Read Tiedetoimittaja_4-2008.pdf text version

2008

Tapahtumakalenteri 2009

Tammikuu

Tieteen päivät, Helsingin yliopiston päärakennus Liiton paneeli Pandemiasta paniikkiin? 8.1. klo 10-11 Vuosisadan tiedeuutiset -näyttely Opintomatka Kuubaan 19.­30.1. Osallistujat valittu Valon päivä Helsingissä 3.2. (paikka ja aika ilmoitetaan myöhemmin) Tiedettoimittaja-palkinnon jakaminen Opintomatka Syyriaan 20.­28.2. Osallistujat valittu AAAS 2009 Chicago, USA 12.­16.2. Apurahat jaettu Ilmastonmuutoskoulutus toimittajille 3.­4.2. Apurahat jaettu Hiljaisuuden retriitti, Heponiemen hiljaisuuden keskus, Siuntio 6.­8.3. Noin viisi apurahaa EUSJA:n opintomatka, Trieste, Italia 12.­15.3. Noin kaksi apurahaa Samaan aikaan EUSJA:n vuosikokous ja seminaari Syöpätutkimuspäivät Biomedicum, Helsinki 26.­27.3. Apurahat haettavana 1.­30.4. Vuosikokous, Helsinki 15.4. Tiedeviestinnän etiikka -seminaari, Helsinki 21.4. Säteilyn salat 5 -toimittajakurssi 22.­24.4. ja 11.­14.5. Noin viisi apurahaa Media-päivät, Helsinki 3.­4.4. www.mediapaivat.fi/ Noin viisi apurahaa Opintoretki Merenkurkun maailmanperintökohteeseen, Vaasa Ryhmän koko ajankohta ilmoitetaan myöhemmin EICOS The Hands-on Laboratory, Göttingen, Saksa 6.­13.6. EICOS-stipendien haku 15.2. mennessä Hakulomake: www.eicos.mpg.de/2_1.php Opintomatka tiedetoimittajien maailmankonferenssiin, Lontoo 30.6.­2.7. Noin 20 osallistujaa www.wcsj2009.org/

4

Helmikuu

Puheenjohtajuuden vuodenvaihteessa jättänyt Ulla Järvi arvioi mennyttä. S. 2

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesä-heinäkuu

Teologi-filosofi Teho Pursiainen puhuu kumppanuusetiikasta Heikki Lukinmaan haastattelussa s. 3­4

Syyskuu

EASE:n konferenssi, Pisa, Italia 16.­19.9. Noin viisi apurahaa www.ease.org.uk/con/index.shtml BA Festival of Science, Surrey, UK Noin viisi apurahaa www.the-ba.net/the-ba/FestivalofScience/index.htm

Lokakuu

Päihdetiedotuksen 25-vuotisjuhlaseminaari, Como, Italia 1.­4.10. Teemana Addiktiot ja kulttuuri Noin viisi apurahaa Kirjamessut Turussa 2.­4.10. ja Helsingissä 22.­25.10 Apurahat haettavana 1.­30.11. World science forum, Budapest, Unkari 5.­7.11. Vaalikokous (ajankohta ilmoitetaan myöhemmin) Apurahojen jakaminen

Marraskuu

Joulukuu

Puheenjohtajuuden vuodenvaihteessa aloittanut Raili Leino ja uudet hallituksen jäsenet esittäytyvät s. 8­11.

2

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

tiedetoimit taja 4/2008

Julkaisija

Suomen tiedetoimittajain liitto ry. Finlands vetenskapsredaktörers förbund rf.

Ulla Järvi

Yhdistyksen tarkoitus

on edistää tieteen julkaisutoimintaa, tieteestä tiedottamista ja tieteellisen tiedon kulkua niin tiedeyhteisössä kuin koko yhteiskunnassa.

Saldoraportti

Mikäpä osuvampaa aikaa miettiä menneitä tekemisiä kuin vuodenvaihde, joka tällä pallonpuoliskolla on vuoden pimeintä aikaa. Pimeyden epäsuotuisia terveysvaikutuksia voi torjua muistelemalla hauskoja onnellisia tapahtumia. Pimeys peittäköön armeliaasti ne sattumukset ja tekoset, jotka eivät päivänvaloa kestä tai joiden ajattelu tekee kipeää. Tämä saldoraporttini on tällä julkaisupaikalla viimeinen; puheenjohtajaksi astuu Tekniikka & Talous -lehden toimittaja Raili Leino. Raili saa perinnöksi tukun asioita, joiden valmiiksi saattaminen kuuluu nyt hänelle ja uudelle hallitukselle. Jäsenkorttiuudistus on yksi näistä uudistuksista, joita on valmisteltu pitkään. Tulevaisuudessa kortista käy ilmi, toimiiko jäsenemme Press-tunnuksen alla jäsenkorttia esittäessään. Press-vuositarraan on oikeutettu jokainen jäsenemme, jolla on journalistisia tehtäviä, olivat ne sitten päätoimisia tai osa-aikaisia, esimerkiksi freelancer- tai avustajaluontoisia tehtäviä. Press-tunnuksen myöntää liiton työvaliokunta, eli pääsihteeri ja puheenjohtajisto. Jäsenkortin nykyiset edut tulevat säilymään. Jäsenkorttiuudistus liittyy keskusteluun jäsenkelpoisuudesta, jota käydään parhaillaan kaikissa "harrastuspohjaisissa" toimittajayhdistyksissä. Paineet jatkuvaan jäsenkelpoisuustarkkailuun tai eläkkeelle jäävien jäsenten aseman tutkiskeluun ovat Tiedetoimittajain liitossakin voimistuneet. Liiton ylin päättävä elin, eli vuosikokous, on painavasti ilmaissut kantansa. Sen mukaan väliaikaisen työtehtävien muutoksen tai päätoimesta eläköitymisen ei pidä automaattisesti merkitä ulosheittoa liitosta. Olen itsekin ollut ehdottomasti sillä kannalla, että liiton katto olkoon korkealla. Nykyajan työelämä heittelee meitä tehtävästä toiseen, joten tiedetoimittaja-statuskin voi seurata mukana ­ ainakin jonkin aikaa. Samoin eläköityminen voi merkitä entistä vahvemman tiedetoimittajaroolin alkamista, kuten usein käy esimerkiksi tutkijajäsenillemme. Pitää myös muistaa, että Tiedetoimittajain liitto on tekijänoikeusjärjestö; meillä on valtakirjat jäseniltämme valvoa heidän Kopiosto-oikeuksiaan ja -korvauksiaan. Saldoraporttiin on hyvä kirjata myös ne upeat kolme vuotta, jotka sain viettää kansanne puheenjohtajan henkisellä jakkaralla. Hallituksen kokoukset ja seminaarit, liiton vuosikokoukset ja seminaarit sekä matkat ovat tarjonneet elämyksiä, joista yhtään sekuntia en antaisi pois. Uutistoimittajan työn ja puheenjohtajan tehtävien yhdistäminen on joskus tuottanut paineita, mutta eipä ole tarvinnut murehtia vapaa-ajanongelmia. Näinä vuosina myös väitöskirjani terveysjournalismista on liikahdellut eteenpäin. Olen saanut monilta jäseniltämme kullanarvoisia tietoja ja ajatuksia, mistä iso kiitos. Enkä ilman tätä liittoa olisi varmaankaan päätynyt kirjoittamaan kahta kirjaani; olenhan tutustunut yhteistyökumppaneihini juuri liiton kautta. Kun lisään listaan vielä kaikki teidät ihmiset, jotka olen liiton ympyröissä kohdannut, saldoni jo pullistelee. Mitä voin muuta sanoa, kuin KIITOS!

Jäsenet

tieteellisten kausijulkaisujen toimittajat, eri tiedotusvälineiden tiedetoimittajat, korkeakoulujen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten tiedottajat sekä muissa tieteen tiedottamistehtävissä toimivat.

Hallitus ja toimihenkilöt 2008

Ulla Järvi, puheenjohtaja, Suomen Lääkärilehti Raili Leino, varapuheenjohtaja, Tekniikka & Talous Hannu Hietala, freelance-toimittaja Annamaija Lehvo, Suomen Akatemia Satu Lipponen, Syöpäjärjestöt ry Marko Pekkola, Tähdet ja avaruus Ulla Salmi, Kirjapaja Leena Tähtinen, freelance-toimittaja Vesa Vanhalakka, Aamulehti Liisa Vihmanen, Yleisradio

Toimintaan liittyvät asiat

Pääsihteeri & Tiedetoimittajan päätoimittaja Vesa Niinikangas Oy Enostone Ltd Maariankatu 4 A 18 20100 TURKU Puh. toimisto (02) 251 5633, 050 340 0634 Puh. matka 0400 433307 sähköposti: [email protected]

Talousasiat

Taloudenhoitaja Timo Niitemaa sähköposti: [email protected] Matka- ja muut laskut lähetetään osoitteeseen: Suomen tiedetoimittajain liitto ry Maariankatu 4 A 18 20100 TURKU

Ilmestysmisaikataulu

Tiedetoimittaja ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy maalis 2009. Aineistot toimitukseen viimeistään 28.2.2009

Liiton nettipaikat

Etusivu: http://www.tiedetoimittajat.fi Postituslista: [email protected]

ISSN 1235 - 0338 Yliopistopaino, Jyväskylä 2008

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8 Teologi-filosofi Terho Pursiainen:

3

ja. Se joutuu sanomaan sellaista, mikä ei ole kirjaimellisesti totta, mutta tarkoittaa jotain sellaista, mikä on salaisuus. Uskonnolliset totuudet eivät ole tieteellisten totuuksien kaltaisia väittämiä. Ne ovat symboleja ja metaforia, yrityksiä puhua asioista, jotka periaatteessa ovat ilmaisemattomia, joille ei ole kieltä. Totuuksia lienee kuitenkin vain yksi? ­ Se on kummallinen väite. Jokainen asia näyttää erilaiselta eri näkökulmasta. Sosiaalisessa maailmassa ei ole yhtä totuutta vaan niin monta, kuin on näkökulmia. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa kuvausta todellisuudesta. Monet hyvin erilaiset kuvaukset todellisuudesta voivat olla tosia yhtä aikaa. Ajatellaan vaikka, miten taide kuvaa maailmaa ja miten kaunokirjallisuus kuvaa maailmaa tai miltä maailma näyttää geologin tai kulttuurihistorioitsijan näkökulmasta. Yhtä totuutta ei ole! Edes fysiikassa ei ole tavoiteltavissa yhtä ainoaa totuutta, vaan näennäisesti ristiriitaisia tulkintoja. Ei tiede ole pääsemässäkään tilanteeseen, jossa se voisi jyrähtää: tämä on totuus! Sama asia voidaan kuvata aivan eri tavalla. Todellisuus ei ole kuvattavissa yhdellä lauselmalla.

Ihmiskunnan toivo on kumppanuusetiikassa

Tiedeviestinnän etiikka puhuttaa nyt alan ammattilaisia eri puolilla maailmaa. Suomen tiedetoimittajain liiton etiikka-seminaarissa Seilin saarella syyskuussa 2008 teemaan johdattelivat tietokirjailijat, taidehistorioitsija Anna Kortelainen ja teologi-filosofi Terho Pursiainen. Heikki Lukinmaa haastatteli Pursiaista seminaarin yhteydessä.

Entinen vasemmistoradikaali punertaa yhä, vaikka Vihreän liiton jäsen onkin. ­ Jos tarvitsee täsmentää, minkälainen vihreä olen, niin punertavan vihreä. Suunnilleen sellaiset ajatukset, jotka aikoinaan johtivat minut kansandemokraattiseen liikkeeseen, ne ovat mukana edelleenkin. Maailmantilanne on kuitenkin muuttunut, asioiden tärkeysjärjestys on kovasti erilainen kuin 30­40 vuotta sitten. Kaikista tärkein asia on, että tämä luonnon särkymisen prosessi saataisiin hillittyä ja voitaisiin korjata sellaista, mikä vielä on korjattavissa. Sen jälkeen tulee vasta kysymys oikeudenmukaisuudesta ihmisten kesken. Sitten tulee kysymys elämän merkityksellisyydestä ja mielekkyydestä. Monenlaisten kulttuuristen intressien pitäisi nousta paljon väkevämmin politiikan pöydälle. Pursiainen sanoo olleensa uskonnollisessa ajattelussaan jo kauan samoilla linjoilla. ­ Hiukan hämmentyneenä ja tyytyväisenä olen pannut merkille, että minun ei oikeastaan tarvitse peruuttaa mitään, mitä olen viimeisten 40 vuoden aikana uskonasioista kirjoittanut. Menneinä aikoina toin esille mielipiteitä, jotka eivät järjestelmää miellyttäneet. Luulisin, etteivät kaikki uskonnolliset ja yhteiskunnalliset mielipiteeni miellytä järjestelmää tänäänkään. Ettekö joudu evankelis-luterilaisen kirkon pappina hyväksymään ja saarnaamaankin asioista, jotka eivät ole linjassa järjen kanssa. Luomisoppi? ­ En kai minä nyt semmoista hölmöyttä hyväksy tai saarnaa! Ei se ole kirkon oppeja, esimerkiksi kreationismi on erilaisten jyrkkien kirkon piiris-

sä toimivien vähemmistöjen oppeja. Ei kirkko sellaista opeta, enkä minä sellaista joudu tukemaan ollessani kirkon pappi. Fundamentalisti uskoo, että Raamattu on Jumalan ihmiskunnalle lähettämä faksi. Luomisoppi on pienen uskonnollisen vähemmistön väärä käsitys. Kirkko ei laita luomiskertomusta kilpailemaan tieteellisten teorioiden markkinoilla oikeasta ja täsmällisestä maailman syntymisen kuvauksesta. Tiukan torjunnan saa myös toinen uskomus, neitseellinen syntymä. ­ Minulla ei ole vähintäkään halua puolustaa sitä historiallisena tosiasiana, vaikka se onkin osa uskontunnustusta. Kenenkään ei pidä kirkossa nousta seisomaan ja ajatella uskontunnustukseen yhtyessään, että hän yhtyy joihinkin tällaisiin hypoteeseihin. Uskontunnustus tarkoittaa sitä, että kun jumalanpalveluksen alussa Jumala esittäytyy seurakunnalle, niin silloin seurakunta vastaa, että se on tunnistanut Hänet. Muoto, jolla tämä tunnistaminen tapahtuu, on uskontunnustus. Se ei ole luettelo uskomuksista, jotka on allekirjoitettava voidakseen olla kristitty. Kai kuolemanjälkeinen elämä nyt sentään... ­ Jos puhutaan tästä asiasta insinöörien kielellä, iäisyys tarkoittaa sitä, että ei ole aikaa. Elämä tarkoittaa tapahtumia ajassa. Selvästikään tapahtumia ajassa ei voi olla tilanteessa, jossa ei ole aikaa. Näitä käsitteitä on kohdeltava eri tavalla kuin tieteellisiä hypoteesejä. Iankaikkisuudessa kyse on tilanteesta, jossa aikaa ei ole eikä mitään, mikä liittyy aikaan. Iäisyys ei siis ole sekunninkaan mittainen. Silloin kun kirkko puhuu iankaikkisesta elämästä, niin se puhuu sellaisesta asiasta, jolle ei ole sano-

Filosofi, teologi Terho Pursiainen ei halua tulla kuvatuksi tupakka suupielessä. 1970-luvun alussa rämäköillä mielipiteillään ja kirjoituksillaan julkkispastoriksi noussut Pursiainen myöntää, että 40 vuotta kestäneestä riippuvuudesta on vaikea päästä eroon. Kuva: Heikki Lukinmaa

4

Sveitsissä on alkusyksyllä käynnistetty CERNin maailman suurin hiukkaskiihdytin LHC, jolla aineen perusrakenne pyritään selvittämään. Saako ihminen tunkeutua Jumalan iholle? ­ En näe mitään estettä sille, etteikö ihminen voisi rakentaa 27 kilometriä pitkää kiihdytintä ja tehdä siellä kokeita. En tunne alaa tarkemmin, mutta se on varmaa, että ne tiedemiehet, jotka siellä työskentelevät, ovat varovaisia kannanotoissaan. Ei näitten asioitten parissa olevien ihmisten maailmankäsitys ole niin yksinkertainen, että he uskoisivat, että joskus voidaan yhdellä ainoalla tieteellisellä teorialla sanoa tyhjentävästi, mikä on totta. Ihmiskunnan toivo on Pursiaisen mukaan kumppanuudessa. ­ Perusongelma on, että ihmiset tekevät yhteisen edun mukaisia ratkaisuja vain, jos heitä siihen pakotetaan tai jokainen lahjotaan erikseen. Kun ihmiset ovat kyvyttömiä hoitamaan yhteisiä asioita pakottamatta ja lahjomatta, niin onko toivoa, että ihmisillä olisi moraalinen tarve, joka johtaisi siihen, että pakkoa ja lahjuksia ei tarvittaisi. Tätä olen kutsunut kumppanuusetiikaksi. Ihmiset syöksevät toisensa onnettomuuteen silloin, kun jokainen koittaa maksimoida omia etujaan. Vaihtoehto on, että ihmiset määrittelevät toisensa kumppaneiksi. Ihmiskunnan ainoa toivo on tässä. Merkkejä tästä on muun muassa tavassa, jolla yritetään hillitä ilmastonmuutosta. Miksei Kaikkivaltias estä ilmastonmuutosta? ­ Jumalalla ei ole oikeastaan mahdollisuutta siihen. Ihminen on se olento, joka kokee, että hänellä on vapaus tehdä valintoja. Sellaisen olennon Jumala loi. Nyt Hän voisi toki peruuttaa tämän ihmisen kyvyn tehdä vapaita valintoja. Jos Jumala tekisi näin, Hän peruuttaisi ihmisen. Hän tuhoaisi sen, mikä tekee ihmisestä ihmisen. ...sanoi ­ eienääkovinvihainennuorimies ­ pastori Terho Pursiainen. Vielä yksi kysymys sallittaneen. Herra Pursiainen, vieläkö tanssitte kuntoilumielessä? ­ Vapaa-ajan määrä on kovin vähäinen. Olisinko kolme tanssi-iltaa viettänyt tämän vuoden puolella. Sitten Pursiainen otti viittansa ja ­ lähti.

Heikki Lukinmaa on vapaa toimittaja.

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Ammatin ytimessä

Joskus on uskallettava lähteä syville vesille. Millaista on tiedetoimittajan ammattietiikka? Teologi ja filosofi Terho Pursiainen oli kutsuttu tiedetoimittajain etiikkaseminaariin Seilin saarelle antamaan ajatuksia eettiseen pohdiskeluun. Seilin seminaari oli edellä aikaansa, sillä se pidettiin alkusyksystä. Muutama kuukausi myöhemmin maailma syöksyi lamaan, kun Yhdysvaltain markkinoilla ollut lainakupla puhkesi. Useiden aikalaistodistajien mukaan etiikka ja lama sopivat yhteen. Ihminen henkistyy, kun mahdollisuus törsätä tavaroihin vähenee. Pursiainen totesi aluksi, että minkään ammattikunnan etiikka ei ole yksinkertainen asia vaan sisältää monia kerroksia. Hän tähdensi, että jokaista ihmistä velvoittaa universaali moraali, joka on voimassa kaikkialla. Ammatilliset ryhmät ovat arvoyhteisöjä, joista syntyy professio. Moraalinen rakenne on helppo särkeä. Arvoyhteisö on hauras. Joukossamme on aina välistävetäjiä, sillä heille arvoyhteisöissä on olemassa suoranainen tilaus. Ammattietiikan ydin on ryhmä ja sen arvot. Ryhmä pitää meidät kurissa. Ollakseen ammatillinen, profession haltijan, ryhmän on ansaittava luottamus muiden silmissä. Luottamus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lupaukset pidetään. Ammattietiikkaan kuuluu myös sitoutuminen oikeisiin asioihin. On väärin sitoutua vaikkapa mafian arvoihin. Siellä, missä on kunnioitettu ammattikunta, on myös eettinen eliitti. Ryhmäkuri pitää tämän eliitin, arvoyhteisön koossa. Ihmiset vahtivat toisiaan ja toteuttavat parhaiten haaveitaan arvoyhteisöissä, joissa vallitsee luottamus. Pursiainen piti moraalin tragediana sitä, että ihmiseen kohdistuu erilaisia vaatimuksia, jotka eivät keskenään ole yhteismitallisia. Pursiaisen ajatuksia johdatellen ammatillisuus on sitä, että ihminen huomaa itseensä kohdistuvat ristiriitaiset vaateet ja tietää, ettei voi niitä kaikkia täyttää ­ mutta pystyy silti toimimaan ja tekemään työnsä menemättä takalukkoon. Ei yhtään hullumpi määritelmä ammatillisuudelle. Näinhän elämässä on: täytämme toiveita, joita itsekin tiedämme mahdottomiksi, mutta teemme silti työmme. Tavoittelemme haaveita ja toteutamme arkea.

Satu Lipponen Kirjoittaja on Syöpäjärjestöjen viestintäpäällikkö. Teksti pohjautuu Terho Pursiaisen alustukseen ja alustuksesta käytyyn keskusteluun tiedeviestinnän etiikasta Seilissä 12.­13.9.2008 sekä Pursiaisen kirjaan Sitoutumisesta ja sitoutumattomuudesta, Helsinki 2003, Kirjapaja. Tulkinta on kirjoittajan oma.

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

5

Tieteilijöiden luostari

Tietojenkäsittelytieteilijöitä hemmotellaan omalla tieteellisellä luostarilla. Saksan Saarlandissa sijaitsee pienessä vanhassa linnassa, Schloss Dagstuhlissa, erikoinen tutkimuskeskus. Jukka Lehtinen osallistui linnassa pidettyyn EUSJA-seminaariin.

Tietojenkäsittelytiede kärsii tylsästä maineesta

Osallistuin lokakuun lopussa Euroopan unionin tiedetoimittajien yhdistyksen järjestämään opintomatkaan Saksan Saarbruckeniin. Isäntinämme oli Saarlandin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos. Saarland on Saksan köyhimpiä alueita, syrjäistä rajaseutua vanhan vihollismaan naapurissa. Alue tuo mieleen Pohjois-Karjalan, jossa aloitin tietojenkäsittelytieteen opinnot vuonna 1994. Matkan tarkoituksena oli saarlandilaisen tutkimuksen esittelyn lisäksi luoda yhteiseurooppalaista verkostoa tietojenkäsittelytiedettä seuraaville tiedetoimittajille. Ja kyllä meille tiedettä esiteltiinkin. Kahden päivän aikana meille luennoitiin mitä erilaisimmista tutkimushankkeista. Osa esityksistä oli erittäin mielenkiintoista kuultavaa, ja tiedekieleen ahkerasti levinneen ilmaisun mukaan seksikkäitä. Osa taas oli erittäin tylsiä. Kaikkia aiheita yhdisti kuitenkin se, että useimmat niistä tulevat koskettamaan elämäämme jollain tavalla seuraavien viiden-kymmenen vuoden sisällä. Tiedetoimittajien verkoston solmiminen jäi sen sijaan vähemmälle. Yhtenä syynä saattaa olla se, että opintomatkalle osallistujia oli vähän: itseni lisäksi yksi toimittaja Saksasta, yksi Virosta, yksi Venäjältä ja yksi Romaniasta. Minäkin lähdin matkaan varapaikalta, kun varsinainen matkalle lähtijä joutui perumaan. Tietojenkäsittelytiede ei aiheena tunnu kiinnostavan toimittaja. Vierailu avaruustutkimuskeskukseen olisi taatusti kerännyt huomattavasti suuremman joukon kasaan. Siitä huolimatta, että avaruustutkimuksen suoranainen vaikutus ihmisten elämään on pienempi kuin tietojenkäsittelyn. Alan tylsä maine vaivaa tietojenkäsittelytieteen oppilaitoksiakin. Ranskalaisen kulttuurin fyysinen läheisyys venytti ensimmäisen illan illallistamme Saarlandissa. Illan loppupuolen keskustelussa päästiin siihen pisteeseen, että isäntä kehtasi jo neuvoa mistä toimittajien toivottaisiin kirjoittavan. ­ Älkää kirjoittako ainakaan sellaisia juttuja, jotka vähentävät kiinnostusta alan opiskeluun, pyysi professori Phillipp Slusallek, Saksan tekoälyn tutkimuskeskuksen tiedejohtaja ja tietokonegrafiikan professori Saarlandin yliopistossa. Slusallekin mukaan uusia opiskelijoita riittää. Ongelma vain on se, että toisena vuonna ainoastaan osa jatkaa alan opiskeluja. ­ Olemme huomanneet, että hyvä menestys matematiikan opinnoissa kertoo hyvästä menestyksestä tietojenkäsittelytieteen opinnoissa, Slusallek sanoo. Esimerkiksi taitava tietokoneiden kanssa näprääjä ei välttämättä ole hyvä alan teorian opiskelija. Matemaattisesti lahjakkaiden opiskelijanuorukaisten lisäksi Slusallek kaipaa alalle enemmän nuoria naisopiskelijoita. ­ Tuntuu kuin menettäisimme kokonaan puolet ikäluokasta, Slusallek valitti. Tiedetoimittajien verkoston solmimista ei ole kuitenkaan kokonaan haudattu. Suunnitteilla on opintomatka tutustumaan Suomen tietojenkäsittelytieteen tutkimukseen.

Jukka Lehtinen

Tietojenkäsittelytieteelle pyhitetty linna kerää vuosittain satoja tutkijoita ympäri maailmaa osallistumaan alan huippuseminaareihin. Vanhojen ja uusien rakennusten sekamelska on suunniteltu niin, että tutkijoille tarjotaan otolliset olosuhteet tuottavalle tieteenteolle. Linnan ensimmäiset osat on rakennettu vuonna 1760. Vuoteen 1959 asti linna oli yksityisessä omistuksessa ja siellä asui saksalaisia aatelissukuja. Sen jälkeen nunnat pitivät siellä parantolaa. Vuonna 1989 Saarlandin osavaltio osti rakennuksen ja perusti sinne tietojenkäsittelytieteen tutkimuskeskuksen. Ensimmäinen seminaari pidettiin vuonna 1990. Siitä asti keskusta on johtanut professori Reinhard Wilhelm. ­ Kuten näette, olemme ottaneet uu-

Professori Reinhard Wilhelm on johtanut Schloss Dagstuhlia 18 vuoden ajan.

6

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Schloss Dagstuhlissa vanhaan linnaan on yhdistetty moderni kirjasto. Kuvat: Bernhard Breidt / Schloss Dagstuhl GmbH

dessa rakennuksessamme mallia luostarista, Wilhelm esittelee luomustaan. Vanhaan kokonaan uusittuun linnaan on yhdistetty kävelysillalla uusi rakennus, jossa suurin osa keskuksessa vierailevista majoittuu. Neliön muotoisen rakennuksen reunoilla on vierashuoneet taloa kiertävän käytävän varrella. Keskellä on kirjastotorni, jossa on 50 000 tietojenkäsittelytieteen alan teoksen kokoelma. Dagstuhlin seminaarien järjestäminen on hyvin suosittua. Varauskirja on täynnä kahden vuoden päähän. Keskus pitää myös tiukkaa linjaa siitä ketä pakalle kutsutaan. ­ Tavoitteemme on pitää huolta siitä, että seminaarit ovat tuottavia. Yritämme saada paikalle sellaisia henkilöitä, joilla on jotain annettavaa seminaareihin. Joukossa on myös aina nuoria tutkijoita. Seminaarien osallistujia on sekä tiede- että yritysmaailmasta. Seminaareihin osallistujista isoin joukko tulee Yhdysvalloista, joita osallistui seminaareihin vuonna 2007 yli 500. Suomalaisia vierailijoita oli samaan aikaan 12. Yhteensä seminaareissa kävi 1814 tutkijaa, joista yli 70 prosenttia tuli muualta kuin Saksasta. Yhteensä Schloss Dagstuhlissa on käynyt 25 000 vierailijaa 18 vuoden aikana. Tietojenkäsittelytieteilijöille paikka on tutumpi kuin lähellä sijaitsevassa Saarbruckennissa olevan Saarlandin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos. Seminaareihin tullaan kaukaakin, siitä huolimatta, että tutkimuskeskus sijaitsee pienessä Wadernin kaupungissa, eikä ympäriltä löydy oikeastaan mitään kaupunkien huvituksia.

Viikon kestävän seminaarin ainoaa hupia on omakustannushintaan myytävä viini. Dagstuhlin perinteeseen kuuluukin illanistujaiset, joissa sinisiin kauluspaitoihin ja khakihousuihin pukeutuneet partasuiset tietojenkäsittelytieteilijät juovat Saarlandin ja viereisen Ranskan Lothringen alueen viinejä iltamyöhään sokkeloisessa linnassa keskustellen oman alansa tieteellisistä ongelmista. Harrastus joka alaan vihkiytymättömälle voisi olla raskas kokemus. Viinin lisäksi vapaa-aikaa voi viettää kuntoillen. Paikan tapoihin kuuluu, että huoneiden ovet ovat auki ja vieraat merkitsevät ylös omat juomansa ja välipalansa mitä he viikon aikana nauttivat. Viinit ja välipalat ovat vapaasti otettavissa linnan kolmesta ruokasalista. Ajankuluksi voi myös pelata shakkia tai vetäytyä lukemaan dekkaria. Yksi huone on varustettu flyygelillä, sellolla ja viululla. Tieteilijät ovat kuulemma musikaalista porukkaa. Schloss Dagstuhlin seminaarit eivät maksa mitään osallistujille tai niiden järjestäjille. Keskus perii vierailta maksun täysihoidosta joka Wilhelmin mukaan on nimellinen. Paikalla olleen vieraan mukaan se on noin 40­80 euroa yöltä riippuen siitä onko hän töissä tieteellisessä laitoksessa vai kaupallisessa yrityksessä. Tutkimuskeskus on voittoa tavoittelematon ja se saa rahoituksensa Saarlandin osavaltiolta ja Saksan valtiolta. Vieraillessani Dagstuhlissa lokakuussa siellä pidettiin dynaamisiin binaarikäännöksiin liittyvä seminaari. ­ Dagstuhl on ainutlaatuinen paikka järjestää tällainen seminaari. Tämä on neutraali ympäristö yritysten tavata

kilpailijoitaan ja akateemisia tutkijoita, sanoo seminaaria järjestämässä ollut professori Mary Lou Soffa Virginian yliopistosta. ­ Toisena vaihtoehtona olisi antaa jonkun yrityksen järjestää vastaava tapahtuma. Silloin ympäristö ei olisi enää neutraali. Professori Soffan mukaan Dagsthulin etuna on myös sen saavuttama suuri maine, ja seminaarin osanottajat pitävät kutsua kunnianosoituksena. ­ Dagsthuliin saa kutsuttua alan parhaat ihmiset, Soffa sanoo. Seminaarin valmistelu aloitettiin kaksi vuotta sitten, ja sen järjestäminen onnistui vasta nyt, koska Dagstuhlissa ei ollut vapaata aikaisemmin.

Jukka Lehtinen on talous-, tekniikka- ja tiedeasioita seuraava toimittaja.

EUSJA's mailing list

EUSJA's (European Union of Science Journalists' Associations) ha a mailing list open to all members of the national associations. To join the list go to: http://groups.yahoo.com/group/EUSJA/ You will see a button at the bottom that says "Join this list". Press the button, register at Yahoo! for a log-in, and after our checking that you are a member of an Eusja association someone will open the door to let you in. The list is open for you to discuss what you want, and in whatever language you like. Of course, you will reach more people if you use one of the more popular languages.

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8 Toimittajat ja tutkijat vaihtoivat ajatuksia

7

Syöpätutkimuksen päivä antoi uutisaiheita

Syöpäsäätiö ja Suomen tiedetoimittajien liitto järjestivät yhdessä vuoden 2008 Syöpätutkimuksen päivät. Syöpäsäätiön täyttäessä 60 vuotta toimittajat ja tutkijat tapasivat viidessä kaupungissa, muun muassa Kuopiossa syyskuussa 2008. Kari Manninen kertoo toimittajien vaikutelmista seminaarista.

Keskustelun tutkimuksen ja julkisuuden suhteista avasivat Syöpäsäätiön varapuheenjohtaja, syöpätautien professori Risto Johansson ja toimittaja Kaija Kervinen Yleisradiosta. Kolmisenkymmentä tutkijaa, syöpälääkäriä ja toimittajaa kehittivät yhteistyötään ja lisäsivät tietojaan syövästä, sen tutkimuksesta ja hoidosta. Tilaisuudessa oli edustajia myös Pohjois-Savon Syöpäyhdistyksestä kertomassa sen monipuolisesta toiminnasta. Syöpäseminaari oli ainakin toimittajan näkökulmasta hyvin onnistunut, vaikka käsitellyt asiat olivatkin monimutkaisia. Toimittajien kanssa keskustelemaan tuli eturivin syöpätutkijoita Kuopion yliopistosta ja yliopistollisesta sairaalasta. Tutkijoiden alustusten nopeus ja ytimekkyys miellyttivät: lyhyessä ajassa tuli jämerä tietopaketti. Toisaalta toimittajana toivoisi tutkijoilta lisäpaneutumista asioiden kansantajuistamiseen, vaikka ymmärtääkin, että se on usein vaikeaa.

Nuori toimittaja myös kriittinen

Miten tutkija, toimittaja ja potilas ja heidän kielensä kohtasivat? ­ Voi myös miettiä, oliko tilaisuus kaikille toimittajille vai vaan tiedetoimittajille. Eli kun tavistoimittaja menee syöpäseminaariin, hän kyllä odottaa myös ymmärtävänsä sieltä jotain ja saavansa keskustelua siitäkin, kuinka tavistoimittaja voi tavislukijalle syövästä kirjoittaa, Poutiainen korostaa.

Parannusehdotuksia vastaisen varalle

Mitä mieltä tilaisuudesta oli esimerkiksi nuoremman polven journalisti, sanomalehti Savon Sanomien uutispäällikkö Kristiina Poutiainen? ­ Joo, hyvää oli, että tilaisuus järjestettiin ja sieltä sai monta hyvää juttuideaa ­ ja ruoka oli hyvää! hän naurahtaa. ­ Ohjelma oli kuitenkin raskas, esityksiä oli tosi paljon ja keskustelulle jäi oikeasti aivan liian vähän aikaa. Kaikkea haluamaansa ei edes saanut kommentoida, kun jo huristettiin eteenpäin, Poutiainen arvioi.

Kristiina Poutiainen ehdottaa parannuksia. ­ Hyöty lisääntyisi, jos olisi vähemmän ja lyhyempiä alustuksia, enemmän avoimuutta ja sellaista keskustelua, jossa sekä tieteilijät että toimittajat puhuvat. Toimittaja Riitta Eskola tekee freenä juttuja muun muassa Hyvään terveyteen ja muutamaan muuhunkin aikakauslehteen. ­ Esitykset olivat loistavia ja toimittajat saivat niistä äkkiä laskien toistakymmentä juttuideaa, joista varmaan poikii yhteydenottoja, Eskola kehuu. ­ Varmaan itsekin vingun haastatteluja joiltakin tutkijoilta tässä myöhemmin. Laajoista tutkimuksista poikii meille useita sivulöydöksiä!

Kari Manninen työskentelee yhteiskuntatoimituksen toimittajana sanomalehti Savon Sanomilla.

Toiset Syöpätutkimuksen päivät järjestetään Helsingissä Biomedicumissa (Haartmaninkatu 8, 00290 Helsinki) 26.-27.3.09. Tarkoituksena on saattaa yhteen toimittajat ja tutkijat sekä edesauttaa kontaktien luomisessa. Kun on tavannut kasvokkain, on helpompi olla yhteydessä myös meilitse tai puhelimitse. Torstaina, 26. maaliskuuta pohdinnassa on muun muassa syöpä mainosmiehen näkökulmasta, ja Syöpäsäätiön suurapurahojen saajat Kari Alitalo ja Jorma Paavonen esittelevät tutkimushankkeensa. Yleisöluennot käsittelevät syövän syntyä, syövän periytymistä ja sitä, miten geenitieto muuttaa syövän hoitoa. Perjantai, 27. maaliskuuta on ohjelmaltaan tieteellisempi. Kansainvälinen huippuluennoitsija on Doug Easton, joka käsittelee rinta- ja eturauhassyövän geneettisiä näkökulmia. Myös suolistosyöpien periytyvyys on valokeilassa. Iltapäivän teemana perjantaina on epigenetiikka. Kumpanakin päivänä Biomedicumin ala-aulaan rakennetaan näyttelyt, joista saa lisää tietoa. Toimittajille ja tutkijoille luodaan mahdollisuus yhteiskeskusteluun. Syöpätutkimuksen päiville osallistuu sekä nuoria, uraansa aloittavia tutkijoita että kokeneita tiedemiehiä ja -naisia. Suomen Tiedetoimittajain Liitto on mukana järjestämässä Syöpätutkimuksen päiviä jo toistamiseen yhteistyössä Syöpäsäätiön kanssa. Palaute 2008 tilaisuuksista oli erittäin myönteistä ja sekä toimittajat että tutkijat pitivät tarpeellisena, että yhteisistä asioista on mahdollisuus keskustella avoimesti. Tänä vuonna oman asiantuntemuksensa ohjelman suunnitteluun on antanut Lääketieteellisen genetiikan yhdistys, joka on kolmas tapahtuman järjestävä osapuoli. Yhdistyksen ansiosta päivillä kuullaan huippututkijoiden ajankohtaisia luentoja geenitutkimuksen haasteista. Toimittajille pyritään tarjoamaan materiaalia joka lähtöön, jolloin siitä olisi hyötyä jatkossakin juttuja ideoidessa. Tarkempi ohjelma ja ilmoittautuminen löytyvät tammikuun lopulla osoitteesta www.cancer.fi sekä myös Tiedetoimittajien verkkosivuilta.

8

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Suomen tiedetoiittajain liiton uusi puheenjohtaja mukainen. Huippuhetkiä ovat olleet myös tapaamiset nobelistien ja muutaman muun loistavan tutkijan kanssa. Paras osaamiseni liittyy kirjoittamiseen. Tavoitteeni on, että voisin tuoda tieteen tulokset lähelle lukijaa ja saada hänet innostumaan. Tiedetoimittajain liitossa parasta on ollut tutustuminen eri aloja edustaviin ihmisiin ja myös tieteen tiedotuksen suhteen eri rooleissa toimiviin ihmisiin. Itse olen perusjournalisti, mutta kaltaiseni ovat kuitenkin liitossamme vähemmistönä. Kun teet tiedejuttua tai -julkaisua tai muuta tiedeviestintään liittyvää, mihin kiinnität erityistä huomiota? Entä kun luet, kuuntelet tai katsot muiden tekemiä tiedejuttuja tai -julkaisuja? Tavoitteeni on tuoda tieteen tuoreimmat tulokset lähelle lukijaa ja saada hänet innostumaan. Muiden tekemiä juttuja lukiessani, katsoessani ja kuunnellessani olen alkanut yhä enemmän kiinnittää huomiota lähteisiin ja siihen, ketä on haastateltu. Olen alkanut tiedostaa sen, että meillä kaikilla on ennakkokäsityksiä, jotka saattavat pahastikin värittää tehtyjä juttuja. Ennakkokäsitykset johtavat etsimään sellaista tietoa ja valitsemaan sellaisia haastateltavia, jotka tukevat omia käsityksiä. Samatkin tutkimustulokset voi esittää hyvin eri valossa. Jutuista pitäisi käydä ilmi kuka on tutkinut, missä ja miten tutkimus on tehty. Millaisena näet Suomen tiedetoimittajain liiton roolin tieteen julkisuuden kentällä ja oman roolisi liiton hallituksessa? Suomen tiedetoimittajain liiton pitää taistella tieteelle palstatilaa lehdissä ja muussa mediassa. Ainakin oman lehteni lukijat myös pitävät tiedejutuista, joita ilmestyy säännöllisesti myös nettisivuillamme: tiedejutut ovat usein lukijatilaston kärjessä. Liiton roolina voisi olla myös nostaa esille keskustelunaiheita ja pohtia tapaa, millä tiedejuttuja tehdään. Tiedetoimittajat kirjoittavat merkittävistä aiheista, kuten energia- ja ympäristökysymykset, terveydenhoito ja ihmisen hyvinvointi, maatalous ja ravinnon tuotanto. Suuren yleisön saama kuva asioista riippuu paljon siitä, miten me hoidamme tiedonvälitystä tutkijoiden ja suuren yleisön välillä: tässä on osattava painottaa tärkeitä asioita.

Vaalikokouksen valinnat

Toimittaja Raili Leino (Tekniikka & Talous -lehti) on valittu Suomen tiedetoimittajain liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Hänen toimikautensa alkaa 1.1.2009. Puheenjohtaja valitaan vuodeksi kerrallaan enintään kolmeksi vuodeksi. Raili Leino on kuulunut liiton hallitukseen vuodesta 2005, ja hän on toiminut viimeksi liiton varapuheenjohtajana. Hallituksen erovuoroisista jäsenistä jatkavat toimittajat Vesa Vanhalakka ja (Aamulehti) Liisa Vihmanen (YLE Kulttuuri). Uusina jäseniä hallituksessa aloittavat lehdistöpäällikkö Terttu Nurro (Helsingin yliopiston viestintä), viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi (A-klinikkasäätiö, Tiimi) sekä filosofisten verkkojulkaisujen toimittaja, tutkija Sami Syrjämäki (Filosofinen aikakauslehti niin & näin). Kustannuspäällikkö Ulla Salmi (Kirjapaja) valittiin hallitukseen jo vuosikokouksessa huhtikuussa 2008. Hallituksen muut jäsenet ovat Hannu Hietala (2008­), Satu Lipponen (2008­ ) ja Leena Tähtinen. Tähtisen haastattelu on julkaistu Tiedetoimittajan numerossa 1­2/2007 ja Hietalan ja Lipposen haastattelut numerossa 1/2008. Tilintarkastajiksi valittiin KHT Osmo Valovirta Ernst & Young Oy:stä ja ekonomi, toimittaja Seppo Oja sekä varatilintarkastajaksi KHT Salla Saarinen Ernst & Young Oy:stä.

Raili Leino

Suomen tiedetoimittajain liiton uusi puheenjohtaja Raili Leino työskentelee toimittajana Tekniikka&Talous -lehdessä. Raili on myös liiton edustaja EUSJA:ssa, Euroopan tiedetoimittajajärjestöjen liitossa.

Millainen tiedetoimittaja olet: mistä olet kiinnostunut, millaista työtä teet, mikä on huippuhetkesi ja millaista paras osaamisesi? Olen luonnontieteilijä ja työssä Tekniikka&Talous -lehdessä, joten teen juttuja lähinnä kovista luonnontieteistä: fysiikasta ja kemiasta, energia- ja muustakin tekniikasta, mutta myös biologiasta ja luonnontieteistä. Kiehtovaa on myös aivotutkimus, jonka aihepiireistä voi usein rakentaa aasinsillan esimerkiksi työelämää käsitteleviin juttuihin. Minut on kuitenkin helppo saada innostumaan myös psykologiasta, historiasta tai vaikkapa uskontoihin liittyvästä tutkimuksesta. Olen perusutelias! Urani huikeimman hetken koin ehkä vuodenvaihteessa 2004­05 Euroopan avaruusjärjestön päämajassa, kun sain seurata Huyghens-avaruusaluksen laskeutumista Titaniin. Kahden tunnin mittauksiin huipentui vuosien, joidenkin ihmisten kohdalla jopa parin vuosikymmenen työ, ja tunnemyrsky oli sen

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Tieteestä tiedottaminenkin on älykästä hommaa. Millaisena näet Suomen tiedetoimittajain liiton roolin tieteen julkisuuden kentällä ja oman roolisi liiton hallituksessa? Suomen tiedetoimittajien liitto kokoaa yhteen maailman olemuksesta uteliaita ihmisiä ja tieteen puolesta puhujia: niitä, jotka uskovat tutkimuksen merkitykseen henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin luonnissa, niitä, jotka arvostavat tutkittua tietoa luulojen sijaan ja niitä, jotka haluavat jakaa saamansa tiedon. Tällä porukalla on yhteiskunnallista merkitystä, maailmanlaajuisesti. Pitkäaikaisena liiton rivijäsenenä on mielenkiintoista katsoa ja kehittää toimintaa hallituksesta käsin.

9

niikka, siirtolaisuus, atk) ja työura, johon kuuluu toimittajan, tutkijan, kouluttajan, tiedottajan ja lobbarin tehtäviä antanevat katetta kuvitelmalleni monipuolisuudestani. Taustani vuoksi pyrin olemaan välikäsi: toimittajat ja tiedottajat, tekniikka ja sosiaaliala, kansalainen ja hoitoväki. Toista vuosikymmentä olen esimerkiksi yrittänyt yhdistää työssäni tekniikkaa ja sosiaalista, mistä ei aina saa kehuja. Olen sosiologi, mutta en pidä siitä, että pääoppiaineeni on muuttunut harrastelijafilosofiaksi. Mutta ehkä olen urbaani maalaispoika, joka uskoo enemmän konkretiaan kuin suuriin sanoihin. Sen lajin lähetyssaarnaaja. Päivätyöni A-klinikkasäätiön viestintäjohtajana ynnä julkaisujen ja verkkopalveluiden päätoimittajana on suomalaisessa yhteiskunnassa yllättävän laajaalaista sillä pullon ­ tyhjän tai täyden ­ läpi voi tarkastella koko maailmaa. Huippuhetkiä on varmaankin ollut, kun huomaa edes pieneltä osin vaikuttaneensa jonkin ison ja tärkeän asian yhteisen tajuamisen. Aloittelevana tvtoimittajana ryhdyin tekemään ohjelmaa vapaitten nopeuksien ihanuudesta. Tietoa hankittuani sain valmiiksi dokumentin, jossa kuvattiin nopeusrajoitusten jo fysiikan lakienkin mukaista järkevyyttä, jonka ansiosta muutamaa vuotta myöhemmin Suomen liikennekuolemien määrä putosi neljälläsadalla. Uskon tämän esimerkin kertovat myös yhdestä parhaasta puolestani: uskon enemmän tietoa ja tiedettä kuin itseäni ja intelligentsiaa tai muita julkkiksia. Kun teet tiedejuttua tai -julkaisua tai muuta tiedeviestintään liittyvää, mihin kiinnität erityistä huomiota? Entä kun luet, kuuntelet tai katsot muiden tekemiä tiedejuttuja tai -julkaisuja? Aikaisemmasta jo varmaan heijastuu pyrkimykseni tieteellisen tiedon ja evidence based -ajattelun hyväksikäytöstä. Pidän aidosta uudesta, en tykkää fraaseista enkä tyhjästä pörinästä. Muiden tuotteissa suurin huolenaiheeni on joskus esille tuleva suhteellisuudentajun puute, mikä heijastuu asioiden suurentelemisena, yksittäisten tutkimustulosten korostumisena ja tutkimusten laadun arvioinnin puutteena. Onneksi ne ovat pikemminkin yleisjournalismin ongelmia ja tiedejournalismi noudattaa eniten niitä journalismin perusarvoja,

Hallituksen uudet jäsenet

Terttu Nurro

Terttu Nurro työskentelee lehdistöpäällikkönä Helsingin yliopiston viestintäosastossa. Hänen ensimmäinen kautensa hallituksessa kestää vuoden 2009 loppuun.

Teuvo Peltoniemi

Millainen tiedetoimittaja olet: mistä olet kiinnostunut, millaista työtä teet, mikä on huippuhetkesi j millaista paras osaamisesi? Olen kiinnostunut tieteestä hyvin, hyvin laajasti. Työni Suomen laaja-alaisimman yliopiston tiedottajana on antanut minulle ainutlaatuisen näköalapaikan lähes kaikkiin tieteenaloihin. Ja sanottakoon nykyaikana pitkäaikaisesta työpaikkaan sitoutumisesta mitä tahansa, olen iloinen myös siitä, että olen saanut seurata tieteen kehitystä, harppauksia ja takaisinottamisiakin. Erityisesti olen mielessäni riemuinnut biotieteiden alojen saavutuksista. Koulutukseltani kun olen humanisti. Kun teet tiedejuttua tai -julkaisua tai muuta tiedeviestintään liittyvää, mihin kiinnität erityistä huomiota? Entä kun luet, kuuntelet tai katsot muiden tekemiä tiedejuttuja tai -julkaisuja? Tiedeviestinnässä toivon ja pyrin siihen, että kulloinkin käsiteltävästä asiasta ei, kaikesta tarvittavasta yksinkertaistamisesta huolimatta, tehdä liian yksinkertaista, katsojaa, kuulijaa tai lukijaa aliarvioivaa. Tieteestä kiinnostuneet ihmiset ymmärtävät hyvin paljon!

Teuvo Peltoniemi on A-klinikkasäätiön viestintäjohtaja ja Tiimi-lehden päätoimittaja. Hänen ensimmäinen kautensa kestää vuoden 2011 loppuun. Peltoniemi sai Tiedetoimittaja-palkinnon vuonna 2007.

Millainen tiedetoimittaja olet: mistä olet kiinnostunut, millaista työtä teet, mikä on huippuhetkesi j millaista paras osaamisesi? Kahden alan koulutus (sosiaalitieteet, viestintä), erilaiset harrastukset (tek-

10

joita Tampereella aikoinaan opiskelin ja hiukan opetinkin. Myös kieleen kiinnitän huomiota, ja ikävä on ollut huomata, että hallinnollinen työ näyttää heikentävän omaakin kirjoitustaitoa. Kun lukee 1970-luvun juttujaan voi vain ihailla nuoren miehen kykyä ja olla hiukan kateellinen. Luonnotontako? Millaisena näet Suomen tiedetoimittajain liiton roolin tieteen julkisuuden kentällä ja oman roolisi liiton hallituksessa? Luulen että minulla on annettavaa niissä asioissa, joita äsken kuvasin välimiehen roolistani, esimerkiksi auttaa toimittajien, tutkijoiden ja tiedottajien välisten yhteistyösuhteiden kehittämisessä. Tiedetoimittajat on mielestäni etupäässä ammattilaisten yhteistyöjärjestö, jonka on hyvä keskittyä koulutukseen, edunvalvontaan ja mielellään tulevaisuudessa myös laatuasioihin. Suomalaiseen journalistiseen ammattikulttuuriin näyttää nimittäin kuuluvan vastemielisyys arviointia kohtaan. Jokainen on "minä itse", eikä edes kollektiivista ammattikunnan sisäistä arviointia oikein suvaita. Se ei ole omiaan lisäämään tuotteidemme laatua.

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Millaisena näet Suomen tiedetoimittajain liiton roolin tieteen julkisuuden kentällä ja oman roolisi liiton hallituksessa? Jäsenkunnan moniammatillisuus on liitolle suuri vahvuus. Parhaimmillaan se myös vahvistaa liiton roolia tieteen julkisuuden kentällä, sillä ylipäätään näen välittävän, tavoitteita ja toimijoita kokoavan roolin liiton toiminnalle keskeiseksi. Tämä motivoi myös omaa hallitustyötäni, vaikka ammatillisesti ensisijainen näkökulmani kiinnittyykin kirjankustantamiseen. Työhistoriani myötä tuossa ovat mukana ovat niin tiede- ja ammattikirjallisuus kuin ns. populaari kirjallisuus.

Ulla Salmi

Ulla Salmi työskentelee yleisen kirjallisuuden kustannuspäällikkönä Kirjapajassa. Ulla tuli hallitukseen huhtikuussa hallituksesta eronneen Leena Jukan tilalle. Hänen ensimmäinen kautensa kestää vuoden 2009 loppuun.

innostuksen ja yhdessä tekemisen hetket, vuorovaikutus ja tuntu siitä että ollaan samalla asialla ­ tekijöiden innostus asiaansa ja toimittajan rooli muodon antamisessa. Myös kirjallisuuden omalakinen, kalkyylejä väistävä muutos motivoi tietokirjallisuudenkin alueella: nousee uusia tekijöitä ja uusia näkökulmia, jotka ottavat paikkansa. Tässä työssä on tärkeää lukea kaikenlaista ja nimenomaan muuta kuin suoraan työn alla olevaa. Ja ylipäätään huolehtia "saannosta". Luen paljon ja kaikenlaista, runsaasti myös lehtiä. Radiosta tykkään myös. Taidan olla aika perusteellinen tekemisissäni. Utelias toivoakseni olen myös, sillä jonkinmoista kysyvää asennetta pidän tässä työssä tärkeänä. Kun teet tiedejuttua tai -julkaisua tai muuta tiedeviestintään liittyvää, mihin kiinnität erityistä huomiota? Entä kun luet, kuuntelet tai katsot muiden tekemiä tiedejuttuja tai -julkaisuja? Kirjoillekin pyritään löytämään kärki, jokin tiivistys, jonka ympärille kulloinenkin teos punoutuu. Tuon kärjen, näkökulman, keskeisen kysymysten jne. siilaamiseen käytämme hanketta käynnistettäessä paljon aikaa. Oikea viritystaso, ilmaisun selkeys ja argumentaation johdonmukaisuus ovat tietysti nekin tärkeitä asioita. Aiheiden kirjoa seuraan ja jutuissa esiin tulevia asiantuntijoita. Joskus myös kerronnallisia ratkaisuja, etenkin rajausta ja tapaa, jolla asia kytkeytyy käsittelemättä ja jutun ulkopuolelle jäävään.

Sami Syrjämäki

Millainen tiedetoimittaja olet: mistä olet kiinnostunut, millaista työtä teet, mikä on huippuhetkesi ja millaista paras osaamisesi? Ammattinimikkeeni on kustannuspäällikkö ja se tarkoittaa, että vastaan toimituksen julkaisuohjelmasta; käynnistän hankkeita, etsin kirjoittajia, otan kantaa tarjottuihin käsikirjoituksiin, varmistan taloudelliset puitteet jne. Kirjan teossa ilman muuta parhaita ovat tekijöiden ja toimittajan yhteisen

Sami Syrjämäki on filosofian ja käsitehistorian tutkija sekä niin &näin -lehden, filosofia.fi -portaalin ja filosofian nettiensyklopedia Logoksen toimittaja. Hänen ensimmäinen kautensa kestää vuoden 2011 loppuun

Millainen tiedetoimittaja olet: mistä olet kiinnostunut, millaista työtä teet, mikä on huippuhetkesi j millaista paras osaamisesi? Teen yliopistolla tutkimusta sekä filosofian että käsitehistorian parissa. Toimittajana olen kiinnostunut erityisesti näistä aloista, mutta olen kiinnostunut tiedetoimittajan työstä myös yleisem-

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

mälläkin tasolla. Tiedetoimittajat joutuvat kirjoittamaan vaikeista asioista tavoitellen helppolukuisuutta, eivätkä tieteentekijät itse ole useinkaan kovin hyvä apu. Tutkijoiden itse kirjoittamat esittelyt ja lyhennelmät tutkimuksistaan eivät ole aina kovin selkeitä tai havainnollisia, ja varsinaiset tutkimusraportit ovat puolestaan niin erikoistuneita, että niiden ymmärtämiseksi tarvitaan saman alan koulutus tai jopa tutkimuskokemusta alalta. Minua kiinnostaa kysymys siitä, minkälaisia solmukohtia tiedeviestinnässä on kun informaatio matkaa tutkijan ajatuksista esimerkiksi aikakauslehdistön tiedepalstojen kautta jonkun uteliaan lukijan tekemäksi keskustelunavaukseksi internetin keskustelupalstalla. Tällä hetkellä viimeistelen väitöskirjaani, joka käsittelee intellektuaalihistorian tieteenfilosofisia kysymyksiä. Toimittajana toimin filosofisessa aikakauslehdessä niin & näin, filosofia.fi -portaalissa ja päätoimitan sen yhteydessä julkaistavaa filosofian nettiensyklopedia Logosta. Olen myös kiinnostunut kuvista tiedejournalismissa ja toiminkin niin & näin lehden valokuvaajana ja dokumentoin filosofista elämää valokuvin filosofia.fi -portaaliin*. Paras osaamiseni liittynee siihen, että toimin aktiivisesti sekä tiedemaailmassa että tiedejournalismin parissa. Huippuhetkeni ovat toivottavasti vielä edessäpäin, vaikka valinta Suomen tiedetoimittajien liiton hallitukseen on tietenkin yksi kohokohta urallani. Kun teet tiedejuttua tai -julkaisua tai muuta tiedeviestintään liittyvää, mihin kiinnität erityistä huomiota? Entä kun luet, kuuntelet tai katsot muiden tekemiä tiedejuttuja tai -julkaisuja? Alunperin ajattelin kaikkia kirjoittamiani tiedejuttuja enemmän tai vähemmän tutkimusartikkeleina enkä pohtinut kauheasti sitä, että ketä tai mitä varten oikein kirjoitan. Nykyään yritän miettiä enemmän näitä kysymyksiä. Yritän ajatella enemmän myös sitä, että kuinka houkutella lukijoita tarttumaan juttuun tinkimättä tarkkuudesta ja sortumatta populismiin. Fiksaatiostani tutkimusartikkeleihin minulle on jäänyt jäljelle se, että lukiessani muiden kirjoittamia juttuja, kiinnitän huomiota siihen kuinka hyvin jutussa esiintyvät väitteet on dokumentoitu. Millaisena näet Suomen tiedetoimittajain liiton roolin tieteen julkisuuden kentällä ja oman roolisi liiton hallituksessa?

Tiedetoimittajien liiton tärkeimmät tehtävät ovat nähdäkseni kahtalaiset. Ensinnäkin, pyrkikäämme nostamaan tiedejournalismin näkyvyyttä ja arvostusta. Toisekseen, kannustakaamme tiedetoimittajia kehittämään ammattitaitoaan. Näistä jälkimmäinen on tietenkin omiaan tukemaan suoriutumista ensimmäisessä tehtävässä.

11

Koska olen kirjoittava toimittaja, erityisen lähellä sydäntäni ovat kaikki ne asiat, jotka liittyvät tieteestä kirjoittamiseen kaikelle kansalle. Myös toimittajien ja tiedottajien yhteistyön kehittäminen on tärkeätä.

Liisa Vihmanen

Vesa Vanhalakka

Liisa Vihmanen on toimittaja YLE Kulttuurissa. Hän on saanut Suomen tiedetoimittajain liiton Tiedetoimittaja-palkinnon vuonna 2004. Vihmanen on ollut liiton hallituksessa vuodesta 2006. Hänen haastattelunsa on julkaistu Tiedetoimittajan numerossa 1/2006.

Vesa Vanhalakka on Aamulehden ensimmäinen päätoiminen tiedetoimittaja ja toiminut tässä työssä vuodesta 2002. Hän kirjoittaa lähinnä luonnontieteistä. Vanhalakka on ollut liiton hallituksessa vuodesta 2006. Hänen haastattelunsa on julkaistu Tiedetoimittajan numerossa 1/2006.

Kantasolut, geenit ja ihmisen vaikutuksesta kiihtyvä ilmastonmuutos ovat kolme aihetta, joista olen kirjoittanut paljon.

Ennen kaikkea olen tottunut kuuntelemaan kun ihmiset kertovat asioista. Tieteestä puhuminen ei aina ole helppoa, sillä tiede ei ole mitä tahansa tarinointia. Toimittajana pyrin käyttämään tutkijoiden tietoa juttujen ruisleipänä, joka luo juurta asioiden ymmärtämiselle. Aion edelleen omalta osaltani vaikuttaa siihen, että myös ns. humanistitoimittajien ääni kuuluisi ja että liiton tarjonta vastaisi myös kulttuurista ja yhteiskunnasta kiinnostuneiden tarpeita. Myös tiedejournalismin laatu kiinnostaa.

* http://filosofia.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=1280

12

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Vuosisadan tiedeuutiset

Suomen tiedetoimittajain liitto on tuottanut Vuosisadan tiedeuutiset -näyttelyn, joka tuo yleisön eteen valikoiman kuumimpia tiede- ja ympäristöaiheita ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Yhdessä niistä muodostuu vaikuttava kokonaisuus, joka kertoo tieteestä maailman muuttajana ja ymmärryksen lisääjänä. Samalla näyttely havainnollistaa tiedetoimittajien työtä, jonka tavoite on auttaa yleisöä hahmottamaan yhä monimutkaisemmaksi käyvää maailmaamme.

Mikä tähänastisista uutisista oli katsojan mielestä tärkein?

Näyttelyn suunnitteli ja toteutti työryhmä, johon kuuluivat tiedetoimittaja-tietokirjailijat Helena Telkänranta ja Pasi Toiviainen sekä graafikko Heikki Laurila. Näyttely oli esimmäisen kerran esillä Turun kirja- ja tiedemessuilla 3.­5.10.2008. Seuraavaksi näyttely nähdään Tieteen päivillä Helsingin yliopistossa 7.­11.1.2009 ja Turun kaupunginkirjaston uudessa pääkirjastossa Tiedon talossa helmikuussa 2009. Helena Telkänranta on eläin- ja ympäristöaiheisiin erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija. Telkänranta palkittiin vuonna 2008 Suomen tiedetoimittajain liiton vuosittaisella Tiedetoimittaja-palkinnolla. Hänen toimittajansa kirja Laulujoutsenen perintö. Suomalaisen ympäristöliikkeen taival valittiin Vuoden luontokirjaksi 2008. Pasi Toiviainen on ilmasto- ja ympäristökysymyksiin erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija. Hänen tietokirjansa Ilmastonmuutos. Nyt sai vuonna 2008 Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan.

Turun messuilla näyttelyn yhteydessä järjestettiin yleisökilpailu, jossa katsojat saattoivat äänestää mielestään tärkeintä tiedeuutista Telkänrannan ja Toiviaisen valitsemista tiedeuutisista 1950­2008 ja ennustamista uutisista 2009­2050 ja ehdottaa listalta puuttuvia tiedeuutisia. Äänestyksen tulokset ovat viereisellä palstalla. Menneisyyden uutisista nousi ykköseksi DNA:n rakenteen selvittäminen ja tulevaisuuden uutisista napajäätikön katoaminen. Kilpailun palkintoina arvottiin päivittäin vastanneiden kesken Telkänrannan ja Toiviaisen kirjoja.

y y y y y y y y y y y y y y y y y y y y y y y y y y

1953 ­ DNA:n rakenne selviää 1959 ­ Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee 1962 ­ DDT paljastuu ympäristömyrkyksi 1968 ­ Kuva maapallosta avaruudessa hätkähdyttää 1974 ­ CFC-kemikaalit tuhoavat otsonikerrosta 1979 ­ Gaia-teoria: maapallo on elävä olento 1980 ­ Asteroidin isku tappoi dinosaurukset 1988 ­ Lajirikkauden kuumat pisteet kartalle 1990 ­ Ilmastonmuutos varmistuu todeksi 1996 ­ Kloonilammas Dolly syntynyt 2001 ­ Suuri äkillinen ilmastonmuutos on väistämätön 2003 ­ Kalaankin sattuu, lammaskin kiintyy 2015 ­ "Negawatit" energiatutkimuksen kärkeen 2018 ­ Epigenetiikka selittää oudon kännykkäsairauden 2021 ­ Napajäätikön kato ilmastokatastrofin alkua 2028 ­ Sinilevistä johtava biopolttoaine 2032 ­ Aurinkosähköä saadaan maksimiteholla 2033 ­ Hormonihäiritsijät sekoittavat eläinten käyttäytymistä 2041 ­ Keinoliha nyt kauppojen hyllyillä 2046 ­ Ympäristöstressi laukaisee ebola-pandemian

110 ääntä 5 ääntä 24 ääntä 18 ääntä 10 ääntä 22 ääntä 11 ääntä 3 ääntä 51 ääntä 16 ääntä 40 ääntä 9 ääntä 11 ääntä 14 ääntä 99 ääntä 62 ääntä 62 ääntä 21 ääntä 20 ääntä 12 ääntä

Mikä tulevaisuuden uutisista on katsojan mielestä todennäköisin?

Mikä tärkeä tiedeuutinen menneisyydestä katsojan mielestä puuttui listalta?

Penisilliinin keksiminen Einsteinin suhteellisuusteoria Elektroniikan ja digitekniikan kehitys / Transistorin keksiminen Ydinpommin keksiminen ja sen käyttämäminen ­ suuri todiste ihmisen omasta typeryydestä Kvarkkien todentaminen Ihmisten ja eläinten kannabinoidijärjestelmän löytyminen 1990-luvulla

Mikä tärkeä tiedeuutinen tulevaisuudesta katsojan mielestä puuttui listalta?

y Marsissa lunta / Marsissa ollut alkeellista elämää / Mars todettu asutuksi y y y y y y y y y y

planeetaksi ja ihminen tuhonnut senkin ­ siis olemmeko olleet ennen marsilaisia? (tämä ihan mielikuvituksen lentoa) 2100 valonnopeuden ylittäminen Energiaa tuottavan fuusioreaktion onnistuminen Väestöräjähdys / Väestönkasvun pakollinen taantuminen Avaruuden syntymekanismit Ilmastonmuutos ei totta Tiede osoittautui uskonnoksi muiden joukossa. Suprajohtavat kaapelit otetaan käyttöön sähkönsiirrossa. Toivon että jokin Isomäen keksinnöistä toteutuu ja saadaan uutinen: Ilmastonmuutos pysäytetty. Ihmiset eivät tunnu välittävän vaikka napajäätiköt katoavat ­ ilmakatastrofi Pula puhtaasta juomavedestä ­ vrt. tekopohjavesihankkeet Suomessa!

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

13 Hannu Lauerman Usko, toivo ja huijaus nyt myös viroksi.

Suomen itsenäisyyspäivän aattona 2008 esiteltiin Tallinnassa Suomen Viro-instituutissa Hannu Lauerman kiitetyn kirjan vironkielistä laitosta, jonka julkaisi allekirjoittaneen pienkustantamo K & K. Teoksen julkaisemista tukivat Suomen tiedetoimittajain liitto ry ja Alfred Kordelinin säätiö. Kirjan vironkielinen nimi on Usk, lootus ja ohtlik bluff. Lauerman kirja ei tullut hetkeäkään liian varhain, pikemminkin päinvastoin. Suggestioon ja hämäämiseen pohjautuvat vaikuttamistavat sekä maaginen ajattelu elävät ja kukoistavat yhä nyky-Virossa. Trendi on ollut jopa nouseva. Tällaisesta kehityksestä kertoo selvää kieltä vuoden 2008 lopulla Eesti Ekspress-nimisessä lehdessä julkaistu laaja artikkel otsikolla "Talouskriisi pidentää jonoja noitien vastaanotolle". Artikkelin mukaan kokonaiset 54 % Viron asukkaista uskoo "jonkinnäköisen hengen tai elämänvoiman olemassaoloon". Se on korkein luku koko Euroopassa, jossa vastaava keskiarvo on 27. Muutkaan luvut asian tiimoilta eivät ilahduta: 53 % uskoo horoskooppeihin, 46 % UFO:jen vierailuihin, 38 % selvännäkemiseen, 24 % kummituksiin, 22 % telepatiaan ja jälleensyntymiseen. Lohduttaako siinä sivussa se, että Englannissa kummituksiin uskojia on yli 50 %? Marraskuisessa Horisont -lehdessä taas teologi Toomas Paul kierreltyään Tallinnan kirjakaupoissa joutui toteamaan, että myyntitilastoja johtavat suvereenisti parapsykologiset teokset. Tätä joukkoa hälventämään Hannu Lauerman kriittiseen ajatteluun kehottava ja lisäksi mielenkiintoisesti kirjoittama teos on enemmän kuin tervetullut. Merkille pantavaa on, että edellinen samanhenkinen teos oli myös suomalaista alkuperää. Paholaisen asianajajan paluun vironnos Teine maailm ilmestyi 11 vuotta sitten niin ikään K&K-kustantamon toimesta. Lauerman kirja esiteltiin Viron radion tiedeohjelmassa 18. joulukuuta, se sai laajaa näkyvyyttä Viron suurimmassa Eesti Päevaleht -lehdessä, niin ikään teos löysi tiensä tieteeseen keskittyvään teadus.ee -nettilehteen. Hannu Lauerman kirjan julkistamistilaisuudessa Tallinnassa pitämän puheen vironnos löytyy sivustolta eesti skeptik.ee. Lauerman kirjan vironkielisen laitoksen julkaisija Kulle Raig kiittää Suomen tiedetoimittajien liittoa avustuksesta. Ilman sitä Usko, toivo ja huijaus ei koskaan olisi ehtinyt virolaisen lukijan pöydälle.

Kulle Raig Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on toiminut muun muassa Suomen Viroyhdistysten liiton pääsihteerinä.

Mitä tiedetoimittaja oikein tekee?

Turkulaisen Kastun lukion opiskelijat vaelsivat äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Anna-Mari Varjosen reitittämää messupolkua Turun kirjamessuilla 3.10.08. Yksi kohteista oli Suomen tiedetoimittajain liiton osaston näyttely Vuosisadan tiedeuutiset. Sieltä piti löytää vastaus kysymykseen, mihin tiedetoimittajia tarvitaan.

Kastun lukiolaisten mielestä tiedetoimittajia tarvitaan ·jäsentämään kiihtyvää tiedon vyöryä. ·tiedottamaan tieteen uusista saavutuksista. ·helpottamaan tiedon saantia. ·auttamaan tavallisia ihmisiä saamaan tietoa monimutkaisista asioista. ·levittämään informaatiota oikein (luotettava lähde). ·tiedeviestintään (ylläpitämiseen ja kehittämiseen). ·informoimaan ja valistamaan. ·ilmoittamaan keksinnöistä ihmisille. ·kehittämään viestintää tieteen ja kansan välillä. ·kertomaan uusista tiedeuutisista. ·tiedeviestinnän kehitykseen. ·tutkimaan tulevaisuutta. ·kertomaan ihmisille uusista innovaatioista "selkokielellä". ·järjestämään seminaareja. ·parantamaan jäsentensä ammatillista osaamista. ·kertomaan tieteen ja tiedon suurenevasta infotulvasta. ·raportoimaan tiedeuutisia laboratorioista kaikelle kansalle. ·kuvaamaan tieteen kiihtymistä (tämä tuli monta kertaa peräjälkeen). ·parantamaan tulevaisuutta. ·parantamaan maailmaa ·seuraamaan tieteen kehitysaskelia. ·varmistamaan tietoa. ·edistämään kansalaisten mahdollisuuksia saada luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa. ·havainnollistaman ihmisille että vaihtoehtoja on.

Vasemmalta vironnoksen "terminologinen neuvonantaja" psykiatri Alo Jüriloo, psykiatri-kirjailija Hannu Lauerma ja kääntäjä Kulle Raig.,

14

k e s k u s t e lu a

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

"Tiedejutut" ja tiedejutut

Kiitos Satu Lipposelle loistavasta Tiedetoimittajan (2-3/2008) kirjoituksesta. On hyvä että tästä keskustellaan, koska se ei ole ainoa esimerkki. Tiedetoimittajien palkintoa vastaanottaessani näytin esimerkkiä Ilta-Sanomien jutusta, jossa heidän itse teettämäänsä gallup-tutkimusta tulkittiin juuri toisinpäin kuin julkaistun taulukon numerot näyttivät. Onneksi melko harvoin, mutta joskus kuitenkin joku päihdejuttukin on vuosien varrella sortunut samanlaiseen kritiikittömyyteen tutkimuksia ja muun muassa vaihtoehtoisten hoitojen tuloksia esitellessään, varsinkin "sankaritoimittajien" taholta. Yleisempänä pulmanahan on muun muassa se, että kun varsinaisia skuuppeja ja suuria paljastuksia on pienessä Suomenmaassa niin vähän tarjolla, niin innostuksessa kriteerien rajaa vedetään alas ja välillä jopa joustavasti faktoja soveltaen. Se mikä minusta niissä jutuissa erityisesti hämmästyttää on se, että kuvittelisin nykytoimittajien suorittaneen maisterinpaperit, joihin nyt vaaditaan gradunteko ja niinmuodoin tutkimuksen yksinkertaisten perusasioiden ymmärtäminen. Puhumattakaan siitä, että netistä luulisi löytyvän asiasta kuin asiasta jonkinlainen yleiskäsitys siitä, miten asia todennäköisesti on. Kaipa yliopisto-opetuksen ja erityisesti toimittajakoulutuksen pitäisi medialukutaito opettaa ja se, että osaa olla kriittinen joka suuntaan. Virheitä tietty kiireessä sattuu, mutta esimerkiksi kännykkäuutinen koskee asiaa, joka on ollut vuosikausia keskustelussa. Niitä koskevissa uutisissa juttu muuten erittäin usein loppuu lauseeseen: "Haittoja ei ole VIELÄ voitu osoittaa". Se kertonee asenteesta eikä aidosta tutkivasta tiedejournalismista.

Teuvo Peltoniemi Kirjoittaja on viestintäjohtaja ja päätoimittaja (A-klinikkasäätiö, Tiimi).

Kritiikin kritiikin pelisäännöistä

Raili Leino kritisoi Tiedetoimittajan numerossa 2-3/2008 Marie-Monique Robinin dokumenttia "Monsanto ­ outoa agribisnestä". Kirjoituksessaan Leino nostaa esiin monia dokumentin ongelmia, mutta kritiikin kärki kohdistuu lopulta geenimuuntelun vastustukseen ylipäänsä. Yleistäessään kritiikkinsä Leino sortuu samoihin virheisiin, joita hän itse kritisoi. Raili Leinon kritisoima dokumentti "Monsanto ­ outoa agribisnestä" oli eittämättä monella tavalla ongelmallinen. Leino nosti esiin tekijöitä, joiden perusteella paitsi tätä myös monta muuta dokumenttia on kritisoitu: tieteellisen asiantuntijuuden valikointi, irrallisten faktojen perusteeton rinnastus sekä tietysti monenlaiset leikkaukseen ja kuvaukseen liittyvät tehokeinot. Kirjoituksessaan Leino ei kuitenkaan keskitä huomiota dokumenttien ja moraalisten tai poliittisten pyrintöjen suhteeseen ylipäänsä, vaikka hän lähteekin liikkeelle "evankelisen" asenteen kritiikistä. Kritiikin ensisijainen kohde on geenimuuntelun kritiikki, missä tahansa. Mikäli oikein ymmärsin, peräänkuuluttaa Leino tiedetoimittajilta vastuullisuutta ja tasapainoisuutta tieteellisen tutkimuksen ja teknologioiden käsittelyssä. Tällaisen kriittisen keskustelun käymisessä olennainen pelisääntö kuitenkin pitäisi olla, että kritiikin perusteet ulottaa myös itseensä. Marie-Monique Robinia voi varmasti syyttää yksittäisten tapausten yleistämisestä. Aivan samalla tavalla Leino syyllistyy halpaan retoriseen kikkaan: Robinin dokumentista tulee koko geenimuuntelukritiikin kuva, ja Leino sallii itsensä hypätä dokumentin kritiikistä kenen tahansa gmkriittisen ihmisen sättimiseen. Hänen käyttämänsä retoriset siirtymät eivät ole järin hienostuneita ole: "Monsanto kehittää geenimuunneltuja tuotteita, jotka suomalaistenkin geenitutkijoiden mukaan saavat aikaan paljon hyviä asioita ihmisille ja luonnolle, mutta geenitekniikan vastustajien ei ilmeisesti tarvitse välittää siitä." Aivan Robinin tavoin Leino vetoaa epämääräiseen asiantuntijuuteen voidakseen asettaa sitä vasten kenet tahan-

sa, joka Monsantoa kritisoi. Ydinargumenttikaan ei kovin järisyttävä ole, sillä jonkin hyvän tuottaminen tuskin vie pohjan kritiikiltä ylipäänsä. Puolivillaisesti tehty dokumentti on pikkaisen eri asia kuin tietyn yrityksen kritiikki yleisemmin.

Moniääninen kritiikki

Leino olisikin voinut ottaa selvää, mille perustalle Monsanton kritiikki on 90-luvulla syntyneessä kampanjoinnissa rakentunut. Sen sijaan hän heittelee lukijalle joukon anekdootteja, joilla gm-kritiikki tiivistetään naiiveiksi uskomuksiksi luomun ylivertaisuudesta ("Kato kohtaa myös luomupuuvillaa."), geenien myrkyllisyydestä tai "geenimuuntelun luonnottomuudesta" ­ tai sitten kyse on vain irrationaalisesta teknologiapelosta. Toimin vuosina 1996­2002 Muutoksen kevät -ympäristölehden päätoimittajana, joten minulle on kohtuullisen hyvä kokemus tuona aikana syntyneestä tai kiihtyneestä gm-kritiikistä sekä sen motiivien ja perusteiden kirjavuudesta. Ympäristöliikkeiden piirissä käytiin paljon kriittistä keskustelua eri argumenttien mielekkyydestä, ja esimerkiksi Muutoksen kevät -lehdessä julkaistiin parikin pitkää kirjoitusta, joissa geenimuuntelun "luonnottomuutta" korostavien argumenttien ongelmia tuotiin esiin (sivumennen sanoen: samat ongelmat koskevat myös "luonnollisuuden" korostamista). Lehdessä julkaistiin todennäköisesti myös ensimmäinen kattava suomenkielinen artikkeli Puztainin tutkimuksista ja niiden metodologisista ongelmista (mm. peer review -käytännön ohittaminen). Vaikka geenimuuntelun vastustuksen piiristä löytyy myös monen sortin pölhökustaata ja naiiveja näkemyksiä, on ympäristöliikkeissä käyty myös sisäistä kritiikkiä. Leinon kirjoituksen kannalta olennaista on, että juuri Monsanton toiminnan kritiikissä keskiössä eivät ole olleet terveyteen tai "luonnollisuuteen" perustuvat argumentit vaan tiettyjen teknologioiden yhteiskunnalliset seuraukset. Tämä kritiikki ei myöskään ole ollut teollisuusmaiden kuluttajista lähtöisin, vaan sen juuret olivat muun muassa 90-luvun puolivälin intialaisten pienviljelijöiden liikkeissä ja yhdysvaltalaisten viljelijöiden ongelmissa.

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Teknologia ja yhteiskunta Kysymys teknologian testaamisesta

k e s k u s t e lu a

15

Kritiikki keskittyi aikoinaan Monsantoon ennen kaikkea siksi, että yritys pyrki tietoisesti kehittämään teknologiaa, joka sitoisi kuluttajat (viljelijät) investoimaan yrityksen omiin tuotteisiin. Uutta oli kyky solmia tämä side itse viljelyteknologian (siemenet) tasolla. Huomio keskittyi viljakasvien siementen tahalliseen steriloitumiseen, mikä tekisi siementen säästämisen mahdottomaksi. Koska tämän teknologian kehitys kytkeytyi Monsanton pyrkimykseen saada siemenkaupan monopoli tietyillä alueilla, kokivat paikalliset viljelijät itsehallintansa olevan uhattuna. (Leinon kommentti "Ei kai viljelijä niitä muuten valitsisi" viittaa melkoisen ruusuiseen kuvaan markkinoiden toiminnasta ja avoimuudesta.) Voimakas kriittinen kampanjointi vaikutti kuitenkin jonkin verran näiden teknologioiden kehitykseen. Kyse ei siis ollut geenimuuntelun vastustuksesta sinänsä vaan siitä, millaisia yhteiskunnallisia suhteita teknologian kehityksellä tietoisesti tuettiin. Aivan samalla tavalla Yhdysvalloissa yksittäiset viljelijät ja Monsanto kamppailivat siitä, pitäisikö viljelijöiden maksaa lisenssimaksuja yrityksen intellektuaalisen omaisuuden (siementen geeniperimä) käytöstä, mikäli heidän kasvinsa olivat risteytyneet gm-varianttien kanssa. 1990-luvun gm-kampanjointi kiinnittyikin laajempaan kiistaan intellektuaalisista oikeuksista ja niiden haltuunotosta, esimerkiksi perinteisten viljelylajikkeiden "keksimisestä" ja patentoimisesta. Totta kai samaan aikaan gm-kriitikot turvautuivat myös hölmöihin tai virheellisiin argumentteihin, kuten surullisenkuuluisa kohu monarkkiperhosten kohtalosta osoittaa. Tällöin, aivan samoin kuin otsonikatokeskustelun alkuvuosina, virheellinen tulos otettiin käyttöön liian innokkaasti. Yhdysvaltalaiset ympäristönsuojelijat pelästyivät, että hyönteismyrkkyä kudoksissaan tuottava maissi vaarantaisi tuhohyönteisten lisäksi monia luonnonvaraisia hyönteiskantoja. Monarkkiperhosten kohdalla pelko oli ilmeisesti aiheeton, mutta Bt-myrkkyä tuottavien kasvilajikkeiden pitkäaikaisvaikutukset ovat edelleen avoin kysymys ­ mistä päästäänkin teknologian testaamisen ongelmiin.

Leinon tapa kyseenalaistaa geenimuunneltujen tuotteiden testausvelvoite on jo melkoisen hupaisa, ja se puuttuu joka tapauksessa testauskysymyksen marginaaliseen puoleen. Geenimuunneltujen elintarvikkeiden testausta ei vaadita sillä perusteella, että "geenit" olisivat myrkyllisiä, tai että ruuassa olisi "niitä geenejä", kuten Leino vihjailee. Kyse on tietenkin siitä, millaisia vaikutuksia geeniperimällä on kasvavan eläimen tai kasvin kemialliseen koostumukseen. Jos esimerkiksi geenimuuntelun tarkoitus on tuottaa toksiinia kasvin omissa kudoksissa, jotta kyseistä toksiinia ei tarvitse ruiskuttaa läpi vuoden, lienee lievänkin varovaisuusperiaatteen mukaisesti ihan järkevää testata, minkä suuruisia pitoisuudet ovat? Mutta tietysti geenimuunnellun viljelyteknologian testauksessa olennaisempaa on kysymys itse viljelyn seurannaisvaikutuksista muun muassa ristipölytyksen myötä. Koeviljelyt olivat nekin 80- ja 90-luvuilla konfliktien aihe etenkin Iso-Britanniassa, kun satoja koeviljelmiä tuhottiin. Tällöinkään aktivistien ensisijainen peruste ei ollut kokeiden kielto vaan se, että koeviljelmillä ei ollut turvavyöhykkeitä ristiinpölytyksen estämiseksi. Geenimuunnellut kasvit ovat teknologiana kuitenkin siitä omalaatuisia, että ne monistavat itseään. Ja kun koko teknologian idea on tuottaa ominaisuuksia, joihin perinteisellä jalostuksella ei päästä, on myös ekologisten vaikutusten testaukselle kohtuullisen hyvät perusteet. Leino on aivan oikeassa huomauttaessaan, että geneettiset muunnelmat ovat osa mitä tahansa jalostusta tai kasvien elämää muutenkin ­ tämän sanoo koulubiologiakin ­ mutta lajirajojen radikaali ja tietoinen ylittäminen on eri asia, vaikka se olisi kuinka luonnollista tai luonnotonta.

Kehruu-Jennyt?

tai konevihan vuoksi. Iso-Britanniaan keskittynyt luddismi ponnisti siitä, että manufaktuuriteollisuus tuhosi käsityöläisten ammattitaidon merkityksen. Käsityöläisillä oli omia työtä helpottavia koneita, mutta kysymys ei ollutkaan koneesta vaan työntekijän itsenäisyydestä. Teollistumisen kynnyksellä toivoton aseellinen kapina oli ainoa vaihtoehto, ja vei monta David Copperfieldien ja Oliver Twistien sukupolvea ­ ja uusia poliittisia liikkeitä ­ ennen kuin tästä kurimuksesta nousi minkäänlaista hyvinvointia laajemmille kansanosille. Tässä maailmanajassa on toivottavasti toisenlaisia, vähemmän toivottomia kamppailun muotoja, ja mahdollisuus siihen, että teknologian kehittämisen yhteiskunnallinen luonne otetaan huomioon.

Ville Lähde Kirjoittaja on FT ja filosofisen aikakauslehden niin & näin toimittaja ja filosofian tutkija, joka käsittelee työssään moraalista ja poliittista argumentointia sanan "luonto" avulla.

Mikä ihmeen varovaisuusperiaate?

Tiedetoimittajan viime numerossa Syöpäjärjestöjen viestintäpäällikkö Satu Lipponen kirjoitti, että "kunnes toisin todistetaan, kännykkään ei liity syöpävaaraa". Itse sen sijaan esitin juuri tiedemessuilla Suomen Tiedetoimittajain osastolle tehdyssä näyttelyssä, että kymmenen vuoden päästä epigenetiikka selittää oudon kännykkätaudin, johon liittyisi myös syöpää. Lipposen jutun perään heti seuraavassa artikkelissa toinen yhdistyksemme hallituksen jäsen, toimittaja Raili Leino, ryttäsi YLE TV1:n ajankohtaisohjelmissa esitetyn geenimuuntelua kriittisesti käsitelleen ohjelman "hevonpaskaksi". Minä taas olin, ihan puhtaasti katsojan ominaisuudessa, pitänyt sitä tervetulleena tuuletuksena

Leino toistaa artikkelinsa lopuksi tutun vertauksen geenimuuntelun vastustajien ja uuden ajan alun luddiittien välillä. Vertaus on tiettyjen kriitikkojen kohdalla äärimmäisen osuva, joskin aivan eri tavalla kuin historiansa huonosti lukenut Leino olettaa. Luddiitit eivät nimittäin olleet liikkeellä primitivististen ihanteiden, teknologian pelon

16

k e s k u s t e lu a

hoittamien tutkimusten tulokset ovat aina täyttä asiaa. Siitä huolimatta, että monissa yritysten rahoittamissa tutkimuksissa firmalla säilyy päätäntävalta siitä, mitkä tuloksista julkaistaan ja mitkä ei. Lopulta raskaimmaksi kritiikiksi nousee se, että dokumentin tehnyt Marie-Monique Robin esiintyy ohjelmassaan "hyvin meikattuna ja dramaattisesti valaistuna". Vastaiskuna Robinin pohdinnoille Monsanton geenimuuntelun avulla saamista taloudellisista hyödyistä Leino kysyy, kuka nähdystä dokumentista sitten hyötyi. Ja vastaus seuraa: "Robin itse hyötyy, kun hänestä tulee kuuluisa dokumenttitähti." Sitten tosin hyöty laimenee: "Tai hänhän on jo." Seuraavaksi Leino arvaileekin Robinin olevan ranskalaisen maatalouden asialla. Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, kuka Leinon artikkelista hyötyy, ja arvailla hänen vaikuttimikseen vaikka millaisia hihasta vedettyjä mahdollisuuksia. Siitäkin, millä keinoilla Monsanton geenimuunneltujen siementen monopoli oikein kasvaa maailmalla, Leinolla on dokumenttia lempeämpi käsitys: "Geenimuunnellun puuvillan siemenet ovat kalliimpia kuin perinteisen puuvillan, mutta suurempi sato korvaa suuremmat kulut moninkertaisesti. Ei kai viljelijä niitä muuten valitsisi." Siis se sama lukutaidoton intialainen, jonka Leino toteaa itse oman juttunsa alussa saavan valistuksensa sarjakuvien muodossa. Kuulostaa aika sinisilmäiseltä.

Asiaa, ei asenteita

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

tää Kehruu- ja muutkin Jennyt. Kenties suuryrityksiä pitäisikin suojella ympäristöaktivisteilta. Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, jos joku osoittaa Robinin dokumentin huiputukseksi tai geenimuuntelun kaikin puolin turvalliseksi. Se olisi kuitenkin voitava tehdä, ei umpiasenteellisten kyseenalaistuksien ja epämääräisten arvailujen, vaan asiaargumenttien varassa. Leino sen sijaan hämmästelee jopa sitä, miten tv-ohjelman on helppo manipuloida katsojiaan "valitsemalla haastateltavat, leikkaamalla vastaukset, yhdistämällä asioita, valaistuksella" ja niin edelleen. Anteeksi, mutta nämä ovat ohjelmantekijän perustehtäviä, ja on vain hyvä jos niiden lopputuloksena syntyy mielekäs kokonaisuus. Vasta silloin, jos metodeja todella käytetään katsojan huiputtamiseen, mitä sitäkin kyllä alalla todistettavasti tapahtuu, se on tuomittavaa. Nyt Leinolla ei kuitenkaan ollut esittää muuta kuin arvauksia. Se, että Robin käytti dokumentissaan yhtenä tarinallisena elementtinä omaa googlailuaan netissä oli kieltämättä siinä mielessä huono idea, että se antoi väärän kuvan jutun perehtyneisyyden tasosta. Se oli kuitenkin vain kerronnallinen ratkaisu. Todellisuudessa dokumentin taustalla on perusteellinen ­ joskin toki omista lähtökohdistaan tehty ­ taustaselvitys, ja pelkäänpä, että Robinin keskeisten väittämien kumoaminen ei ole helppo tehtävä.

Geenimuuntelun riskeistä

kovin GMO-suopeassa tiedotusympäristössämme. Näistä syistä kommentoin seuraavassa Lipposen ja Leinon artikkeleita. Leino aloittaa GMO-kriittisen Monsanto ­ Outoa agrobisnestä -ohjelman käsittelyn erikoisesti. Hän muistelee kesäistä tiedeviestintäalan kokousta, jossa ilmastonmuutoksesta puhuttaessa oli "evankelioimisen tunnelmaa". Hän oli järkyttynyt siitä, että ihmiset pohtivat kuinka voisivat viestiä ilmastonmuutoksesta niin, että sillä olisi merkitystä eli se myös oikeasti vaikuttaisi ihmisiin. "Alettiin muuttua lähetyssaarnaajiksi", hän kauhistelee. Tämä pelko on outoa, koska samaan aikaan toisaalla pohditaan, että mikä eteen kun tieteen tulokset eivät tahdo välittyä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Ja ilmastonmuutoksesta, jos mistä, vaikuttavaa, joskin samalla asiallista, valistusta nyt tarvitaan. Niillä, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden, on suoranainen vastuu saada sanomansa perille ­ ja nopeasti. Leino myös paheksui niin sanottua mallivaikuttamista tiedeviestinnän vaikutuskeinona. Hänelle mieleen tuli "vanha hyvä Sosialististen Neuvostotasavaltojen liitto, jossa oli tapana kertoa taiteilijoille, miten pitää tehdä taidetta". No, miksei yhtä hyvin vanha kunnon all-american mainosbisnes. Se on yhä keskeinen vaikuttaja yhteiskunnassamme, ja mitäpä muuta iso osa sen toiminnasta on kuin mallivaikuttamista. Tätä voimaa vastaan myös ilmastovalistus kamppailee.

GMO-ohjelma nurin heppoisilla argumenteilla

Itse Marie-Monique Robinin Monsanto-dokumentin kimppuun Leino käy yhtä kummallisin ottein. Hänestä Robinin asenne on yksinkertaisesti väärä. Leino näkee dokumentin perusteettomana ja asenteellisena "suuryhtiöiden parjauksena". Mikä antaa "toimittajille luvan syyttää yrityksiä aina, kun tarvitaan joku syntipukki?", hän parkuu. "Miksi suuryhtiöitä eivät koske normaalit moraalisäännöt?" Leino paukuttaa, että geenitekniikan vastustajien "ei ilmeisesti tarvitse välittää" GMO:n tuottamista hyvistä asioista. Lisäksi hän on itse aivan vakuuttunut siitä, että suuryritysten ra-

Lopullisesti Leino näyttää korttinsa artikkelinsa loppukommentissa: "Geenitekniikan vastustajat työskentelevät luddittien asenteilla, he haluavat räjäyttää Kehruu-Jennyt." Pitäisikö ihan kiusalla vastata yhtä halvasti, että geenitekniikan puolustajat kuuluvat vastaavasti teknouskovaisiin, jotka yhä haluaisivat röntgenlaitteet takaisin kenkäkauppoihin, asbestin rakennustuotantoon ja bromipohjaiset halonit teolliseen käyttöön. On oikeastaan vaikea uskoa, että vielä nykyään joku todella argumentoi näin. Kommentista on vedettävissä suora linja niihin viestintäseminaarissa pelottavasti lähetyssaarnaajiksi muuttuneisiin ilmastovalistajiin. Leinon logiikalla hekin varmaan haluaisivat räjäyt-

Asia-argumentteja Leino tarjoaa artikkelissaan vain geeniruoan vaarattomuuteen liittyen. Oma näkemykseni kuitenkin on, että tämä on geenimuuntelun mahdollisista ongelmista pienin. Tosin lienee aivan perusteltua kysyä, ovatko esimerkiksi muuntelun tuloksena itse omat tuholaismyrkkynsä tuottavat kasvit todella ihmisravintona haitattomia, tai voivatko ne vaikkapa tuottaa uusia allergioita. Välittömästi globaalit mitat saa sen sijaan Robinin esille nostama huoli siitä, ollaanko maailman ruoantuotannosta nyt tekemässä häikäilemätöntä bisnestä, jossa rikkaimmat ja härskeimmät yritykset voivat erilaisin patentein ja rajoituksin saada täydellisen määräävän aseman. Onnistuuko Monsanto

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

siis itselleen asettamassa tavoitteessa kehittyä ruoantuotannon Microsoftiksi? Eivätkä suuryritykset näissä pohdinnoissa ole mitään "syntipukkeja". Kyse on rahakkaasta pelistä, jota nimenomaan ne ­ ja vain ne ­ pelaavat. Kaiken kukkuraksi, monet niistä lupauksista, joilla nykykehitys on pitkälti oikeutettu, ovat osoittautumassa kovin toiveikkaiksi. Tuoreet amerikkalaistutkimukset ovat muun muassa osoittaneet, että geenisoijan sadot ovat huomattavasti tavanomaisia pienempiä. Ylipäänsä se, että geenimuuntelu todella parantaisi satoja on käynyt vähintään kyseenalaiseksi. Keväällä kansainvälisessä satojen asiantuntijoiden kongressissa päädyttiin siihen, että geenimuuntelusta ei ole maailman ruokaongelman ratkaisijaksi. Lisäksi joissakin tapauksissa tuhohyönteiset ovat tulleet vastustuskykyisiksi GM-kasvien tuottamille myrkyille, jolloin hyödyt on menetetty. Kaikkiaan geenimuuntelu vaikuttaa osana maatalouden teollistumista olevan johtamassa erilaisten myrkkyjen ja kemikaalien käytön lisääntymiseen. Samalla, ainakin Yhdysvalloissa, missä GMviljelyä on pisimpään harjoitettu, sen kustannukset ovat nousseet tavanomaisia suuremmiksi. Muutamat asiantuntijat arvelevat, että ilman massiivisia tukiaisia yhdysvaltalainen maatalous olisi jo taloudellisessa ahdingossa. Silti, geenimuuntelun ehdottomasti suurin ongelma piilee sen mahdollisissa ympäristövaikutuksissa. Englantilaisissa kenttäkokeissa on todettu, että GMviljely tuottaa tappavia monokulttuureita, joista monet pölyttäjät ja muut hyönteiset sekä niiden vanavedessä linnut katoavat. Samoin siitä, että GMkasvit todella leviävät myös luontoon, on puolestaan jo lukuisia esimerkkejä. Tämän kehityksen seurauksia on vaikea ennakoida. Eräässä kirjoituksessaan MarieMonique Robin on ennustanut näin: "GM-monokulttuurit tuhoavat kestävät viljalajikkeet ja luonnon monimuotoisuuden, jotka voivat ainoina taata ravinnon ihmiskunnalle". Toivottavasti hän on väärässä.

Entä tapaus kännykkäsäteily ja syövät?

k e s k u s t e lu a

nustukseni oudosta ja jopa syöpää aiheuttavasta kännykkäsairaudesta vuonna 2018 oli tarkoituksella hieman hätkähdyttävä. En välttämättä tarkoita sillä mitään valtaisaa, koko väestön vaarantavaa epidemiaa. Silti, enemmän tai vähemmän intuitiivisesti arvelen kännykkäsäteilyn voivan, tavalla tai toisella, aiheuttaa monille ihmisille merkittäviä terveyshaittoja, ja kuten Satu Lipponen napautti, "syövästä saa vetävän uutisen". Muista ennustelemistani vaikutuksista päänsärky ja kihelmöinti sen sijaan kuuluvat sähköyliherkkyyden tyypillisiin ensi oireisiin. Otan tämän oireyhtymän vakavasti, ja mielestäni se vaatisi selvästi nykyistä vakavampaa huomiota. Olen vakuuttunut, että on olemassa ihmisiä jotka kärsivät sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista. Olen ollut paikalla, kun näitä ilmiöitä on kokeellisesti varmennettu, joskin olen myös sitä mieltä, että näitä koejärjestelyjä pitäisi vielä huomattavasti kehittää. Olen toki tietoinen, että on myös henkilöitä jotka ovat vain kuvitelleet itselleen sähköyliherkkyyden, mutta he ovat sitten oma lukunsa.

Suuri tuntematon

17

kin: voisiko myös sähkömagneettinen säteily toimia epigeneettisenä sääntelijänä? Samalla myös syöpä astuisi kuvaan mukaan uudella tavalla. Aikaisemmin syövän ajateltiin voivan syntyä vain solunjakautumista ohjaavissa geeneissä tapahtuvan mutaation seurauksena, mutta nykyään sen synnylle tunnetaan myös epigeneettisiä mekanismeja. Kun tapahtuu tietty kemiallinen muutos, metylaatio, geenien pakkautuminen muuttuu ja solu alkaa jakautua villisti. Näin ollen jatkokysymykseni kuuluu: voisiko kännykkäsäteily olla osatekijänä syövän syntyyn epigeneettisin, vielä selvittämättömin mekanismein?

Varovaisuusperiaate, varmuuden vuoksi

Alkuun todettakoon, että Tiedetoimittajain liiton näyttelyssä julkaistu en-

Tärkeintä sähkömagneettisen säteilyn vaikutusten suhteen on myöntää, että on vielä paljon mitä emme kerta kaikkiaan ymmärrä. Kännykkäsäteilyllä on kiistatta osoitettu olevan solutasolla erilaisia biologisia vaikutuksia, mutta sitten tuleekin seinä vastaan. Solujen fysiologiaa muuttavia mekanismeja ei tunneta. Ja miksi esimerkiksi tietyt solut ja niiden kloonit - eli geeniperimältään mahdollisimman täydelliset kopiot - reagoivat säteilyyn aivan eri tavoin? Lisää ihmeteltävää vähän toiselta suunnalta voidaan löytää siitä, miten mehiläisellä täsmälleen sama perimä voi tuottaa työläisiä ja kuningattaria? Vastauksen tähän täytyy liittyä epigenetiikkaan eli itse perimän ulkopuolelta tulevaan geenien säätelyyn, mutta mekanismi on tuntematon. Sen sijaan ainakin lämpötila tiedetään yhdeksi epigeneettiseksi vaikuttajaksi. Munien hautomislämpötila muun muassa määrittelee monien liskojen sukupuolen. Nämä ovat nyt täysin maallikon pohdiskeluja, mutta kysynpä kuiten-

Ymmärrän Satu Lipposen harmistuksen siitä, että valtakunnan ykköslehti oli repinyt etusivunjuttunsa vetoomuksen eikä tutkimuksen pohjalta. Toisaalta, olisi asiallista myöntää, että maailmalta löytyy lukuisia vakavasti otettavia kännykkä- ja syöpätutkijoita, jotka kehottavat matkapuhelinten käytössä varovaisuuteen. Siis muitakin kuin kyseisen vetoomuksen allekirjoittaneet parikymmentä henkeä. Summa summarum, molempiin, niin geenimuunteluun kuin sähkömagneettiseen säteilyynkin, liittyvät potentiaaliset riskit ovat niin isot, että yleisesti hyväksyttyä varovaisuusperiaatetta voisi perustellusti soveltaa niihin paljon nykyistä voimakkaammin. Lipposen lopputoteamuksen "kunnes toisin todistetaan, kännykkään ei liity syöpävaaraa" muuttaisin muotoon "kunnes toisin todistetaan, kysymys on avoin".

Pasi Toiviainen Kirjoittaja työskentelee toimittajana Ylen tiedeohjelmissa.

18

k e s k u s t e lu a

monta malkaa näkemättä, jos kaikki huutavat: rikka, rikka!

Raili Leino Kirjoittaja työskentelee toimittajana Teniikka&Talous -lehdessä

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

noususta ei ole mitään merkkejä Suomen Syöpärekisterissä. Lasten ja nuorten syöpäluvut ovat pitkään olleet vakiona. Kännykän yhteydestä syöpävaaraan ei ole tutkimusnäyttöä ­ ei lapsilla eikä aikuisilla. Tupakka on ylivoimaisesti tärkein estettävissä oleva syövän aiheuttaja. Säteilystä huolissaan olevat voivat suojata ihonsa, kun auringon ultraviolettisäteily on voimakkaimmillaan. Jos kännykkä aiheuttaa päänsärkyä tai muuta haittaa, sitä kannattaa olla käyttämättä. Kännykkä voi olla myös vaaraksi ­ autoa ajettaessa ­ ja tähän on lainsäädäntö puuttunutkin.

Satu Lipponen Kirjoittaja työsketelee viestintäpäällikkönä Syöpäjärjestöt ry:ssä.

Dokumentin pitäisi olla asenteeton

Taidamme olla Pasi Toiviaisen kanssa pahasti eri linjoilla sekä geenitekniikassa että ohjelmanteossa. Minua kauhistuttaa Toiviaisen asenne: että manipulaatio käy, jos sen yhteydessä ei kerrota suoranaisia valheita. Mistä hän tietää, että dokumentti perustuu huolelliseen taustatyöhön? Onko kyseessä vain toiveikas oletus? Samanlainen, jonka mukaan kymmenen vuoden kuluttua kännykkäsäteilyn syöpävaara on todistettu? Tällainen asenne oikeuttaa parjaamaan ketä tai mitä tahansa, koska aina löytää tuhnua penkomalla. Asioiden esittäminen täysin yksipuolisessa valossa on valhe, vaikka se koostuisi pelkistä faktoista. Entä jos maahanmuuttajista kerrottaisiin mediassa yksityiskohtaisesti ja kattavasti vain heidän tekemänsä rikokset, eikä mitään muuta? Dokumentin pitäisi olla asenteeton ja kertoa tosiasioita. Lähetyssaarnaaminen vie höttöiselle pohjalle, vaikka tarkoitus olisi kuinka jalo. Toimittajan mielipiteet voi tuoda esiin erillisessä kommentissa ja keskustelussa. Ei niitä pidä faktoina tarjoilla. Jos viittaa tutkimuksiin, pitäisi kertoa, kuka on tutkinut, missä ja miten. Robinin dokumentista löytyy höpöhöpöä, niin Toiviaisen ja Lähteen geenitekniikkatietämyksestäkin. Ehkä heidän kannattaisi kysyä sieltä, missä geenitieto luodaan: esimerkiksi yliopistoista. Propaganda ja pelko synnyttää hassuja tilanteita. PCST-konferenssissa pidetyssä esitelmässä kerrottiin, että italialaisilta oli gallup-kysytty: ostaisitko geenimuunneltuja tuotteita, jos ne olisivat halvempia ja terveellisempiä kuin perinteiset? Suurin osa vastasi: en. Teknologia synnyttää ongelmia, teknologia ratkaisee niitä. Olisiko Toiviainen kenkäröntgenpelossaan valmis luopumaan kokonaan röntgensäteilyn hyötykäytöstä? Tutkittakoon geenitekniikkaa ja kännykkäsäteilyä tarkkaan. Voihan olla, että jostain kaapista luurankoja löytyykin. On kuitenkin niin, että joitakin asioita on lähes mahdoton todistaa: että jokin tekniikka on täysin vaaratonta ja harmitonta; tai että aurinko nousee huomennakin. Riskit ovat suhteellisia. Meiltä jää

Analysoin syöpäpaniikin syntymekanismia

Kirjoitin esimerkin siitä, miten synnytetään kohu-uutinen syövästä. Jutun perimmäinen viesti oli, että harvoin näkee nettiadressia uutisoidun yhtä juhlallisesti. Tämä journalismi, jossa portinvartijamekanismit ovat pettäneet, oli kirjoitukseni ykkösaihe. Pasi Toiviaisen mainitsemaa näyttelyä en ole nähnyt. Toki mielikuvitusta voi käyttää pohtiessaan tulevaisuutta. Kaunokirjallisuudessakin se on sallittua. Mutta journalismissa pitäisi tuntea jarrut. Syöpäpaniikit ovat kohu-uutisia, joita syntyy monia teitä. Joku tulkitsee ulkomaisen uutisen hieman pieleen. Toinen toteuttaa vahvaa sisäistä näkemystään siitä, miten elollinen maailma on järjestetty. Kolmas on vakuuttunut, että asioita salataan ja totuus löytyy ulkomailta. Paniikeille tyypillistä on, että kun huuhaan pitäisi pysähtyä valistuneeseen journalistiin, joka toimii portinvartijana, niin ei syystä tai toisesta käykään. Toistaiseksi ei ole tiedossa, mikä olisi se mekanismi, jolla kännykkä voisi aiheuttaa syöpää. Nykytiedon mukaan kännykän säteily on liian matalataajuista aiheuttaakseen muutoksen perimässä, joka on syövän syntymekanismin edellytys. Meillä on ehkä maailman kattavin syöpärekisteröinti ja laadukkaat biopankit, joten Suomessa on melko tarkka kuva syöpävaaroista. Kun sentään tiedetään monia asioita, jotka aiheuttavat syöpää, kuten ikääntyminen, alkoholi ja estrogeeni, on jo tunnetuissa karsinogeeneissa ihmisillä ihan tarpeeksi tekemistä. Sähkö- ja magneettikenttien yhteydestä syöpävaaraan ei ole tutkimusnäyttöä. Aivokasvainten hälyttävästä

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

19

Högström, Sointu, verkkopäätoimittaja, Työterveyslaitos Hölttä, Pentti, geologi, Geologian tutkimuskeskus Jaakkola, Heikki, toimittaja Jalagin, Seija, yliopistonlehtori, Oulun yliopisto Jokela, Aimo, aluetiedottaja, Metsäntutkimuslaitos Jokinen, Arto, toimittaja, Kemia-lehti Järvenpää, Marja, näyttelysuunnittelija, Tiedekeskus Heureka Kaipainen, Petri, toimittaja Kakkonen, Minna, tutkimusamanuenssi , Jyväskylän yliopisto Karhula, Päivikki, kirjastonhoitaja/ informaatikko, Eduskunnan kirjasto Karkulehto, Sanna, yliopistonlehtori (vs. professori), Oulun yliopisto Keskinen, Kari L., pääsihteeri, Liikuntatieteellinen Seura ry Kilpeläinen, Tapani, suomentaja, toimittaja, Filosofinen aikakauslehti niin & näin Kiviluoto, Mikko, toimittaja/tuottaja, Salon Seudun Sanomat Klemola, Timo, tutkimusassistentti, vapaa toimittaja, Tampereen yliopisto Koivula, Tuomas, tiedottaja, Turun yliopisto Koljonen, Katja, toimittaja, Viestilehdet Oy, Maaseudun Tulevaisuus Kontula, Osmo, tutkimusprofessori, Väestöliitto Koski, Kaarina, tutkija Koskimies, Pertti, tietokirjailija, toimittaja, tutkija, Tmi Luontotieto Pertti Koskimies Krappe, Sari, tiedottaja-toimittaja, Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia Kuusisto, Risto, toimittaja, Yle Kytölä, Anu, toimitussihteeri, tiedottaja, Syöpäjärjestöt Lavia, Riku, tiedetoimittaja, Lapin yliopisto Lehtinen, Jukka, toimittaja, Tekniikka&Talous Lepistö, Taina, viestintäsuunnittelija, Taideteollinen korkeakoulu Letto-Vanamo, Pia, johtaja, dosentti, Helsingin yliopisto Linkola, Hannu, projektitutkija, Maantieteen laitos, Helsingin yliopisto Loimaranta, Outi, tiedetoimittaja, TKK Lotsari, Sirpa, tiedottaja, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira Luotonen, Eeva, radiotoimittaja, YLE Lyytimäki, Jari, tutkija, Suomen ympäristökeskus Manner, Helena, tiedottaja, Teknillinen korkeakoulu Mannila, Johanna, toimittaja, Helsingin Sanomat Manninen, Kari, toimittaja, Savon Sanomat Mariola, Karin, tuottaja-toimitussihteeri , YLE Asiaohjelmat Matikka, Tuija, psykologi Mattila, Ilpo, freelance-toimittaja Mattila, Kirsikka, tiedottaja, Helsingin yliopisto Mattila-Niemi, Elina, tiedottaja, Helsingin yliopisto Miettinen, Tiina, tutkija, Tampereen yliopisto Moisala, Pirkko, professori, Helsingin yliopisto Männistö-Funk, Tiina, tutkija, Turun yliopisto Neuman, Yrsa, portaalitoimittaja/ tutkijakoulutettava, Filosofia.fi på svenska/Åbo Akademi Nikkarinen, Riika, toimittaja, Yleisradio Nissilä, Hanna-Leena, toimitussihteeri, tutkija, Suomen Naistutkimuksen Seura Parente- apková , Viola, yliopiston assistentti (opettaja, tutkija), Turun yliopisto Partanen, Päivi, museolehti-tiedottaja, Etelä-Karjalan museo ja taidemuseo Pasanen, Minna, toimitussihteeri & tiedottaja, Teknillinen korkeakoulu Pellinen, Sirpa, tiedotuspäällikkö, Suomen ympäristökeskus Peltonen, Anna Maria, tiedottaja, Helsingin yliopisto Pernaa, Ville, tutkija, Turun yliopisto Pihkala, Sami, suunnittelija, Tiedekeskus Heureka Puoskari, Sampo, Viestintäsuunnittelija, Oulun kaupunki Raitio, Kaisa, tiedottaja, SibeliusAkatemia Raivio, Herman, freelance-toimittaja Rantanen, Kalevi, tiedekirjoittaja, TRIS Oy Rautio, Susanna, verkkoviestintäpäällikkö, Helsingin yliopisto Rissanen, Mika, opettaja Rouhiainen, Mikko, kustannustoimittaja, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

Uusia jäseniä 2007­08

Aaltola, Mika, yliassistentti, Tampereen yliopisto Alanne, Harri, toimittaja, Yle Oppiminen ja tiede Alastalo, Simo, toimittaja Alasuutari, Pertti, professori, Tampereen yliopisto Alatarvas, Risto, tiedottaja, Suomen Akatemia Anttila, Eliisa, viestintäjohtaja, toimituspäällikkö, Taideteollinen korkeakoulu Backas, Heidi, redaktör, Forum för ekonomi och teknik Bargum, Katja, tiedetoimittaja, kirjailija Bergqvist, Paula, tiedottaja, VTT Ekelund, Heidi, näyttelynsuunnittelija, Tiedekeskus Heureka Enkovaara, Anna-Liisa, lääkäri, tietokirjailija Eronen, Milla, tiedottaja, Teknillinen korkeakoulu Erästö, Tytti, tutkija / Politiikka-lehden toimitussihteeri, Tampereen yliopisto Eskola, Reeta, tiedottaja, Metsäntutkimuslaitos Forsman, Aki , toimitussihteeri, Yleisradio Grönholm-Kulmala, Katrina, journalist, Svenska YLE Hautajärvi, Harri, päätoimittaja, Arkkitehti-lehti, Suomen Arkkitehtiliitto SAFA Havela, Kati, tiedottaja, VTT Heikkilä, Juha, tiedottaja, MTT (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus) Heikkilä, Mari, toimittaja, Oy Mediuutiset Ab Hetemäki, Ilari, tiedotuspäällikkö, Tieteellisten seurain valtuuskunta Hiisivuori, Laura, tiedottaja, Helsingin yliopisto Hintsa, Merja, toimitussihteeri, Tutkijaliitto/ Tiede ja edistys Honkanen, Juha-Pekka, toimittaja, Suomen Lääkäriliitto Hopia, Anu, yrittäjä Huovinen, Pentti, päätoimittaja, osaston johtaja, Kansanterveyslaitos Huttu, Kristiina, toimittaja, Sanoma Magazines Finland

20

Salminen, Anna-Kaisa, toimittaja, Salmicon Oy Saloniemi, Aira, päätoimittaja, journalisti, tutkija, Ilmansuojelu-lehti Saxen, Harri, päätoimittaja, Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim Sihvonen, Marjatta, vt. viestintäpäällikkö, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Stjärnstedt, Juha, tiedottaja, Teknillinen korkeakoulu Suominen, Mikko, Freelance-tiedetoimittaja, Tähdet ja avaruus -lehti, Ursa Tainio, Päivi, Viestintäpäällikkö, Teknillinen korkeakoulu Tattari, Hanna, Tiedottaja, Tampereen teknillinen yliopisto Tavast, Annakaisa, Viestintäpäällikkö, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim Thölix, Rikard, tuottaja, YLE Torkkola, Sinikka, tutkija Tornberg, Leena, erikoissuunnittelija, Tekniikan museo Wahlstedt, Pekka, kriitikko ja vapaa toimittaja Vehkasaari, Mika, viestintäpäällikkö, Yliopiston Apteekki Vento, Taija, viestintäsihteeri, VTT Vesterinen, Veli-Matti, verkkotoimittaja, Helsingin yliopisto

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Virta, Henriikka, tutkimusinsinööri, Työterveyslaitos Vuorela, Heikki, erikoistoimittaja, Maaseudun Tuelvaisuus Vähämaa, Miika, tutkija Väre, Tiia, toimittaja freelance, Yleisradio Turku Värttö, Saara, tiedottaja, CSC-Tieteellinen laskenta Oy Väänänen, Riitta, tiedetoimittaja, Metsäntutkimuslaitos Väärä, Vesa-Matti, valokuvaaja, Kuvastaja Oy Åsvik, Esko, toimittaja

Suomen tiedetoimittajin liiton työryhmä ­ Ulla Järvi, Reetta Kettunen, Raili Leino, Jorma Laakkonen, Tapio Markkanen, Vesa Niinikangas ja Helena von Troil ­ on syksyn ajan valmistautellut Suomen kilpailuehdotusta maailman tiedetoimittajain konferenssista vuona 2011. Joulukuussa työryhmä piti aivoriihen, jossa alustivat johtaja Antti Hautamäki Sitrasta, johtaja Markku Kivinen Helsingin yliopiston Aleksanteri.instituurista ja puheenjohtaja Marja-Liisa Viherä Tulevaisuudentutkimuksen seurasta. ­ Seuraavasta tiedetoimittajain maailmakonferenssin pitopaikasta käydään kilpailu, jonka voittaja valitaan Lontoon maailmankonferenssissa heinäkuun alussa 2009.

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

21

22

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

Apurahoja Säteilyn salat 5 kurssille

Suomen tiedetoimittajain liitto myöntää noin viisi apurahaa Säteilyn salat 5 -kurssille. Apuraha kattaa osallistumismaksun 970 euroa sekä mahdolliset majoitus- ja matkakulut. Hakuaika: 5.­30.1.09 Määrä: noin 5 apurahaa Valinta: perustellun hakemuksen mukaan Hakemus laaditaan Matkat/Koulutukset -lomakkeelle liiton tietojärjestelmässä osoitteessa: https://fmhaku.carnac.fi/fmi/iwp/ cgi?-db=sutili2&-startsession Järjestelmään pääsy edellyttää jäsentunnuksia, jotka saa pääsihteeriltä sähköpostilla osoitteesta [email protected] Lisätietoja apurahasta: pääsihteeri Vesa Niinikangas, [email protected], puh. 0400 433307.

Apurahoja Hiljaisuuden retriittiin 6.­8.3.2009

Suomen tiedetoimittajain liitto myöntää noin viisi apurahaa Hiljaisuuden retriittiin Heponiemen hiljaisuuden keskukseen. Apuraha kattaa osallistumismaksun 130 euroa sekä matkakulut. Hakuaika: 5.­30.1.09 Määrä: noin 5 apurahaa Valinta: perustellun hakemuksen mukaan Hiljaisuuden retriitti "Levähtäkää vähän" on perinteinen hiljaisuuden retriitti paaston aikana, kevään valon avautuessa. Retriitin ohjaavat kanttori Pami Karvonen ja toimittaja, teologian maisteri Tommi Sarlin. http://www.hdl.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=00010488 Ilmoittautumiset 22.2009 mennessä Siuntion seurakuntaan toimistonhoitaja Tinttu Hellströmille p. 09 819 0910 tai [email protected] Lisätietoja antaa Tommi Sarlin p. 044 2530 380. Järjestää Siuntion seurakunta ja Heponiemi. Hakemus laaditaan Matkat/Koulutukset -lomakkeelle liiton tietojärjestelmässä osoitteessa: https://fmhaku.carnac.fi/fmi/iwp/ cgi?-db=sutili2&-startsession

Tieteen päivillä 8.1.09:

PANDEMIASTA PANIIKKIIN?

Näin media pukee tieteen hömppään ja pelkoon

Suomen tiedetoimittajain liiton paneeli Paikka: Helsingin yliopisto, päärakennus, sali 13, Fabianinkatu 33, 3. krs Aika: torstai 8.1.09 klo 10­11 Viestintäpäällikkö Satu Lipponen: Syöpä, kaikkien paniikkien äiti Tiedetoimittaja Raili Leino: Geenejä, yök! Lääketieteen toimittaja Ulla Järvi: Kun läskistä tuli pandemia Tietokirjailija Anna Kortelainen: Seksistäkö tieteen sutenööri? Puheenjohtaja: pääsihteeri Vesa Niinikangas Lopuksi yleisön vuoro ottaa kantaa.

t i e d e t o i m i t ta j a 4 / 2 0 0 8

23

Suomen tiedetoimittajain liiton internet-sivusto www.tiedetoimittajat.fi on uudistettu, ja nyt eri toiminnat (koulutus, apurahat, kokoukset, lehti, yhteystiedot ja jäsenasiat) löytyvät omilta välilehdiltään. Uutisotsikkolinkit löytyvät oikeanpuoleiselta palstalta. Myös liiton sähköistä asiointijärjestelmää on uudistettu syksyn aikana. Uudet apuraha-, koulutus-, matka- ja omien tietojen päivityslomakkeet otetaan käyttöön tammikuun alkupuolella. Liiton sähköpostilistan osoite on [email protected] Listalle voivat liittyä kaikki liiton jäsenet, jotka voivat listan avulla tiedottaa tiedeviestinnän kannalta kiinnostavista tapahtumista ja uutisista.

Suomen tiedetoimittajain liiton apurahat 17.12.08

Suomen tiedetoimittajain liiton apurahaa hakivat 71 liiton jäsentä. Hakemusten yhteissumma oli 156 257,20 euroa. Hallitus jakoi henkilökohtaisia apurahoja ennätykselliset 80 484,20 euroa kokouksessaan 17.12.08. Vuonna 2008 jaettiin siten henkilökohtaisina apurahoina yhteensä 135 951,20 euroa. Se on suuri apurahojen summa kautta aikojen.

Rihto, Pauliina Saarikko, Marja Simola, Heikki Söderling, Ismo Tiitta, Allan Tontti, Jukka Yhteensä

400 1 500 1 000 1 000 450 399 25 868,70 2 700 1 138 1 260 1 700 3 000 9 798

Apurahat

Suomen tiedetoimittajain liitto ry myöntää apurahoja tiedeviestintään liittyvään työskentelyyn, koulutukseen, kokoukseen osallistumiseen, työmatkaan tai laitehankintaan. Liitto tukee keskittymistä työskentelyyn myöntämällä enintään 6000 euron suuruisia työskentelyapurahoja. Hakuajat ovat 1.­30.4. ja 1.­30.11. Apurahojen käytöstä tulee toimittaa raportti liiton hallitukselle. Lisätietoja: pääsihteeri Vesa Niinikangas, [email protected]

Apurahan saivat seuraavar henkilöt: KOKOUS Karhula, Päivikki Kontula, Osmo Mikkonen, Tuija Salmela-Aro, Katariina Toikkanen, Ulla Tornberg, Leena Yhteensä KOULUTUS Keinänen, Mari Kulmala, Kristiina Paunonen, Leena Tornberg, Leena Yhteensä LAITEHANKINTA Eskola, Katarina Forssell, Jarno Heiska, Kalle Helmisaari, Vappu Hollender, Outi Hongisto, Pekka Honkanen, Juha-Pekka Hulkki, Erkki Järvinen, Katriina Kangaspuro, Markku Kettunen, Reetta Koivisto, Marjatta Koivuniemi, Merja Kuure, Kari A. Kärjä, Antti-Ville Laatikainen, Tuula Lahtinen, Rauno Mannila, Johanna Raitis, Paula 1 000 800 1 890 1 000 1 930 300 6 920 700 1 500 1 485 1 200 4 885 900 1 200 891,70 1 400 2 650 1 000 385 1 299 1 000 1 599 600 250 1 500 1 700 185 900 800 1 160 700

TYÖMATKA Autio, Sini Bengtsson, Niklas Kapiainen-Heiskanen, Päivi Knuutinen, Lotta Ranta, Pertti Yhteensä TYÖSKENTELY Immonen, Antti Järvi, Ulla Kettunen, Reetta Kivimäki, Sanna Koskimies, Pertti Lipponen, Satu Raento, Pauliina Rantanen, Kalevi Sihvonen, Marjatta Syrjämäki, Sami Turunen, Mirja Virkki, Juha Yhteensä Kaikki yhteensä

1 500 3 200 4 312,50 2 000 4 500 2 000 1 000 1 500 6 000 2 000 3 000 2 000 33 012,50 80 484,20

Information

24 pages

Report File (DMCA)

Our content is added by our users. We aim to remove reported files within 1 working day. Please use this link to notify us:

Report this file as copyright or inappropriate

452289


Notice: fwrite(): send of 210 bytes failed with errno=104 Connection reset by peer in /home/readbag.com/web/sphinxapi.php on line 531