaalivaihtoehdoille ja niiden yhdistelmille. Esimerkkinä kustannustehokkaasta kokonaisuudesta voidaan mainita betonipilarit, teräspalkit ja puu-

orret. Mallin tulee pystyä löytämään tällainen ratkaisu. Tällaisia välineitä tarvitaan, jotta puun käyttö pystytään maksimoimaan. Mallit lisäävät joustavuutta valittaessa puisia kantavia rakenteita, lattioita, ikkunoita ovia jne. Lisähuomiota tulisi kiinnittää seuraaviin asioihin: · Internetissä ja CD-ROMilla oleviin suunnitteluvälineisiin pitäisi lisätä puun ominaisuuksia ja etuja esittelevä kokonaisuus · Lisää toteutettujen talojen rakennussuunnitelmia CD-ROMiin käytettäväksi templaattina. · Kuvia demoprojekteista 8.4.1 Määräysten, normien ja standardien viitekehys

Jos Suomen mekaaninen metsäteollisuus haluaa saavuttaa markkinaosuustavoitteensa niin kotimarkkinoilla kuin viennissä, koko teollisuuden on sitouduttava kehitystyöhön, jota tehdään määräyksiin ja standardeihin liittyen. Teollisuuden on pystyttävä vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: · Mitkä normit ja standardit ovat käytössä puurakentamisessa? · Mitkä rajoittavat puun käyttöä? · Voiko rajoituksia millään tavalla kiertää? · Voisiko ajatella, että rajoituksen kiertämiseksi käynnistetään t&k-projekti, jolla parannetaan puun mahdollisuuksia? · Mitkä ovat normien ja standardien tarjoamat mahdollisuudet puulle? · Mitä etuja normit ja standardit tarjoavat puulle verrattuna betoniin ja teräkseen? Mitkä ovat haitat?

55

Ehdotettu tarkasteluprosessi Keskeiset säännellyt alueet

Ehdotettu prosessi tehtävän suorittamiseksi

56

Samanaikaisesti kehitetään tietokoneohjelmaa, jonka keskeisen tietokannan muodostavat rakennnusmääräykset

Miksi tämä työ kannattaa tehdä? · On tärkeää ymmärtää, miten Suomen mekaaninen metsäteollisuus ja rakennusteollisuus täyttävät määräykset ja standardit tärkeillä markkina-alueilla. Määräykset monesti ratkaisevat, onko puutuote kilpailukykyinen vai ei kyseisellä markkinalla. Ne voivat toimia täydellisenä esteenä markkinoille pääsylle tai vastaavasti ne voivat helpottaa sitä ratkaisevasti. · Määräysten ja standardien tarkistamisella taataan, että Suomen teollisuudella ovat tasavertaiset asemat verrattuna muihin maihin. · Prosessi saattaa myös tarjota Suomen teollisuudelle kilpailuetua. On mahdollista käyttää määräyksiä ja standardeja hyväksi markkinoille pääsyssä. · Mekaanisen metsäteollisuuden kannattaa varmistua siitä, että sen tuotteille ei vaadita testauksia, sillä ne ovat kalliita ja tarpeettomia ja huonontavat tuotteiden kilpailukykyä. · Teollisuuden omien intressien turvaamiseen kuuluu kilpailevien teollisuuden alojen tarkka seuraaminen, sillä jokainen pyrkii käyttämään

määräyksiä ja standardeja hyväksi kilpailuedun hankkimiseksi. Etenemisvaiheet · Markku Paavilainen, Puuinformatio ry on jo mukana CENin kehitystyössä. On tärkeää käyttää hänen tietojaan pohjana ja työskennellä hänen kanssaan vietäessä asiaa eteenpäin · Pitäisi palkata asiantuntijoita työskentelemään määräysten ja standardien kehittämisprosessissa. · Markku Paavilaisella on yhteydet kaikkiin tärkeimpiin CENin työryhmien sihteereihin. Asiantuntijoiden tulisi luoda mahdollisimman hyvät yhteydet oman alueensa työryhmän sihteeriin. · Koska tämä on tärkeä alue, olisi syytä tehdä etukäteen kokousaikataulu, jossa on esitetty kunkin asiantuntijan raportointiajat. · Asiantuntijoiden selville saaman tiedon pohjalta tehdään strateginen suunnitelma tarvittavien muutoksien tekemiseksi. Jossakin ta57

pauksissa strategia tehdään tutkimusta varten, jota tarvitaan, jotta saataisiin suomalaiset tuotteet määräysten mukaisiksi. Lisäetuna saadaan vielä tietoa siitä, kuinka teollisuuden tuotteet sopivat standardointiprosessiin ja mitkä ovat niiden vahvuudet ja heikkoudet.

8.4.2

Puuelementtirakenteen alamalli

Puun käytön maksimoinnin kannalta on tärkeää, että suunnittelija tai urakoitsija ovat tietoisia puujärjestelmien tarjoamista suunnittelujoustoista ja siitä, että puupohjaiset järjestelmät tarjoavat taloudellisen rakennusratkaisun. Näyttää todella siltä, että ei ole väliä, millaista puupohjaista järjestelmää tarjotaan, kunhan puumahdollisuus tuo58

daan esille. Ilman puun esille tuomista kilpailu on varmasti hävitty ennen kuin se on alkanutkaan. Puun ollessa mukana kilpailussa, voidaan normaaleja liiketoimintasuhteita käyttää. Parhaimman ratkaisun ei välttämättä tarvitse olla halvin, jos se tarjoaa muita etuja. Meidän on luotava järjestelmä, jossa puu on varteenotettava vaihtoehto.

Korvaava tuotemalli Keskusteluja pyrkii hallitsemaan hyvin vahva perinne, joka on syntynyt kerrostalojen ja liikerakennusten betonisten kantavien rakenteiden ympärille. Puun käyttöä näissä kohteissa rajoittaa myös koulutettujen ja kokemusta omaavien kirvesmiesten puute. Nämä seikat saivat pohtimaan seuraavia asioita:

· Kuinka paljon kannattaa panostaa tämän perinteen korvaamiseen aivan uudella rakennustavalla? · Pystytäänkö ajattelua muuttamaan tarpeeksi nopeasti koulutusohjelman avulla? · Miten koulutus pystyy voittamaan perinteet? Kuinka vahva perinne on?

59

· Olisiko helpompaa muuttaa rakentamisen perinteitä ja kulttuuria käyttämällä yksikertaisempaa korvaavaa menetelmää, jolla voitaisiin lisätä puujärjestelmien käyttöä nykyisissä rakentamismenetelmissä? Jos pohdinnoissa päädytään siihen, että perinne ja työvoiman puute estävät vaihtoehtoisen materiaalin hyväksynnän, yksi keino ylittää este on tehdä puurakenteet mahdollisimman nykyisten betonirakenteiden näköisiksi.

· Usein yritysten johto on etääntynyt yrityksen tavallisista asiakkaista. Tämän viitekehyksen tavoitteena on luoda kulttuuri, jossa yrityksen strategiset suunnitelmat perustuvat asiakastarpeiden ymmärtämiseen. Tämä viitekehys saattaa näyttää yksinkertaiselta ja vaikuttaa vanhan toistolta. Se on tarkoitettukin sellaiseksi. Yritykset joutuvat hyvin helposti olemassa olonsa kannalta epäoleellisten jokapäiväisten asioiden pyöritykseen ja unohtavat asiakkaat, jotka antavat jokaiselle yritykselle oikeutuksen olemassa oloon. Tämän viitekehyksen tavoitteena on rohkaista yrityksiä kehittämään yrityskulttuurin, joka luo edellytykset tuotteiden parantamiseen ja muuttamiseen asiakkaan toiveiden mukaan. Yritykset, joilla ei ole tällaista kulttuuria ovat tuomittuja taantumaan. Yrityksiltä vaatii todella ponnistuksia saada tällainen kulttuuri osaksi liiketoimintaa ja kestävälle pohjalle. Viitekehystä voidaan soveltaa kansallisella tasolla teollisuusjärjestöjen kautta tai yksittäinen yritys voi kehittää sitä omaan liiketoimintaansa sopivaksi.

8.5

Asiakastarpeisiin sekä markkinasuunnitteluun ja -kehitykseen perustuva viitekehys

Haastatteluissa tulivat seuraavat asiat esille ja ne ovat pohjana asiakastarpeisiin liittyvän viitekehyksen tekemisessä: · Asiakastarpeisiin liittyvää tietoa on hyvin vähän saatavilla. Jos yritykset haluavat laajentaa toimintaansa joko kotimarkkinoilla tai viennissä tämän tyyppinen tieto on menestyksen kannalta kriittistä.

60

61

62

8.6

Vientimalli

Suomi vie tällä hetkellä 75 prosenttia puutuoteteollisuuden tuotannosta ja keskusteluissa kävi ilmi, että ala on halukas vahvistamaan vientiä entisestään. Vahvan vientimarkkinan kehittäminen

· joka pystyy tekemään paikallisesti markkinatutkimuksia · joka alustavien tutkimusten ja selvitysten jälkeen pystyy toteuttamaan liiketoimintasuunnitelman, joka on tehty selvityksissä saatujen tietojen pohjalta. Vientipartneri tuo liiketoimintakuvioon oman lisänsä, kuten omat yhteytensä ja paikallisen kulttuurin tuntemuksen. Tämä nyt ei ole niin mullistavaa ja suomalaiset yritykset varmasti tietävät tämän. Sen sijaan on tärkeää synnyttää yrityskulttuuri, jonka menestyksen taustalla ovat markkinatuntemus ja kyky muuttaa tuotetta asiakkaan muuttuvien tarpeiden mukaan.

8.7

Malli puurakentamisen edistämiseksi

Monissa käydyissä keskusteluissa tuli esille, että puurakentaminen tarvitsee apua markkinointiin. Joissakin tapauksissa puurakentamista kohtaan esitettiin epäilyjä sen paloturvallisuuteen ja kestävyyteen liittyen. Koerakennushankkeet soveltuvat erinomaisesti näiden epäilyjen poistamiseen.

Kuten voidaan huomata vientimallissa hyödynnetään aikaisemmin kehitettyä asiakastarpeisiin ja markkinasuunnitteluun ja -kehitykseen pohjautuvaa viitekehystä. Keskeinen muutos on se, että vientimalliin on lisätty vientimarkkinaa varten paikallinen yhteistyökumppani tai tytäryhtiö, · joka tuntee markkinan · jolta on saatavissa tietoa ja opastusta kyseisen markkinan luonteesta,

Käytetään asiakastarpeisiin sekä markkinasuunnitteluun ja -kehitykseen perustuvaa viitekehystä, jolla kehitetään tuote- ja liiketoimintamahdollisuuksia. Sen jälkeen sovelletaan tätä mallia.

63

8.7.1

Esimerkki puurunkoisen rakennuksen käytön edistämisestä

64

65

8.7.2

Toinen esimerkki

8.7.3

Kolmas esimerkki

Koska puurakennuksen paloturvallisuutta kohtaan on esitetty epäilyjä, olisi mielenkiintoista käynnistää hanke, jossa vertailtaisiin puurunkorakenteen ja betonirakenteen palonkesto-ominaisuuksia. Tarvittaisiin kaksi samanlaista rakennusta ­ toinen puusta, toinen betonista. Rakennusten kaikki sisämateriaalit olisivat samanlaiset. Taloja pitäisi voida videoida koko ajan. Sytytetään tuli molempien rakennusten olohuoneessa ja annetaan sen palaa vaikka 30 minuuttia. (Toinen vaihtoehto olisi lisätä aikaa 15 minuuttia kerrallaan). Sammutetaan palo ja tutkitaan vahingot. Tehdään yksityiskohtainen raportti molempien rakennusten palo-ominaisuuksista.

Energia- ja ylläpitokustannuksista voitaisiin tehdä vertailuja pitempiaikaisissa kokeissa. Vertailun tekemiseen tarvitaan seurantalaitteita kahdessa identtisessä rakennuksessa. Myös talon asukkaiden tulisi suostua tutkimukseen, joka kestää useita vuosia. Jos tällainen koe olisi mahdollista tehdä, saataisiin siitä realistista vertailutietoa kustannuksista. Vertailutiedot tällä hetkellä perustuvat arvionteihin. Tällainen tieto ja sen pohjalta tehdyt mallit olisivat erittäin arvokkaita rakennusteollisuudelle sen tutkiessa rakennuksen koko elinkaaren aikaisia kustannuksia ja tehdessä kustannusvertailuja.

66

8.8

Kaupunkisuunnittelumalli

Keskusteluissa kävi ilmi, että merkittävin puurakentamista rajoittava tekijä ovat kaupunkisuunnittelusta vastaavat viranomaiset. Kaupunki maankäytön suunnittelijana päättää, millaisia rakennuksia kullekin alueelle rakennetaan. Samoin se määrittää rakennustyypin, jota alueella voidaan sovel-

taa. Kaupunkisuunnittelijoilla on siis merkittävä vaikutus rakennustyypin valintaan. On hyvä tiedostaa heidän vaikutusmahdollisuutensa ja tarjota heille välineitä, joiden avulla he voisivat päättää puun käytöstä rakennuksen runkona. Millaista tietoa kaupunkisuunnittelijat tarvitsevat mekaaniselta metsäteollisuudelta.

67

8.9

Suosituksia jatkotoimenpiteiksi

Oheisessa yksityiskohtaisessa katsauksessa tuodaan esille tehtävät, joita voitaisiin suorittaa. Kokonaisuus saattaa näyttää mittavalta. On tärkeä, että se työ mitä tehdään tuottaa uutta ja kannattavaa liiketoimintaa.

8.9.1

Talonrakentamisen optimointimalli

Tämä malli kannustaa tuote- ja liiketoiminnan kehitykseen. Tuotekehitys voi jatkua vain niin kauan kuin syntyy kannattavaa liiketoimintaa.

Seuraavat seikat on huomioitava, jotta optimointimalli toimisi niin kuin pitää: · Näiden suosituksien ydinviesti on, että kehitetään tietokonepohjaisia suunnitteluvälineitä, joita suunnittelijat ja urakoitsijat voivat käyttää valitessaan taloudellista rakenneratkaisua useiden vaihtoehtoisten ratkaisujen joukosta. Määräykset on oltava osa ohjelmaa, mikä takaa sen, että suunnitellut tuotteet myös soveltuvat käyttöön. · Lisätyötä vaatii se, että rakennus suunnitellaan kokonaisena järjestelmänä, eikä vain yksittäisinä elementteinä, joista muodostetaan rakennusjärjestelmä. Tätä varten on kehitettävä 3Drakennejärjestelmämalleja, sillä vain niiden avulla päästään todella edullisimpaan raken-

68

·

·

· ·

nusratkaisuun. Työ olisi saatava osaksi Tekesin Probuild-teknologiaohjelmaa. Suunnitteluohjelmissa olisi myös oltava moduuleita, jotka auttavat spesifioimaan täydentävät puuosat. Näitä ohjelmia voivat käyttää myös valmistajat selvittäessään, millaisia ovat suunnittelijan ja urakoitsijan toivomat uudet komponentit. Kehitetään täydentäviä puuosia suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden toiveen mukaan. Samanaikaisesti rakennussuunnittelutyökalujen kehittämisen kanssa tehdään markkinatutkimus, jolla varmistetaan, että kaupunkisuunnittelijoiden, rakennussuunnittelijoiden ja urakoitsijoiden tarpeet on tyydytetty sekä määritetään mahdolliset uudet tuotteet.

­ ­ ­ ­ ­

Suunnitteluohjelmistot Rakennussuunnittelupalvelut Rakennusosat Asennustekniikat ja asennustyövoima DB-ratkaisut avaimet käteen -periaatteella.

8.9.2

Taloudellisia etuja yhteistyöstä kaupunkisuunnittelijoiden kanssa

Mitä taloudellisia hyötyjä voidaan saavuttaa suorittamalla edellä luetellut tehtävät? · Kaupunkisuunnittelijat saavat välittömästi selvyyden, voivatko he vaatia tietyn tyyppisen rakennuksen rakennettavaksi. · Rakennusten suunnitteluaikaa voidaan lyhentää ja samalla pienentää suunnittelukustannuksia. · Suunnitteluun valitaan järjestelmä, joka pienentää rakennuskustannuksia. · Kehitetään tuoteosajärjestelmiä, joiden asennus tapahtuu nopeasti ja vaivattomasti ilman ammattilaisten suurta panosta. Se pienentää työvoimakuluja ja eikä vaadi mittavaa työvoimakoulutusta. Koska tuoteosajärjestelmillä talot rakennetaan nopeammin, pienentää menetelmä myös rahoituskuluja. · Jos kustannusvähennyksillä pystytään pienentämään koko rakennusprosessin kustannuksia puuttumatta rakennusinvestointien arvoon, voivat kaikki yritykset parantaa kannattavuuttaan. · Jotta tämä uusi menetelmä saataisiin laajalti käyttöön, tarvitaan teknologiansiirtoa ja koulutusohjelmia. Ohjelmat puolestaan voisivat hyödyntää CD-ROMeja ja internetiä. · Jos tämä rakennusmenetelmä saadaan ensin toimimaan kotimaan markkinoilla, on sen vienti helpompaa. Vientipotentiaalia voi olla seuraavilla alueilla:

Kaupunkisuunnittelijoilla on keskeinen rooli päätettäessä, millaisia rakennuksia eri alueille rakennetaan. Jos heidän asenteensa ei ole myönteinen jollekin rakennustyypille, jää se tavallisesti kokonaan tarkastelujen ulkopuolelle. Vastaavasti jos heidän asenteensa on myönteinen jotakin tyyppiä kohtaan, heidän mielipidettään on vaikea muuttaa. Jotta puurakentaminen menestyisi mahdollisimman hyvin kaupunkisuunnittelussa, voisi seuraavien seikkojen huomioiminen auttaa: · Kehitetään helppokäyttöinen tietokoneohjelma, jolla osoitetaan, että puurunkoinen rakennus voi täyttää kaikki paikalliset määräykset. Se voi avata puulle sellaisia mahdollisuuksia, joita ei ole osattu kuvitellakaan. · Kehitetään kustannus, jonka avulla kaupunkisuunnittelijat voivat tutkia rakennuskustannusten eri vaihtoehtoja ja valita kokonaistaloudellisimman ratkaisun. · Kaupunkisuunnittelijoiden tärkeimpiä arviointikriteerejä on pitkän aikavälin kustannukset. Ohjelma, joka pystyy vertailemaan eri rakennustyyppien elinkaarikustannuksia, olisi erinomainen myyntiväline. · Puurakennuksen paloturvallisuus on osoitettava. Puurakentaminen ei saa jalansijaa ennen kuin kaupunkisuunnittelijat ovat myönteisiä sitä kohtaan.

69

8.9.3

Tuotelinjat

Keskusteluissa tuli ilmi muun muassa alla olevan mallin mukainen näkemys. Tämä malli on jalostettavissa edelleen. Se on mahdollista kopioida sovellettavaksi eri liiketoi-

minta-alueilla. Puurunkorakentaminen voidaan korvata esimerkiksi seuraavilla: · Platform-rakentaminen · Ristikko- ja puupaneelirakentaminen · Huonekalut · Elementtirakentaminen · Hirsitalot jne.

70

8.10 Tuotekehitys järjestöjen avulla

Käsitys mekaanisen metsäteollisuuden hajanaisuudesta tuli useissa keskusteluissa ilmi. Se on myös esteenä yhteisen strategisen suunnitelman tekemiselle. Olisi syytä tarkastella ohessa olevaa teollisuuden järjestörakennetta, joka voisi edistää yksittäisiä markkinasegmenttejä suuntaamaan omiin tuotelinjoihinsa. Suomen puutuoteosavalmistajain järjestörakenne voisi olla seuraavanlainen:

Lähestymistapa on mahdollista monistaa koskemaan eri tuotesegmenttejä, kuten platform-runkoja, pylväspalkkirunkoja, hirsitaloja, puu/teräs/betonirunkoja, huonekaluja, jne. Lähestymistavan avulla olisi mahdollista tehdä strateginen suunnitelma jokaiselle puutuotesegmentille.

71

9

9.1

Tekes-prosessi

Haastatelluilla oli seuraava näkemys Tekesistä ja Puurakentamisen ohjelmasta

·

· Pelätään, että Tekesin kasvaessa byrokratia lisääntyy. Sen seurauksena menetetään kentällä toimivat asiantuntijat sekä tuki, jonka nämä konsultit ovat antaneet. Tekesin kenttäväki tulee käsittelemään yhä enemmän hakemuksia, jolloin suorat yhteydet asiakkaisiin vähenevät. Sen myötä kilpailuetu menetetään. · Toisinaan Tekes ei lähde mukaan kehitysprojektiin, koske siinä ei kehitetä uutta. Saattaa ollakin, että se ei ole uutta Tekesille, mutta yritykselle se monesti on. Tekesin ei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että sen tavoitteena on auttaa yrityksiä kasvuun.Tämä ei välttämättä tapahdu uusien tuotteiden kautta, vaan kehittämällä olemassa olevia pienten tarkistusten ja muutosten avulla. Teknologian käyttö on sovitettava liiketoimintastrategiaan, vain sitä kautta se on kannattavaa. Hyväkään teknologia ilman liiketoimintasuunnitelmaa ei auta eteenpäin. · Tekesin etuna on, että se on hyvin arvostettu. Sen pitäisi toimia niin, että se säilyttää asemansa. · Hakemusten käsittelyprosessin pitäisi olla nopeampi. Joskus käsittelyaika saattaa olla jopa 6­9 kuukautta. Yritys saattaa menettää mahdollisuutensa odottaessaan. · Pienyritykset tarvitsevat tukea markkinatutkimukseen. Niillä ei ole tarpeeksi tietoa päätösten tukena. · Tekesin on selvästi määriteltävä projektien suuntaviivat, joiden pitäisi olla linjassa yritysten painopisteiden kanssa. · Kaikilla ohjelman projekteilla tulee olla tarpeeksi myyntivolyymipotentiaalia, jotta sijoituksen tuotto olisi riittävä. · Tekesin tulisi auttaa yrityksiä kaikissa vaiheissa ­ markkinatutkimuksissa, markkinointimateriaalien ja strategioiden teossa, toiminnan johta-

·

· ·

·

misessa, tuotannon ja rahoituksen johdossa. Yritykset tarvitsevat lisää apua näissä perustoiminnoissa. Ohjelmaa pidettiin hiukan liian akateemisena. Tässä vaiheessa on katsottava, mitä on opittu ja mikä on lopullinen tilanne. Ohjelman tutkimuspainottuneisuudesta pitäisi siirtyä enemmän liiketoiminnan kehittämisen suuntaan. Pystyykö Tekes tähän? Onko Tekes oikea organisaatio? Rahoitusta on saatavissa eri lähteistä, kuten Tekesistä, pohjoismaisesta teollistamisrahastosta ja EU-ohjelmista. Tekesin tehtävänä on tuoda yhteen eri rahoituslähteet. Projekteista saatava palaute olisi otettava paremmin huomioon. Työtä on paljon ja työntekijöistä on puute. Ei tiedetä, mitä tapahtui osalle projekteista. Projekteja seuraamaan pitäisi saada enemmän henkilöitä, jotka myös voisivat auttaa yrityksiä. Ongelmana on se, että projekteja on paljon ja työntekijöitä liian vähän. Tekes auttaa kehittämään tuotteita ja tuotantoa, mutta se ei voi auttaa viennissä. Siihen tarvittaisiin toista organisaatiota.

9.2

9.2.1

Ohjelmapäällikön huomioita

Tekes ja heikot signaalit

Tekes on yritystoiminnan riskirahoittaja. Riskirahoittajan ydinosaamista on heikkojen signaalien havaitsemiskyky ja näkemyksen muodostamiskyky: mihin panostetaan ja kuinka paljon, kun tulevaisuus on yhä vähemmän entisen jatke. Näkemystä syntyy lukemalla, seminaareissa, ulkomaanmatkoilla ja keskustelemalla huippututkijoiden kanssa. Mutta tämä on vain toinen puoli asiasta. Toinen puoli heikoista signaaleista tulee

73

yrityksiltä. Osalla niistä johto ja kehityskeskukset ovat pääkaupunkiseudulla, keskusteluyhteyden päässä, mutta osalla, pk-sektorilla, ei ole. Monella niistä ei ole myöskään kehitysjohtajaa eikä kehitysbudjettiakaan. Miten pidetään signaaleja vastaanottamaan kykenevät antennit ulkona ja vaalitaan riskisijoittajan näkemyksen edellyttämää keskusteluyhteyttä pk-kenttään, jos pk-sektorin lähellä, alueilla, ei ole asiantuntevaa, konsultoivaa resurssia, sellaista mitä Tekesin alueyksiköt ovat parhaimmillaan edustaneet? Jos avoin ja luonnollinen keskusteluyhteys puuttuu rahoittajan ja yrityskentän väliltä, näkemys siitä, mitä pitää tehdä, kärsii, mutta ennen kaikkea tällöin katoaa realismi sen suhteen, miten kehitystä voidaan ohjata ja nopeuttaa. Maakunnissa tarvitaan edelleen henkilöitä, joilla on "kahvinjuontikykyä" yritysten kanssa: aikaa, liiketoiminnan omakohtaista ymmärtämistä ja riittävä tietopohja, jolla arvioida hanke-ehdotuksia ja innovaatioita. TE-keskukset eivät kaipaa lisää hakemusten käsittelijöitä, vaan yritysten kanssa eläjiä. Tähän perustuu hankeaktivaattoritoiminta maakunnissa. Nyt, kun TE-keskusten rooli on muotoutumassa, Tekesin on pidettävä kiinni yhdestä osaamisensa peruspilarista, yritysten arkitodellisuutta lähellä olevasta alueverkostostaan. 9.2.2 Tutkija haluaa rahaa siinä missä yrityskin

toriotaan. Tässä suhteessa tutkija ei siis ole enää sen hyveellisempi tai yleishyödyllisempi kuin yrityskään. Kun yrityksiltä vaaditaan tarkkoja selvityksiä hankkeestaan ja taloudestaan, samantasoinen tarkkuusvaatimus on paikallaan tutkijoihinkin nähden. Ei ole syytä hyväksyä käytäntöä, että tutkijat tehtailevat hakemuksia ja että he, vasta saatuaan vihiä, että jokin aihe kiinnostaa, ryhtyvät tosissaan pohtimaan aihetta ja tarkentamaan projektisuunnitelmaa. Hyvässä tavoitetutkimushankkeessa (ei tällaisenaan koske perustutkimusluonteista hanketta) on selkeästi esitetty seuraavat painotukset: · miltä osin hankkeessa lisätään tutkijan tietämystä eli tuotetaan tutkijallekin uutta tietoa · miltä osin hanke lisää yritysten tietämystä ongelma-alueella siirtämällä tietoa (vanhaa ja hankkeessa syntyvää uutta tietoa) niihin ja · mikä osa hankkeesta ratkaisee yritysten konkreettisen ongelman. Hyvällä tutkijalla on rohkeutta kertoa, kuinka vähän itse asiassa tutkimushankkeessa on mahdollista tuottaa uutta tietoa ja kuinka paljon tuloksista on entisen tiedon tarkentamista ja esittämistä uusissa kääreissä. Vanhan keiton lämmittämistä häpeillään, vaikka se monasti on arvokkainta, mitä yrityksille voidaan antaa: ajan arvottamaa, moneen kertaan punnittua ja tiivistettyä tietoa. Tähän Tekesin tulee rohkaista tutkimuslaitoksia.

Monet pitävät tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja samanlaisina yleishyödyllisinä laitoksina kuin ne olivat vielä 1980-luvulla. Sitä mukaa kun niiden budjettirahoitusta on vähennetty, niistä on tullut konsultteja, joiden on laskutettava kaikesta ja generoitava tasaista projektivirtaa, jotta kaikki tutkijat voidaan työllistää. Lisäksi tutkijat ja yritykset alkavat moraaliselta kannalta tarkasteltuina lähestyä toisiaan; siinä missä yritys saattaa huonon kannattavuutensa pönkittämiseksi hakea rahoitusta Tekesiltä, tutkija voi tehdä saman työllistääkseen itseään tai labora-

9.2.3

Teknologiaohjelmakin tarvitsee imagon

Vaikka Tekes on panostanut paljon toimintatapojensa ja tavoitteidensa tiedottamiseen, oli yllättävää havaita, kuinka tuotekehityskeskeinen sen imago oli. Yritykset luulivat, että Tekes rahoittaa vain tuotekehitystä ja tuotteiden valmistusteknologiaan liittyvää kehitystyötä (että uudet tuotteet saadaan tuotantolinjoilla varmistetuiksi "halvalla"). Jopa rakennusliikkeissä törmäsi ajatukseen, että heillä täytyisi olle tuote, jotta he voisivat saada Tekesin tukea. Vasta ohjelman loppuvaiheessa

74

­ etenkin ProBuild- ja Vera-teknologiaohjelmankin ansiosta ­ tämä käsitys muuttui. Kuten luvussa 1.1 mainittiin, ohjelma oli käynnistysvaiheessaan varsin paljon julkisuudessa osana puuta kohtaan tunnettua yleistä sympatiaa, eikä se koko olemassaoloaikanaan tahtonut päästä irti kerrostaloleimastaan. Kun yleinen kehittämiseen liittyvä ajatusmalli oli lisäksi tuoTekeskeinen, uskottiin, että kehittämällä puisia kerrostalon rakennusosia korvaamaan nykyisiä betoniosia puu voisi osoittaa kilpailukykynsä. Kuitenkin puun kilpailukyky on ennen kaikkea rakennusjärjestelmien ja -prosessin hallinnassa (luku 3.1). Toinen julkisuutta ja ammattipiirejäkin kiinnostanut puukerrostaloihin kytkeytynyt teema oli niiden palonkesto ja tähän liittyvä epäoikeudenmukaiseksi koettu palonormisto. Kesti pitkään, ennekuin ymmärrettiin tässäkin kysymyksessä piilevä tarve mennä tuotteiden "taakse" ­ pohtimaan tulipaloa rakennuksen kohdistuvana riskinä ja sen hallintana, joka puolestaan asettaa vaatimuksia sekä rakennusosista muodostuville järjestelmille että syttymisen ehkäisy- ja sammutusjärjestelmille. Käytännössä tämä tiedotusvälineiden ja ammattilaisten puisten kerrostalojen "halpuuteen" ja palamiseen kohdistettu kiinnostus vinoutti pitkään ohjelman julkisuuskuvaa korostamalla kerrostalojen osuutta ja vaikenemalla muusta puurakentamisesta, joka ohjelmaan kuului. Vinoutuneesta imagosta seurasi, että ohjelman uskottiin haluavan vain hankkeita, jossa kehitettäisiin puista kerrostaloa, joten esimerkiksi suurten puurakenteiden ja hallimaisten rakennusten sekä pientalokonseptien kehittämistä jouduttiin tietoisesti aktivoimaan. "Halpaan" puukerrostaloon latautuneet odotukset iskivät myös takaisin: kun kuultuja ja luultuja kustannussäästöjä ei ensimmäisissä puukerrostalojen koerakennuskohteissa syntynyt, haluttiin lopettaa koko kehittämistoiminta. Kaikkeen kehittämiseen kuuluu kuitenkin harjaantuminen; toistoin ja virheistä oppimalla päästään vasta sellaiselle vakiintuneelle osaamisen tasolle, että vertailuja voidaan tehdä.

Nämä esimerkit osoittavat, että teknologiaohjelmiin hakeudutaan myös niiden saaman julkisuuskuvan perusteella. Vaikka ohjelman tärkein kohderyhmä, yritykset, saavat Tekesiltä suoraa tietoa ohjelman tavoitteista ja painotuksista, ne ilmeisesti muodostavat median välityksellä merkittävässäkin määrin käsityksensä ohjelman houkuttelevuudesta. Jokaiselle teknologiaohjelmalle ­ samoinkuin yritykselle ­ on rakennettava oma imago. Tämä on otettava tavoitteeksi, kun päätetään ohjelman tiedottamisesta. 9.2.4 Alueelliset ja monialaiset puutuoteteollisuuden kehittämisohjelmat liikkeelle

Nykyinen teknologiaohjelmakäytäntö on hyvä. Se antaa luonnollisen mahdollisuuden saattaa yrityksiä yhteyteen toisten yritysten ja tutkijoiden kanssa. Näin on esimerkiksi alkanut muodostua puurakentamisen toimialan alustava hahmo. Teknologiaohjelmatoimintaa kannattaa edelleen kehittää seuraavilla alueilla: · ohjelmapäällikön ei tule pelkästään pyrkiä tuottamaan hyviä ja keskenään synergisiä hakemuksia Tekesin rahoitettavaksi, vaan hänen tulee myös panostaa tulosten siirtämiseen yrityksille ja vaikutusten synnyttämiseen. Tämä on syytä ottaa huomioon jo ohjelman valmisteluvaiheessa · tavoitetutkimushanketehtailua (kuvattu edellä) tulee hillitä ja pyrkiä siihen, että ohjelma pyytää tutkimustarjouksia suhteellisen konkreettisesti määritetyltä aihealueilta. Tämän ohella tulee kuitenkin säilyttää nykyisenkaltainen vapaa haku, jotta tutkijoita ei liikaa sidota kulloisiinkin näkemyksiin · on tarpeen, että Tekesiin muodostuu (ohjelmapäällikön aisaparin ohella) ryhmä ihmisiä, jotka ovat perillä ohjelman tilanteesta ja sen kulloisistakin painotuksista, jotta niistä johdettujen hakemusten tullessa käsittelyyn ymmärretään niiden liittyminen kokonaisuuteen eikä niitä arvioida vain Tekesin yleiskriteerien perusteella.

75

Kannattaa kokeilla myös alueellisia ja monialaisia kehitysohjelmia, jotka ovat Tekes-vetoisia, mutta joissa on myös TE-keskusten ja maakuntien liittojen kautta kanavoitua rahaa. Niissä voidaan toteuttaa demonstraatiohankkeita sekä synnyttää teollisuusstandardien edellyttämiä toistoja ja vakiinnuttamista, joita tarvitaan uskottavuuden synnyttämiseksi. Samoin niihin voidaan kytkeä konkreettisia rakennus- tai vientihankkeita, jotka käy-

tännönläheisyydellään houkuttelevat pienyrityksiä ja näin vahvistavat niiden kehityskulttuuria. Tekesillä on tällaisen kehittämisohjelmatoiminnan vetäjäksi parhaat edellytykset, koska silla on vankka ja jatkuvasti kehittyvä ohjelmatoiminnan osaaminen ja koska se organisaationa on myös kehitettävien asioiden, niiden substanssin, asiantuntija, mitä monetkaan rahoittajat eivät ole.

76

Liite 1 Puurakentamisen teknologiaohjelman projektiluettelo

Tässä lueteltavat 133 hanketta on ryhmitelty ohjelman käynnistysvaiheessa valitun jaottelun mukaisesti teemaotsikoiden alle. Tämä luvussa 2.4 esitetty ryhmittely on toistettu oheisessa kuvassa. Projektiluettelo on nähtävissä myös Tekesin internet-sivuilla osoitteessa www.tekes.fi/ohjelmat/ tuo/puuraken/. Jokaisesta hankkeesta mainitaan sen vastuuhenkilö ja kuvataan siinä tehtyä kehitystyötä lyhyesti, mikäli kyseessä on julkinen hanke. Yrityshankkeista kerrotaan vain yhteyshenkilö. Hankeluettelossa on käytetty seuraavia lyhenteitä: TKK, Teknillinen korkeakoulu, TTKK, Tampereen teknillinen korkeakoulu, VTT, Valtion teknillinen tutkimuskeskus. Toimivuusvaatimuksista johdetut teemat Hiljainen puutalo Puukerrostalon ääneneristävyyden hallinta. VTT Rakennustekniikka, Juhani Parmanen, puh. 09-4566980. Tavoitteena on tuottaa tutkimusaineistoa, jonka perustella voidaan rakentaa ääniolosuhteiltaan parhaimpia kivirakennuksia vastaava puukerrostalo. Erityistä huomiota kiinnitetään subjektiivisten kokemusten huomioonottamiseen etenkin matalilla taajuuksilla, sillä standardien mukainen mittaus ja testaus ei vastaa koettua ääniympäristöä matalilla taajuuksilla.

77

Puukerrostalon ääneneristävyys todellisuudessa. VTT Rakennustekniikka, Juhani Parmanen, puh. 09-4566980. Hankkeen tavoitteena on luoda perustieto siitä, minkälaisin rakenneratkaisuin puukerrostaloissa saavutetaan hyvät ääniolosuhteet ja luoda työkaluja eri rakennevaihtoehtojen vertailemiseksi. Puuvälipohjan askelääneneristys ja värähtely ­ erilliskannakevaihtoehto. VTT Rakennustekniikka, Tomi Toratti, puh. 09-4564631. Hankkeessa selvitetään uusia innovatiivisia vaimennusmenetelmiä puuvälipohjissa sekä parannetaan niiden ääneneristystä ja vaimennetaan värähtelyjä. Erikoistapauksena varmistetaan, että erilliskannakeinnovaatio toimii ajatellulla tavalla.

VTT Rakennustekniikka, Jouko Rantamäki, puh. 08-5512010. Tutkimuksessa selvitetään nykyisten käytössä olevien rakenteiden rakennusfysikaalista toimivuutta ja varmuutta eri ilmanvaihto- ja käyttöolosuhteissa. Vesihöyryn siirtyminen vaipparakenteessa paine-eron vaikutuksesta. TTKK, Juha Vinha, puh. 03-3652832. Tutkimus jatkaa ohjelmassa aloitettua käytännönläheistä rakennusfysikaalista tutkimussarjaa testaamalla ja parantamalla korkeakoulussa kehitettyä mittauslaitteistoa ja suorittamalla samalla käytännön kokeita rakenteilla. Pientalon ilmanvaihto. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, Matti Hyppänen, puh. 013-2606982. Puurakenteiden kosteustekniset tuotekehitysperusteet. VTT Rakennustekniikka, Erkki Kokko, puh. 09-4564740. Paloturvallinen puurakennus Puujulkisivujen paloturvallisuus. Suomen Puututkimus Oy, Pekka Nurro, puh. 09-43543449. Hankkeessa on palokokeiden avulla selvitetty palon leviämistä puujulkisivuissa. Steeltimber ­ puu- ja teräsrakennusten paloturvallisuus riskianalyysia käyttäen. VTT Rakennustekniikka, Matti Kokkala, puh. 09-4564800. Tämä Finnsteel-teknologiaohjelman kanssa yhteistyössä toteutettava hanke kehittää menetelmän puu- ja teräsrakennusten paloturvallisuusriskien analysointia varten, soveltaa menetelmää Suomen rakentamismääräyskokoelman paloteknisten luokitusvaatimusten arvioimiseen asuin-, toimistoja hallirakennuksissa sekä selvittää yhteiskunnan hyväksymän riskitason. Tutkimuksessa käytetään hyväksi myös mm. Euroopassa ja Kanadassa tehtävää työtä. Palo-ominaisuuksien euroluokat/puutuotteiden kilpailukyky. Suoman Puututkimus Oy, Aarni Metsä, puh. 09-43543445. Puujulkisivujen sprinklauksen kehittäminen. Suomen Puututkimus Oy, Pekka Nurro, puh. 09-43543449.

Kosteudelta hallittu puurakennus Puukerrostalon rakennusfysikaalinen toiminta. TKK, Pekka Kanerva, puh. 09-4513710. Projektissa kehitetään rakennusfysikaalisen mitoituksen konseptia ja työkaluja. Kevyet vaneripohjaiset puuelementtirakenteet, hygroterminen toiminta ja rakennevaatimukset. VTT Rakennustekniikka, Tuomo Ojanen, puh. 09-4564743. Projektissa selvitetään havuvanerin kosteusteknistä toimintaa seinärakenteena sekä etenkin sen käyttöedellytyksiä tuulensuojana. Höyryn siirtyminen höyrynsuluttomissa seinärakenteissa paine-eron vaikutuksesta. TTKK, Juha Vinha, puh. 03-3652832.. Tutkimus selvittää vesihöyryn läpäisevyyteen ja kulkusuuntaan vaikuttavia tekijöitä erilaisilla seinärakenteilla ja rakentaa laitteisto tämän tutkimiseksi. Puurakenteet: lämpö- ja kosteustekninen toiminta ja sisäilmastovaikutukset. VTT Rakennustekniikka, Erkki Kokko, puh. 09-4564740. Tutkimuksessa esitetään määrälliset kriteerit lämpöteknisesti hyvien ja kosteusteknisesti turvallisten puurakenteiden suunnittelulle ja toteutukselle sekä lisätään olennaisesti tietoa puurakenteiden ja sisäilmaston vuorovaikutuksesta. Kokemukseen perustuvat puutalon rakennusfysikaalisesti toimivat ratkaisut ja riskianalyysi.

78

Oikein jäykistetty ja elämätön puutalo Ei projekteja Pitkäikäinen ja oikein huollettu puutalo Rakennusten ja asuntojen vika- ja viihtyvyystutkimus. Rakennustutkimus RTS Oy, Aarne Jussila, puh. 09-5031800. Esitutkimus puisen ulkoverhouksen tuotteistamisesta. Suomen Puututkimus, Aarni Metsä, puh. 09-43543445. Puisen ulkoverhouksen kehittäminen. TKK, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto, Pekka Kanerva, puh. 09-4513710. Projektissa laaditaan suunnittelu- ja mitoitusohjeet puisille ulkoverhouksille siten, että niiden käyttöikä ja huoltovälit pitenevät ja että samalla luodaan arkkitehtonisesti korkealuokkaisia julkisivuja. Hanke liittyy seuraavaan Puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys-hankkeeseen. Puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyys. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Jouni Koiso-Kanttila, puh. 08-5534961. Laajassa kenttätutkimuksessa selvitetään puujulkisivujen pitkäaikaiskestävyyteen vaikuttavat tekijät ja kehitetään puuverhousten kuntoarviomenetelmiä. Hanke liittyy edellä mainittuun Puisen ulkoverhouksen kehittäminen-hankkeeseen. Rakennusjärjestelmät ja -prosessit Kustannustehokas puutalo Ekologisen low-cost-puurakennejärjestelmän tuote- ja prosessimalli. TTKK, Arkkitehtuurin osasto, Markus Seppänen, puh. 03-3891515. Hankkeessa on kehitetty vientiin soveltuva puurakennusjärjestelmä sekä tuotetietomalli pientalotuotantoa varten. Puukerrostalon tuotteistettu rakennustapa. Rakennusliike S. Horttanainen Oy, Ahti Kara, puh. 019-5249899. Skanska Oy:n puurakentamisen kehittämisohjelma. Skanska Oy, Raimo Poikela, puh. 09-61522254.

Teollinen puukerrostalon rakentamisjärjestelmä. Skanska Oy, Raimo Poikela, puh. 09-61522254. Puukerrostalon kehittäminen/Viikin puukerrostalo. Polar Oy, Pertti Kokki, puh. 09-82592163. Puuvitonen-konsepti. Porvoon Puurakennus Oy, Timo Horttanainen, puh. 019-5248100. Platform-työmaaseuranta. VTT Rakennustekniikka, Pasi Ratia, puh. 03-3163414. Hankkeessa seurataan useita platform-tekniikalla Suomeen toteutettavia puutalokohteita, joissa syntyvää palautetietoa käytetään hyväksi järjestelmän kehittämisessä, luodaan esimerkkejä tarvittavista tuotantotiedostoista ja niiden ylläpitämisestä, varmistetaan kokemusten ja tulosten vertailukelpoisuus ja julkisuus, arvioidaan menetelmän kilpailukykyisyyttä kokemusten perusteella sekä laaditaan kehitysehdotuksia havaittuihin ongelmiin. Puurakentamisen tehokas tietohallinto Asiakaslähtöinen vientiä tukeva toimintatapa. Wirebo Oy, Jukka Vesterinen, puh. 03-8839010. Asiakaspalveluprosessin ja tietojärjestelmän kehittäminen. Suomen Taloteollisuus Oy, Jouko Heiskanen, puh. 017-7610182. Vaihtoehtoisten tuotantotapojen kilpailukykyisyys eri markkinoilla Puutalon rakentamistapojen vertailu ja kehittäminen. VTT Rakennustekniikka, Hannu Koski, puh. 03-3163411. Päätavoitteena on määrittää puutalon vaihtoehtoisten rakentamistapojen sisältö, kustannukset ja soveltuvuus erilaisiin rakennushankkeisiin. Avoin puurakentamisjärjestelmä, esiselvitys. Tampereen teknillinen korkeakoulu, talonrakennustekniikka, Ralf Lindberg, puh. 03-3162827. Avoimen puurakentamisjärjestelmän syntymistä tuetaan olemassa olevia hankkeita havainnoivalla ja saatuja kokemuksia muista järjestelmistä hyväksikäyttävällä projektilla, joka pyrkii saamaan selville avoimen järjestelmän tiellä olevat negaa-

79

tiot ja toisaalta tukemaan niitä markkinavoimia, jotka edistävät avoimen järjestelmän syntymistä. Suunnittelujoustava puurakennetekniikka. NCC- Puolimatka Oy, Jyri Mäkelä, 09-5075251. Suunnittelujoustava puurakenneperiaate. Suomen Puututkimus Oy, Pekka Nurro, puh. 09-43543449. Precut-tuotteiston kehittäminen. Keski-Suomen Puukympit, Jukka Turunen, puh. 014- 3342300. Pre-cut-tuotteen kehittämisprojekti II. Keski-Suomen Puukympit Oy, Jukka Turunen, puh. 014-3342300. Finnjoint-precut-järjestelmä. FJ-Rakenne Oy, Erkki Huppunen, puh. 0400-451574. PR-Timperi. International Timber Company Finland Oy, Kari Konu, puh. 08-4309500. Platform-puukerrostalojen kilpailuttamisen kehittäminen. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Jari Heikkilä, puh. 040-5631548. Hankkeessa kehitetään yleinen platform-tekniikalla tehtävien puukerrostalojen rakentamiseen ja tuoteosakauppaan soveltuva kilpailuttamiskäytäntö, jonka avulla puukerrostaloja kyetään tuottamaan taloudellisesti kilpailukykyiseen hintaan jo tunnettuja teknisiä ratkaisuja soveltaen. Puukerrostalo moduulitekniikalla. Parmaco Oy, Jukka Toivola, puh. 08-43911. Puumerkki Platform-tutkimushanke. Puumerkki Oy, Matti Sinivirta, puh. 03-882120. Puutalon elementtivalmistajasta tuoteosatoimittajaksi. Päijänteen Puuelementti Oy, Juha Taavila, puh. 0400-490425. Yhdistelmärunkoisen asuintalon tuotekehitys. OU-RA Oy, Ari-Matti Jänkälä, puh. 08-376336. Puurakentamisen teollinen standardi. Alfred A. Palmberg Oy, Timo Routama, puh. 02-2745811.

Avoin, luonnonmukainen pientalojärjestelmä K-koti tuotteisto sekä materiaalien tarvelaskentaja toimituslogistiikkaohjelmisto. Kesko Oy, Matti Tynkkynen, puh. 0105320453. Kastelli 2001. Kastelli-Keskus Oy, Antti Pohjola, puh. 08-8826601. Kastelli koetalo. Kastelli-Keskus Oy, Antti Pohjola, puh. 08-8826601. Kastelli 2005: kehittynyt pre-cut-pientalojärjestelmä. Kastelli-Keskus Oy, Antti Pohjola, puh. 08-8826601. Pre-cut-järjestelmä pientalorakentamista varten (yhteishanke). Suomen Puututkimus Oy, Pekka Nurro, puh. 09-43543449. KasCom: komponentoitu Kastelli-pientalo. Kastelli-Keskus Oy, Antti Pohjola, puh. 08-8826601. Terve ja kosteusvauriovapaa teollisesti tuotettu puurakenteinen pientalo. Suomen Taloteollisuus Oy, Rauno Romppainen, puh. 014-627621. Tuotekehitystuki. Pohjolan Design-Talo Oy, Esa Kurkela, puh. 016-280204. Pientalon elementtijärjestelmä ja sen fysikaalinen toimivuus. Turun Rakennustuote Oy, Jouko Kujala, puh. 02-4878381. Kaupunkimainen puupientalo yhdyskunnan suunnittelussa. TKK, arkkitehtiosasto, Heikki Kukkonen, puh. 09-4514431. Hanke kartoittaa kaupunkimaisen puupikkutalon rakentamismahdollisuuksia kasvukeskuksissamme tuottamalla informaation lisäksi ratkaisumalleja ja toimenpideohjelmia julkiselle sektorille sekä perustietoa yritysten tuotteistamistyölle myös vientimaita silmälläpitäen. Ekologinen platform-matalaenergiatalo. Projektinjohtokonsultointi Pertti Laine Oy, puh. 05-4515366.

80

Tuoteteemat Teknisen puun tuotteistaminen rakentamisen komponenteiksi Puristepuun tuotannon kehittäminen. TopWood Oy, Keijo Seppelin, puh. 06-2311705 Painumaton eristysmenetelmä puukuitueristeille. Ekorakennuspalvelu Oy, Eero Ervasti, puh. 08-8162380. Puristepuutehdas. Puristepuu Oy (perustettava yhtiö), Hannu Mäkelä, puh. 02-5454119. Puun lämpökäsittelylaitos. Ekosampo Oy, Jukka Oikari, puh. 015-543430. Lämpökäsitellyn puun ominaisuudet ja luokitusperusteet. Kestopuu Oy, Tiina Vuorinen, puh. 09-611322. Puu tuotteistettuna peruskorjausmateriaalina Tuotteistettu täydennysrakentaminen puuteknologiaa hyväksikäyttäen. NCC-Puolimatka Oy, Jyri Mäkelä, 09-5075251. Vaativat puurakenteet Puusiltojen tyyppipiirustussarjan laatiminen. Vierumäen Teollisuus Oy, Curt Forsman, puh. 03-84251. Suurten puurakenteiden osaamisen elvytys. Puuinfo Oy. Yhteyshenkilö Mika Leivo, Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, puh. 040-5140718. Hankkeen tavoitteena on käynnistää uutta, verkottuvaa ja vientiin suuntautuvaa liiketoimintaa, jonka liikeideana on puurakenteisten hallien tuotteistamiseen perustuva tuoteosakauppa. Kehittämisapuraha julkisen rakennuksen puurakenteille. Kansantaiteen keskus Oy. Julkisen rakennuksen (Kaustinen, Kansantaiteen keskus: konsertti-, koulutus- ja museotiloja) suunnittelemisesta puisena syntyvien ongelmien ja kehittämistarpeiden kartoitus. Yhteyshenkilö: arkkitehti Rainer Mahlamäki, puh. 09-6213033.

Puurakenteisen hallin tuotteistaminen. SPU-Systems Oy, Tapani Tuominen, puh. 02-5727710. Puiset verkkorakenteet. Puuinfo Oy, Petri Heino, puh. 09-1324598. Hankkeessa kehitetään teollinen sahatavaroille ja puukomposiiteille soveltuva järjestelmä, joka on suunnittelupohja erimuotoisille verkkorakenteille. Helsinki-hallin puisten kattorakenteiden kehittäminen. Puuinformaatio ry, Pertti Hämäläinen, puh. 09-1324591. Teknisen ratkaisun etsiminen suunnittelukilpailun avulla suuren puusillan rakentamiseksi. Tielaitos, Kaakkois-Suomen tiepiiri, Pekka Hämäläinen, puh. 020444153. Kahdella eri rahoituspäätöksellä toteutettu kokonaisuus, jossa kehitetään vaativan puurakenteen ohella suunnittelu-toteutus-menettelyä. Pilottikohteena on Vihantasalmi 5-tiellä Mäntyharjun kunnassa. Kaarevan liimapuun lujuuden kaksinkertaistaminen. VTT Rakennustekniikka, Alpo Ranta-Maunus, puh. 09-4565536. Projektissa verifioidaan kokeellisesti aikaisemmin saadut teoreettiset tulokset, joiden mukaan kaarevan liimapuun lujuus voidaan jopa kaksinkertaistaa. Vaneriliimapuun kannatintutkimus. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Ari Aalto, puh. 033652838. Hankkeen tavoitteena on luoda puun lamelloinnilla homogenisoidun massiivipuun ja vanerista liimaamalla muodostetun kannattimen selkeät mitoitusohjeet sekä geometrisesti epälineaarisille tapauksille että palokuormitetuille rakenteille. Puukaarisillan ja liittorakenteisen tukiansaan kehittäminen. Nuvo Engineering Oy, Risto Mäkipuro, puh. 09-8035099. Puukehärunkoon perustuva puuhallijärjestelmä. Suomen Yrittäjien Maatalous Oy, Tapani Brofeldt, puh. 03-7641276. Pilarin juuren momenttijäykkä kiinnitys-kehityshanke. Sebbas & Partners Oy. Leif Sebbas, puh. 09-5055300.

81

Liimapuuristikon tuotteistaminen hallirakennuksen rungoksi. Vierumäen Teollisuus Oy, Jukka Sydänmetsä, puh. 03-84251. Järeä puuristikkoliitos. TTKK, Rakennustekniikan osasto/Puutietokeskus, Tuomo Poutanen, puh. 03-3652960. Hankkeessa tehdään kirjallisuustutkimus ja teknistaloudellinen vertailu ulkomailla käytössä olevista suurten puusauvojen ristikkoliitoksista, kartoitetaan niitä koskevat tutkimukset sekä selvitetään vaihtoehtoisia tapoja toteuttaa niitä kilpailukykyisesti. Samalla selvitetään edellytykset käynnistää tuotekehitysprojekti. Naulalevylamelliristikko. TTKK, Rakennusosasto/Puutietokeskus, Tuomo Poutanen, puh. 033652960. Hankkeessa tutkitaan massiivisen puuristikon muodostamista lamelloimalla useita tavanomaisia naulalevyristikoita toisiinsa. Lahden kongressitalo ­ puualan tekninen tukiryhmä. Puuinfo Oy, Pertti Hämäläinen, puh. 09-1324591. Lahden konsertti- ja kongressitalon suunnittelukilpailun valmistelu ja puurakenteiden kehittäminen. Puuinfo Oy, Pertti Hämäläinen, puh. 09-1324591. Kolmostien puusillat. TTKK, Rakennustekniikan osasto/Puutietokeskus, Tuomo Poutanen, puh. 03-3652960. Projekti selvittää teknisesti ja taloudellisesti, voidaanko 3-tien rakennettavalle moottoritieosuudelle tehdä yksi tai useampi puinen (mukaanlukien kansi) ylikulkusilta. Liimakaarikuoren kehityshanke. TTKK, Ari Aalto, puh. 03-3652838. Hankkeessa kehitetään vanerisuikaleista liimaamalla koottavan kupolikaton idea toimivaksi rakenneratkaisuksi. Liimakaarikuoren tuotteistaminen. A-Kapula Oy, Arvo Hyvärinen, puh. 03-3761375.

09-4565526. Tutkimuksessa selvitetään korroosiomekanismit ja niiden esiintymisriskit puun, puukomposiittien ja modifioidun puun sekä metallisten liittimien välisessä kontaktissa. Sveitsiläinen puu-betoni-liittorakennetekniikka. Suomen Puututkimus Oy, Pekka Nurro, puh. 09-43543449. RL-laatan tuotteiden kehittäminen väli- ja alapohjalaataksi. Vääksyn LVI-tekninen toimisto Ky, Yrjö Wederhorn puh. 03-7661901, 049-352758. RL-laatan tuotteiden kehittäminen väli- ja alapohjalaataksi. Rakennusbetoni ja Elementti Oy, Tero Loukas, puh. 03-7853252.

Muut tuoteteemat Kertopuun käytön kehittämisen kokonaisohjelma. Finnforest, Matti Kairi, puh. 0104656208. Kertopuun käytön kehittämisen kokonaisohjelman jatko. Finnforest Oy, Matti Kairi, puh. 0104656208. Puurakenteet kerrostalorakentamisessa. Pyhännän Rakennustuote Oy, Mikko Huhtala, puh. 08-8196254. Kantavien puisten rakennuskomponenttien kehittäminen. Parmaco Oy, Jukka Toivola, puh. 08-43911. Kokopuutaloja valmistava tehdas. Oy Pohjolan Luonto Puu Teollisuus Ltd, Esa Kyyhkynen, puh. 09-27052690. Sahan jatkojalostusprojekti. Alavuden Puunjalostustehdas Oy, Timo Raisio, puh. 06-521911. Liimapuinen voimajohtopylväs. IVO Voimansiirto Oy, Jyrki Uusitalo, puh. 09-8561561.

Puun liittorakenteet (luonnonkivi ja puu, betoni ja puu, teräs ja puu) Metalliliittimien korroosio puurakenteissa. VTT Rakennustekniikka, Leena Suomi-Lindberg, puh.

82

Sisäsaunojen ja piharakennusten tuotteiston ja tuotannon kehittäminen. Oy Lagerholm Finnsauna Ab, Lisbeth Lagerholm-Lindqvist, puh. 019-515555.

Tuotekehittely vientiä varten. Kannustalo Oy, Mika Uusimäki, puh. 06-873750. Esiselvitys liiketoiminnan aloittamiseksi. Iisalmen Sahat Oy, Pentti Innanen, puh. 017-150221. Puuvitonen-konsepti. Porvoon Puurakennus Oy, Timo Horttanainen, puh. 019-5248100. Puumerkki Platform välipohjarakenne. Puumerkki Oy, Tim Harju-Jeanty, puh. 09-56091. Koerakentaminen ja toimintamallikokeilut Puurakennuskohteet, mm. puukerrostalot Puukerrostalon tuotekehitys ja koerakentaminen. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin ja rakentamistekniikan osastot, Markku Karjalainen, puh. 085534971. Ouluun rakennetun puukerrostalon edellyttämät tuotekehitystyön koordinointi, kehitysprojektien johto, tehokkuus- ja taloudellisuusvertailut sekä tiedottaminen ja oppimateriaalin tuottaminen. Viikin puukerrostalo. Helsingin yliopisto (kilpailuun osallistuvien yritysten puolesta). Yhteyshenkilö: Pekka Nurro, Suomen Puututkimus Oy, puh. 09-43543449. Viikin suunnittelu-toteutuskilpailun järjestelyn ja rakennuttamisen edellyttämä kehittäminen. Puukerrostalon tuotekehitys ja koerakentaminen. OU-RA Oy, Ari-Matti Jänkälä, puh. 08-376336. Puinen pienkerrostalo. Rakennusliike U. Lipsanen Oy, Matti Lipsanen, puh. 015-487999. Puusta rakennetut asuinkorttelit. Tuusulan kunta, Ritva Laine, puh. 09-87183516. Hankkeessa kehitetään kilpailun muodossa Tuusulan asuntomessualueelle puulle ominaista rakennettua miljöötä, arkkitehtuuria, rakennustekniikkaa, -tuotantoa ja toteutustapoja. Puukerrostalo. Rakennusliike S. Horttanainen, Ahti Kara, puh. 019-5249899.

Liikunta-monitoimihalli puusta. Haukivuoren kunta, Markku Suomela, puh. 015-662893. Europortti, silta- ja talonrakennustekniikan yhdistäminen. Majaniemen Kiinteistöt Oy, Mauno Tolonen, puh. 03-6532141. Puurakenteisen koulun tuotteistaminen. Rakennusliike Purmonen Oy, Seppo Lasanen, puh. 013-126532.

Design-build-menettely Mikkelin puurakenteisen paloaseman suunnittelu- ja toteutuskilpailu. Mikkelin kaupunki, Lauri Kauranen, puh. 015-1942500. Hankkeessa selvitetään mahdollisuudet toteuttaa paloasema puurunkoisena kehittäen uusia rakenne- ja tuotantoratkaisuja hyödyntäen puumateriaalia mahdollisimman paljon. Puukerrostaloprojektin suunnittelu- ja tuotekehityskilpailun tarjouspyyntöasiakirjojen malli. TKK, Rakentamistalous. Viikin suunnittelu- ja toteutuskilpailun yhteydessä on kehitetty pelisääntöaineistoa ja tarjouspyyntöasiakirjojen malleja. Yhteyshenkilö: Juhani Kiiras, puh. 094513741. Viitesuunnitelmia eri tuoteosakombinaatioille. TTKK, Arkkitehtuurin osasto, Mikko Viljakainen, puh. 03-3653256. Hanke liittyy Lahden kauppakamarin vetämään projektiin "Puurakentamisen tuoteosakauppaverkosto ja hallintajärjestelmä" (jäljempänä kohdassa "Yhteistoimintaverkot"), ja se tuotti tähän projektiin liittyen eri tuoteosakombinaatioiden mukaisia viitesuunnitelmia puurakentamisen tuoteosakaupan kehittämiseksi. Puukerrostalon tuoteosamalli. TTKK, arkkitehtuurin osasto, Mikko Viljakainen, puh. 033653256. Tutkimuksen päätavoitteena on luoda puukerrostalon yleinen tuoteosamalli. Hanke analysoi ja kehittää projektissa "Viitesuunnitelmia eri tuoteosakombinaatioille" (edellä) esitettyä puukerrostalon yleistä tuoteosamallia ja tuoteosakauppaverkoston yleistä hallintamallia.

83

Puurakenneosaamisen, puun käytön sekä suunnittelu-toteutus-kilpailun kehittäminen. Lahden kaupunki, Esko Hämäläinen, puh. 03-81411. Erikoisurakointi Ei projekteja. Yhteistoimintaverkot Puutuoteosakaupan verkoston kehittäminen. Mikkelin teknologiakeskus, Pentti Kolehmainen, puh. 015-361600. Puurakentamisen tuoteosakauppaverkosto ja hallintajärjestelmä. Lahden kauppakamari, Aarno Lämpsä, puh. 03-8712517. Puurakentamisen tuoteosakauppaverkosto ja hallintajärjestelmä, vaihe 2. Lahden kauppakamari, Aarno Lämpsä, puh. 03-8712517. Verkko 99-projekti. Teak Oy, Erkki Lepistö, puh. 06-2671061. Esiselvitys: laudasta tuotteeksi ­ puukomponenttien yrityskohtaisen toimintaverkoston rakentaminen. Artowood Oy, Arto Korkea-aho puh. 06-5573106. Tuloksien hyödyntämisen varmistaminen ja teknologian siirto Teknologian siirto Puukerrostalojen kehittäminen. Suomen Puututkimus Oy, Pekka Nurro, puh. 09-43543449. Puukerrostalojen toimivuuden (palonkesto, laatukysymykset ym.) varmistamiseen liittyviä pienehköjä kehityshankkeita. Puurakenteinen kerrostalo. Suomen Puututkimus Oy, Pekka Nurro, puh. 09-43543449. Tavoitteena oli luoda puurakenteiden käytölle tekniset edellytykset osoittamalla perusteet rakennusmääräysten muuttamiselle siten, että 3­5-kerroksisen puuker-

rostalon rakentaminen on määräysten mukaan mahdollista. Hanke on tulostanut erilaista lausunto- ja muistioaineistoa sekä suunnittelun tukiaineistoa. Teknologian siirtojärjestelmän kehittäminen puurakentamiseen, esiselvitys. Helsingin yliopisto, viestinnän laitos, Leif Åberg, puh. 09-1918844. Hankkeessa tehdään esiselvitys teknologiatiedon siirron viestintäjärjestelmästä, jolla teknologiaohjelman tulokset siirretään yritysten käyttöön. Mekaanisen puun kehittäminen teknologian siirrolla. Mikkelin ammattikorkeakoulu, Yrjö Tolonen, puh. 015-3556351. Hankkeessa siirretään yrityksiin puun kuivaukseen, lämpökäsittelyyn ja puurakentamiseen liittyvää teknologiatietoa. Teknologian tiedonsiirto ja tuoteosakauppa. Mikkelin ammattikorkeakoulu, Yrjö Tolonen, puh. 015-3556351. Hankkeessa pyritään teknologian siirron avulla muodostamaan Etelä-Savoon merkittävä tuoteosakaupan keskittymä. Teknologian siirto: kanadalainen talonrakennustekniikka ja tutkimuksen siirto käytäntöön. VTT Rakennustekniikka, Mikael Salonvaara, puh. 09-4564738. Hankkeessa siirretään puukerrostaloista saatuja kokemuksia, tietotaitoa ja hyviä käytäntöjä Kanadasta Suomeen. Puurakentamisten kehityskulttuuria vahvistava tiedonsiirto. Puuinfo Oy, Pertti Hämäläinen, puh. 09-1324591. Hankkeessa selvitetään puurakentamiseen soveltuvan tietohuollon perusteita ja sen liittämistä osaksi liiketoiminnan menestysrakennetta käytännön esimerkkitapausten avulla. Puiset pohjarakenteet, esiselvitys. TTKK, Pohjarakennustekniikka, Mauri Koskinen, puh. 033652861. Hankkeessa selvitetään puun käyttömahdollisuuksien lisäämistä pohjarakenteissa. Puuinstituutin toimintaedellytysten selvittäminen ja toimintasuunnitelman laatiminen. Työtehoseura ry, Tarmo Luoma, puh. 09-29041200.

84

Puurakentaminen liiketoimintana Esiselvitys valmistalojen viennistä Japaniin. TKK, TAI-tutkimuslaitos, Kari Tanskanen, puh. 094513645. Hankkeen tavoitteena oli valmistalojen vientikonseptin luominen Japanin markkinoille, hankkeeseen osallistuvien yritysten kokoaminen sekä konkreettisen kehityssuunnitelman laatiminen hyvin merkittävän valmistalojen markkinaosuuden saamiseksi Japanista 5 vuoden kuluessa. Valmistalojen vienti Japaniin. TKK, TAI-tutkimuslaitos, Kari Tanskanen, puh. 09-4513645. Projekti on jatkoa edelliselle. Sen tavoitteena oli määritellä ratkaisut, joilla luodaan edellytykset suomalaisten valmistalojen viennille Japaniin ja myöhemmin myös muille vientimarkkinoille. Määrittely sisältää tarvittavat yritys- ja organisaatioratkaisut sekä markkinointiin, logistiikkaan, tuotantoon ja laatuun liittyvät perusteet. Pienyritysten verkostotoiminta puutalojen ja niiden komponenttien viennissä Japaniin ­ esiselvitys. TKK, TAI-tutkimuslaitos, Kari Tanskanen, puh. 09-4513645. Projektissa tehdään esiselvitys pienten puutaloja ja niiden komponentteja valmistavien yritysten Japanin viennin edistämisestä verkostotoiminnalla selvittämällä yritysten yhteiset tietotarpeet, kehittämällä toimintamalli niille ja selvittämällä verkostotoiminnalla saavutettavat hyödyt logistiikkaketjussa. Puutaloviejän palvelupaketti Saksaan/esiselvitys. Arkkitehtitoimisto Arkaari Oy, Vesa Huolman, puh. 09-4521677. Puurakentamisen tuotantoteknologia Suurtaajuuspuristinteknologian soveltaminen liimapuutuotannossa. Oy Finland Laminated Timber Ltd, Antti Väyrynen, puh. 017-6895500.

Ohjelman koordinointi ja tulosten siirtäminen hyviksi rakentamisen käytännöiksi Puurakentamisen seurantamittarit. VTT Rakennustekniikka, Anna-Leena Perälä, 03-3163407. Hanke kehittää Puurakentamisen teknologiaohjelman arviointia ja ohjausta varten vaikuttavuusmittarit. Puurakentamisen seurantamittarit II. VTT Rakennustekniikka, Anna-Leena Perälä, puh. 033163407. Hanke tuottaa Puurakentamisen teknologiaohjelman arviointia ja ohjausta varten ohjelman vaikuttavuutta kuvaavaa tietoa. Moderni puukaupunki-hankkeiden koordinaatio ja Oulun Syyninmaan hankkeen projektinjohto. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Markku Karjalainen, puh. 08-5534971. Hankkeen tavoitteena on tukea eri puolille Suomea käynnistyviä puukaupunkikokeilukohteita, joissa uudis- ja täydennysrakentamisella luodaan esteettisesti ja teknillis-taloudellisesti korkeatasoisia puumiljöitä. Yhtenä kokeilukohteena on Oulun kaupungin Syyninmaan alue. Puurakentamisen teknologiaohjelman käynnistysvaiheen arviointi ja ohjaus. TTKK, Ralf Lindberg. puh. 03-3652827. Hankkeessa selvitettiin asiantuntijoita haastattelemalla ohjelman painopistealueita ja sille asetettavia tavoitteita. Puurakentamisen teknologiaohjelman toteutusvaiheen arviointi ja ohjaus. TTKK, Ralf Lindberg. puh. 03-3652827. Hankkeessa selvitetään ohjelman projekteja haastattelemalla ohjelman vaikuttavuutta ja sen parantamismahdollisuuksia. Puurakentamisen teknologiaohjelman loppuarviointi. TTKK, Ralf Lindberg. puh. 03-3652827. Hankkeessa selvitetään ohjelman projektien loppuhaastatteluilla ohjelman vaikuttavuutta ja siitä saatuja kokemuksia siirrettäväksi teknologiohjelman jatkohankkeisiin.

85

Liite 2 Puurakentamisen teknologiaohjelman raporttiluettelo

Luettelo ei ole täydellinen, koska ohjelman loppuraporttia tehtäessä jotkin projektit olivat kesken.

Heikkilä, Jari. 1999. Puukerrostalojen kilpailuttaminen. Urakkakilpailumenettelyn kehittäminen Oulun as. Oy Linnakotka-rakennushankkeessa. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Puustudio, 33s. + 22 s. liitt. Heljaste-Ruuskanen, Iris. 1997. Teknologiatietojärjestelmän kehittäminen puurakentamiseen. Helsingin yliopisto, Viestinnän laitos 30 s. + 22 s. liitt. Ilma- ja askelääneneristävyyden sekä äänitasojen määrittäminen, Viikin puukerrostalot - koerakennus, VTT, Tutkimusselostus nro RTE 10040/96 Ilma- ja askelääneneristävyyden määrittäminen, RL-laatta, VTT, Tutkimusselostus nro RTE 10046/96 Ilma- ja askelääneneristävyyden määrittäminen, Titaniittivälipohja, VTT, Tutkimusselostus nro RTE 10041/96 Jaakkola, Sami. 1997. Puukerrostalon ilmanpitävyyden ja rakennustyön toteutuksen rakennusfysikaalinen merkitys. Diplomityö, TKK, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto, 188 s. Johansson, Jyri. 1997. Puukerrostalon rakenteet. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto, diplomityö, 145 s. + 13 s. liitt. Jyrkkä, Risto. 1995. Puurakenteisen kerrostalon stabiliteetti. Opinnäytetyö. Vaasan teknillinen oppilaitos, 91 s. + liitt. Karjalainen, Markku. 1997. Oulun puukerrostalo. Kiinteistö Oy Puukotka. Koerakennushankkeen loppuraportti. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, kustantaja Puuinfo Oy, 131 s. Karjalainen, Markku, Heikkilä, Jari, Koiso-Kanttila, Jouni ja Kilpeläinen, Mikko. 1997. Suomalainen puukerrostalo. Opetushallitus, Helsinki, 160 s. Tähän liittyvät www-sivut: www.edu.fi/ oppimateriaalit/puukerrostalo Karjalainen, Markku. 1998. Puukerrostalojen asukaskyselyn loppuraportti. Oulu, Raisio, Tuusula, Viikki, Ylöjärvi. Osa A: Tekstiosa ja osa B: Jakaumataulukot. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, 73 + 58 s. + liitt.

Ahola, P., Kokko, E., Kontinen, P., Ranta-Maunus, A. ja Tarvainen V. 1997. Ulkoverhouslaudan tuotteistaminen. Esitutkimus. Tuotteistamisessa huomioon otettavat tekijät. VTT Rakennustekniikka, raportti, 8 s. Ahtiainen, Asko, Häkkinen, Tarja, Leppänen, Pekka, Perälä, Anna-Leena, Saarela, Kristiina, Saari, Mikko ja Tirkkonen, Tiina. 1995. Marjalan ekologinen pientalo, Liperi. Tutkimustulokset. VTT Rakennustekniikka, 104 s. Eskola, Timo. 1997. Puukerrostalon ajallinen tuotannonohjaus. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, diplomityö Haataja, Ahti. 1996. Puukerrostalon ylä- ja välipojat. Case: Kiinteistö Oy Puukotka. Diplomityö, Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, 96 s. + liitt. diplomityö Haataja, Ahti, Haho, Jukka, Kilpeläinen, Mikko ja Ronkainen, Marjo. 1997. Puukerrostalon rakennepiirustusohjeet. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, 24 s. Haho, Jukka. 1996. Puukerrostalon rakennusfysiikka. Case: Kiinteistö Oy Puukotka. Diplomityö, Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, 108 s. + liitt., diplomityö Hakkarainen, Tuula, Oksanen, Tuuli ja Mikola, Esko. 1996. Puujulkisivujen paloturvallisuus sprinklatuissa kerrostaloissa. VTT tiedotteita 1736, 45 s. Hakkarainen, Tuula, Oksanen, Tuuli ja Mikola, Esko. 1996. fire behaviour of facades in multi-storey wood-framed houses. VTT research notes 1823, 42 + 16 p. Hassi, Riku. 1995. Puurakenteisen kerrostalon painumat, Opinnäytetyö, Helsingin teknillinen oppilaitos, 38 s. + liitt. Heikkilä, Jari, toim. 1998. Uutta puututkimusta. Puurakentamisen tutkimushankkeiden esittelyä. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Puustudio, 115 s.

86

Karjalainen, Markku, Heikkilä, Jari, Suikkari, Risto ja Rytkönen, Tanja. 1998. Puukerrostalon mallirakennusselitys. Oulun yliopistopaino, Oulu. Karjalainen, Markku. 1999. Fire tests of wooden facades. University of Oulu, Department of Achitecture, Wood Studio, Oulu University Press (saatavana myös suomenkielisenä) Karjalainen, Markku, Suikkari, Risto ja Koiso-Kanttila, Jouni. 1999. Moderni puukaupunki-hanke. Uusien puumiljöiden kehittäminen. Tekes-hankkeen loppuraportti 2/99. Oulun yliopisto, Arkkitehtuurin osasto, Puustudio, 44 s. Keronen, Asko. 1998. Puukerrostalojen rakenteet. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto Keronen, Asko ja Kylliäinen, Mikko. 1997. Sound insulating structures of beam-to-column framed wooden apartment buildings. Tampere University of Technology, Publication 77, 67 s. Kokko, Erkki, Ojanen, Tuomo, Salonvaara, Mikael, Hukka, Antti ja Viitanen, Hannu. 1998. Puurakenteiden kosteustekninen toiminta. VTT Tiedotteita, 169 s. Kortesmaa, Markku. 1998. Liimapuun vetolujuus syitä vastaan kohtisuorasti. Sahausasetteen vaikutus. VTT Rakennustekniikka, tiedotteita, 31 s. Kääriäinen, Hannu, Rantamäki, Jouko ja Tulla, Kauko. 1998. Puurakennusten toimivuus. Kokemustiedot. VTT Rakennustekniikka, VTT Tiedotteita 1923, 63 s. + 14 s. liitt. Lahdensivu, Jukka ja Viljakainen, Mikko. 1998. Avoin puurakentamisjärjestelmä, esiselvitys. Tampereen teknillinen korkeakoulu, talonrakennustekniikka, julkaisu 83, 35 s. + 19 s. liitt. Lehtinen, Teppo ja Yrjölä, Reijo. 1996. Viikin puukerrostalojen prototyypin rakennusfysikaaliset testit, TKK, Talonrakennustekniikan laboratorio, julkaisu 52, 40 s. Lehtinen, Teppo ja Lehtonen, Heikki. 1997. Rakennusfysikaalisen mitoituksen kehittäminen. Puurankaisten ulkoseinien kosteustekninen mitoitusmenetelmä. TKK, Talonrakennustekniikka, julkaisu 68, 1997 Lehtinen, Teppo ja Yrjölä, Reijo. 1996. Viikin puukerrostalojen rakennusfysikaalisten mittausten mittausjärjestelyt ja koeohjelma, TKK, Talonrakennustekniikan laboratorio, julkaisu 57, 34 s.

Lehtinen, Teppo, Yrjölä, Reijo ja Viljanen, Martti. 1997. Viikin puukerrostalojen rakennustyön ja käyttöönoton aikaisten rakennusfysikaalisten mittausten tulokset. TKK, Talonrakennustekniikan laboratorio, julkaisu 71, 81 s. Leskelä, Jarmo. 1994. Puulevyjäykisteisen seinä- ja yläpohjarakenteen staattinen toiminta ja mitoitus. diplomityö, Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, 82 s. + liitt. Leskelä, Jarmo ja Kilpeläinen, Mikko. 1996. Puukerrostalon seinä- ja jäykistysrakenteiden mitoitus. Case: Kiinteistö Oy Puukotka. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, julkaisu 52, 84 s. Martikainen, Jouni. 1996. Taloudelliset puurakenteet kerrostalorakentamisessa. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, diplomityö Martikainen, Jouni, Pirinen, Jarkko ja Sipilä, Jarmo. 1997. Taloudelliset puurakenteet kerrostalorakentamisessa. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto Miettinen, Eija-Riitta ja Siikanen, Unto. 1995. Esiselvitys pientaloteollisuuden yhteistä kehitysja tutkimushanketta varten. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto ja Tekes, 34 s. + 6 s. liitt. Mikkelin paloaseman suunnittelu- ja toteutuskilpailu. Arviointipöytäkirja 20.11.1997. Mikkelin kaupunki ja Mikkelin maalaiskunta, 62 s. Myllykoski, Erkko. 1995. Puukerrostalo Suomessa. Opinnäytetyö, Helsingin teknillinen oppilaitos, rakennusosasto, talonrakennustekniikan opintolinja, 54 s. Nummi, Juhani ja Ratia, Pasi, Koski Hannu, toim. 1999. Puukerrostalojen rakentamistavat ja hintakilpailukyky. Kokemuksia ensimmäisistä suomalaisista puukerrostalohankkeista. VTT Rakennustekniikka, Tampere, 50 s. Nykyri, Pekka, Loukas, Tero ja Kilpeläinen, Mikko. 1997. RL-liittolaatan rakenteellinen tarkastelu. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, rakennetekniikan laboratorio, julkaisu 49, 32 s. + 17 s. liitt. Ojanen, Tuomo, Kokko, Erkki, Salonvaara, Mikael ja Viitanen, Hannu. 1997. Havuvanerirakenteiden kosteusteknisen toiminnan perusteet. VTT tiedotteita 1870, 92 s.

87

Ojanen, Tuomo ja Salonvaara, Mikael. 1998. Kanadan puurakennustekniikka. VTT, moniste, 41 s. Ollikainen, Ahto. 1998. Suunnittelu- ja muuntojoustavuus puurakenteissa. Arkkitehtitoimisto Ahto Ollikainen Oy, 86 s. Palola, Samuli. 1997. Puukerrostalon rakenneosien värähtely ja ääneneristys. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, diplomityö Parmanen, Juhani, Sipari, Pekka ja Uosukainen, Seppo. 1998. Puukerrostalon ääneneristävyyden hallinta. Tutkimusyhteenveto. VTT Rakennustekniikka, 20 s. Perkiömäki, Pentti. 1998. Puurakenteiden palosuojaus. Esiselvitystutkimuksen loppuraportti. Lahden ammattikorkeakoulu, 43 s. Pernu, Pirjo. 1995. Puukerrostaloprojektin design-and-construct-kilpailun tarjouspyyntö. TKK, Rakentamistalous, julkaisu 130, 25 s. + l06 s. liitteitä Pernu, Pirjo. 1996. Viikin puukerrostaloprojektin suunnittelu-, tuotekehitys- ja toteutuskilpailusta saadut kokemukset, TKK Rakentamistalouden selvityksiä nro 6, 46 s. Perälä, Anna-Leena 1998. Puukerrostalon runkorakenteiden ympäristövertailut. VTT Rakennustekniikka Perälä, Anna-Leena, Sulankivi, Kristiina ja Ratia, Pasi. 1998. Puurakentamisen seurantamittarit. VTT Rakennustekniikka, Tampere Pihlajamaa, Jussi ja Berg, Pekka. 1998. Puurakentamisen teknologiaohjelman väliarvio. Puurakentamisen teknologiaohjelman loppujakson toimenpiteiden määrittäminen. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto, T&K-hankkeiden arviointi ja ohjauspalvelut, julkaisu 84, 67 s. + 32 s. liitt. Pirinen, Jarkko. 1997. Puukerrostalon kustannukset. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, diplomityö Pirinen, Jarkko ja Sipilä, Jarmo. 1997. Puukerrostalon kustannukset. Oulun yliopisto, Rakentamistekniikan osasto Platform pientalo-opas. 1999. Suunnittelu ja rakentaminen. Puuinfo Oy, 144 s. Pistekuormitettujen lastulevy- ja Gyproc-lattioiden kuorma-siirtymäkäyrien kokeellinen määritys, Oulun yliopisto, Tutkimusselostus RTL0020, 7 s.

Puukerrostalo. Suunnitteluperusteet, rakennedetaljit. 1995. Suomen Puututkimus Oy, 59 s. Puun Ajan talo Raisio 1997. Platform-puurakennejärjestelmällä toteutettu pientalo. Puuinfo Oy, 84 s. Puurakentamisen kansallinen tutkijaseminaari Oulussa 28.8.1998. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto, 79 s. Puusta rakennetut asuinkorttelit-suunnittelukilpailu. Arvostelupöytäkirja 2.6.1998. Tuusulan kunta, Nummenharjun alue, Asuntomessut 2000, 27 s. Reinikka, Henrik. 1997. Pohjois-Amerikan puukerrostalojen elementtijärjestelmät. Opinnäytetyö, Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu, 1997, Rakennustekniikan koulutusohjelma, 61 s. Riekkinen, Virpi. 1999. PK-yritysten verkostotoiminta puutalojen ja niiden komponenttien viennissä Japaniin. Teknillinen korkeakoulu, Tuotantotalouden osasto/Logistiikka, 100 s. Rintala, Kari. 1998. Verkostot puurakentamisessa. VTT Rakennustekniikka, 81 s. Sabelström, Pia. 1998. Puukerrostalon tuoteosarakentaminen, kohteena As. Oy Lahden Pinja. TTKK, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, julkaisu 30, 73 s. Seppänen, Markus, Luoma, Juha, Heinisuo, Markku. 1997. Metsästä taloiksi. Esiselvitys oliopohjaisen puurakennusjärjestelmän tuote- ja prosessimallista teolliseen pientalotuotantoon. TTKK, Arkkitehtuurin osasto, julkaisu n:o 22, 144 s. Sipari, Pekka, Heinonen, Reijo ja Parmanen, Juhani. 1998. Acoustic properties of wooden floor slabs. VTT Publications 345, 94 s. Suikkari, Risto, Karjalainen, Markku, Koiso-Kanttila Jouni. 1998. Oulun Syynimaan moderni puukaupunki-hanke. Puumiljöön tutkimus- ja koerakentamishankkeen väliraportti 1/98. Oulun yliopisto, arkkitehtuurin osasto/Puustudio, 66 s. Suomi-Lindberg, Leena, Viitaniemi, Pertti, Häkkä-Rönnholm, Eeva ja Ritschkoff, Anne. 1999. Metalliliittimien korroosio puurakenteissa. Biokorroosio. VTT Rakennustekniikka 3/1999, luonnos. Suunnittelujoustava puurakenneperiaate, loppuraportti 23.9.1996. Arkkitehtitoimisto Ahto Ollikainen, TTKK Rakennustekniikan laboratorio ja Arkkitehtitoimisto Alpo Halme, 50 s.

88

Taskinen, Risto ja Voutilainen, Juhani. 1998. Ulkoverhouksen palokatkot P2-luokan puukerrostalossa. Opinnäytetyö, Pelastusopisto, 49 s. Vaara, Ilkka. 1996. Tilastotutkimus puisten asuinrakennusten paloturvallisuudesta. Diplomityö TKK, Rakennus- ja maanmittaustekniikan osasto, 125 s. + liitt. Venno, Harri. 1996. Teräksen ja puun yhteiskäyttö asuinkerrostalojen rungoissa, Diplomityö, Tampereen teknillinen korkeakoulu, 96 s. + liitt. Vihantasalmen siltakilpa. Palkintolautakunnan arvostelupöytäkirja 14.5.1997. Tielaitos, Kaakkois-Suomen tiepiiri, 61 s. Viikin puukerrostalokilpailu ­ arvostelupöytäkirja 11.10.1995. Helsingin yliopisto, Helsingin kaupunki, TEKES, Puuinformaatio ry, Suomen Puututkimus Oy, 33 s. Wiio, Merja. 1995. Puu-betoni-liittorakenteet: sovellusesimerkkejä Sveitsistä. Suomen Puututkimus Oy, 82 s. + liitt. Viljakainen, Mikko. 1996. Puurakentaminen ­ muoti vai mahdollisuus. Kustannusvertailu pohjoisamerikkalaisen ja suomalaisen puurakentamisen välillä. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, 67 s. Viljakainen, Mikko. 1997. Puukerrostalo. Rakennustieto, Helsinki, Viljakainen, Mikko. 1997. Puukerrostalo. Muoti vai mahdollisuus. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, lisensiaatintutkimus, 122 s. Viljakainen, Mikko. 1998. Platform-järjestelmätutkimus. Ehdotus avoimen puurakentamisjärjestelmän perusteiksi. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, julkaisu 23, 104 s. Viljakainen, Mikko. 1998. Puukerrostalo. Taloudellinen mahdollisuus. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, julkaisu 32, 64 s.

Viljakainen, Mikko. 1998. Puutalojen järjestelmärakentaminen. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, julkaisu 24, 122 s. Viljakainen, Mikko. 1998. Puun käytön mahdollistamat lisäarvot kerrostalorakentamisessa. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, julkaisu 25, 80 s. Viljakainen, Mikko, Sabelström, Pia, Määttänen, Tarja ja Keronen, Asko. 1997. Puu-Paavola. Kokemuksia tuoteosarakentamisesta. TTKK, arkkitehtuurin osasto, rakennussuunnittelun laitos, julkaisu 21, 27 + 146 s. Vinha, Juha. 1998. Rakenteiden lämmöneristysominaisuuksien mittauslaitteisto. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto, Talonrakennustekniikka. Lisensiaatintutkimus 106 s. + 17 s. liitt. Vinha, Juha, Käkelä, Pasi. 1999. Vesihöyryn siirtyminen seinärakenteissa diffuusion ja konvektion vaikutuksesta. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto, Talonrakennustekniikka, Julkaisu 96, 76 s. + 29 s. liitt. Vinha, Juha, Niemelä, Timo ja Viitala, Pekka. 1997. Vesihöyryn siirtyminen vaipparakenteissa paine-eron vaikutuksesta, osa I. TTKK, Talonrakennustekniikka, raportti 606/97. VTT: Lausunto Viikin puukerrostalon ääneneristyksestä, Lausunto nro RTE 10153/96 Väkelä, Jari-Petteri. 1996. Puukerrostalon vakavuustarkastelu FEM-laskennalla, Opinnäytetyö, Vaasan teknillinen oppilaitos, 41 s. Yrjölä, Hannu. 1997. Valmistalojen vienti Japaniin. Tähtäimessä merkittävä markkinaosuus Suomen teollisuudelle. HUT Industrial Management and Work and Organizational Psychology, Working Paper No 8/Teollisuustalous.

89

Liite 3 Ohjelmaan liittyneet seminaarit

Tässä liitteessä on lueteltu ohjelman järjestämät seminaarit sekä ne julkiset seminaarit, joissa ohjelmapäällikkö on esiintynyt puhujana. Ohjelman järjestämät seminaarit olivat pääsääntöisesti puolipäiväseminaareja, joihin kutsuttiin ensi sijassa ohjelmassa mukana olevat yritykset ja keskeiset tutkijat. Niissä esiteltiin keskeneräisiä hankkeita ja pyrittiin saamaan välitöntä ja spontaania palautetta etenkin yrityksiltä tutkijoille. Seminaarien tarkoituksena oli myös tutustuttaa yrityksiä ja tutkijoita toisiinsa, jotta jatkossa saataisiin syntymään toimivia osaamispohjaisia verkostoja. Näiden seminaarien käytännön järjestelyistä vastasi keskeinen tutkijaorganisaatio, hyvin tyypillisesti VTT. Seminaarien yleisömäärä vaihteli 30­80 henkilön välillä; loppuseminaariin osallistui noin 130 henkilöä. Seminaarit, joissa ohjelmapäällikkö oli puhujana, kestivät puolesta kahteen päivään, ja osallistujien lukumäärä vaihteli kuuden ja 850:n välillä. Tämän lisäksi ohjelman aikana on järjestetty monia ­ maksullisia tai ilmaisia ­ seminaareja, joissa luennoitsijoina ovat toimineet ohjelman tavoitetutkimushankkeissa keskeisesti toimineet tutkijat ja joissa on esitelty ohjelman hankkeita ja niissä saavutettuja tuloksia. Niitä ei mainita tässä luettelossa, koska niistä ei ole ollut systemaattista seurantaa. Julkisten seminaarien rinnalla ohjelmapäällikkö on ollut mukana "kokoonjuoksemassa" joitakin yhtiökohtaisia seminaareja, joita ei niiden luottamuksellisuudesta johtuen mainita tässä luettelossa, ja esiintynyt niissä. Seminaariluonteisia olivat myös eri kunnissa niiden virkamiehille ja keskeisille päättäjille järjestetyt tilaisuudet, joiden tarkoituksena oli selvittää tietynlaisten konkreettisten puurakentamiskohteiden edistämismahdollisuuksia. Ne on mainittu, jos osallistujia oli muistakin organisaatioista kuin tilaisuuden järjestäneestä kunnasta. Ohjelman järjestämät seminaarit · Puurakentaminen liiketoimintana, 16.11.1995, Espoo · Järeät rakenteet ja puun liittorakenteet -seminaari, 15.3.1996, Lahti · Puutalon pintakäsittely. Kestoikä, huolto ja pintakäsittelyn ekologisuus, 22.3.1996, Espoo · Tiedonhallinta puurakentamisessa, 28.3.1996, Tampere · Puurakentamisen kilpailukyky, 18.9.1996, Espoo · Puurakentamisen kilpailukyky, 7.5.1997, Espoo · Rakennusfysiikan seminaari, 5.9.1997, Espoo · Puurakentamisen kilpailukyky, 16.10.1997, Helsinki · Puukerrostalorakentamisen asiantuntijaseminaari, 2.6.1998, Espoo · Rakennusfysiikan osa-alueen loppuseminaari, 16.12.1998, Espoo · Kilpailukykyisyys-hankkeiden loppuseminaari, 27.1.1999, Espoo · Ohjelman loppuseminaari, 4.5.1999, Vantaa

90

Ohjelmapäällikön esiintyminen muiden järjestämissä seminaareissa tai vastaavissa tilaisuuksissa Seuraavassa luettelossa mainitaan ensiksi ohjelmapäällikön esityksen aihe, sen jälkeen seminaari, sen pitoaika ja -paikka. Puurakentamisen teknologiaohjelma. Seminaari Itä-Satakunnan puuyrittäjille 8.12.1994, Hämeenkyrö Puurakentamisen kehittäminen. TKK:n asiantuntijatapaaminen 11.1.1995, Espoo Puurakentamisen teknologiaohjelma. Joensuun metsäoppilaitoksen järjestämä puuseminaari 16.3. 1995, Joensuu Puurakentamisen teknologiaohjelma. Puurakentamisen kurssi opettajille 15.3.1995, Helsinki Puurakentamisen kehittäminen. EU-normit ja puurakentaminen-päivä 31.5.1995, Kuopio Ekologisen korjausrakentamisen vienti ­ tuotteita vai aatteita. Eko-yhdyskuntaprojektin (ympäristöministeriö) järjestämä seminaari 17.8.1995, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelma urakoitsijan kannalta. Puurakentaminen rakennusyrityksen näkökulmasta-seminaari 25.8.1995, Espoo Puurakentamisesta uutta vauhtia rakennusalalle ja teollisuuteen. Kuopion Avain-projektin tilaisuus 7.9.1995, Kuopio Puusepänteollisuuden kehitysnäkymät ja yhteistyömahdollisuudet piensahojen kanssa. Etelä-Pohjanmaan metsälautakunnan seminaari puun jatkojalostajille 12.9.1995, Seinäjoki Puurakentamisen teknologiaohjelma. Puusta -95 -messut 31.10.­1.11.1995, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelma. Uutta puusta. Pirkanmaan puuseminaari 23.11.1995, Tampere Puurakentamisen teknologiaohjelma. Rakennustuoteteollisuus ry:n teknologiaseminaari 12.12.1995, Espoo

Den mekaniska träförädlingen och träbyggandet. Nordic Timber Council 12.12.1995, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelma. METLA (Metsäntutkimuslaitos) 21.12.1995, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelma ekologisen rakentamisen näkökulmasta. Alustuspuheenvuoro ympäristöministeri Haaviston Saksan ministeri Töpferin ja heidän delegaatioidensa tapaamisessa 8.1.1996, Helsinki Puurakentamisen näkymät Suomessa Koulutuskeskus Dipolin kurssi Puurakentaminen 95 ­ 96, jakso Puun uudet mahdollisuudet rakentamisessa 15.1.1996, Espoo Puurakentamisen teknologiaohjelma talotehtaiden kannalta. Toimialan yhteistapaaminen 23.1. 1996, Tampere Puurakentamisen rooli ja kehittäminen. Lahden teknillinen oppilaitos 8.2.1996, Lahti Puurakentamisen teknologiaohjelma. Puutuotteet ­ teknologia ja markkinat-seminaari 13.2. 1996, Ylivieska Teollinen puurakentaminen. Tiivis puurakentaminen yhdyskunnassa-luentosarja TKK, Arkkitehtiosasto, 15.2.1996, Espoo Puurakentamisen teknologiaohjelma puun käyttöä edistämässä. Puhe Puun Vuoden näyttelyn avajaisissa 1.3.1996, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelma. Lahden kauppakamarin järjestämä puukerrostaloseminaari 13.3.1996, Lahti Rakennusfysiikan rooli puurakentamisen teknologiaohjelmassa. Hengittävä seinä-asiantuntijaseminaari 11.4.1996, Kemi Puurakentamisen teknologiaohjelma osana puun käytön edistämistä. Oulun yliopisto, avoin yliopisto-opetus, puurakentamisen erikoistumisopinnot, orientoiva osa 16.4.1996, Oulu

91

Tuloksista vaikutuksiin. Moderni puukaupunkihankkeen (Puu-Pori 2000) käynnistysseminaari Porissa 22.9.1997, Pori Moderni puukaupunki-hankkeen käynnistysseminaari Ruovedellä 6.10.1997, Ruovesi Kilpailukykyä ei ole vain alhainen hankintahinta. Avausesitelmä Puurakentamisen kilpailukyky-seminaarissa Puusta 97 -tapahtuman yhteydessä 16.10. 1997, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelma hyvässä vauhdissa. Esitelmä Puusta-97-tapahtumassa 16.10.1997, Helsinki Suomalaisen puurakentamisen kehittämisestä. Esitelmä Slovenian opetus- ja tiedeministeri Marincekille ja hänen delegaatiolleen 21.10.1997, Helsinki Teollisen puurakentamisen esteet. Luento Wood Science and Engineering-tutkijakoulussa 24.11. 1997, Kirkkonummi Kokemuksia puurakentamisen teknologiaohjelman käynnistämisestä. Kiviteollisuusliiton järjestämä jäsenseminaari 11.12.1997, Helsinki Tuloksista vaikutuksiin alueellisten puuohjelmien avulla. Pirkanmaan liiton järjestämä tilaisuus 19.12.1997, Tampere Puualan osaamiskeskus ja mekaanisen puuteollisuuden hankkeistuksen aktivointi Pohjois-Savossa. Savon liiton ja TE-keskuksen yhteistilaisuus 13.1.1998, Kuopio Puun jatkojalostuksen kehittäminen. Puheenvuoro Puun Aika-kampanjan johtoryhmässä 21.1.1998, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelma ja Enon kirjastohanke. Informaatio- ja keskustelutilaisuus Enon kunnan päättäjille sekä alueellisille rahoittajille 4.2.1998, Eno. Puurakentamisen teknologiaohjelman tilanne ja puurakentaminen Tekesin näkökulmasta. Suomalaisen puurakentamisen nykytilanteen arviointi, TKK, 9.2.1998 Kirkkonummi

Uskotaan vasta kun nähdään ­ puurakentamisessakin. Rakennustuoteteollisuus ry:n teknologiaseminaari 11.2.1998, Vantaa Puukerrostalorakentamisen asiantuntijaseminaari, Lahden kauppakamari, toimiminen puheenjohtajana ja avaus 13.3.1998, Lahti Onko Suomi huippuosaaja puualalla? Pohjois-Savon metsäfoorumi n:o 1, 18.3.1998, Nilsiä Lapin mahdollisuudet ja rooli puurakentamisen tutkimuksessa ja kehittämisessä. Lapin mekaanisen puun kutsuseminaari 19.3.1998, Rovaniemi Laatua ja pätevyyttä puurakentamiseen. Puurakenteiden suunnittelijoiden ja työnjohtajien pätevöityskoulutus 24.3.1998, RIL, Helsinki Onko Suomi huippuosaaja puualalla? PohjoisSavon metsäfoorumi n:o 2, 25.3.1998, Rautavaara PuuSuomi käynnistyy ­ käynnistythän Sinäkin? PuuSuomi-seminaari 8.4.1998, Seinäjoki Bauen mit Holz in Finnland. Saksalaisten ja itävaltalaisten puualan lehtien vierailu Suomeen 4.5.1998, Helsinki Teknologiaohjelmien käytännön toteutuksesta. Esitelmä PuuSuomi-toimintaohjelman johtoryhmälle 6.5.1998 Tuloksista vaikutuksiin alueellisten puuohjelmien avulla. Puujaloin-projektin tiedotus- ja keskustelutilaisuus 14.5.1998, Taipalsaari Bauen mit Holz in Finnland. BIT:in (Büro für Internationale Forschungs- und Technologiekooperation, Itävalta) vierailu Suomessa 5.6.1998, Oulu Puurakentamisen teknologiaohjelma. Puun Ajan maakuntaseminaari 8.6.1998, Porvoo Verkostotoiminnalla vauhtiin puurakentamisessa. Varsinais-Suomen puuyrittäjien kannustustilaisuus Varsinais-Suomen metsäkeskuksessa 31.7.1998, Turku

93

Puurakentamisen kehittämisnäkymät. KantaHämeen Puumiehet ry:n järjestämä Saha- ja höylätavaran markkinointipäivät 18.4. 1996 Puurakentamisen teknologiaohjelma. Puu kaikessa rakentamisessa-seminaari 26.4.1966, Seinäjoki Puurakentaminen. Suomen Puututkimus Oy:n kehittämispäivä 5.6.1996, Espoo Puurakentamisen teknologiaohjelma ja sen nykytilanne. Puusta pitkälle ­ tuotekehityksestä vetovoimaa-seminaari 22.8.1996, Seinäjoki Puun käytön mahdollisuudet ja esteet. Paneelikeskustelu Puun Vuoden Kaakkois-Suomen seminaarissa 26.8.1996, Lappeenranta Teknologiprogrammet Trä i byggandet. Esitelmä Nordic Wood-ohjelman johtoryhmälle 3.9.1996, Espoo Miten puurakentamisen teknologiaohjelmalla edistetään puun käytön lisäystä rakentamisessa? Eduskunta, Ympäristö- ja luonnonvarainneuvosto 23.9.1996, Helsinki Jalostusasteen nostamisen mahdollisuudet mekaanisessa metsäteollisuudessa. Lifim-tapaaminen 24.9.1996, Helsinki Puutalotuotannon tulevaisuus. TKK:n Arkkitehtiosasto 2.10.1996, Espoo Puurakentamisen teknologiaohjelma ja kilpailukyky. RTT:n teknologiaseminaari 8.10.1996, Espoo Puurakentamisen teknologiaohjelman tulosten hyödyntäminen. Saha- ja levyteollisuuden 22. kotimarkkinapäivä 29.10.1996, Helsinki Puurakentamisen valtakunnalliset kehityshankkeet ja rahoitus. Puurakentamisen teemapäivä 5.11.1996, Pieksämäki Puun kilpailukykyisyys liikuntapaikkarakentamisessa. 8. Liikuntatieteen päivät 13.11.1996, Helsinki

Puurakentamisen teknologiaohjelman valmisteluprosessi. Terve talo-ohjelman valmisteluryhmä Suomen Kiinteistöliitossa 22.11.1996, Helsinki Puun käytön edistämisprojektien tulosten hyödyntäminen. Pirkanmaan puuseminaari, avaus 27.11.1996, Tampere Oksaton ja mutkaton puuteollisuus: Jalostusasteen nostaminen ja verkostoituminen. Päättäjien metsäakatemian maastojakso Hyytiälän metsäoppilaitoksella 13.2.1997, Korkeakoski Puurakentamisen teknologiaohjelma osana puun käytön edistämistä. Luento opettajille ja opiskelijoille Pohjois-Savon ammattikorkeakoulussa 14. 2.1997, Kuopio Puurakentamisen teknologiaohjelma: missä mennään, mitä pitäisi tehdä? Kehitysalueiden maakuntien yhteistyöryhmä 24.3.1997, Jyväskylä Onko maallamme malttia vaurastua ­ puulla. Puun arvo-seminaari 4.4.1997, Lahti Alueellisten kehittämisohjelmien aktivointi. Esitelmä Puutuotteiden kehittämishankkeiden neuvottelukunnan järjestäytymiskokouksessa 7.4. 1997, Kemi Uutta liiketoimintaa ­ uusilla toimintamalleilla. Puutekniikkaa rakentajille 17.4.1997, Espoo Perusteollisuuden merkitys puurakentamisen kilpailukyvylle. Teknologialla ja osaamisella, Tukista tuplasti-seminaari 15.5.1997, Vantaa Puurakentamisen teknologiaohjelma. Ympäristöministeriön järjestämä Moderni puukaupunki-asiantuntijaseminaari 5.6.1997, Helsinki Puurakentamisen teknologiaohjelman esittely ranskalaisille lehtimiehille 6.6.1997, Ristiina Puurakentamisen teknologiaohjelma. Tuusulan asuntomessualueelle järjestetyn Puusta rakennetut asuinkorttelit-kilpailun avausseminaari 19.8. 1997, Tuusula

92

Tuotantotoiminta/mekaaninen puunjalostus. Itä-Suomen puuohjelman starttiseminaari 11.8.1998, Kuopio Tuloksista vaikutuksiin alueellisten puuohjelmien avulla. Seminaari platform frame-rakentamisesta 19.8.1998, Kiihtelysvaara Kehityshankkeilla parempaa bisnestä. Lahden puutuote- ja teknologiapäivät 27.8.1998, Lahti Alueellinen tuki puuhankkeille. Esitelmä Pohjois-Savon liiton ja TE-keskuksen johdon lounaskokouksessa 1.9.1998, Kuopio Suurien puurakenteiden kehittämisen tilanne. Puheenvuoro puukuorirakenteita käsittelevässä tilaisuudessa 22.10.1999, Tampere Puumiljöön teknologiatavoitteet. Moderni puukaupunki-osahankkeiden yhteisseminaari 16.11.1998, Helsinki PuuSuomi-toimintaohjelma. Puumarkkinapäivä 3.12.1998, Helsinki Puun jatkojalostuksen kilpailukyky. Puun käytön edistäminen ­ puusta ammattitaitoa kouluttajille-tilaisuus 15.12.1998, Helsinki Puualan hankkeiden edistäminen Satakunnassa. Satakunnan TE-keskuksen järjestämä puualan kehittämispäivä 28.1.1999, Pori Puuteollisuuden nousu ­ totta vai toivetta. Päättäjien metsäakatemian jatkoseminaari 2 1.2.1999, Helsinki Puutalotuotannon tulevaisuus. TKK Arkkitehtiosasto, Metsä ja puu-opintojakso, luento 10.2.1999, Espoo Kokemuksia puurakentamisen teknologiaohjelmasta. ProBuild-teknologiaohjelman johtoryhmä 16.2.1999 PuuSuomi-ohjelmalla kehitystyön tulokset käyttöön. Metsäteollisuus ry:n sahavaliokunta 17.2.1999, Helsinki

PuuSuomi-toimintaohjelma. Keski-Suomen mekaanisen puunjalostuksen toimialapäivä 18.2.1999, Äänekoski Alueellinen toimintamalli puuhankkeissa. TEkeskuksen järjestämä puunjalostusalan työseminaari 24.2.1999, Seinäjoki Mekaanisen metsäteollisuuden tulevaisuus ItäSuomessa. Itä-Suomen metsäteollisuuden kehittäminen-seminaari 4.3.1999, Varkaus Puumiljöön teknologiatavoitteet. Mikkelin maalaiskunnan moderni puukaupunki-hankkeen aloitusseminaari 5.3.1999, Mikkeli PuuSuomi-toimintaohjelma. Esitys Tukista tuplasti -teknologiaohjelman johtoryhmässä 16.3.1999, Espoo PuuSuomi-toimintaohjelma. Esitelmä Suomen Sahateollisuusmiesten yhdistyksen vuosikokouksessa 24.3.1999, Helsinki Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus. Esitelmä PuuSuomi-teemaryhmän seminaarissa 25.3. 1999, Helsinki Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus. Esitelmä Wood Science and Engineering-tutkijakoulun johtoryhmän kokouksessa 29.3.1999, Espoo Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus ja PuuSuomi. Esitelmä Pohjois-Suomen puutietoverkon seminaarissa 30.3.1999, Kajaani Ohjelmasta opittua. Puurakentamisen teknologiaohjelman loppuseminaari 4.5.1999, Vantaa Puusta rakentaminen ­ strategianäkökulma toimialan kehittämiseen. Päättäjien metsäakatemia 20.5.1999, Karstula Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus. Esitelmä Otawoodin johtoryhmän kokouksessa 25.5.1999, Vantaa Puutuotealan valtakunnallinen osaamiskeskus. TE-keskusten kehittämispäivä 10.6. 1999, Helsinki

94

Reinikka, Henrik. 1997. Pohjois-Amerikan puukerrostalojen elementtijärjestelmät. Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu, 1997, Rakennustekniikan koulutusohjelma, 61 s. Taskinen, Risto ja Voutilainen, Juhani. 1998. Ulkoverhouksen palokatkot P2-luokan puukerrostalossa. Pelastusopisto, 49 s. Väkelä, Jari-Petteri. 1996. Puukerrostalon vakavuustarkastelu FEM-laskennalla. Vaasan teknillinen oppilaitos, 41 s.

96

Liite 4 Opinnäyteluettelo

Tässä liitteessä on lueteltu ohjelmapäällikön tiedossa olleet opinnäytteet. Niiden todellinen lukumäärä lienee kuitenkin tätä suurempi, koska tietoja niistä ei kerätty systemaattisesti. Puutteita on etenkin diplomitöiden ja ammattikorkeakoulujen päättätöiden osalta. Väitöskirjat Ohjelman aikana ei ehtinyt valmistua yhtään väitöskirjaa; tulossa on ainakin kaksi. Tämän lisäksi ohjelma on aineistona Pekka Bergin väitöskirjassa. Lisensiaatintyöt

Viljakainen, Mikko. 1997. Puukerrostalo. Muoti vai mahdollisuus. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtuurin osasto, Rakennussuunnittelun laitos, 122 s. Vinha, Juha. 1998. Rakenteiden lämmöneristysominaisuuksien mittauslaitteisto. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto, Talonrakennustekniikka, 106 s. + 17 s. liitt. Johansson, Jyri. 1997. Puukerrostalon rakenteet. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto, 145 s. + 13 s. liitt. Leskelä, Jarmo. 1994. Puulevyjäykisteisen seinä- ja yläpohjarakenteen staattinen toiminta ja mitoitus. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, 82 s. + liitt. Martikainen, Jouni. 1996. Taloudelliset puurakenteet kerrostalorakentamisessa. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto Palola, Samuli. 1997. Puukerrostalon rakenneosien värähtely ja ääneneristys. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto Pirinen, Jarkko. 1997. Puukerrostalon kustannukset. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto Riekkinen, Virpi. 1999. PK-yritysten verkostotoiminta puutalojen ja niiden komponenttien viennissä Japaniin. Teknillinen korkeakoulu, Tuotantotalouden osasto/Logistiikka, 100 s. Rintala, Kari. 1998. Verkostot puurakentamisessa. TTKK/VTT Rakennustekniikka, 81 s. Vaara, Ilkka. 1996. Tilastotutkimus puisten asuinrakennusten paloturvallisuudesta. TKK, Rakennus- ja maanmittaustekniikan osasto, 125 s. + liitt. Venno, Harri. 1996. Teräksen ja puun yhteiskäyttö asuinkerrostalojen rungoissa. Tampereen teknillinen korkeakoulu, 96 s. + liitt.

Diplomityöt

Eskola, Timo. 1997. Puukerrostalon ajallinen tuotannonohjaus. Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto Haataja, Ahti. 1996. Puukerrostalon ylä- ja välipojat. Case: Kiinteistö Oy Puukotka. Diplomityö, Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, 96 s. + liitt. Haho, Jukka. 1996. Puukerrostalon rakennusfysiikka. Case: Kiinteistö Oy Puukotka. Diplomityö, Oulun yliopisto, rakentamistekniikan osasto, 108 s. + liitt. Jaakkola, Sami. 1997. Puukerrostalon ilmanpitävyyden ja rakennustyön toteutuksen rakennusfysikaalinen merkitys. TKK, Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan osasto, 188 s.

Ammattikorkeakoulujen opinnäytteet

Hassi, Riku. 1995. Puurakenteisen kerrostalon painumat. Helsingin teknillinen oppilaitos, 38 s. + liitt. Jyrkkä, Risto. 1995. Puurakenteisen kerrostalon stabiliteetti. Vaasan teknillinen oppilaitos, 91 s. + liitt. Myllykoski, Erkko. 1995. Puukerrostalo Suomessa. Helsingin teknillinen oppilaitos, rakennusosasto, talonrakennustekniikan opintolinja, 54 s.

95

Liite 5 Mekaanisen puunjalostuksen keskeisten tunnuslukujen muutos 19941998

Toimipaikkoja 1994 Sahatavara Vaneri Lastulevyt Kuitulevyt Rak.-puutuotteet Taloteollisuus Muut puutuotteet Huonekalut Yhteensä 201 23 6 3 129 57 47 305 771 1998 250 42 5 5 204 78 80 404 1068 Muutos 49 19 -1 2 75 21 33 99 297 % 24 % 83 % -17 % 67 % 58 % 37 % 70 % 32 % 39 % 1994 9200 5400 800 400 4500 2200 800 8100 31400 Työntekijöitä 1998 9160 6000 600 350 5700 2500 1300 10000 37608 Muutos -40 600 -200 -50 1200 300 500 1900 4210 % 0% 11 % -25 % -13 % 27 % 14 % 63 % 23 % 13 % Työntekijöitä./toimipaikka 1994 46 235 133 133 35 39 17 27 41 1998 37 143 120 70 28 32 16 25 33 Muutos -9 -92 -13 -63 -7 -7 -1 -2 -8 % -20 % -39 % -10 % -47 % -20 % -18 % -6 % -7 % -20 %

Tuotanto (mrd mk) 1994 Sahatavara Vaneri Lastulevyt Kuitulevyt Rak.-puutuotteet Taloteollisuus Muut puutuotteet Huonekalut Yhteensä 97 11,8 2,7 0,5 0,2 2,3 1,2 0,4 3,3 22,4 1998 13 3,6 0,6 0,2 2,5 2,9 0,5 5,5 28,8 Muutos 1,2 0,9 0,1 0 0,2 1,7 0,1 2,2 6,4 % 10 % 33 % 20 % 0% 9% 142 % 25 % 67 % 29 % 1994 1,28 0,50 0,63 0,50 0,51 0,55 0,50 0,41 0,71

Tuotanto/työntekijä 1998 1,42 0,60 1,00 0,57 0,44 1,16 0,38 0,55 0,81 Muutos 0,14 0,10 0,37 0,07 -0,07 0,61 -0,12 0,14 0,10 % 11 % 20 % 59 % 14 % -14 % 111 % -24 % 34 % 14 % 1994 7,20 2,20 0,20 0,10 1,00 0,60 0,03 0,90 12,23

Vienti (mrd mk) 1998 8,50 2,97 0,23 0,12 1,30 0,80 0,04 0,70 14,66 Muutos 1,30 0,77 0,03 0,02 0,30 0,20 0,01 -0,20 2,43 % 18 % 35 % 15 % 20 % 30 % 33 % 33 % -22 % 20 %

Liite 6 Arvionnissa haastatellut henkilöt

Ohjelman johtoryhmä: Risto Lähteenmäki, Puheenjohtaja Aki Hakala, Tekes / Mikkelin Kauppakamari Pertti Hämäläinen, Puuinfo Oy Matti Kairi, Finnforest Oy Rainer Mahlamäki, Arkkitehtitoimisto Kaira-Lahdelma-Mahlamäki Mauri Niemi, Skanska Oy Pekka Peura, Suomen Puututkimus Oy Juha Tuominen, Vapo Timber Oy Tapani Tuominen, SPU-Systems Oy Matti J. Virtanen, Ympäristöministeriö Projektien edustajat ja ulkopuoliset asiantuntijat: Kari Anttilainen, UPM-Kymmene Oyj Jari Heikkilä, Oulun yliopisto Timo Horttanainen, Porvoon Puurakennus Oy Mikko Huhtala, Pyhännän Rakennustuote Oy Arvo Hyvärinen, A-Kapula Oy Ari-Matti Jänkälä, OU-RA Oy Pekka Kanerva, Teknillinen korkeakoulu Ahti Kara, Palmberg yhtiöt Markku Karjalainen, Oulun yliopisto Erkki Kokko, VTT Rakennustekniikka Pentti Kolehmainen, Mikkelin teknologiakeskus Arto Korkea-Aho, Artowood Oy Keijo Kopra, Vierumäki Oy Hannu Koski, VTT Rakennustekniikka Jouko Kujala, Turun Rakennustuote Oy Esa Kurkela, Design-Talo Oy Pauli Lindström Aarno Lämpsä, Lahden kauppakamari Aarni Metsä, Suomen Puututkimus Oy Anja Mäkeläinen, Asuntosäätiö Pekka Nurro, Suomen Puututkimus Oy Markku Paavilainen, Forest Industry Association Antti Pohjola, Kastelli-Keskus Oy Raimo Poikela, Skanska Oy Heikki Rönkä, NCC-Puolimatka Oy Keijo Seppelin, TopWood Oy Erkki Salmenlinna, Koskisen Oy Matti Sarnela, Sato Oy Juha Taavila, Päijänteen Puuelementti Yrjö Tolonen, Mikkelin ammattikorkeakoulu Tapani Tuohiniemi, Alavuden Puunjalostustehdas Oy Jukka Turunen, Keski-Suomen Puukympit Oy Mika Uusimäki, Kannustalo Oy Seppo Vainio, Stora Enso Oyj Juha Vinha, Tampereen teknillinen korkeakoulu

98

Liite 7 PUU-ohjelman käynnistysvaiheen tavoitteet 10/1996

99

100

Liite 8 PUU-ohjelman täsmennetyt tavoitteet 11/1997

Liite 9 PUU-ohjelman tavoitteien saavuttaminen 3/1999

101

Tekesin teknologiaohjelmaraportteja

12/2000 11/2000 10/2000

Puurakentaminen 19951998. Loppu- ja arviointiraportti. 2000. 101 s. Nanotechnology Research Programme 19971999. Evaluation report. 2000, 21 p. Edward T. Yu, Christiane Ziegler Terveydenhuollon digitaalinen media 19961999. Kohti saumatonta palveluketjua terveydenhuollon murroksessa. Loppuraportti. 2000, 51 s. Outi Aalto-Wahlstedt, Harri Puurunen Multimedian teolliset sovellukset 19961999. Loppuraportti. Charles Sederholm Virtausdynamiikan teknologiaohjelma 19951999. Loppuraportti. 2000, 195 s. Esko Järvinen (toim.) Pakkausalan teknologiaohjelma 19941999. Loppuraportti ja arviointi. 2000, 39 s. Annukka Leppänen-Turkula, Mai Anttila, Jorma Hämäläinen, Terhen Järvi-Kääriäinen Harvennuspuun tuotelähtöinen jalostusketju HARJU 19961998. Loppuraportti. 2000, 51 s. Kaarlo Rieppo R&D Programmes in Electronics and Telecommunication ETX, TLX, INWITE and Telectronics. Mid-term evaluation. 2000, 94 p. Ahti Salo, Kaveh Pahlavan, Jukka-Pekka Salmenkaita Improving Product Development Efficiency in Manufacturing Industries 19961999. Evaluation report. 2000. Steven Eppinger, Hannu Syntera Improving Product Development Efficiency in Manufacturing Industries 19961999. Final Report. 2000, 164 p. Pekka Malinen Tuotekehityksen tehostaminen valmistavassa teollisuudessa 19961999. Loppuraportti. 2000, 164 s. Pekka Malinen Vähävetinen paperinvalmistus CACTUS 19961999. Arviointiraportti. 2000. 71 s. Antero Komppa, Leo Neimo Suomalainen uusmedia Eväät kasvuun ja kansainvälistymiseen. Loppuraportti. 1999, 56 s. Eija Jokinen (toim.) Microsystem Technology: The Technology for the Next Silicon Revolution? 1999, 73 p. Päivi Piironen Energy Technology Programmes 19931998. Evaluation Report. 1999, 145 p. Ken Guy, James Stroyan, Erik Arnold, Shaun Whitehouse, Katalin Balázs

9/2000 8/2000 7/2000

6/2000 5/2000

4/2000 3/2000 2/2000 1/2000 3/99 2/99 1/99

Subscriptions:

[email protected] www.tekes.fi/eng/publications Fax +358-10 521 5907 Tekes Communications, P.O.Box 69, FIN-00101 Helsinki, Finland

103

Information

110 pages

Report File (DMCA)

Our content is added by our users. We aim to remove reported files within 1 working day. Please use this link to notify us:

Report this file as copyright or inappropriate

1260445


Notice: fwrite(): send of 213 bytes failed with errno=104 Connection reset by peer in /home/readbag.com/web/sphinxapi.php on line 531